Tätä on kestänyt jo muutaman kuukauden...alkuun näimme joka toinen viikko,,sitten tapaamiset harveni,ensi´n muutamaan tuntiin ja sit vain pikaseen näkemiseen.Vaikka välimatkaa onkin alle 150 kilsaa,niin näämme todella harvoin.Hänellä on kotona lapset,avopuoliso ja omat menot sekä lasten...mikä hänellä on jaksaessa...minullakin on lapset,mut kuitenkin olen yksin.Ollaan suunniteltu yhteistä tulevaisuutta...muuttoa mahdollisesti yhteen asumaan,muutaman kuukauden päästä.Välillä mieleen hiipii luottamus...musta sukkaisuuskin raottaa verhoaan...moni sanonutkin,ei ole pakko jaksaa elää tuollaista "kaksois" elämää...olen yrittänyt monta kertaa päästä tästä irti,mutta turhaan,molemmat tunnemme toisiamme kohtaan paljon,mutta silti,,..koko ajan mielessä on kauanko näin jaksaa elää,olla ja elää epätietoisuudessa?Aina on ilmassa menettämisen pelko.Jos toista oikein rakastaa tosissaan,niin kai tälle soisi aikaansa enempikin kuin muutaman tunnin kuussa..jospa se ei olekkaan tosi rakkautta hänen puoleltaan?Kokemuksia kellään?
Yksin,vaikka kuitenkin kaksin.
Kauanko jaksan?-Nainen-
242424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Suhteemme on kestänyt jo 5kk,toinen osapuoli naimisissa.Välimatkaa kyllä on enemmän,mutta tapaamme n.kerran kuukaudessa.Rakkauden on oltava aitoa,sillä eihän tätä muuten jaksa kestää..
Sellaista se on...vaikeeta se on varmaan hänelläkin...mut hänellä on kuitenkin "joku" siinä...aikuinen..minulla ei ketään jakamassa ilot ja surut...kantamassa vastuuta.Kuulostaa valitukselta varmaan...Rakkautta sen olla pitää,että jaksaa tätä päivästä toiseen.toivon sullekin...jaksamista ja onnee!
vaikeeta on olla kaukana rakkaastaan..tuskaa.
ja vaikka minulla on...joku...en voi jakaa iloja ja suruja hänen kanssaa,koska sydän on toisen miehen ja hän on kaukana minusta.mutta onneksi on kännyt ja mailit keksitty.
voimia sulle.
Kiitos.Näin se on,mutta jokainen varmaan itse tietää parhaiten mitä tekee...vaikka erot onkin tuskaa,niin jälleen näkemisen riemu on suunaton.
Päivä kerrallaan vain,ei tässä tällä hetkellä muuta voi.
ja muutama kuukausi..ollaan suunniteltu yhteistä tulevaisuutta..
Hyvä jumala, kun ihmiset on naiiveja.
Huora ja huorapukki, sellainen kuva tuosta tulee..olette luodut toisillenne ja ansaitsette myös toisenne
Kaikkea sitä taas onkin...
Hee,
Taisi sattua arkaan paikkaan. Mikäs "Huh" on sinun? Kun pitää noin muita mollata...
DOG
Terve,
Ihan oikeasti, kun tilannettasi katsoo, tulee väkisinkin mieleen että kyseessä saattaa olla (ainakin miehen? puolelta) ns. Akuutti Ihastuminen, joka pikkuhiljaa on menossa ohi. Olet antanut hänelle jotain; huomiota, läheisyyttää, pakopaikkaa, (erillaista seksiä?), hivellyt hänen itsetunoa, jotain sellaista, mitä hän ei koe saavansa avopuolisoltaan.
On hienoa jos ja kun teillä on ollut yhteisiä ihania hetkiä. Ne ovat muistoissasi, eikä kukaan niitä sinulta voi viedä. Aitoako rakkauttako? Joo ehkä, mutta onko sillä väliä? Suurin osa ihmisistä vannoo jossain vaiheessa elämäänsä ikuista, todellista rakkautta ja tekevät sen vielä täysin vilpittömästi. Niin minäkin tein, mutta sitten sitä vain ei enää ollut, ja niin me erottiin (liitollemme tuli ikää 25v). Muistoissani on edelleen ne hyvät ihanat ajat yhdessä, vaikken halua enää olla yhdessä saman ihmisen kanssa. Liittomme oli onnistunut, se vain osottauti määräaikaiseksi.
