Pistäkääs oikeat feminiiniset XX-naiset kartalle, millaisista miehistä syntyy homoja poikia.
1) Fyysisesti: Poikavauva saattaa olla fyysesti oikein peruskuva machosta miehestä ja jopa kasvaa reippaasti pituutta, mutta luonne on kaiken aikaa tyytymätön, rauhaton, ei pysty ajattelemaan yliopiston kirjaston lukusalissa viihtymistä, vaikka mieli haaveilisi vanhemmilla siitäkin.
Tunsin yhden, joka oli samaan aikaa komea, pohjoismaalaisen näköinen, pitkä, suomalainen, koulutettu, vaalea ja erittäin hyväkäytöksinen kaveri, häneen oli helppo ”ihastua” ihimisenä en tarkoita potentiaalisena rakastettuna. Hän oli peruskuva, millainen voisi olla suomalainen, hyvinkasvatettu ja komea mies, mutta kuinkas kävikään taas kerran, kun katsoi miehen ulkokuorta. Tällä kertaa ei ollut Roger Mooren näköinen kaveri, vaan enemmän nuoren Åke Lindmannin prototyyppiä, eri äänellä ja ei ihan yhtä leukavalla profiililla, mutta muuten olisi sopinut elokuvaankin (=harvinaista).
2) Luonne: Lapsena, jo vauvana hän ihastui harvemmin kotona olevaan isään, enemmän kuin äitiin, vaikka äiti olisi rakastanut lasta aivan mielettömästi, kun oli vielä machomiehen pieni alkuvaihe.
Isä oli työmatkoilla ja poissa ja äiti taas teki huushollihommia, vauva saattoi katsella töitä tekevää äitiä sängyssä seisoen, sänky tuotu keittiöön katselua varten. Mutta ehkä juuri rauhattomuus, ei tyydy olemaan ilman toisen ihmisen antamaa virikettä on syy seurailla. Yksi sukulainen kertoi, että heidän teinityttönsä kulki terapiassa, koska hän oli niin vilkas, ei rauhoittunut ja sinnitteli sen vuoksi.
3) Isän luonne: Myös kuten vauvallaan, ei koskaan tyydy olemaan iloinen ja reipas nöhdessään äidin, vaan tarvitaan aina isä, että lapsi olisi ns. Onnellinen. Lapsi ei kiinnitä huomiota äitiin ollenkaan virikkeiden antajana, vaikka kaiken koko työpäivän varrella juuri äiti hänelle järesti, uloslähdöt, ruoat, leikit, lelut, juttelut. Isän samantapainen tyyli keskittyä vain ulkopuolisten ihmisten tuomaan iloon on ilmeinen.
Siihen ei näytä auttavan mitkään ihmeteot, joskus rahasumma saa hymyn naamalle, mutta kun rahaa ei ole jatkuvasti jaella saadakseen hymyn. Hän tosiaan nauraa vain jos antaa rahaa, aika paljon siis itseltä, kun sitä ei ole. Hän ei ole iloinen läsnäolevasta, ei seurasta, vaikka toinen tykkäisi juuri tällaisesta perheestä, jossa jokaisella on omat itsenäiset hommansa, sen syy oli alun perin Suomen Työmarkkinatuet, ne maksetaan, jos naisihminenkin tottelee sääntöjä, on töissä tai täysin poissa mistään, niin silloin maksetaan, siihen ei tahdo mahtua miehen egon kohotus tai tarinoiden kerronta, jotta ukko pysyisi naamastaan muuta kuin happamen näköisenä.
4) Isä on voinut olla jo seurustelun aikana sanaton vetäytyjä. Saattaa suuttua, eikä kerro ollenkaan, mistä tällä kertaa murjottaa. Toinen ei tiedä, että hän ja vaimon sisko puhuvat vaimon luonteesta puhelimessa. Sisar saattaa kuvitella, että vaimo valehtelee, vaikka vaimon periaatteisiin kuuluu täysi rehellisyys. Eläkeiässä muisti voi jo alkaa lyhytmuistista pettää vähän.
5) Pahalta tuntuu kaikki elämän vaiheet ohittaneena, kun sisaret eivät luota sinuun enää, olet juopon kastissa, sulle ei vastata. Sinusta puhutaan ohi, toisille eli kolmansille ihmisille. Jos joudust sairaalaan ja tulee kukkia ja katsojia, kun harvoin tulevat muistaa nuo vaiheet, miten ohipuhutaan, alkaa vituttaa. Sitten tämä jatkuu, kuin sinua ei olisi, kunnes niille tulee taas asiaa, sekin suoritetaan ehdoilla.
