Kuinkas pariskunnat jakavat kotityönsä? Itselläni ahdistaa pahasti kaikki pöly ja paska meillä kotona.
Siis meillä on talous kahdella pienellä lapsella ja kahdella koiralla varustettuna. Avovaimoni on hyvin pahansuopainen jos hän joutuu siivoamaan. Tällä hetkellä hän ehkä kerran kuussa imuroi tai pyyhkii pölyjä. Itse kuitenkin joudun imuroimaan kerran tai kaksi viikossa.
Samoin lasten lelujen kerääminen on hänelle täysin mahdoton tehtävä. Ruokaa hän laittaa ehkä yksi tai kaksi kertaa viikossa ja minä pyrin aina joskus tekemään meille aikuisille tai ostan valmista aika usein. Lapsille sen sijaan keitän päivittäin puuron ja kehittelen jotain päivärukaa jos ei valmiina ole. Yleensäkin tilanne lasten kanssa on se että kun tulen aamulla kasin maita töistä (päivittäin)niin lasten aamuhuolto kuuluu minulle. Lapset ovat aamuvirkkuja ja heräilevät hyvissä ajoin ennen kuin joudun töistä. Vaihdan sitten vaipat jne kun puoliso torkkuu sohvalla.
Samoin illalla käytän molemmat lapset iltapesulla ja syötän kun toinen tuijottaa telkkua. Ja laitan sitten nukkumaan. Nämä hommat noin 95 prosenttisesti. Pyykkikorit meillä on jatkuvasti täynnä ja niihin en muuten puutu kuin että pesen omat vaatteeni. Sain joskus sellaisen vittuilun kun en osannut pestä lasten vaatteita oikein. Saunaa ja suihkua puolisoni ei ole ainakaan vuoteen pessyt, siis hoidan siis sen taas itse. Joulukoristeet viritän itse ja myös puran. Paitsi verhot jotka puoliso sai kyllä joulun jälkeen puoliksi pois... meillä on suht iso Pihamaa niin nurmen leikkuut yms. On minun kontolla. Puoliso ei suostu leikkaamaan nurmea ollenkaan muutaman kukan hän istuttaa mutta nekin yleensä kuivuu pystyyn kun ei saa aikaiseksi kastella niitä.
Yleensä kuljetamme lapsia noin puoliksi hoitoon mutta sääliksi käy lapsia silloin kun äiti on lähdössä kotoa lasten kanssa, huuto on sen mukainen. Yleensäkin jos olemme lähdössä porukalla kotoa niin minä pakkaan lapset kyytiin niin kaikkien hermo lepää...
Mitä ajatuksia ihmisissä herättää? Tarina jatkuu
Siis meillä on talous kahdella pienellä lapsella ja kahdella koiralla varustettuna. Avovaimoni on hyvin pahansuopainen jos hän joutuu siivoamaan. Tällä hetkellä hän ehkä kerran kuussa imuroi tai pyyhkii pölyjä. Itse kuitenkin joudun imuroimaan kerran tai kaksi viikossa.
Samoin lasten lelujen kerääminen on hänelle täysin mahdoton tehtävä. Ruokaa hän laittaa ehkä yksi tai kaksi kertaa viikossa ja minä pyrin aina joskus tekemään meille aikuisille tai ostan valmista aika usein. Lapsille sen sijaan keitän päivittäin puuron ja kehittelen jotain päivärukaa jos ei valmiina ole. Yleensäkin tilanne lasten kanssa on se että kun tulen aamulla kasin maita töistä (päivittäin)niin lasten aamuhuolto kuuluu minulle. Lapset ovat aamuvirkkuja ja heräilevät hyvissä ajoin ennen kuin joudun töistä. Vaihdan sitten vaipat jne kun puoliso torkkuu sohvalla.
Samoin illalla käytän molemmat lapset iltapesulla ja syötän kun toinen tuijottaa telkkua. Ja laitan sitten nukkumaan. Nämä hommat noin 95 prosenttisesti. Pyykkikorit meillä on jatkuvasti täynnä ja niihin en muuten puutu kuin että pesen omat vaatteeni. Sain joskus sellaisen vittuilun kun en osannut pestä lasten vaatteita oikein. Saunaa ja suihkua puolisoni ei ole ainakaan vuoteen pessyt, siis hoidan siis sen taas itse. Joulukoristeet viritän itse ja myös puran. Paitsi verhot jotka puoliso sai kyllä joulun jälkeen puoliksi pois... meillä on suht iso Pihamaa niin nurmen leikkuut yms. On minun kontolla. Puoliso ei suostu leikkaamaan nurmea ollenkaan muutaman kukan hän istuttaa mutta nekin yleensä kuivuu pystyyn kun ei saa aikaiseksi kastella niitä.
Yleensä kuljetamme lapsia noin puoliksi hoitoon mutta sääliksi käy lapsia silloin kun äiti on lähdössä kotoa lasten kanssa, huuto on sen mukainen. Yleensäkin jos olemme lähdössä porukalla kotoa niin minä pakkaan lapset kyytiin niin kaikkien hermo lepää...
