Eduskunnassa keskusteltiin 24.5.2018 perussuomalaisten kansanedustajan Laura Huhtasaaren lakialoitteesta, jossa esitetään muutettavaksi rikoslain 11 luvun 10 §. Nykyisellään pykälä ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” rajoittaa kansalaisten sananvapautta. Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen piti salipuheen missä hän kannatti Huhtasaaren tekemää lakialoitetta.
Arvoisa puhemies! Sanotaan, että ilman sananvapautta ei ole demokratiaa eikä ilman demokratiaa ole sananvapautta. Tämä on hyvin sanottu, ja näenkin, että juuri tästä tässä käsittelyssä olevassa edustaja Huhtasaaren lakialoitteessa on pohjimmiltaan kysymys. Edustaja Huhtasaari ja perussuomalaiset yleisesti ovat vahvasti sananvapauden puolella.
Sanan-, ajatuksen- ja omantunnonvapaudet ovat jo itsessään arvokkaita, mutta erityinen painoarvo niillä on tasapainoisen kansalaisyhteiskunnan kehityksen kannalta. Täytyy ymmärtää, että sananvapauden perusteeton rajoittaminen johtaa helposti kansalaisten katkeroitumiseen ja turhautumiseen vaikuttaen siten myös kansalaisten luottamukseen kansanvaltaa kohtaan. Tiettyjen mielipiteiden rajoittaminen johtaa helposti myös kansalaisten vastakkainasettelun lisääntymiseen ja kansan kahtia jakautumiseen.
Arvoisa puhemies! Kun tarkastellaan nykyistä rikoslain muotoilua, kyseisen lainpykälän tekee ongelmalliseksi erityisesti kohta, jossa todetaan, että kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka ”asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää”. Tämä kohta on erittäin ongelmallinen, sillä se kattaa myös sananvapauden piiriin kuuluvia provosoivia mielipiteitä. Lain lavean tulkinnan vuoksi se käytännössä tekee rikolliseksi kaikki kansanryhmiä koskevat kriittiseen sävyyn julkituodut näkemykset ja mielipiteet, myös silloin, kun ne perustuvat esimerkiksi tilastotietoon tai muuhun faktatietoon.
Ongelmana nykyisen lainsäädännön kohdalla on se, ettemme tarkkaan tiedä, missä sananvapauden rajat todellisuudessa kulkevat eli mitä kriittistä Suomessa voi lausua esimerkiksi maahanmuutosta tai maahanmuuttajista joutumatta siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Kysymys siis kuuluu: missä kulkee sallitun ja ei-sallitun puheen raja? Luulen, että kukaan tässä salissa ei pysty sitä rajaa osoittamaan. Sitä rajaa ei ole lainsäädännössä eikä missään muuallakaan meille osoitettu. Tilanne on periaatteessa sama kuin jos liikennesäännöissä kiellettäisiin ylinopeuden ajaminen mutta liikennemerkit puuttuisivat teidenvarsilta eikä kukaan tietäisi, missä kulkee sallitun nopeuden raja. Koska kukaan ei tiedä, missä sallitun ja ei-sallitun puheen raja kulkee, vähentää se ihmisten uskallusta ja halua osallistua esimerkiksi kriittiseen maahanmuuttokeskusteluun. Tämä taas on sananvapauden ja kansanvallan toteutumisen kannalta erittäin ikävä asia.
Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme eliitillä on jo vuosikymmenien ajan ollut pyrkimys asettaa tiettyjä uskontoja ja niiden edustajia erityissuojelun ja suosinnan kohteeksi. Kuten olemme saaneet nähdä, oikeuslaitoksemme pääsääntöisesti rankaisee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain sellaisia henkilöitä, joiden kritiikki kohdistuu kyseisiä erityisasemaan nostettuja väestöryhmiä, kuten esimerkiksi islaminuskoisia kohtaan. Kantasuomalaisten ja maamme enemmistöuskonnon edustajien jopa suoranainen herjaaminen sitä vastoin on yleisesti täysin hyväksyttyä eikä siitä ole ollut tapana jakaa rangaistuksia.
Mikään asia maailmassa ei saa olla niin pyhä, etteikö sitä saisi asettaa kriittisen julkisen tarkastelun kohteeksi. Emme saa uhrata sananvapautta poliittisen korrektiuden alttarilla. Sananvapauden oikeutetut rajoitukset, eli suoja kunnianloukkauksilta sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvilta uhkauksilta, ovat täysin perusteltuja, mutta mitään muita rajoituksia ei lainsäädäntöön sananvapauden suhteen tarvita.