6) Perheen tuurijuoppo ohjaa heitä, he eivät tajua sitä, että kun oikein itselleen vannoo, ettei lue varmasti suomi24:ää, niin kaikki on hyvin.
7) Tilanteessa olisi kivaa karata. Minne karkaat omat hommasi keskissä, ilman rahaa, kuin on jo työiän ohittanut ja voi tulla terveysongelmiakin? Ei huvita edes puhua, mutta joskus alkaa niin pänniä, kun haukutaan, ettet saa mitään aikaan, sinut ohitetaan, kun kuvitellaan, että olet jotenkin vajaa tai rempallaan. Yritetään silti olla normaaleja. Jos oliisin juoppo, aivan varmasti hakeutuisin sinne terapiaan.
1) Fyysisesti: Poikavauva saattaa olla fyysesti oikein peruskuva machosta miehestä ja jopa kasvaa reippaasti pituutta, mutta luonne on kaiken aikaa tyytymätön, rauhaton, ei pysty ajattelemaan yliopiston kirjaston lukusalissa viihtymistä, vaikka mieli haaveilisi vanhemmilla siitäkin.
Tunsin yhden, joka oli samaan aikaa komea, pohjoismaalaisen näköinen, pitkä, suomalainen, koulutettu, vaalea ja erittäin hyväkäytöksinen kaveri, häneen oli helppo ”ihastua” ihimisenä en tarkoita potentiaalisena rakastettuna. Hän oli peruskuva, millainen voisi olla suomalainen, hyvinkasvatettu ja komea mies, mutta kuinkas kävikään taas kerran, kun katsoi miehen ulkokuorta. Tällä kertaa ei ollut Roger Mooren näköinen kaveri, vaan enemmän nuoren Åke Lindmannin prototyyppiä, eri äänellä ja ei ihan yhtä leukavalla profiililla, mutta muuten olisi sopinut elokuvaankin (=harvinaista).
2) Luonne: Lapsena, jo vauvana hän ihastui harvemmin kotona olevaan isään, enemmän kuin äitiin, vaikka äiti olisi rakastanut lasta aivan mielettömästi, kun oli vielä machomiehen pieni alkuvaihe.
Isä oli työmatkoilla ja poissa ja äiti taas teki huushollihommia, vauva saattoi katsella töitä tekevää äitiä sängyssä seisoen, sänky tuotu keittiöön katselua varten. Mutta ehkä juuri rauhattomuus, ei tyydy olemaan ilman toisen ihmisen antamaa virikettä on syy seurailla. Yksi sukulainen kertoi, että heidän teinityttönsä kulki terapiassa, koska hän oli niin vilkas, ei rauhoittunut ja sinnitteli sen vuoksi.
3) Isän luonne: Myös kuten vauvallaan, ei koskaan tyydy olemaan iloinen ja reipas nöhdessään äidin, vaan tarvitaan aina isä, että lapsi olisi ns. Onnellinen. Lapsi ei kiinnitä huomiota äitiin ollenkaan virikkeiden antajana, vaikka kaiken koko työpäivän varrella juuri äiti hänelle järesti, uloslähdöt, ruoat, leikit, lelut, juttelut. Isän samantapainen tyyli keskittyä vain ulkopuolisten ihmisten tuomaan iloon on ilmeinen.
Siihen ei näytä auttavan mitkään ihmeteot, joskus rahasumma saa hymyn naamalle, mutta kun rahaa ei ole jatkuvasti jaella saadakseen hymyn. Hän tosiaan nauraa vain jos antaa rahaa, aika paljon siis itseltä, kun sitä ei ole. Hän ei ole iloinen läsnäolevasta, ei seurasta, vaikka toinen tykkäisi juuri tällaisesta perheestä, jossa jokaisella on omat itsenäiset hommansa, sen syy oli alun perin Suomen Työmarkkinatuet, ne maksetaan, jos naisihminenkin tottelee sääntöjä, on töissä tai täysin poissa mistään, niin silloin maksetaan, siihen ei tahdo mahtua miehen egon kohotus tai tarinoiden kerronta, jotta ukko pysyisi naamastaan muuta kuin happamen näköisenä.
