En oikeastaan kirjoita edes vastausten vuoksi, vaan ehkä asian anonyymi kirjottaminen "näkyviin" voisi selkiyttää omia ajatuksia. Ja kukapa kaipaisi "tylyjä neuvoja", kuten "mene eteenpäin, mitäpä yhdestä ihmisestä" jne. Olen inhimillinen ja voimakkaasti tunteva ja rakastamiini ihmisiin vahvasti sitoutuva ja myönnän nämä heikkouteni tältä osin, joten kaipaan korkeintaan pohdintaa, kokemuksia tai tunneälykkäitä kommentteja.
Suhde mieheen kesti reilun puoli vuotta ja aikaa tuosta mennyt nyt kolmisen vuotta. Tapasimme vielä joitain kertoja eron jälkeisenä vuonna, "kaveriseksiä" -ajatuksella. Hän nautti seurastani, mutta ei koskaan kokenut rakastumista minuun. Tämä on asia, jolle ei voi mitään - tiedän.
Kuten ei sillekään, että itse olin se, joka rakastui lujasti, vaikka kevyesti lähdin aluksi juttuun, josta en odottanut mitään jo ison ikäeronkin (20v) vuoksi. Ja tänä päivänä rakastan häntä edelleen.
Olemme siitä asti olleet yhteyksissä, kirjoittelua aina välillä, molemmat ovat halunneet pitää yhteyden. Itsellä oli jo yli vuoden mittainen suhde toiseen tässä välissä, mutta tuota miestä en sinäkään aikana kyennyt unohtamaan. Rakkauteni ei suostu katoamaan. Olen kaikki keinot yrittänyt. Yli kolmeen vuoteen ei ole mahtunut kuin pari päivää, etten häntä ajattelisi.
Ja minä, paljon kokenut ja sinnikäs, tahdonvoimaa puhkuva, sosiaalinen ja iloisen energinen ihminen, en vain kykene löytämään itsestä voimaa siihen, että "poistaisin" rakastamani ihmisen elämästäni. Järki sanoisi niin, mutta tunteet nousevat yhä liian voimakkaina. Virhe oli myös viimeisimmän suhteeni loputtua tavata tuo mies uudelleen 1,5v tauon jälkeen ja kaikki entiset tunteet palasivat. Hän tosin halusi sinkkuna myös, mutta nykyisin jo seurustelee taas ja olemme jälleen "vain ystävät". Arvostamme toisiamme ihmisenä suuresti, jaamme samoja intohimoja sekä arvoja elämässä, ja seksuaalinen veto välillämme on ollut suurta, tämä kaikki on ääneen sanottu puolin ja toisin. Tiedän, että aika parantaa haavoja ja että katkaisemalla tuon ystävyyden pääsisin irti. Kaikki "hyvät neuvot" olen näinä vuosina kuullut.
Olisi mukava tietää onkohan joku vastaavassa tilanteessa onnistunut paremmin?
Mietin oppiiko tällaisen asian kanssa elämään ja onko uusi rakkaus löytynyt lopulta?
Helpottaako ehkä sitten, kun mies muuttaa avoliittoon jonkun naisen kanssa ja emme enää ole missään kohdin yhtäaikaa sinkkuna?
Vaikka se mikä toimii sinulla ei välttämättä auta minua. Näin se menee. Kaipaus jakaa elämää ja intiimejä hetkiä toisen kanssa on suuri, mutta en ole uutta ihmistä hänen jälkeensä eli tilalleen löytänyt. Yrittänyt olen myös vuosia, sekä livenä, aktiivisesti harrastaen monenlaista, että netissä ja mobiilissa. Ystävien kaikki vinkit on kokeiltu.
Rakkauteni tuohon mieheen taitaa estää siinäkin onnistumisen. Tuntuu, että hän on "elämäni rakkaus", halusin tai en, ja hänelle en saa rakkauttani arjessa osoittaa. Erään lyriikan ajatuksin; "toivon, että et olisi ystäväni, jotta voisin vihata sinua lopulta"
Miten päästä irti "mahdottomasta rakkaudesta"?
