Huomauttelija

Jos hän on kiva, niin hänen kanssaan voi puhua asiasta ja siitä, miltä huomauttelu sinusta tuntuu. Samalla voitte keksiä paremman tavan virheiden toteamiseen.

Kaverisi voi olla ihan ok tyyppi. Jotkut ihmiset ovat täydellisyyden perfektionismin tavoittelijoita. Työkaverisi on sellainen. Hän ei välttämättä kritisoi sinua vaan niitä virheitä kun teet duunia. Hänellä on tietty tapa tehdä jutut oikein ja jos sinä teet hieman poikkeavalla tavalla niin silloin hänen mielestänsä hommassa on se virhe. Hän ei välttämättä provosoi sinua vaan on kriittinen suhteessa työhön. Kysymys. Onko työkaverisi tehokas työssänsä?

Lopeta virheet.

Latase turpaan.

Sano takas et: "Elä helvetti, meinaatko?!?" joka kerta.
Katso miten kauan menee, kun tajuaa vihjeen.

Sano että et ole vuelä oikolukenut kaikkea ja osaat kyllä tarkistaa itse nämä. Korosta ammattitaitoasi. Sano suoraan miltö tuo tuntuu ja miten toivot että tää menis ja että se on sun vastuualuetta.

Jos työpari on hankalan sorttinen,kannattaa miettiä mitä hälle kertoilee.Ei kaikkia omia asioita.Ja kritiikkiä tullee mullekkin tekemistäni asioista.Onhan näitä.

Eikö työkaverisi tee virheitä?

Kaivelepa niitä esiin. Ala muistelemaan hänen virheitä. Kerro niistä kaikille. Uudestaan ja uudestaan.

Jos Minä olisin sinä, niin irtisanoutuisin heti.

Olisi sillä työkaverillasi kivaa kouluttaessaan uutta työkaveriaan sinun hommiin.

Kyllä osaavalle ja tekevälle töitä löytyy.

On niin nykyaikaa tämä, että kaikesta negatiivisesta pahoitetaan mieli. Ei saa huomauttaa, ei saa kieltää, ei saa käskeä. Itse vartuin 70-luvulla, ja oli aivan luonnollista kiellot, käskyt, huomautukset. Vähän sääliksi käy tuo nyky nuorten ihmisten herkkähipiäisyys. Kyllä se maailma sitten kouluttaa, mutta kovin korkealta näköjään pudotaan.