Olen nelikymppinen "räähkä" neljän lapsen onnellinen äiti, mutta onneton aviovaimo.
En pysty puhumaan miehelleni, odotan ihmettä ja sitä päivää, että hän ilmoittaisi haluavansa erota. Itse olisin valmis heti eroon, mutta mutta... Ei ole helppoa tehdä niin suurta päätöstä lasten tulevaisuuden takia.
Meillä ei tosiaankaan ole mitään muuta yhteistä kuin lapset ja velat. Ei tunnu yhtään kivalta olla millään lailla yhdessä. Eikä mieskään juuri kotona tee muuta kuin sohvalla makoilee ja kulkee treenaamassa joka ilta.Liekö jo uusi katsottuna? Toivottavasti uusi nainen osaa pitää paremmin puolensa tuollaista kotityrannia vastaan.
Miten saisi voimia puhua asiasta ja alkaa järjestelemään asioita? En haluaisi muuttaa asunnostamme pois.Onko se pakollista omaisuudenjaon takia?
En pysty puhumaan miehelleni, odotan ihmettä ja sitä päivää, että hän ilmoittaisi haluavansa erota. Itse olisin valmis heti eroon, mutta mutta... Ei ole helppoa tehdä niin suurta päätöstä lasten tulevaisuuden takia.
Meillä ei tosiaankaan ole mitään muuta yhteistä kuin lapset ja velat. Ei tunnu yhtään kivalta olla millään lailla yhdessä. Eikä mieskään juuri kotona tee muuta kuin sohvalla makoilee ja kulkee treenaamassa joka ilta.Liekö jo uusi katsottuna? Toivottavasti uusi nainen osaa pitää paremmin puolensa tuollaista kotityrannia vastaan.
Miten saisi voimia puhua asiasta ja alkaa järjestelemään asioita? En haluaisi muuttaa asunnostamme pois.Onko se pakollista omaisuudenjaon takia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten niin lasten elämä, sun pitää itse elää omaa elämääsi ja ajatella vain itseäsi tässä asiassa. Jos olet onneton, kerro lapsille ajatuksesi erosta ja se, miten kaikki muuttuu. Vain se, että isä asuu muualla. Eikös se nytkin vain käy nukkumassa ja paitojansa pesettämässä mikäli oikein ymmärsin.
Asuntoasiaan en osaa sanoa mitään jos se on yhteinen. Jos se on vuokra-kämppä, hae itsellesi uutta ja jätä ukkos siihen vanhaan asumaan.
Aloita nyt vaikka sillä, että tilaat ajan perheneuvolaan tai seurakunnan neuvontaan, Sanot miehellesi, että aika on, koska sinä voit niin huonosti, saa tulla mukaan jos haluaa. Sieltä voi aueta keskustelun pää.
Eihän nyt niin voi olla, että toinen odottaa eropapereita kieli pitkällä, ilman että on edes vihjaissut asiasta.
Lapsille asia on aivan sama kumpi eroa hakee vai ajattelitko, että pääsevät helpommolla, kun eropaperit tuo isä.
Jos asunto on oma, niin n. 50/50 menee ja jos sinulla on varaa lunastaa itselle se, niin saat kotisi pitää.
Et voi lunastaa asuntoa,jollei miehesi suostu siihen.
Voihan olla hyvinkin ja vielä aika todennäköistäkin,ettei miehesi tiedä sinun pahaolostasi mitään.
Ei se kuule elämä herkkua ole eron jälkeenkään,voit joutua antamaan lasten huoltajuuden isälle ja näät lapsia esim, joka
toinen vkl ym.
Kannattais kokeilla ainakin jotain,ettei sitten
tulevaisuudessa kaduta ratkaisut.
ps. eikö ple hieno asia,että miehesi treenaa,eikä esim. ryyppää,niinkuin niin moni mies/nainen tekee
Kiitos teille vastauksista!
Olet Erkki oikeassa, ettei treenaamisessa todellakaan ole mitään väärää. Mutta kai sitä kotia ja lapsia pitää yhdessä hoitaa!
Niin, ja jos tunteet kuolee, ne kuolee. Sitä paitsi, suurin syy haluuni erota on miehen tyrannimainen käytös tyttöä kohtaan. Ymmärrän hänen halunsa suojella neitiä. mutta huutaminen ja haukkuminen läskiksi ja huoraksi on pikkuisen kyseenalaista huolehtimista!Tyttö uhkaa muuttaa kotoaan, joten kyllä se on tuo mies joka lähtee.
Niin, enkä usko, että isot lapset haluaa miehen luo jäädä. Pienin kaipaa isäänsä, mutta ei käytännössä mies pystyisi lasta huolehtimaan työnsä vuoksi.
Sitä paitsi, ukko on komea mies! Kyllä se uuden "kotiorjan" pian löytää! Voivat vaikka yhdessä "treenailla" kiäh,kiäh!!!!
Tulipa mieleeni, voisihan näyttää tämän jutun miehelle :)
Avioeron pitäisi olla se viimeinen mahdollisuus kun kaikki muut keinot pelastaa suhde on jo käytetty,sanotaan että avioero on vaikeinta lapselle ja olen siitä samaa mieltä,omat vanhempani erosivat kaksi vuotta sitten enkä kestänyt olla kotona koska ilmapiiri oli kokoajan täynnä surua tai vihaa,olen nyt 15vuotias ja se aihe sattuu yhä..äidilläni on uusi mies jota vihaan koska hän oli kuvioissa jo eron aikana ja pidän häntä kotimme rikkojana. Tietenkin se on paras päätös erota jos vanhemmilla ei ole mitään yhteistä,lapset oppivat hyväksymään sen kyllä.
Kiitos Nuori tytto mielipiteestäsi!
Minäkin olen jo monta vuotta siirtänyt avioeroa juuri lasten vuoksi. Meillä ei ole uusia puolisoita katsottuna tai minulla ei ainakaan ole.Emme tappele mieheni kanssa paljon, mutta hän on hyvin vahva persoona. Juuri eilen puhuin lasten kanssa erosta ja he HALUAVAT pois täältä! Minusta se on tosi surullista, mutta silloinhan minulla ei ole muuta mahdollisuutta.
Olen ajatellut asian niin, että muutan lasten kanssa pois ja annan ajan kulua ennenkuin haen eroa virallisesti. Katsotaan rauhassa, mitä tästä tulee.
Omat lapseni eivät tule KOSKAAN kärsimään uuden miehen vuoksi. Lapset on ykkösasia minun elämässä enkä kaipaa miestä sotkemaan elämääni.