4) Isä on voinut olla jo seurustelun aikana sanaton vetäytyjä. Saattaa suuttua, eikä kerro ollenkaan, mistä tällä kertaa murjottaa. Toinen ei tiedä, että hän ja vaimon sisko puhuvat vaimon luonteesta puhelimessa. Sisar saattaa kuvitella, että vaimo valehtelee, vaikka vaimon periaatteisiin kuuluu täysi rehellisyys. Eläkeiässä muisti voi jo alkaa lyhytmuistista pettää vähän.
5) Pahalta tuntuu kaikki elämän vaiheet ohittaneena, kun sisaret eivät luota sinuun enää, olet juopon kastissa, sulle ei vastata. Sinusta puhutaan ohi, toisille eli kolmansille ihmisille. Jos joudust sairaalaan ja tulee kukkia ja katsojia, kun harvoin tulevat muistaa nuo vaiheet, miten ohipuhutaan, alkaa vituttaa. Sitten tämä jatkuu, kuin sinua ei olisi, kunnes niille tulee taas asiaa, sekin suoritetaan ehdoilla.
6) Perheen tuurijuoppo ohjaa heitä, he eivät tajua sitä, että kun oikein itselleen vannoo, ettei lue varmasti suomi24:ää, niin kaikki on hyvin.
7) Tilanteessa olisi kivaa karata. Minne karkaat omat hommasi keskissä, ilman rahaa, kuin on jo työiän ohittanut ja voi tulla terveysongelmiakin? Ei huvita edes puhua, mutta joskus alkaa niin pänniä, kun haukutaan, ettet saa mitään aikaan, sinut ohitetaan, kun kuvitellaan, että olet jotenkin vajaa tai rempallaan. Yritetään silti olla normaaleja. Jos oliisin juoppo, aivan varmasti hakeutuisin sinne terapiaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisi erittäin kohtuullista, että tänne tilitysten jälkeen pääsisi esittelemään homoksi kasvavan lapsen luonnetta kuvin ja sanoin lehtijutulla. Saihan Thomas Markelikin niistä kuntokävely-, kirjasto-, räätälissä käyntikuvistaan noin 113 000 dollaria, tässä olisi apaja tehdä vähän kirjaa.
Kuitenkin jokainen ymmärtää, ettei ole turvallista eikä viisasta elämän jatkumisen kannalta kuvittaa tarinoita ja puhua ehtaa tarinaa.
Sen tiedän näin vanhempana ja kovettuneena elämän kaltoin menosta, että raha on suuri tekijä onnessa. Toisaalta, suloinen vauva ei takaa mitään tulevasta, hänen käytös alkaakin muuttua jo noin 6-7 vuoden iässä. En väitä itse olleeni yhtään kummempi, olin niin hankala penska, ettei äidillä jäänyt mitään ikävää poislähtiessäni, päinvastoin hän aina järjesti apuaja, etten vaan palannut takaisin.
No, tottahan se oli, että suuren perheen kasvatus on kivisen reen vetämistä, osa menee hyvin normiin, osa kärsii vähän niukemmasta huomioista, kun äiti ja isä ovat työssä. Känkkäränkkää riittää ja pohjalla voi olla keskittymiskyvyn puute. Lapsen aktiivisuus kertoo myös uteliaisuudesta, joka taas viittaa haluun oppia, on siis fiksu, ettei lässähdä, vaikka menisi ohi terveen aktiivisuuden rajan.
Eläkeiässä tiedän, etten tekisi lasta, jos siitä olisi tieto tulevasta homoudesta. En ollut koskaan lapsihakuinen, mutta sekin meni pieleen mitä yritti. Joten nyt tiedän tarkasti, etten tekisi yhtään tippaa tänne, jos olisi taipumusta naiseksi, sitten tietenkin mielummin XX-nainen kuin mitään muuta. Olisihan siinä sentää ilo sitä pukea. Tytöt ovat erittäin älykkäitä ja siis suoraan sanottuna perhanan vaikeita lapsia. Jos niille ei tule murrosiän jälkeen sairaat miessuhteet, sitten ne ovat muuten niin periksiantamattomia, ei vaatteetkaan kelpaa, jotka toinen hankkii.
Homoja on kaikenlaisia, kaikenlaisista taustoista ja kokemuksista lähtöisin. Ihan niin kuin on heteroitakin. Miten ihmeessä, joku voi vielä ajatella noin tekotaiteellisesti ja mukafolosofisesti - tyhmyys paistaa joka rivinväliltä läpi!