Mitä ajatuksia ihmisissä herättää? Tarina jatkuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sellainen ajatus, että minun mieheni on luultavasti aika lailla kaltaisesi. Jos teen jotain, siinä on aina jotain korjattavaa tai huomautettavaa; en siis tee "oikein" ainakaan hänen mielestään. Vuosien varrella olen jättäytynyt kotihommista koska mieheni ne tuntuu osaavan paremmin. Hän korjailee täyttämäni asiapesukoneen, suoristelee pyykkejä jne. kurkkii ja kyttää tuleeko varmasti asiat hoidettua tai tehtyä oikein.
Minäoä olenkin tehnyt johtopäätöksen, että herra saa tehdä kaiken itse, jotta tulee oikein tehtyä. Veetuiluahan se aiheuttaa tyyliin "Mikset tee koskaan mitään" Vaan, olempas tehnytkin. Tänään allekirjoitin osakepaperit, ostin itselleni oman asunnon, jonka laitan juuri niin itseni näköiseksi kuin haluan ja siivoan, sisustan tai vain olen just niin kuin tykkään.
Jess!!!!
Tilanteen mukaan.
Vaimoni ollessa kokoaikaisesti kotona oli luonnollista, että hän teki kotityöt ja, lasten vartuttua, tenavat osallistuivat niihin ja hoitivat myös ok:n pihatyöt läpi vuoden.
12 vuotta meni siten, etten tehnyt yhtään mitään. Tulin kotiin perjataisin klo 18 tietämissä ja lähdin puutteen torjuntaan maanataisin usein aamuyöstä.
Kotiuduttuani olen hoitanut ruokahuoltomme suunnittelusta ostoksiin, valmistukseen ja pöydän kattamiseen.
Siivoan normaalin huolettomasti parin viikon välein. Vaimon rasittavin tehtävä on mattojen siirto oikeille paikoilleen. Olen itse värisokea. Imurointini kestäessä vaimo aloittaa moppauksen mutta saatuani imuroinnin valmiiksi, jatkan moppausta.
Vaimo panostaa tiskikoneen ja usemmiten myös tyhjentää sen.
Rätteihin hän ei anna minun puuttua. En kuulemma viitsi lukea pesuohjeita ja värisokeuteni saattaa olla haitta jossakin tapauksessa.
Espanjan asunnollamme, normaalin sapuskahuollon lisäksi. haen aamuisin vaimolleni tuoreen kurpitsahillo rinkelin tai kierukkapullan joita hän odottelee parvekkeella teetään jäähdytellen klo 9:n jälkeen.
Koskaan en ole kuullut vaimoltani moitteen sanaa. Päin vastoin. Sopivassa yhteysessä hän muistaa mainita ulkopuolisellekin minun panoksestani varsinkin sapuskoissa.
Minusta on mukava kun kumppanilla on hyvä olla. Tunne on molemminpuolinen.
Sulla on ap laiska ja itsekeskeinen kumppani, ei tuo oikein muita ajatuksia herätä. Semmonen on puolisona karmea asuinkumppani ja niitä on miehissä ja naisissa.
Tyypillistä tommoselle ihmiselle on, että oikein mitään ei tunnu viitsivän tehdä, kotitöitä ja vastuita vältellään, siirretään tai jätetään puolitiehen. Ja armias jos pitää tehdä jotain mikä muille ihmisille on ihan normaalia arkea, hermo kireellä, kaikki tietävät miten raskasta ja vaativaa oli ja kaikki päin persettä. Ja jos vielä on lisäksi kova vaatimaan, eli itseltä ei vaadi oikein mitään mutta toisen tekemiset eivät kelpaa, on ihminen jo aika sietämätön tapaus.
Meillä minä teen suurimman osan kotitöistä ja kokonaan ruuan laiton. Mies tekee mitä pyydän eli kovin osaa oma-aloitteisesti ei tajua tarttua asioita. mutta auttaa aina kyllä eikä ikinä kieltäydy kun sanon että tyhjentäisitkö tiskikoneen, laittaisitko pyykit kuivamaan, voisitko tänään leikata nurtsin tms. Hyvin tämä on toiminut meillä ja molemmat tyytyväisiä. Läpilaiskan miehen kanssa en enää arkea jakaisi, exä oli semmonen.
Mm. Ex-mies vei roskat, yleensä, ulos. Minä tein kaikki muut työt lastenhoitoineen. Perusteltua vielä silloin, kun en käynyt töissä. Kävin kuitenkin ennen eroa ( jälkeenkin) terapiassa ja kerroin tästä. Terapeutti sanoi , että kyse ei ole kotitöistä, vaan parin vuorovaikutus ei toimi tunnetasolla. Näinhän se on. Kotityöt jaetaan "automaattisesti" suurin piirtein puokkiin, jos molemmat ottavat toisensa huomioon, arvostavat toista.