Kyllä Bluesin "kantaisästä" ei ole epäilystä.

BlindWillie

Blind Willie Johnson. Tämä nuorena sokeutunut kovia kokenut kadulta leipänsä soittamalla ja laulamalla leipänsä
ansainnut oli kyllä todella karimaattinen blues laulaja, ääni oli jäljittelemätön, hänen kerrotaan saaneen poikasena lipeää silmiinsä n. 7 vuotiaan akun vanhempansa riitelivät, asiasta ei ole varmuutta, edes siitä ei ole varmaa minä vuonna hän syntyi 1907 on arvailtu, hän eli vain 43 vuotiaaksi, hänen kotinsa paloi ja eli kotinsa raunioilla perheensä kanssa, kuoli keuhkotautiin
vain 43 vuotiaana. Hän oli syvästi uskonnollinen mikä ei haitannut yhtään hänen karismaansa
blues esiintyjänä, päinvastoin, taltioidut kappaleet mahtuvat 2 cd,lle.
Monet nyky blueslaulajat ovat saaneet vaikutteita

Yksi hänen laulunsa ( Dark was the Nigth) on lähetettu avaruuteen kultalevyn muodossa 1977 sateliitin mukana. Se on instrumentaalikappale, jossa on vain hyminää mukana, hän viestii siinä
tilanteesta missä Jeesus kuoli ristillä ja pimeys laskeutui maailmaan.
Tässä yksi yksi hänen hieno kappaleensa. Karismaa joko on tai ei, sitä ei harjoitella.
https://www.youtube.com/watch?v=XsYtT8owyJ0

10

302

Vastaukset

  • Lisäys, 1927-1930 hän levytti vain 30 kappaletta, kitarakin vaikuttaa aika hyvältä ajan huomioon ottaen.

  • Vähän bluesin ja soulin väliltä, samaa mieltä, yksi parhaista tuon ajan muusikoista, harmi kun ura jäi noin lyhyeksi, äänialaakin kykeni muuttamaan hetkessä niinkuin tässä hienossaa balladissa.
    https://www.youtube.com/watch?v=IcYKEGNQGJc
    Uskonnollisuus ei haitannut karismaa yhtään tässä tapauksessa.
    Tuon ajan blues laulajat olivat melkein järkiään uskonnollisia, puuvillapelloilla laulettiin hengellisia lauluja. Sieltähän se lähti.
    Karismaa on tai sitten sitä ei ole, sitä ei voi harjoitella.

  • Pikemminkin gospel-laulaja/soittaja . Robert Johnsonia pitäisin ennemminkin oikeasti blues-tyylin ikonina. Skip James omintakeisilla lauluillaan myös aina "napannut" ,,,nämähän ovat tietenkin makuasioita,yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä,vai miten se menikään..

  • Kyllä tuo musiikkityli oli ja on nimenomaan Country bluesia, mausteena bluegrassia (Lainaus Wikipedia)

    ""Kun levyteollisuus kasvoi, monet maaseudun "country blues" -artistit saivat tilaisuuden levyttää musiikkiaan ja tulivat suosituksi mustan väestönosan keskuudessa. Blind Lemon Jefferson ylsi omana aikanaan suurimpaan levymyyntiin. Monilta tuon ajan tunnetuimmista bluesmuusikoista ei ole säilynyt kovin laajaa levytettyä tuotantoa, eikä alkuperäisiä masterkappaleita usein säilytetty, vaan monet meidän päiviimme asti säilyneet tallenteet on taltioitu kuluneilta savikiekoilta. Country bluesin ensimmäinen kukoistuskausi päättyi levymyynnin romahtaessa 1930-luvun alun suuren laman seurauksena. Musiikkityyli kuitenkin säilyi, ja 1930-luvun loppua kohti sitä alettiin taas levyttää kasvavassa määrin.

    Country blues -tyylissä korostuu vielä muutakin bluesia enemmän improvisaatio. Usein esittäjät eivät tarvinneet taustayhtyettä, vaan esiintyivät pelkän kitaran tai joskus banjon kanssa. Varhaisia country bluesin tyylejä oli paljon ja ne vaihtelivat alueittain. Mississippin alueen delta blues on näistä tyyleistä merkittävin. Siihen kuuluu slide-kitaran soitto ja antaumuksellinen laulutyyli. Delta bluesin merkittäviä taustahahmoja olivat tarunhohtoiset Charley Patton sekä Son House, mutta näitäkin suuremmaksi legendaksi muodostui vain 27-vuotiaana kuollut Robert Johnson, jonka katsotaan kehittäneen bluesia edeltäjiään taiteellisempaan suuntaan. Delta-alueen ulkopuolelta tuli kaksi niin ikään merkittävää ja omaperäistä bluesartistia, Skip James ja Mississippi John Hurt.