Antaa paistaa vaan, en synnyttäisi tänne ketään, jos vaihtoehto olisi vain synnyttää homo. Ikuinen riippakivi ja ongelmapakkaus, josta ei pääse edes eroon, kun on sukulaisia.
Pakenisin vaikka epämiellyttävään huumegangsterivaltioon, USA:n jos pääsisin, mutta Suomen sossuturva on ainut turva enää tässä vaiheessa. Katastrofi.
Koin jo nuoruudessa, että ulkonäkö ei riitä siihen mihin toisilla. Monet tutut nuoret siis omalla paikkakunnalla kiinnostuivat vain rahasta. Olen tottunut ajatukseen, että mies järjestyy, jos olet itse tehtaan omistajan suvusta tai sinulla on itsellä hyvä tulonlähde. Jos näin ei ole, miesonni voi olla aika heikko, saatat jäädä koukkuun maataloustuki-jälkeläiseen. Joten se tulonsaanti tahtoo riippua aina ja ikuisesti valtion tuista.
Opetellaan tunnistamaan elämän realiteetit. Niitä on tämä paikallinen sossuturvajärjestelmä, kukaan ei saa suurempaa tuloa kuin alin palkkausryhmä, koska verotus tasottaa tai myönnetään kompensaatioita, lapsilisiä yms. Huomasin homman, kun yritin pienipalkkatyössä tienata jotain ylitöillä, ne on sanktioita kovasti. Parempi olisi olla valtion keskipalkkaluokkainen virka, ei tarvitisis lisäansioita eikä näin ollen ylimääräistä kyttäämistä ja verotusta tms.
Toinen realiteetti on toimeentulonhankintatapa pesueessa, kun tottuu, ettei kukaan huoli töihin, seuraava polvikin voi olla sellainen. Suuri on riskitekijä.
Ja kolmas on se, että vaikka hakee tuossa alle kolmenkymppisenä syitä omaan epäonnistumiseen jossain asiassa kasvatuksesta tai perhetaustasta, syyt lienevät vähän erilaiset. Syitä omaan epäonniseen luonteeseen on se, että kulttuuri saattoi vaihtua yhteisö ei ota kantaa , joten usklataa olla suuremmassa populaatiossa ylvästelijämäisempi kuin olisi ollut synnyinseudullaan. Siellä olisivat olleet liian läheiset sukulaiset, joiden käytöspalaute olisi kertonut suoraa viestiä: "Muutu kunnolliseksi ja unohda ongelmakäytös, muuten sinua ei noteerata!"
Jos muutit metropolialueelle, väestö on liian suuri ja riippumaton paikalliskulttuurista, palautetta huonoon käytökseen ei tule. Jos sitä ymmärrystä ei ole itsellä, peli on menetetty hetkessä ongelmiin, jäljelle jää vain itku ja hammasten kiristys.
Syyt ovat nykytilanteeseen johtanut jatkumo, joka saattoi alkaa pienestä uppiniskaisuudesta tai keskittymiskyvyn puutteesta ja johti suurempiin hankaluuksiin. Viime kädessä eletään sitten vaihetta, että kemikaalit ovat jo syöneet luonteen niin pahaksi, että ei voi oikeastaan enää pitää kovin viisaana ja vähän syyntakeettomanakin voisi pitää, mutta oikeus ei niin ajattele.
Kaikilla asioilla voi olla vähän liian kallis hinta, ja lopputulos uskomattoman käsittämätön. Kolhittu elämä ei silti hyväksy asioita, on opetettu ajattelemaan vähän uskonnollisesti kuin opetuslapset: "Jeesus sanoi, otti käteensä leivän ja mursi..., kaksi leipää ja viisi kalaa hänellä oli ja niillä hän ruokki suuren kansalaisjoukon, valoi luottamusta ja uskoa, että kyllä tästä vielä voi nousta ylös". Mihin itse et voi vaikuttaa, älä sure sitä liikaa, vaan tee mitä voit omalta osaltasi.
Ongelmissa tietää, että silmät näkevät jotain, aivot värittävät toivekuvan. Mitattavia asioita on syytä seurata, eikä inttää, mitä silmät näkevät ja mieli värittää. Uskon kuitenkin ihimisen muutokseen, joskus vaatii ympäristön tai ystävystön totaalimuutoksen, paluu vanhaan ja entiseen, johtaa entisiin huonoihin tapoihin. Periaatteessa vähempikin riittää suht' onnelliseen yhdessä oloon, mutta se pitää puhua ja oppia tiedostamaan, mikä on kivaa, mistä pitää.
