Miehelle on ruvennut tulemaan pitkäkestoisia matkatöitä. Nyt tuntuu, että ne vaikeuttavat parisuhdetta toden teolla.
Aluksi kun hän lähti sellaiselle, laittelimme viestejä päivittäin, hän kirjoitteli mukavia asioita, kertoi rakastavansa ja kaipaavansa jne.
Mutta kun niitä on tullut lisää, viestien määrä koko ajan vähentynyt. Jos hän on aivan lyhyellä reissulla(e. viikko), saattaa olla että hän laittaa vain yhden viestin sinä aikana minulle. Soittaminen siis näistä kohteista usein vaikeaa, aivan liian kallista jne. Kaikki on kyllä hyvin kun hän tulee, halaa ja on hyvillään kun näemme, mutta sinä aikana kun toinen on poissa niin tuntuu että hän todellakin on poissa elämästä.. Ei tiedä yhtään miten päivä mennyt tms.
Jos laitan hänelle kivan viestin, hän vastaa siihen jotain suht lyhyttä, sitten laitan jotain mukavaa(ikävä on), ei häneltä yleensä enää tulekaan mitään.
Tuntuu, että mihin tämä jatkossa meneekään?! Näitä reissuja kuitenkin saattaa tulla puolen vuoden aikana useampi, suunnitelmat mitä olemme yhdessä tehneet saattavat jäädä kun toinen lähtee jne.
Pelkään, että tulevaisuudessa tämä on tosiaan erottava tekijä välillämme. Että molemmat alkavat etsiä seuraa sieltä lähempää, kun toinen on niin kaukana.
En halua pakottaa miestä yhteydenpitoon, vaan sen pitäisi lähteä omasta tahdosta eikä olla mitään pakkoviesteilyä. Mutta kun menee useampi päivä eikä toisesta kuulu mitään, niin väkisin alkaa miettimään kuinkahan "kivaa" toisella siellä onkaan.
Aluksi kun hän lähti sellaiselle, laittelimme viestejä päivittäin, hän kirjoitteli mukavia asioita, kertoi rakastavansa ja kaipaavansa jne.
Mutta kun niitä on tullut lisää, viestien määrä koko ajan vähentynyt. Jos hän on aivan lyhyellä reissulla(e. viikko), saattaa olla että hän laittaa vain yhden viestin sinä aikana minulle. Soittaminen siis näistä kohteista usein vaikeaa, aivan liian kallista jne. Kaikki on kyllä hyvin kun hän tulee, halaa ja on hyvillään kun näemme, mutta sinä aikana kun toinen on poissa niin tuntuu että hän todellakin on poissa elämästä.. Ei tiedä yhtään miten päivä mennyt tms.
Jos laitan hänelle kivan viestin, hän vastaa siihen jotain suht lyhyttä, sitten laitan jotain mukavaa(ikävä on), ei häneltä yleensä enää tulekaan mitään.
Tuntuu, että mihin tämä jatkossa meneekään?! Näitä reissuja kuitenkin saattaa tulla puolen vuoden aikana useampi, suunnitelmat mitä olemme yhdessä tehneet saattavat jäädä kun toinen lähtee jne.
Pelkään, että tulevaisuudessa tämä on tosiaan erottava tekijä välillämme. Että molemmat alkavat etsiä seuraa sieltä lähempää, kun toinen on niin kaukana.
En halua pakottaa miestä yhteydenpitoon, vaan sen pitäisi lähteä omasta tahdosta eikä olla mitään pakkoviesteilyä. Mutta kun menee useampi päivä eikä toisesta kuulu mitään, niin väkisin alkaa miettimään kuinkahan "kivaa" toisella siellä onkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokeile ensi matkan aikana ja sitä seuraavallakin
olla lähettämättä yhtään viestiä hänelle,kyllä siinä vaiheessa pitäisi hänen jo viestittää..jos yhtään kiinnostaa.Jos kysyy mikset ole soittanut,kerro asiallisesti,ettet halua yksin yrittää pitää yhteyttä.
Oletko varma ettet ahdista liialla soittelulla/viestittelyllä?
Joo, täytyy kokeilla. En usko että viestittelen liikaa, koska tosiaan menee useampi päivä välissä jne. Kyllä kai sentään joskus toisen kuulumiset kysellään? Pelkään, että tämä menee todella siihen, että "poissa luota poissa mielestä". Ja mistäpä voin tietää, mitä hän matkoilla touhuaa?
Tuttua juttua. Olen toiminut kuten Sini ehdotti, siihen se viestittely sitten tyssäsikin. Avian kuin oltaisi oltu 48 vuotta naimisissa ja koko sen ajan ollut näitä matkoja.
Mitenkö nyt menee? En enää vastaa hänen puheluihinsa tai viesteihin, en soita itse enkä lähetä itse. Eli pidän huolen ettei yhteydenpitoa matkan aikana ole. Miehen ollessa kotona en enää ilmoittele missä menen tai monelta tulen, enkä kysele niitä häneltäkään. Kommunikaatio lähes nollassa. Ja voitte uskoa, minähän menen, etenkin viikonloppuna. En tiedä mitä mies siitä ajattelee, enkä välitä. Jotain se yrittää välillä jutella mutta... No, pettänyt en ole. En pysty vaikka on ollut tilaisuus. Tilanne alkaa olla aika kärvinen kotona. Kohta varmaan tapahtuu jotain. Pakko, tai tulen hulluksi. Ehkä muutan pois.
Tohon tilanteeseen sitä ajaudutaan, kun ei osata keskustella asioista saati todella kuunnella, mikä toista vaivaa.
Meillä oli vaimoni kanssa aikaisemmin sellainen tilanne, että näimme vain viikonloppuisin. Asuimme siis eri paikkakunnilla töiden vuoksi. Aluksi ikävöin häntä kovasti. Viestittelimme paljon ja kumpikin tavallaan kärsimme puolellamme.
Jossain vaiheessa ymmärsin kuitenkin sen, että tilanne oli sillä hetkellä pysyvä. Vaikka kuinka ikävöin vaimoani ja vaikka kuinka pistin hänelle viestiä, ei tapaamisemme tullut yhtään sen nopeammin. Päätin elää tilanteen mukaan. Sen sijaan, että ikävöin vaimoani ja viestittelin hänelle, aloin tehdä omia juttujani. Keksin harrastuksia ja muuta tekemistä niin, etten ajatellut vaimoani niin paljon. Viikot menivät nopeammin, kun kaikki aika ei mennyt ikävöintiin. Viikonloppuna otimme ilon irti tapaamisistamme.
Ehkä miehellesi on käynyt samoin. Jos hänen matkatyönsä on nyt ainakin toistaiseksi päällä, ei teidän kannata sitä vastaan taistella. Sopeutukaan tilanteeseen. On mahdollista, että liiallinen viestittäminen vain ruokkii ikävää edelleen. Yritä välttää ikävä tekemällä asioita, jotka saavat ajatuksesi pois miehestäsi.