Arvoisa puhemies! Laaja sananvapaus kuuluu länsimaiseen vapauteen ja demokratiaan. Sananvapauden vaaliminen on tärkeä yhteiskunnallinen arvo, johon ei tule kajota enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
Arvoisa puhemies! Edellä mainitsemaani viitaten kannatan lämpimästi tätä edustaja Huhtasaaren tekemää lakialoitetta.
309Jakoa
Arvoisa puhemies! Sanotaan, että ilman sananvapautta ei ole demokratiaa eikä ilman demokratiaa ole sananvapautta. Tämä on hyvin sanottu, ja näenkin, että juuri tästä tässä käsittelyssä olevassa edustaja Huhtasaaren lakialoitteessa on pohjimmiltaan kysymys. Edustaja Huhtasaari ja perussuomalaiset yleisesti ovat vahvasti sananvapauden puolella.
Sanan-, ajatuksen- ja omantunnonvapaudet ovat jo itsessään arvokkaita, mutta erityinen painoarvo niillä on tasapainoisen kansalaisyhteiskunnan kehityksen kannalta. Täytyy ymmärtää, että sananvapauden perusteeton rajoittaminen johtaa helposti kansalaisten katkeroitumiseen ja turhautumiseen vaikuttaen siten myös kansalaisten luottamukseen kansanvaltaa kohtaan. Tiettyjen mielipiteiden rajoittaminen johtaa helposti myös kansalaisten vastakkainasettelun lisääntymiseen ja kansan kahtia jakautumiseen.
Arvoisa puhemies! Kun tarkastellaan nykyistä rikoslain muotoilua, kyseisen lainpykälän tekee ongelmalliseksi erityisesti kohta, jossa todetaan, että kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka ”asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää”. Tämä kohta on erittäin ongelmallinen, sillä se kattaa myös sananvapauden piiriin kuuluvia provosoivia mielipiteitä. Lain lavean tulkinnan vuoksi se käytännössä tekee rikolliseksi kaikki kansanryhmiä koskevat kriittiseen sävyyn julkituodut näkemykset ja mielipiteet, myös silloin, kun ne perustuvat esimerkiksi tilastotietoon tai muuhun faktatietoon.
Ongelmana nykyisen lainsäädännön kohdalla on se, ettemme tarkkaan tiedä, missä sananvapauden rajat todellisuudessa kulkevat eli mitä kriittistä Suomessa voi lausua esimerkiksi maahanmuutosta tai maahanmuuttajista joutumatta siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Kysymys siis kuuluu: missä kulkee sallitun ja ei-sallitun puheen raja? Luulen, että kukaan tässä salissa ei pysty sitä rajaa osoittamaan. Sitä rajaa ei ole lainsäädännössä eikä missään muuallakaan meille osoitettu. Tilanne on periaatteessa sama kuin jos liikennesäännöissä kiellettäisiin ylinopeuden ajaminen mutta liikennemerkit puuttuisivat teidenvarsilta eikä kukaan tietäisi, missä kulkee sallitun nopeuden raja. Koska kukaan ei tiedä, missä sallitun ja ei-sallitun puheen raja kulkee, vähentää se ihmisten uskallusta ja halua osallistua esimerkiksi kriittiseen maahanmuuttokeskusteluun. Tämä taas on sananvapauden ja kansanvallan toteutumisen kannalta erittäin ikävä asia.
Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme eliitillä on jo vuosikymmenien ajan ollut pyrkimys asettaa tiettyjä uskontoja ja niiden edustajia erityissuojelun ja suosinnan kohteeksi. Kuten olemme saaneet nähdä, oikeuslaitoksemme pääsääntöisesti rankaisee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain sellaisia henkilöitä, joiden kritiikki kohdistuu kyseisiä erityisasemaan nostettuja väestöryhmiä, kuten esimerkiksi islaminuskoisia kohtaan. Kantasuomalaisten ja maamme enemmistöuskonnon edustajien jopa suoranainen herjaaminen sitä vastoin on yleisesti täysin hyväksyttyä eikä siitä ole ollut tapana jakaa rangaistuksia.
Mikään asia maailmassa ei saa olla niin pyhä, etteikö sitä saisi asettaa kriittisen julkisen tarkastelun kohteeksi. Emme saa uhrata sananvapautta poliittisen korrektiuden alttarilla. Sananvapauden oikeutetut rajoitukset, eli suoja kunnianloukkauksilta sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvilta uhkauksilta, ovat täysin perusteltuja, mutta mitään muita rajoituksia ei lainsäädäntöön sananvapauden suhteen tarvita.
