Onko sinua joskus petetty ja oletko voinut antaa anteeksi? Miten suhteenne on jatkunut pettämisen jälkeen?
Pääseekö pettämisestä yli?
t44
91687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..mutta aikaa on mennyt paljon. Kihlattuni petti minua vieraan miehen kanssa ja kolaus oli kovempi kuin voisi uskoakaan. Koko asia tuntui niin uskomattomalta, etten pitkään aikaan päässyt edes raivon ja mustasukkaisuuden tunteisiin käsiksi. Sairastuin vakavaan masennukseen.
Terapia ja lääkehoito veivät kaksi vuotta. Edelleen asia vaivaa minua silloin tällöin, esim. rakastellessamme. Mutta usko yhteiseen tulevaisuuteen on kuitenkin palannut. Häät ovat suunnitteilla ensi kesäksi.
Anteeksi olen antanut jo kauan sitten... kunpa vain voisin unohtaa kaiken tapahtuneen.
pettämään enemmän kuin parisi...
te saatanan pettäjät kuvittelette että kiltit puolisonne ovat niin kilttejä etteivät kiltteyttään käy vieraaseen kiinni.
minun ukkoni tulee sen vielä kokemaan ettei minunkaan lojaalisuuteni hienoa liittoamme kohtaan ole kaiken kestävä.
Niin kai sä tekisit, vai? Joillakin ihmisillä on vilpitön ja vahva ego, joka ei kaipaa pönkitystä kostosta. Mitä kostaminen edes auttaisi. Tuskin se tekee oloa laisinkaan paremmaksi. Mieluummin huonommaksi.
Kostaessaan ja ollessaan itsekin uskoton luopuu kokonaan itsestään ja muuttuu kyyniseksi paskaksi. Muutenkin aikamoista teinimeininkiä tyyliin: "Oijoih, sattuu niin paljon, että heitän koko elämän menemään!"
Terveiden ihmisten ei onneksi tarvi oirehtia alkeellisella tavalla. Viillelkää vaikka itseänne mieluummin, jos haluatte teiniangstia osoittaa. Siitä näkee puolisonne, että sattuu.
Itse olen pettänyt, mutta en ole silti onneksi kyynistynyt.
Berater
minun ex petti 30 v aikana ,voisin sanoa melkein koko ajan.Joten se ei päässy unohtumaan.Se on loukkaus toista kohtaan ja sattuu,ei siihen totu koskaan.Nyt elän yksin ja miksi olisin sitä loppuelämäni katsonut.Kotona oli kaikkea tarjolla ja palvelu pelasi.
..Kantsii antaa niiden luulla, että ´kaiken se kärsii', mut sit kun tilaisuus on tasoittunut ja kaikki ns.ok (vaikka omassa mielessä ei ookkaan) niin ei muuta ku samalla mitalla takasi!!! Paras lääke!!!!!!!!!!!!!!!!!!
unohtaa tekoa en voinut. Jatkettiin yhdessä tapahtuneen jälkeen vuoden päivät. Rakastin miestäni, mutta luottamus oli vain muisto. Sitä emme saaneet takaisin ja erottiin. Siitäkin jo vuosia, mutta se kaikki jätti arven rintaan. Vaikeaa oli oppia luottamaan uusiin suhteisiin...mutta kaikki ei onneksi ole samanlaisia pettäjiä.
Miehelläni oli suhde pari vuotta sitten. Sen tultua tietooni, elämä oli vaikeaa pitkän aikaa. olisin halunnut saada vastauksen kysymyksen MIKSI? Suoraa vastausta tähän en ole vieläkään saanut.
Muuten yhdessäolomme muuttui kumma kyllä parempaan. Mies ei halunnut erota, ja minäkin olin halukas kaikesta huolimatta jatkamaan.(20 yhteistä vuotta takana). Seksi sai uutta potkua, tosin se ei ennenkään ollut ongelma.
olemme saaneet myös keskusteluyhteyden toisiimme.
Mies käsittelee tällaisia asioita kuitenkin erilailla: Asiat pohditaan omassa päässä valmiiksi ja lopputulos vasta kerrotaan toiselle. Itse tuon koko hajanaisen pohdintamateriaalin julki ja ääneen pohdin eri vaihtoehtoja.
Mies haluaa unohtaa ja vaieta, nainen keskustella asian perinpohjaisesti syineen ja seurauksineen, jolloin hänen paha olonsa helpottuu. Perusteellinen pohdinta yhdessäelämisen hyvistä ja huonoista puolista on paikallaan sekä ehdotuksia suhteen korjaamiseksi. Pitkään kestäneestä suhteesta ei kyllä hevin saada vastarakastuneiden suhdetta.
Vieläkin on päiviä, jolloin tuska vyöryy ylitse, mutta pikkuhiljaa helpottaa. Luottamus ei ole palannut ja ei varmaan koskaan täysin palaakaan, mutta voiko tässä maailmassa luottaakaan kuin itseensä.
Olen yrittänyt olla syyttämättä, olen vain puhunut siitä, miltä minusta tuntuu. Ei asia varmaankaan helppo ole hänellekään ollut, koska yhden illan juttuja mieheni ei harrasta. Nämä keskustelupalstat ovat hyviä mielen kevennyspaikkoja. Monta kertaa olen myös kirjoittanut pahan olon paperille ja polttanut, ilman että kukaan muu on sitä lukenut.
Minä hyvää vauhtia pääsemässä yli asiasta, vaikka juttu sattuu olemaan vieläpä hyvin tuore. Puuskittain tulee pahaa oloa, raivoa, epäuskoa, sairaalloista mustasukkaisuutta ja muuta mukavaa. Mutta enää vain puuskittain.
Tyttöni siis puuhaili jotain räkäkännissä kyrpänaama-työkaverinsa kanssa. Vaikuttaa aidosti katuvalta ja pahoinvoivalta tapahtuneesta. Ei mitään suuria tunteita heillä puolin tai toisin, häpeävät... Eli tämmöisestä tilanteesta uskoisin olevan (hieman liian) hövelin ja anteeksiantavaisen tyypin melko "helppo" päästä yli kumppanin kanssa asiaa työstäen.
Eri asia, jos paljastuisi jokin vuoden kestänyt tiivis rakastumiseen johtanut paneskelusuhde... Sitä en taatusti minäkään sulattaisi!!
Totta kai pitää ymmärtää että luottamus välillämme ei milloinkaan voi olla sata prossaa - mutta pitää antaa anteeksi ja toinen mahdollisuus, jos aistii että toinen ei oikeasti ole tarkoittanut mitään tempauksellaan ja haluaa eheyttää aiheuttamaansa vahinkoa. Tai totta kai moisen takana aina on vaikka mitä tunteita ja turhautumisia, mutta pettäminen pitää kääntää voitoksi ottamalla näitä vaikeita, asiaan johtaneita aiemmin läpikäymättömiä juttuja puheeksi. Se helpottaa!!!
Eli jos partnerisi katuu, haluaa puhua asiasta (=helpottaa oloasi) ja kyseessä on yksittäinen, ensimmäinen pettäminen niin uskon että yrittämällä tilanne voi kehittyä erittäinkin hyväksi taas. Tsemppiä!!