Selibaatti homouden peitteenä?

Saatat olla ainakin osittain oikeassa. Vaginafobia ilmenee naimattomuutena.

Menee nyt ehkä vähän stereotypioiden puolelle, mutta toivottavasti ette pahastu.

Stereotypiat homomiehistä ovat sellaisia, että he ovat hivenen naismaisia, kiinnostuneita taiteista ja kultturista, Ovat ehkä keskustelutaitoisempia ja syvällisempiä verrattuna heteromiehiin. Usein he ovat myös perheidensä nuorimpia poikia ja käsitykseni mukaan useimmiten ns äidinpoikia. Toisin sanoen eivät niin kapinallisia ja raisuja kuin heteropojat. Tämmöinen mies ei välttämättä lähde kapinoimaan lapsuuden uskoaan vastaan, vaan hyväksyy homouden omana 'ristinään' ja elää noudattaen seurakunnan ohjeita.

Lesbonaiset taas mielletään stereotypiossa poikamaisiksi, raisuiksi tytöisti, jotka muistuttavat sekä ulkonäeötään, tavoiltaan ja harrastuksiltaan poikia. Tyypillisiä harrastuksia lienevät jääkiekko ja jalkapallo. He myös kapinoivat näkyvästi ja saattavat käyttäytyä agressiivisestikin. Tällainen kapinoiva lesbotyttö ei todennäköisesti alistu seurakunnan ohjeisiin vaan valitsee jo hyvin varhain oman tien.

Nämä ymmäolevat ovat äärimmäisen kärjistettyjä strereotypioita, mutta koetin kehitellä selitystä siihen, miksi homomiehiä ehkä löytyy Rauhanyhdistykseni piiristä enemmän kuin lesbonaisia. Molempia varmasti löytyy, mutta jotenkin avoimesti kapinoivien voisi kuvitella tulevan ulos kaapista ja elävän muista välittämättä omaa elämää, kun taas kiltimmät ja rauhallisemmat pysyvät kaapissa ja hautaavat omat tarpeensa.

Huomautan aloittajalle, että homomiehiä saattaa olla yhtä paljon avioituneissa vl-miehissä, kuin sinkuissakin. On tiedossa tapauksia, joissa homo-vl-mies on avioliitossa vl-naisen kanssa. Osa heistä ei edes ole biseksuaaleja, mutta siitä huolimatta ovat avioliitossa naisen kanssa mm psykologisesta, käytännön arkielämän, lasten saamisen ja taloudellisista syistä. Ainoa syy avioliittoonhan ei tarvitse olla seksuaalinen.

Kuitenkin vain pari prosenttia homoseksuaaleista ei ole biseksuaaleja ja tämä kannattaisi muistaa, kun aiheena ovat homot.

Olen tavannut myös vl-lesboja, mutta on totta että heistä useimmat ovat jättäneet vl-uskon.

Yleensä naimattomaksi jättäytymisen/jäämisen syyt ovat käsittääkseni kaikkea muuta kuin seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä. Veikkaan että yleisin syy naimattomuuteen on heikko taloudellinen menestys, esimerkiksi työttömyys. On ihan järkevää mielestäni työttömän tai vähätuloisen pätkätyöläisen lykätä seurustelun aloittamista, kunnes (jos hyvin käy) saa vakituisen työpaikan ja kohtuullista, säännöllistä tuloa.

Itsekin olen työtön ja naimaton vanhoillislestadiolainen mies ja olen kuitenkin ihan umpihetero. Ja mitä synnin tekemiseen tulee, niin juuri sitä vartenhan nimenomaan olen uskomassa, että olen syntinen. Eihän synnittömän ihmisen tarvitse uskoa pelastuakseen. Tietenkään synnin tekemiseen ei saa antaa ikään kuin lupaa.

Mielenkiintoinen keskustelu mm. homoudesta
http://mustarttu.com/

Todellla vastenmielinen blogi. Oman naaman esittely on kieroutunutta narsismia.

"miehet jättävät liikkeen ( koska eivät kestä selibaattia ja harrastavat itsetyydytystä salassa, ja sitten luopuvat uskosta, kun syntiä ei jaksa laittaa pois). "

Ihminen ei voi elää vetämättä, tiesi jo Nikke T

https://www.youtube.com/watch?v=ZDMktYbPqvA

En voi olla hämmästelemättä uskontojen halua ohjata ihmisten seksielämää. Kun kaksi täysi-ikäistä ihmistä haluaa olla lähekkäin ja rakastella, niin mitä se muille kuuluu ja ketä vastaan siinä tehdään väärin? Miksi vl-liikkeessä on helpompi hyväksyä vaikka lastensa pahoinpitelijä tai talousrikollinen kuin miehen kanssa rakkaussuhteessa elävä mies? Lieneekö syynä se, että kun itse ollaan syyllistytty näihin asioihin, niin niitä ei pidetä niin pahoina? Uskontojen moraalikäsitykset ovat mielestäni täysin kestämättömällä pohjalla, jos todellinen pahuus on pienempi ongelma kuin homojen seksielämä jonka ei pitäisi kenellekään ulkopuoliselle edes kuulua.

Hankala sanoa. Jos miettii niitä harvoja katollisia pappeja niin tuntuu ettei selibaatti mitään peitä. Saa vaan sen seksuaalisuuden tunkeutumaan jotenkin muuten esiin.

Jeesuksen mukaan ylösnousemuksesta osallinen, Jumalan lapsi ei nai, koska on kuolematon.(esim.Luuk.20:34..).

Halu lisääntyä liittyy tahtoon korvata oma kuolevaisuutensa.

Olen selibaatissa, mutta en peittääkseni homoutta vaan koska haluan pysyä Jumalan lapsena. Valehtelisin, jos eläisin suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa ja väittäisin silti että uskon Jeesukseen... Ei se niin menee. Pitää vaan rukoilla voimaa että jaksaa välttää houkutukset. Varmaan jotkut meistä homoista menee naimisiin mutta itse en siihen pystyisi. Rukoilen siionissa olevien muiden homojen puolesta, että jaksaisivat pysyä uskomassa.

Aiheuttaako siis avioitumisiän lykkääntyminen homoutta?

Tietääkseni ihminen tuntee ja tietää jo viimeistään murrosiässä oman seksuaalisen suuntautumisensa.