Oletko lopettanut ystävyyden tai onko ystävyys katkolla jonkin tapahtuneen asian takia? Tai oletko pitkän pohdinnan jälkeen huomannut ettet kaipaa tiettyä seuraa?
Vähän aikaa sitten otin yhteyttä kahteen aiemmin hyvinkin läheiseen ihmiseen, joista en ole kuullut vuosiin. Lähetin heille tekstarin - kiinnostaisiko tavata eräässä tilaisuudessa joka ainakin aiemmin olisi voinut heitä kiinnostaa. En ole tähän päivään mennessä saanut mitään vastausta kummaltakaan vaikka tuosta on jo aikaa viikkoja. Yhteystiedot olivat oikeat. Ei meillä pitänyt mitään erityisiä riitoja olla.
Ei tuo asia maailmaani kaada. Saavat he olla ihan rauhassa jos haluavat. Tulipahan nyt vaan kysyttyä, olisiko kiinnostusta olla yhteyksissä ja ilmeisesti ei ole.
Vähän aikaa sitten otin yhteyttä kahteen aiemmin hyvinkin läheiseen ihmiseen, joista en ole kuullut vuosiin. Lähetin heille tekstarin - kiinnostaisiko tavata eräässä tilaisuudessa joka ainakin aiemmin olisi voinut heitä kiinnostaa. En ole tähän päivään mennessä saanut mitään vastausta kummaltakaan vaikka tuosta on jo aikaa viikkoja. Yhteystiedot olivat oikeat. Ei meillä pitänyt mitään erityisiä riitoja olla.
Ei tuo asia maailmaani kaada. Saavat he olla ihan rauhassa jos haluavat. Tulipahan nyt vaan kysyttyä, olisiko kiinnostusta olla yhteyksissä ja ilmeisesti ei ole.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Löysin tuolta linkin takaa juttua joka liittyy tämän aloituksen aiheeseen, onko syytä jättää joku ystävyys taakse?
https://askelterveyteen.com/7-merkkia-etta-on-aika-lopettaa-ystavyys/
Minulla ei hyvät suhteet yhteen ystävään. Meillä ottaa särmät toisiinsa emmekä löydä yhteistä säveltä ollenkaan. Uskon itsekin aiheuttavan hänelle ongelmia. Sen olen päättänyt lopettaa. Ollaan tekemisissä mutta aika vähän. Yhteisymmärrystä ei vaan ole. Uskon hänen kärsivän myös tilanteesta mutta olemme liian kaukana toisistamme. Kummityttö on tärkeä minulle ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Myös ystävälleni toivon hyvää.
Ei se henkilökemia kaikkien välillä pelaa. Ei sille kai mitään voi. Sellaisiin ihmisiin luonnollisestikin kannattaa pitää vähän pidempi välimatka. Vähän etäämmällä ollen pysyy paremmissa väleissä tällaisissa tapauksissa.
Kiitos sinulle tästä kommentista. Joskus vaan, vaikka kuinka yrittää, ei onnistu. Sillon parasta vaan olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Se on henkilökemia-asia.
Otit yhteyttä ensimmäistä kertaa vuosiin. Se kertookin ystävyydestänne kaiken. Mieti, jos olisit ollut kiinnostuneempi jo ehkä niitä vuosia aiemmin, olisitteko vieläkin ystäviä. Minun ymmärtääkseni ystävyyteen tarvitaan molemminpuolista kiinnostuneisuutta hieman useammin kuin vuosiin.
"Minun ymmärtääkseni ystävyyteen tarvitaan molemminpuolista kiinnostuneisuutta hieman useammin kuin vuosiin."
Olen samaa mieltä tuosta. Ystävyydestämme tuon toisen ihmisen kanssa voin kertoa, että se oli vuosia sitten molemminpuolista. Kävimme toistemme luona kylässä jne. Mutta sitten hän halusi vain tulla itse kyläilemään luonani, mutta sanoi että oman kotinsa pitää ihan omana alueenaan jonne ei aio kutsua. Minä ehdotin että voimmehan tavata vaikka jossain kahvilassa. Mutta hänelle ei käynyt näin. Ei ole pitkiä välimatkoja, etteikö noinkin olisi voitu tavata. Sekin kertoo jotain ystävyydestä, jos haluaa vain tulla toisen kotiin kyläilemään eikä halua omaan kotiinsa päästää. Se toinen kaveri oli aika omalaatuinen tapaus. Elämässä lienee niin paljon kaikenlaista, ettei entisiä kavereita kaivata. OK. Mennään eteenpäin ja tutustutaan uusiin ihmisiin.
Mä jätin kaikki, kun huomasin, että ystävyydestä oli tullut yksipuolista hyväksikäyttöä. Ts kukaan ns 'ystävistä' ei ollut tippaakaan kiinnostunut pitämään yhteyttä muuten kuin silloin, kun tarvitsivat minulta jotakin; palvelusta, rahaa, tms. Ja jos itse tarvitsin palvelusta tai tukea, niin ketään ei kiinnostanut, vaan aina oli kaikilla jotakin muuta, ettei ehtinyt. Kun olin aiemmin pitänyt yhteyttä muihin säännöllisesti, onnitellut merkkipäivinä jne, jätin sen kaiken, ilman selityksiä ja huomasin, että vain pari heistä otti yhteyttä muutaman kuukauden jälkeen ihmetellen, kun minusta ei ole kuulunut mitään. Lopulta n vuoden hiljaiselon jälkeen poistin kaikkien yhteystiedot puhelimesta ja somesta, vaihdoin some-tilieni nimet ja katkoin siteet. Se on yllättävän vapauttava tunne, kun päästää irti yksipuolisista ihmissuhteista.
Minulla oli ikiaikainen ystävä, joka ajan myötä muuttui hyvin jyrkäksi mielipiteiltään, vaikka ei ollut vanhakaan vielä.
Hänen tapansa elää oli se ainoa oikea, hänen mielipiteensä oli paras mahdollinen. Hän ei enää tullut käymään luonani, vaan kutsui aina omaan kotiinsa. Siellä piti istuakin oikealla tavalla, vähän samaan tapaan kuin hyacinthbucketin täydellisessä huushollissa. Jotenkin hän halusi rajata vähänkin erlaisiksi katsomansa ulos elämästään.
Järkytyin, kun hän katkaisi välit, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että hän oli muuttunut toisenlaiseksi, kuin mitä oli ystävystyessämme ja niin varmasti minäkin. En vain ollut halunnut myöntää muutoksia todeksi. On luonnollista, että kanssakulkijat elämän varrella vaihtuvat.
En tajunnut ollenkaan, vasta myöh
Ymmärrätkö minua puolesta sanasta
Otin yhteyttä vanhaan ihastukseen ja ensin leikkiin ryhtyi mutta ei kauaa sitä jaksanut kun älysi viimein mitä hain. No yhtää toki ollaan ja suuttuihan se leikistä. No näillä mennään ja muistetaan kuka leikkiin ryhtyy on se myös kestettävä. Turha siinä muille juonitella ja itkeä kuinka narsisti ystävä olen. Kuka leikkiin ryhtyy kanssani on kestettävä. Yleensä se ystävä jolla oma mennyt seinille on helppo kohde. Uskomattoman kauan se jaksoi olla kiinnostunut. Kumma juttu kyllästyi viimein.