Ne jotka on päättäneet kokeilla että onko se ruoho aidan toisella puolella vihreämpää ja ovat sitten päätyneet vieraisiin, onko olut kokeilun arvoinen vai onko kuitenkin se oma kumppani parempi. Muistan sanonnan että vanhassa vara parempi. Olen itse siinä tilanteessa ollut jo jonkin aikaa että oma parisuhde kumppanin kanssa näivettynyt kaveruudeksi/ystävyydeksi ja kaikki intiimi puuttuu suhteesta. Olen yrittänyt herätellä naiskumppania eri tavoin, tekojen ja puhumisen kautta, tuntuu vaan että naisella ei vastaanotto toimi. Olemme toki olleet yhdessä jo 28 vuotta, silläkin varmaan osuutta kiinnostuksen vähenemiseen. Minä en väheksy naiskumppania, en kohtele huonosti ja olen koittanut olla hellä mies mutta tarpeen vaatiessa löytyy jämäkkyyttä ja juuri se ärsyttää naista, hän kun on tottunut tekemään päätöksiä munkin puolesta, ottaa helposti itseensä ja suuttuu myös vähästä, ei kestä myöskään kritiikkiä mutta itse kyllä lataa. Joten miten niillä mahd. seksisuhteilla tai salasuhteilla on tapana päätyä...kokemuksia kaipaan että kanattaako olla "kiltti poika" vai antaako palaa. Sen voin sanoa että kyllä olisi tussua ollut tarjolla en vaan ole pettänyt ainakaan vielä vaikka seksittömyys vaivaa.
Onko kokemuksia
kesää_odottava
18511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Toisinaan pitkässä parisuhteessa on tullut olo, että ruoho näyttäis olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Joitakin ihastumiskuvioita olen sitten pyörittänyt, mutta ei mitään seksiin asti. Jotenkin olen ajatellut, että ei se ole sen arvoista. Jos taas tosiaan seksi ja seksuaalinen viritelmä on parisuhteesta täysin näivettynyt, siis jos näin olis esim omassa parisuhteessa, itse en varmaankaan seksiin asti menis vieraan kanssa, mutta puolisolle sen kyllä soisin, jos siis itse olisin se näivettynyt. Enkä haluaisi tästä toisen seksitouhuilusta tietää. Toivoisin, että toinen hoitaisi asian niin, ettei tartte itsen tietää.
<<Joitakin ihastumiskuvioita olen sitten pyörittänyt, mutta ei mitään seksiin asti.>>
Tarkoittaako tämä ehkä sitä, ettet ole ottanut mahdollisesti huomioon toista osapuolta, vaan olet antanut itsellesi luvan huijata toista? Vai mitä se tarkoittaa?
Sen verran kokemusta, että toista kertaa ei tarvitse haaveilla vihreämmästä ruohosta. Salasuhde tai syrjähyppy voi olla jännittävää mutta kertakaikkisen tyhmää ja jopa naurettavaa; salanaintiahan se on, jolla yritetään todistella jotain. Toisaalta myös raukkamaista.
Itse opin kokemuksestani sen, että arvostan puolisoa entistä enemmän ja sänkyhommat, vaikka ovatkin usein sitä tavanomaista, ovat paljon antoisampia ja turvallisempia kuin sähellys "kukaan ei saa nähdä" -periaatteella
Ei olis koskaan pitänyt pettää. Seksi salasuhteessa oli ihan kivaa, mutta ei missään nimessä sen stressin ja huonon omantunnon ja oman itsetunnon/itseni arvostuksen menettämisen arvoista.
Jos olisin panostanut oikeasti parisuhteeseen, enkä vain odottanut että miksi se toinen ei panosta, niin tilanne olis voinut muuttua.
Ero tuli. En enää nykyään kaipaa exää tms, elämä on mennyt eteenpäin vuosia. Olen nykyisin onnellisessa suhteessa. Mutta edelleen kadun sitä, että petin exää.
No kuule. Tämä on nyt sellainen asia, jossa tarvitaan vain ja ainoastaan SINUN kokemusta, tunnetta, harkintaa. Se on sinun elämäsi siellä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten muilla on mennyt, jokainen ihan erilainen tyyppi, erilaisissa suhteissa erilaisten tyyppien kanssa. Joten neuvo: tee kuten parhaaksi katsot. Punnitse eri puolia vaikka kysymyksellä "Entä jos menetät nykyisen kumppanisi? Mitä hän sinulle merkitsee?" Ja toisaalta "Haluatko erota?"