11
5075
Vastaukset
- Anjuliina
Särjin myös sydämeni raukkauden takia, missä en saanut vastarakkautta. Asuimme yhdessä, annoin kaikkeni ja lopulta minua sattui liikaa ja oli pakko muuttaa pois. Kaikki oli ihanasti, toinen ei vain rakastanut. Muuten olimme läheisiä ja viihdyimme yhdessä.
Nyt mietin, olinko ihan hullu, kun jätin rakkaani. Mutta vaikka kuinka päin asiaa ajattelen, muuta mahdollisuutta ei ollut. Olin antanut ja antanut, olin ihan tyhjä, sydämeni oli ihan tyhjä. Se ei ollut enää voinut täyttyä millään. Minulla ei ollut lopulta mitään annnettavaa. Itkin, mutta lähdin. Nyt en pysty edes itkemään. Olen vain äärettömän surullinen. - Kyyneleitäkin
Todennäköisesti olette törmänneet mieheen, jolla ei ole sanoja tunteille. Kyseessä on tunne-elämän häiriö nimeltä aleksitymia. Tietoa siitä löytyy runsaasti jo googlettamalla. Paras tilanne heidän kannaltaan olisi varmaan, jos he löytäisivät kaltaisensa. Tunneihmisen on vaikea pitkällä tähtäimellä sopeutua elämään heidän kanssaan. Kyllä heilläkin on tunteita varmaan, mutta he ovat vain niiden kanssa "hukassa". Kyse ei ole pinnallisuudesta. Pikemminkin ominaisuudesta, jolle ei mitään voi. Näin uskon. Ja jos yrität aloittaa keskustelua heidän tunteistaan, on jälki helposti yhtä pahaa kuin norsun käydessä posliinikaupassa. Mutta jos hyväksyy heidät sellaisenaan, odottamatta rakkauden ilmaisuja, voi onnistuakin. Tunneihmiseltä se voi olla liikaa vaadittu?
- Anjuliina
Kiitos paljon vastauksesta.
Kyllä hän toisinaan käytöksellään osoitti välittämistä, mutta minulle se ei riittänyt.
Tälläinen ihminen todennäköisesti selviää menetyksestään (siis minun menettämisestä) paljon helpommin kuin minä. Minulla ei kuitenkaan ole vihan tunteita. On vain suru ja sen lisäksi tunne, että minä olen epäonnistunut. Tähän ei taida auttaa kuin aika. - Mahdotontapaus
Asiassa voi joskus olla kyse aleksitymiasta, joka kieltämättä tekee parisuhteesta haasteellisen. Yhtä lailla voi vaikuttaa esimerkiksi toisen asperger tai muu vastaava tilanne. Omassa tapauksessani tästä ei ole kyse, enk ä sellaista kuvaa saanut tuosta Anjuliinankaan kertomasta. Lähinnä ymmärsin, että tilanne on se, että toinen yksinkertaisesti vain ei rakastu. Henkilö tuntee juurkikin ehkä vahvoja tunteita, välittää ja viihtyy toisen kanssa, mutta lähinnä "ystävyyden kaltaisesti" ja se harvoin riittää ilman rakkauden tunteita muuhun kuin juuri ystävyyteen tai kämppäkaveruuteen. Tiedän tämän hyvin myös siksi, että itse tunsin näin yhtä ex-kumppaniani kohtaan ja jouduin lopettamaan suhteemme siksi , että itselleni ei yhteiseloon riitä se, että toinen on ystävä ja kämppis, mutta rakastumisen tunteet jäävät aina puuttumaan.