Itse en tykkää täysin reagoimattomasta kumppanista, jolle mikään tekeminen ei saa aikaan mitään reaktiota, paitsi nyt toisen luonteeseen kaikki energian puuskat. Hyvät asiat pitää bonjata ilman rautalankaa, jos näin ei ole on se aika takkuista. Toisaalta puhuin ehkä liikaa vauvalleni, on sietämätöntä kuunnella liikaa omista asioista puhumista ja jatkuvaa äänessä oloa. Älä puhu vauvalle raskausaikana, lukemisen opettaminen pienenä voisi kenties suunnata energiaa, mutta voi johtaa myös vääristymiin.
Olen tehnyt havainnon, että "rumat" (=ei niin kovin söpöt) lapset ovat aikuisena ns. kunnon ihmisiä, käyvät töissä ja ansaitsevat toimeentulon. Hain aikoinaan sellaista kaveria lukioissa, mutta siihen aikaan pikku paikkakunnalla oltiin lukioissa lähtöorientoituneita. Parin haku sai siirtyä sinne, minne mentiin opiskelemaan. En saanut sitä tavan talliaistakaan sieltä. Nyt olisi voinut vaikka palata, mutta eipä tässä enää välitä eikä huolta pareista.
Vähemmän söpöt lapset ovat kolhittuja elämässä, he alkavat tiedostaa, ettei heillä ole asiaa kaunokaisten seuraan. Vain yhden ihmisen tiedän saaneen kaunokaisen vaimokseen, joka oli aika ruma mies oikeasti, mutta vartalo oikein hyvä kuitenkin, pitkä ja hoikka. Mies oli hyvätuloinen eikä nainenkaan heikolla palkalla ollut, mutta asui kaukana suurista kaupungeista, nainen oikea "satu östring" kasvoista.
Aina kun näen vanhempia, joilla ei ole kovin nätti vauva, tiedän oitis, että siitä tulee hyvä kansalainen ja hyvä tienamies tai -nainen. Hän on usein se, joka hoitaa ja huolehtii lopulta isänsäkin vanhana. Kun on fyysisesti vajaa tai "rampa" on hyvä ihmisen alku, koska ei ole oikoteita eikä elättäjiä. Söpöt saavat aina noita elättäjia ja se pilaa, vrt. Axil Smith tai Sara Chafak, Tanja Karpela yms. ylivoimaisen hyvännäköiset ihmiset. Tanja voisi jouda ja huorata ja silti ukko maksaisi, se on malko varmaa, ukolle kova hinta, mutta näin on usein.
Itse ottaisin nyt tosiaan aivan ruman, koska silloin asiat järjestyisi.
Homoseksuaalisuus ei ole valinta, vaan sillä on biologinen perusta. Eli homoksi synnytään, homoseksuaalisuutta ei valita, siihen ei kasveta.
Niinkö? Onko sitten biseksuaalisuudelle olemassa biologinen perusta?
On. Aivan samoin kuin normatiiviselle heteroseksuaalisuudelle. On myös panseksuaalisuutta.
"Biseksuaali on henkilö, joka tuntee emotionaalista ja/tai eroottista vetovoimaa sekä miehiä että naisia kohtaan tai joka ihastuu ihmiseen tämän sukupuolesta riippumatta. Panseksuaali eli panseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista tai/ja emotionaalista vetoa kaikkia sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan. Kiinnostuksen kohteen sukupuolella ei ole heille merkitystä. Monet panseksuaalit kokevat, että termi vapauttaa luokittelemasta seksuaalisen kiinnostuksen kohteita sukupuolen mukaan. Termit panseksuaalisuus ja biseksuaalisuus ovat osittain päällekkäisiä."
Sukupuolia myös on enemmän kuin kaksi.
Edellä+asiaa.+Lääkärituttavani+sanoi,+että+on+useampia+sukupuolia,+siis+myös+geneettisesti.+Sukupuoli+ilmenee+erilailla,+eri+vahvuuksina.+Vain+harva+on+100%+mies,+nainen+tai+muu.+Yleisemmin+kaikkia+näitä+eri+suhteissa.+