Kyllä jokaisella on oma elämänsä ja omanlaisensa parisuhde, silti pettäminen on aika lailla samansorttista - se on salanaintia ja raukkamaista, yleisesti ottaen. Se on oman egon kohotusta aivan väärin perustein. Kyllä jokaisessa parisuhteessa, olipa siinä kuka tahansa, perusperiaate on rakastaminen, kunnoitus ja luottamus - eri asia vapaat suhteet, jotka ovat sitten aivan oma lukunsa.
"okaisella on oma elämänsä ja omanlaisensa parisuhde, silti pettäminen on aika lailla samansorttista - se on salanaintia ja raukkamaista, yleisesti ottaen."
Mm- sanoisin, että pettäminen on yleisesti ottaen vielä paljon enemmän omanlaista/erilaista kuin parisuhde. Eikä myöskään edes oman egon korotusta. Kannattaisi pohtia myös onko pettäminen läheskään aina seksiä.
Pettämisen raja? kaipa sen jokainen määritttelee itse, sen mitä toiselta sietää. Yleisesti kuitenkin seksi toisen kanssa on sitä perinteisintä pettämistä ja sitä, jota ei toiselta hyväksytä. Kyllä pettäjä etsii aina itselleen jotain kun pettää, muutoinhan hän selvittäisi ensin meneillään olevan parisuhteen esim. päättäisi sen, ennen kuin hyppäisi aidan yli.
Petturilla on aina oma lehmä ojassa ja yleensä sillä haetaan hyväksyntää tms. jota kokee, ettei saa parisuhteesta mutta jota lähtee etsimään väärällä tavalla. Mitä ihmeen hyväksyntää saa itselleen pettämällä toista??
Juttele vaimosi kanssa aiheesta ja katso mitä mieltä hän on. Voi olla että hänelläkin tuntuu että suhde on käynyt tutuksi ja yllätyksettömäksi, mikä sinäsä ei ole väärin tai ongelma.
Tehkää sellainen kokeilu että se mustasukkaisempi puolisko teistä käy "vieraissa" ja tällä en tarkoita että välttämättä sänkyyn asti, mutta jotain uutta ja kiinostavaa. Vaikka treffeillä jonkun mahdollisen vieraan kanssa. Tuota voitte itse tutkiskella kuinka pitkälle teidän on tarpeen mennä, voi piristää kummasti suhdetta kaikki ei olekaan ihan niin ennustettavaa.
Kokeilin minäkin. Oli vihreämpää. Mutta se johtui varmaan siitä, että oma liitto oli peruuttamattomasti näivettynyt. Taisin sitten salasuhteen voimin päättää liittoni. Omaa puolisoa en saanut yrityksistä huolimatta hereille. Jos ei halua tai aio erota, ei kannata mennä väärälle puolelle aitaa.
Ruohon vihreydellä on monia kauaskantoisia vaikutuksia, joita ei ehkä temmellyksen keskellä tule pohtineeksi. Kyllähän sen tietää, kun aikoinaan siihen tylsään puolisoon rakastui, niin samanlaista kutkutusta ja vihreää oli yllin kyllin, vain sillä erotuksella, että molemmat olivat vapaita ja ketään ei loukattu tuolla temmellyksellä ruohikolla. Sitten se ankea arki vain hiipi pitkään parisuhteeseen ja ainoa ratkaisu näytti olevan aidan yli tiirailu vihreämmille kedoille. Miksi silloin ei itse ottanut asiaa puheeksi ja rehellisesti keskuskustellen, eikä toisen silmille hyppimällä ja syytellen?
Kedolta löytyi salainen ihana ihminen, jolla oli kuitenkin omat ongelmansa, kun lapsia oli useiden miesten kanssa tehty ja suhteet olivat päättyneet sekavissa merkeissä. Aika sitten osoitti, että vaihtoyritys ei ehkä ollut ihan järkevä, kun olikin ihana, mutta huutava, nalkuttava ja huudot tuli, jos ei ruoka-aikaan ollut ehtinyt paikalle. Ihanan alta paljastui jotain vähemmän ihanaa. Niin siinä sitten kävi, että aidan vihreämmältä puolelta, kun tarkasteli omaa pitkää suhdettaan sitä tuli miettineeksi, että miten sen auringon polttaman nurmikon saisi taas uuteen loistoonsa. Voisiko vielä tehdä jotain, olisiko mahdollista kaiken törttöilyn jälkeen korjata tilannetta?