Arvoisa puhemies! Laaja sananvapaus kuuluu länsimaiseen vapauteen ja demokratiaan. Sananvapauden vaaliminen on tärkeä yhteiskunnallinen arvo, johon ei tule kajota enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
Arvoisa puhemies! Edellä mainitsemaani viitaten kannatan lämpimästi tätä edustaja Huhtasaaren tekemää lakialoitetta.
309Jakoa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eduskunnassa käytiin eilen keskiviikkona lähetekeskustelu kansanedustaja Ville Tavion (ps.) lakialoitteesta Suomen kansalaisuuden saamiseksi edellytettävän asumisaikavaatimuksen nostosta kymmeneen vuoteen. Nykyään yleinen asumisaikavaatimus on viisi vuotta ja turvapaikan saaneille neljä vuotta.
Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio korosti lakialoitteen lähetekeskustelussa, että Suomen asumisaikavaatimus on useita Euroopan maita lyhyempi. Itävallassa yleinen asumisaikavaatimus on kymmenen vuotta, Tanskassa yhdeksän vuotta, Saksassa kahdeksan vuotta ja Norjassa seitsemän vuotta kansalaisuuden saamiseksi.
– Suomen kansalaisuuksia jaetaan nykyisin melkein kuin liukuhihnalta. Kansalaisuuden tulisi olla ansaittu seuraus aidosta Suomeen sopeutumisesta, Tavio sanoo.
– Nykyisissä neljässä vuodessa emme opi tietämään henkilöstä paljoakaan. Esittämissäni kymmenessä vuodessa nähtäisiin paremmin, ansaitseeko henkilö kansalaisuuden, Tavio perustelee.
Lakialoite herätti eduskunnan täysistunnossa eilen keskustelua.
– Suomen kansalaisuuden saaminen ei ole ulkomaalaiselle perusoikeus, se ei ole ulkomaalaiselle ihmisoikeus, vaan Suomen kansalaisuuden saaminen on ulkomaalaiselle etuoikeus. Tässä avoimien rajojen maailmassa me emme saa olla naiiveja, sanoi Jani Mäkelä (ps.).
– Kansalaisuuden saamisen myötä perheenyhdistäminen helpottuu, sillä Suomen kansalaiselta ei vaadita toimeentuloedellytystä, kun hän hakee perheenyhdistämistä. Tämäkin on niin ikään kustannuskysymys, sillä nykykäytäntö mahdollistaa väylän Suomea taloudellisesti kuormittavalle maahanmuutolle, sanoi Olli Immonen (ps.).
– Verrokkimaihimme nähden suhteellisen lyhyt nykyinen asumisaikavaatimus yhtenä kansalaisuuden saamisen ehtona on ehdottomasti eräs merkittävä maahanmuuton vetovoimatekijä. Kansalaisuuden saamisen ehtoja on kuitenkin syytä tiukentaa muiltakin osin, esimerkiksi työpaikka- ja kielitaitovaatimusten osalta, sanoi Sami Savio (ps.).
– Katsoin täysistunnon puheenvuorolistasta, että täällä eivät muut ole pyytäneet puheenvuoroja kuin perussuomalaiset. Eli nyt on tullut jälleen todistetuksi se, että meillä on perussuomalaiset ja sitten on muut. Meillä on Suomessa kaksipuoluejärjestelmä, mitä tulee poliittisiin mielipiteisiin, sanoi Laura Huhtasaari (ps.).
Lakialoite etenee seuraavaksi eduskunnan perustuslakivaliokuntaan.
127Jakoa
PerusSuomalaiset ovat tolkun ihmisiä!
Soini yritti ja onnistuikin Immosen hiljentämään ,mutta nyt Immosella on sananvapaus.
Ruotsissa jopa demukat ovat puhuneet samoista asioista mistä ruottin persut, pelko on kova ennen vaaleja.
Jos Ruotsissa menee vaalit ns. Peruiksi niin on toivoa Suomen jopa Euroopan eheytymiseen.
Sanavapaus? No siitä Kemijärvellä muistetaan demarien toiminta sananvapaus asiassa. Menemme vuoden 2007 kevättalveen. Rovaniemeltä tuli sos demo Kemijärven vaalipaneeliin ja karjaisi toisen ehdokkaan asiallisen ja hyvän käytöksen mukaisen puheenvuoron päälle PANKAA SILTÄ TURPA TUKKOON!
No sen jälkeen ei syntyperäisiä ole paneeliin aina päästettykään! Hyh hyh!
Mitä viddaa täällä märiset.
Ota kirja käteen ja sivista kalloasi.
Taitaa kyllä oll umpiluuta koko .