    Slide-kitaraksi kutsuttuun soittotyyliin kuuluu sävelten hakeminen kitaran otelaudalta putkea (tai joskus veistä) käyttämällä. Erityisesti delta bluesin ja Georgian alueen muusikot käyttivät slideä, mutta ensimmäinen slide-soittoa levyttänyt artisti oli kaiketi edellä mainittu Blind Lemon Jefferson. Samoin huuliharppu oli merkittävä soitin maaseudun bluesissa ja joskus käytettiin myös esimerkiksi viulua tai banjoa. Yhdysvaltojen kaakkoisosan "Piedmont blues" -tradition artistit, kuten Blind Willie McTell ja Blind Boy Fuller nojautuivat sliden sijasta huoliteltuun näppäilytekniikkaan ja karheasta äänenkäytöstään tunnettuja delta blues laulajia sirompaan vokaalityöskentelyyn. Kuten artistien taiteilijanimistä voi päätellä, monet tuon ajan blues-sankareista olivat sokeita ihmisiä, jotka olivat joutuneet tarttumaan kitaraan turvatakseen elantonsa"" Näin joutui tekemään myös myös Blind Willie Johnson. Isä pisti pojan kadunkulmaan ja kitaran käteen kun leipärahaa oli pakko jostain saada.
    Voihan sitä nimetä myös gospeliksi jota soitetaan countryblues tyylillä, koska useimmiten mukana oli uskonnollista sanomaa. Siihen aikaan varsinkin se oli ihan luonnollista.

  • Vähän korjausta tietoihisi. Samaa mieltä, yksi parhaista, ellei paras gengressään, kukaan ei ole päässyt lähellekkään hänen
    kananlihalle ihoa tuovasta soitostaan ja laulustaan. Sokeus, köyhyys, ääni, soittotyyli aivan ainutkertaiset, tietojen vähyys, hautapaikan epävarmuus hänestä lisää mystisyyttä ja karismaa, joidenkin tietojen mukaan hänellä oli veitsenkärki, toisen tiedon mukaan pullonkaula apunaan,
    Hänestä on toki jonkinlainen elämänkertakirjakin, D.N. Blakeyn tekemä, (Revelation Blind Willie Johnson 2007) ei suomeksi tietääkseni,
    Hänen historiaansa ovat tutkineet Tällaiset nimet kuin Sam ja Ann Charter, Dan Williams, Jeffrey Gasken, MIchael Hall, D.N.Blakey( elämänkerta) Marc McCormick, Ja nämä kaksi yhdessä aktiivisesti, eli Shane Ford ja Anna Obek.

    Willien vanhemmat olivat Dock Johnson ja Mary King, menivät naimisiin, 1894, Meridianissa Texasissa.
    Willie J. Johnsonin synt. aika oli 22.1 .1897 ja kuolinaika 18.9.1945, eli korjaus, hän eli 48 vuotiaaksi ja tuli haudatuksi Beamont Jeffersonin Blanchette hautausmaalle Texasiin, ns. "köyhien puolelle", (tämä saatu myöhemmin selville, Shane Ford ja Ann Obek) mutta hänen hautaansa ei varmuudella vieläkään tiedetä. Muistomerkki on siinä jossain tehtynä.

    Hän lauloi ja nauhoitti tiettävästi kahden naisen kanssa Angelinen Johnsonin jonka tiedettiin olevan hänen vaimo ja myös Willie. B. Harrisin kanssa. Esiintyivät mm. Mount Olive Babtist kirkossa mutta pääasiassa kaduilla.

    Vahvistamattomien tietojen mukaan eräs hänet hyvin tuntenut naislaulaja kertoi, että hänen talonsa poltettiin, hän asui sen 2 viikkoa talonsa raunioilla kun häntä ei päästetty lääkäriin köyhyytensä, sokeutensa ja ihonvärinsä takia. Nukkui kuulema sanomalehtien alla kotinsa raunioilla ja kuoli keuhkotautiin.
    Jne, jne. Mutta hänen musiikkiansa saatiin todella tuo 30 tallennettua, jotka ovatkin sitten
    helmiä jokaikinen.

  • Kiitos, oon nyt vasta innostunut huuliharpun soitosta ja soulista, kyllä on hienoja kipaleita, en ollut kuullutkaan kaverista, parasta mitä oon kuullu aikoihin, kitarakin soi hienosti ottaen huomioon
    aikakauden, olipa kova kohtalo miehellä, tästä tykkäsin erityisesti, kyllä tummat toivat musiikkiin

    mausteen.
    https://www.youtube.com/watch?v=IcYKEGNQGJc

  • Eipä ole koskaan vinyyliä vastaan tullut, kai niitä suomeenkin on kulkeutunut?
    Yotuppe taas avuksi. Ilman mikkiä ulkona laulamisen takia varmaan ääni meni tuollaseks vai miten?
    Ihmeen hyvin kitara toimii miehellä.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.