Veljeni villiintyi 10 avioliittovuoden jälkeen. Erosi vaimostaan, huvitteli, nautti vapaudesta ja tiheään vaihtuvia tyttöystäviäkin riitti. Vakiintui sitten taas. Nyt on jo kolmas avioliitto.
Nyt kun ensimmäisestä erosta on jo 20 vuotta, hän katuu "villiintymistään". Hän sanoo, että ensimmäinen liitto oli kuitenkin hänen elämänsä parasta aikaa.
Samanlaisia tarinoita olen kuullut useita. Vuosien kuluttua avioero kaduttaa.
Kertokaa oma tarinanne. Paransiko ero elämäänne vai ei?
Nyt kun ensimmäisestä erosta on jo 20 vuotta, hän katuu "villiintymistään". Hän sanoo, että ensimmäinen liitto oli kuitenkin hänen elämänsä parasta aikaa.
Samanlaisia tarinoita olen kuullut useita. Vuosien kuluttua avioero kaduttaa.
Kertokaa oma tarinanne. Paransiko ero elämäänne vai ei?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minua kehotti lääkäri eroamaan, joten ero entisellä ja nykyisellä liitolla on tosi suuri - parempaan päin.
Mitään villiä aikaa minulla ei välillä ollut, vaikka netin kautta tutustuinkin melkoiseen määrään naisia.
Erosta jo 7 vuotta. Olisi pitänyt yrittää ratkaista ongelmia eikä paeta niitä. Nyt molemmat uudessa, selvästi huonommassa suhteessa. Haikaillaan menneisyyteen ja mietitään, josko vielä joskus voisi saada sen takaisin, ongelmineenkin.
Elin 20-vuotta aviosuhteessa. Mieheni petti useaan kertaan ja annoin jopa anteeksi, mutta sisimmässäni sydän itki. Pappihan sanoi vihkiessä meitä, että niin myötä kuin vastamäessä ja minä yritin siellä vastamäessä mutta en jaksanut enää. Hain eroa ja erosinkin sitten 1/2 vuoden harkinnan jälkeen. En ottanut mukaan mitään. Aloitin uuden elämän tyhjältä pöydältä. Olen nyt uudessa suhteessa. Kumppaninani on samanlaisia kolhuja saanut ihminen. Avioeroni ei kaduta ollenkaan päin vastoin, suhde olisi pitänyt katkaista jo vuosia sitten, Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Piispan olisi pitänyt ensin katkaista suhde, eikä pettää toista osapuolta vai oliko se vain hairahdus???!! johon jäi kiinni.
oliko teillä lapsia,mitenkä he suhtautuivat.
Ei pettäminen kuulu avioliittoon,siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä,eikä jatkuvasti voi antaa
anteeksikaan
..avioeron myötä - haukkuminen, uhkailu ja huorittelu loppui siihen, kun jätin uskottoman miehen. Yritin hoitaa avioliittoa kaikin keinoin - turhaan- hän hoiti vain "sivusuhteitaan" Ex-mies itse oli jatkuvasti uskoton - joskus sanoin ; "kyllä yhden uskottomuuden jaksaa antaa anteeksi, mutta en jaksa antaa anteeksi sitä jatkuvaa arkipäivän ilkeyttä". Pahinta oli, että lapset joutuivat kuulemaan haukkumista jatkuvasti
Minulla vierähti 30-vuotta avioliittonimisellä pysäkillä / sivuraiteella puolisona luonnehäiriöinen. Taloudellinen tilanne tuli huonommaksi, mutta elämänlaatu parani sataprosenttisesti - jälkeenpäin vain mietin, miksi en lähtenyt aikaisemmin, mutta "parempi myöhään, kun ei milloinkaan".
Eron jälkeen on elämä mennyt vain huonompaan suuntaan.
Olin onnellisempi ennen eroa,huonoinkin päivä oli
parempi,mitä nyt on ollut paras.Näin on vaikka erosta kohta jo neljä vuotta.Rakkaus ei lopu koskaan.
Olin lähes 20vuotta naimisissa ja siitä ajasta söin lääkettä jännityspäänsärkyyn 15 vuotta. Jo vuosi vihkimisen alkoivat erilaiset neuroosit ja ahdistuskohtaukset jotka loppuivat kuin seinään eron jälkeen. Ex:llä oli tai on edelleen epävakaapersoonallisuus jonka psykiatri velipoika sanoi. Olin tosin yksinäinen parisuhteessa vaikka en ollut yksin, mutta nyt kun erosta on kohta 3vuotta olen yksin mutten yksinäinen:)
Ja kiitos kuuluu ex:n uskottomuudelle jonka takia ero tuli.
Eli avio-ero paransi todella paljon elämiseni laatua, enkä ole eroa katunut hetkeäkään.
Olen eronnut 15 vuotta sitten ja olen uusissa naimisissa. Uusi avioliittoni on paljon parempi kuin edellinen ja vaimo on aivan eri maata kuin ex, nainen isolla N:llä. Elämänlaatu parani monikymmenkertaiseksi exästä erottuani ja parani entisestään kun tapasin nykyisen vaimoni.
mitä ei ole lainkaan olemassa. Ikävä ja kaduttaa, toivon, että toinen vielä rakastaisi ja tulisi takaisin.