Siksi ymmärrän tuota miestä, jota rakastan. Olen hänelle juuri vain tuo ystävä. Se ei hänelle riitä. Ja sitä asiaa ei voi muuttaa millään, kuten hänkin minulle kertoi, ettei pysty rakastumaan vaikka haluaisi. Ja itse en saa rakkauttani katoamaan, vaikka haluan. Ja koska haluan hänen olevan onnellinen, niin minun on vain yritettävä unohtaa, väistyä sivuun ja toivoa, että hän löytää nykyisen seurustelukumppaninsa kanssa oikean rakkauden. Voi kumpa se olisin ollut minä, mutta näin ei koskaan tule olemaan. Sen kun jonain päivänä voin aidosti hyväksyä, niin olen paljon onnellisempi minäkin. Jaksamista sinulle Anjuliina, sympatiani sinulle,, tällaiset tilanteet, joka meillä molemmilla tuntuu olevan, ovat kovin julmia. - Otahänet.takaisin
Mies tarvitsee sinua AnjuLiina
- Naiselta
Taidat olla hänelle vain joku, johon ottaa yhteyttä, kun ei ole ketään muuta näköpiirissä :(
Anna ajan kulua. Se on auttanut minulla. Ei kannata laittaa mitään aikarajaa vaan ihan rauhassa odottaa, että se tunne menee ohi. Kyllä se menee. Minulla kesti vuosia päästä eräästä miehestä yli. Hiukan särähti tuo "elämäni rakkaus". Ymmärsinkö oikein, että et ole koskaan asunut hänen kanssaan yhdessä ja nähnyt ns. normaalia arkea? Jos näin on niin on hyvin vaikeaa sanoa toimisiko teidän parisuhde pidemmällä aikavälillä. Kestää vuosia ennen kun selviää millainen parisuhde oikeasti on ja jaksaako toisen kanssa huonoina aikoina.- minustatuntuutältä
Olet oikeassa, että kestää vuosia ennen kuin selviää millainen parisuhde oikeasti on ja jaksaako toisen kanssa huonoina aikoina. Siihen voi mennä koko ihmiselämä ja sitten selviää, millainen toinen oikeastaan on. Kun 20 v jälkeen tajuaa, että onkin ollut valehtelijan kanssa, josta sai alkuun niin rehellisen ihmisen kuvan, tuntuu niin pahalta ja kusetetulta. Halpaan menneeltä, siltä se tuntuu. Ensin nousee raivo, että jääköön tuollainen luikuri, mutta lopulta tilanteen rauhoituttua, kun tajuaa, ettei ole enää toista ihmiselämää aikaa ottaa taas selvää jostakin ventovieraasta ihmisestä, niin asiat asettuvat uomiinsa. Ihmiset, jotka elävät parisuhteissa vain kiima-ajan ja sitten vaihtavat uuteen, eivät koskaan tule tajuamaan, mistä on oikein kysymys, kun päättää lopulta pysyä valehtelijan rinnalla.
On ihmeellistä seurata, että halpaan menijöitä riittää ja mikä oudointa vielä vanhemmissa naisissa, nuorissa sen vielä ymmärtäisi kokemattomuutena. Kun vierellä on seurannut valehtelijansa retkiä, niin ehkä retkuun menijät ovat niin rakkauden janoisia, etteivät näe mitään muuta eli sitä kuinka heitä vedätetään todella kaksinaamaisesti. Rakkaus, ei se ole rakkautta mitä haetaan, vaan sitä hetken kiimaa, mutta eihän ihminen sitä koskaan itselleen tunnusta. Rakkaus ei ole sitä, että toista mielistellään ja kehutaan jonkun hyvän toivossa, ehkä se on lopulta itsensä ja toisen kusettemista, silloin kun se ei lähde sydämesta, vaan tarkoitus on vain uida toisen liiveihin.
Vaikea parisuhde ja siinä selvityminen opettaa ihmiselle elämästä ehkä eniten ja erityisesti sillä hetkellä, kun se parisuhde on seestynyt ja tajuaa, että kaikesta huolimatta rakastaa sitä vierellä kulkijaa. Kykenee antamaan anteeksi itselleen ja toiselle. Kykenee ymmärtämään, että ensin pitää rakastaa itseään kaikkine virheineen, jotta kykenisi rakastamaan toista ihmistä. Voi tuntea itsensä rakastetuksi, vaikka toinen ei kokoajan mielistele ja kehu ylenpalttisesti. - Samaakokenut
minustatuntuutältä kirjoitti:
Olet oikeassa, että kestää vuosia ennen kuin selviää millainen parisuhde oikeasti on ja jaksaako toisen kanssa huonoina aikoina. Siihen voi mennä koko ihmiselämä ja sitten selviää, millainen toinen oikeastaan on. Kun 20 v jälkeen tajuaa, että onkin ollut valehtelijan kanssa, josta sai alkuun niin rehellisen ihmisen kuvan, tuntuu niin pahalta ja kusetetulta. Halpaan menneeltä, siltä se tuntuu. Ensin nousee raivo, että jääköön tuollainen luikuri, mutta lopulta tilanteen rauhoituttua, kun tajuaa, ettei ole enää toista ihmiselämää aikaa ottaa taas selvää jostakin ventovieraasta ihmisestä, niin asiat asettuvat uomiinsa. Ihmiset, jotka elävät parisuhteissa vain kiima-ajan ja sitten vaihtavat uuteen, eivät koskaan tule tajuamaan, mistä on oikein kysymys, kun päättää lopulta pysyä valehtelijan rinnalla.