Kyse ei ole ruohosta ja sen väristä, eikä mistään muustakaan ulkoisesta. Se, että mielii vieraisiin kertoo ainoastaan oman liiton tunnetyhjiöstä. Liitosta puuttuu se jokin mikä tekisi siitä läheisen ja intiimin parisuhteen.
Tässä taannoin luin lehdestä ihmisten ajattelevan itsensä parisuhteessaan melkoisen usein paremmaksi kuin mitä todellisuus osoittaa. Oletko koskaan kysellyt naisystävältäsi millaisena ja miten hän sinut kokee? Miksi ottaa itseensä ja suuttuu helposti? Sanoit, ettet kohtele naisystävää huonosti, mutta lähes seuraavassa lauseessa "hän ei kestä kritiikkiä". Miksi näin? Nimittäin kritiikki ja arvostelu muutenkaan ei läheskään aina ole paras tapa hoitaa suhdetta... ja sellainen on usein nimenomaan huonosti kohtelua.
On miehiä, joille ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Sama kummalla puolen aitaa on.
Ja niitä, jotka hoitavat omaa nurmeaan.
Erittäinkin hyvin sanottu, nimenomaan, eikä liity pelkästään nurmikonhoitoonkaan :)
Jos aina näyttää siltä että toisella on joku paremmin, on parempi etsiä vikaa omasta päästä :)
Ja jos yrittää sitten vaihtaa sen naapurin "nurmikon" paremmaksi, niin yleensä joutuu ojasta allikkoon, ja allikosta atlanttiin :)
Kyllä kestää pienet vierailut, jotku muuut sen sijaan ottaa siitä ongelmaa itselleen. Varmaan raskasta.
Riippuu ihan siitä mikä on suhteenne "the juttu".
Jos suhde on parisuhde, niin se kyllä häviää. Luottamus menee, yhteistyö menee, tulee riitaa, puolison kunniotus menee. Koko juttu häviää. Suhteesta tulee pakkopulla.
Toisaalta jossei ole parisuhdetta, niin se ei myöskään häviä vieraissa ;)
Itse pähkäilin saman asian kanssa. Oma avioliitto oli muuttunut totaalisesti ja koin olevani todella yksin liitossamme. Pohjimmiltani olen kiltti, enkä koskaan uskonut voivani pettää miestäni. Baarissa seuran tarjoajia riitti, mutta en langennut. Ennen pitkää törmäsin fiksuun, mukavaan ja komeaan mieheen ja päädyin salasuhteeseen hänen kanssaan. Rehellisesti sanottuna se oli parasta mitä sillä hetkellä saattoi tapahtua. Upeaa seksiä, ihailevia katseita molemmin puolin, paljon keskustelua ja asioiden pohtimista yhdessä. Hän sai minut taas elämään. En kadu. Asioilla on monta puolta ja on helppo tuomita toisten tekemisiä. Jokainen on kuitenkin itse oman elämänsä asiantuntija :)
Hei kuulostaa pahalta että olet ilmeisessä suhteessa vaimoni kanssa. Perkele minä olin se meistä hölmömpi kun menin ensin naimisiin hänen kanssa jo 32 vuotta sitten. En tosin tiedä miten ja missä sinä häneen tutustuit ja miten pääsit avioon minun huomaamatta / minulle kertomatta? Ehkä olenkin liian ymmärtäväinen ja luottavainen suhteessa "vaimoomme". Minä olen kohdellut häntä kuin kukkaa kämmenellä ja olenkin yrittänyt häntä pitkään herätellä, mutta ilmeisesti on ihan "ruususen uni" meneillään, kun ei reaaliteeteihin reagoi, joten ilmeisesti samassa ansassa tässä ollaan molemmat? Pettämään en minäkään ole ryhtynyt, koska se on kuulema luonteen lujuudesta kiinni jos ei miehellä pysy housut jalassa. Tästä uskollisuudesta minua on palkittu, niin että kotiseksi on jo pitkällä avaruusajan määritelmän huonommalla puolella, eli tahtimme on selvästi alhaisempi kuin "kerran Kuussa".
Tuossa eilen juttelin yhden kaverina kanssa puhelimessa ja hän kehui ratkaisuaan laittaa "vaimomme" sielun serkku kierrätykseen ja nyt on kuulema toinen ääni kellossa uuden rouvan kanssa. Vakuuttavsati hän totesi että "kyllä vaihtamalla paranee". Joten mikäpä minä olen tuota kieltämäänkään.
No mitäs meidän pitäisi nyt tehdä? Laittaankos kimppalotto vetämään...? Suhteeseen vaimoomme enää usko yhtään enempään kuin lottoonkaan.