On ihmeellistä seurata, että halpaan menijöitä riittää ja mikä oudointa vielä vanhemmissa naisissa, nuorissa sen vielä ymmärtäisi kokemattomuutena. Kun vierellä on seurannut valehtelijansa retkiä, niin ehkä retkuun menijät ovat niin rakkauden janoisia, etteivät näe mitään muuta eli sitä kuinka heitä vedätetään todella kaksinaamaisesti. Rakkaus, ei se ole rakkautta mitä haetaan, vaan sitä hetken kiimaa, mutta eihän ihminen sitä koskaan itselleen tunnusta. Rakkaus ei ole sitä, että toista mielistellään ja kehutaan jonkun hyvän toivossa, ehkä se on lopulta itsensä ja toisen kusettemista, silloin kun se ei lähde sydämesta, vaan tarkoitus on vain uida toisen liiveihin.
Vaikea parisuhde ja siinä selvityminen opettaa ihmiselle elämästä ehkä eniten ja erityisesti sillä hetkellä, kun se parisuhde on seestynyt ja tajuaa, että kaikesta huolimatta rakastaa sitä vierellä kulkijaa. Kykenee antamaan anteeksi itselleen ja toiselle. Kykenee ymmärtämään, että ensin pitää rakastaa itseään kaikkine virheineen, jotta kykenisi rakastamaan toista ihmistä. Voi tuntea itsensä rakastetuksi, vaikka toinen ei kokoajan mielistele ja kehu ylenpalttisesti.Onpa melkein kuin oma tarinani. Jaksamista, valoa ja rakkautta meille!
- Mahdotontapaus
En ole tosiaan asunut hänen kanssaan. Enkä oikeastaan tuossa "elämäni rakkaus" -maininnassa viittaakaan kumppanuuteen ja arjen elämiseen konkretian tasolla, siksi se lainausmerkeissä onkin, vaan siihen tunnepuoleen. Siihen, että jonkun kanssa voi kokea henkistä yhteyttä ja hyvää oloa ilman yhteistä asumista. Henkilökohtaisesti uskon, että kaksi ihmistä voi hyvinkin rakastaa jopa toisiaan niin, että yhteiselo ei välttämättä sujuisi. Silloin toki on mahdollista silti olla yhdessä ja asua erillään, jos se molemmille sopii. En ole etsimässä ihmistä, jota pitäisi johonkin "sitoa". Ja luulen, että jollain mieleni tasolla saatan tuntea rakkauden tunteita tuota ihmistä kohtaan vielä kauan sen jälkeen, kun olen "päässyt ohi" tästä vaiheesta. Jollain lailla en pidä siitäkään ajatuksesta, että omat tunteet jotain ihmistä kohtaan pitäisi sillä minuutilla loppua, kun havaitsen, että hän ei koe vastaavaa tunnetta minua kohtaan. Kuin tunteet olisivan jokin vaihdon väline.
Tästä pääsenkin tuohon toiseen asiaan; olen elänyt läpi 17v mittaisen avioliiton. Sitä ennen myös viiden vuoden mittaisen parisuhteen. Tiedän siis ainakin jotain siitä mitä pitempi suhde tarkoittaa. En kummassakaan noista kylläkään missään vaiheessa ole kokenut mitään lähellekään niin suurta yhteyttä ja ymmärrystä suhteessa toiseen kuin nyt. Molemmissa olen itse ollut se joka on sinnikkäästi kaikki keinot yrittänyt, mutta sitten luovuttanut lopulta. Molemmat suhteet olleet tunnekylmään ihmiseen, joille olen ollut heidän tarpeidensa tyydyttäjä. Sen ainakin olen nyt kantapään kautta oppinut tunnistamaan, etten vastaavaan suhteeseen enää mene.
Heikkoutensa on kaikilla, myös miehellä, jota nyt yhä kaipaan. Tunnekylmä hän silti ei ole, se on varmaa. Mutta tunteet vain eivät minua kohtaan ole kuin ystävyyden tunteita. Valitettavasti. Ja kyllä, mielestäni osaan arvostaa itseäni, pitänyt huolta silloinkin, kun kukaan muu ei pidä. Ja rakastuminen on isoja määriä myös aivokemiallista. Onneksi itselläni on kyky sitoutua toiseen senkin jälkeen, kun aineet aivoista ovat hälvenneet, vaikka kyllä se kaikille mukava "huumetila" varmasti on. Ja toista en tässä iässä enää halua muuttaa, en edes halua yrittää eli jollen voi toista vikoineen kaikkineen hyväksyä, niin parempi etsiä sopivaa. Ja tunteitani ei toisen tarvitse arvailla, osaan ne hyvin suoraan kertoa, joskus liiankin. Ongelmani enemmänkin on liikakin ymmärrys ja sallivuus toista kohtaan, vaadin itselleni varmaan liiankin vähän, eikä miehen tehtävä ole tehdä minua onnelliseksi tai tuottaa minulle hyviä tunteita. Jokainen todella on niistä itse vastuussa. Haluni olisi jakaa elämää jollain tavoin sen ihmisen kanssa, jonka koen itselle rakkaaksi ja arvokkaaksi. Toki hänen täytyisi kokea samoin ja tämä ei ole toteutunut.
Oikeassa kaikki ketjuun kirjoittaneet ovat siinä, että kaikkihan me sen varmaan tiedämme, että aika auttaa unohtamaan. Ja surukin menee ajan myötä, mistä ikinä sitten johtuukaan.
Ja päätöshän unohtaa toinen auttaisi, mutta olisin jo aikaa sitten päättänyt tuon miehen unohtaa, jos se olisi onnistunut niin helposti. Silloin ei mitään kirjoitettavaa olisi ollutkaan.
Joten jaksamista tosiaan meille kaikille omine haasteinemme, kuten samaakokenut toivotteli.
- ertyu
Joo se tunne kyllä menee ohi vuosien saatossa kerrotaan, jos päätät mennä ohi se tapahtuu nopeammin, jos vatkaat edes takaisin niin haaskaat aikaasi. Tämän toki tiedätkin.
Rakastuminen tunteena on huijausta, biologia huijaa meitä kemiallisesti. thäts it. Toinen ei tiedä eikä tunne sinun pääsi kemiallisia reaktioita vaikka jotkut luulevat näin tapahtuvan telepaattisesti. Naiset joskus edellyttävät jopa, että miehen on hankittava tällaisia kemiallisia tunteita naiselle, ja sitten se on todiste rakkaudesta. jos ei niin miehen vika. ei. Minulle kerran eräs daami totesi, että kun hän ei enää tunne että minä rakastaisin häntä. WTF jokainen tuntee itse omat tunteensa. En ole vastuussa muiden tunteista. Sen tiedän että itse olin täysin rakastunut ja selvisi, että ne naisen tunteet oli vaan hävinneet. minun vika.
Rakkauden pitäisi olla ennemminkin tietoista ja periaatteellista, rauhallista ja seesteistä eikä hermoja raastavaa. Toki ensin se ihastuminen pitää olla molemmin puolin ja paljon ihailtavia ominaisuuksia ja sitä halua, mutta se kaikki ei ole vielä nähnytkään rakkautta.
Jos et saa oikeasti vastarakkautta niin rakasta sitten itseäsi sen verran, että siirryt eteenpäin kylmästi päättäen. Rakkaus vaatii joskus pahalta tuntuvia mutta oikeita asioita.- Näin.se.on.nähtävä
Puhut täyttä asiaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1317105Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631654350Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen543442Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4933096Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2932070Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361733Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja201651- 911563
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1761472Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151426