Yksinäisyys... Ikävä jotain toista, lähelle, iholle, jota saa koskettaa, joka koskettaa, olla yhdessä, nauttia toisistaan, joku jonka kanssa jakaa.
Jos haluat jotain pysyvää, muutta yhteen, kuten ymmärsin, voi olla että joku toinen mies? voisi kenties vastata tarpeisiisi paremmin kuin tämä.
Siitä huolimatta toivon että osaat ottaa ja nauttia kaikista niistä hetkistä mitkä voitte viettää yhdessä.
Patenttiratkaisua en osaa antaa. Voisit kenties kysellä itseltäsi mitä kaipaat, ja kun vastaat, niin kysyt jälleen itseltäsi mitä se sinulle tuo (minkä toiveen/tarpeen se tyydyttää), ja kun taas vastaat, niin kysyt jälleen itseltäsi mitä se sinulle tuo (minkä toiveen/tarpeen se taas puolestaan tyydyttää).... jne. Näin pääset kenties tarpeittesi lähteelle. Voit tehdä tämä itseksesi vaikkapa paperille (tai päiväkirjaan jos on). Sitten tarkastelet vastauksia, siis tapeitasi, myös niitä matkan varrelta tulleita "välitarpeita" ja kysyt itseltäsi onko se mitä kyseinen mies on näihin tarpeissiisi, sinulle rakentavaa tai repivää. Kumpiakin varmaan on.
Mitään mittaria, % puolesta tai vastaan, en myöskään osaa antaa, mutta uskon että näin saisit kenties jäsenneltyä tarpeesi ja tunteesi, ja mahdolliseti "varmuuden" tehdä itsesi kannalta rakentava päätös.
DOG
Kiitos kirjoituksesi lämmitti mieltäni,se oli kuin suoraan omasta kynästäni...kauniisti kirjoitettu,kiitos!
Luin kirjoituksesi moneen kertaan ja tunteella.
Todellakin olen ajatellut noita sanojasi moneen kertaan läpi käynyt...mieleen hiipi ihan sama ajatus,olinko sittenkin hetken huumaa?
Annoin hänelle jotain:rakkautta,läheisyyttä,hellyyttä,yhteen kuuluvuuden tunteen,kun hän kerran tulevaisuutta ajattelee.On todella mustis minusta,en ymmärrä aina välillä...kokeilin toisen miehen kans saman aikaisesti alkaa suhteen,mut ei siitä tullut mitään.Tunteet olivat liian syvät ja lämpimät tätä miestä kohtaan.Olit hienosti auttanut minua,hienosti paneutunut asiaani...kiitän siitäkin.Harvoin tai koskaan aiemmin en ole törmännyt kehenkään joka olisi noin hyvin ymmärtänyt.En kai tässä tilanteessa muuta voi kuin odottaa muuttuuko tämä tästä muuksi ja tuoko vielä kesäkään vastauksia vai jäänkö tähän samaan tilanteeseen..pitäisi vain pystyy löytämään pois pääsy tie.,..kiitän vielä lopuksi sinua ja ehkä vielä joskus voin kertoo mihin ratkaisuun päädyin.Hyvää kevään odotusta!
Niinhän se on,että kun on siteet aikaisempaan niin
siitähän ei erota niin helposti..varsinkaan kun on lapsia!
Aina on se jokin mikä sitoo yhteen tavalla tai toisella...
Jos yhtään järki voittaa niin kaikella on oma paikkansa!!
Kiitos! Se oli mukavaa luettavaa.Niin,ehkä on liian aikaista miettiä pidemmälle kuin päivä kerrallaan,ehkä on liian aikaista tehdä mitään päätöksiä.Kai se niin on kun antaa ajan kulua,löytää kaikki omat paikkansa...elämkin omat lähtökohtanasa ja tulevaisuus on vielä avoin.Lupauksia,toivoa,onnea kaikki ne yhdessä.
On paljon kysymyksiä ja paljon vastauksia, joihin vain sinä itse osaat vastata.
Mitä sinun rakkaasi on tehnyt sen eteen, että teillä yhteistä aikaa ja yhteisiä hetkiä on?
Vai onko hänen sanansa tyhjiä ilman sen kummempaa tarkoitusta?
Mieti ystävä hyvä ajatuksella kirjoittamasi viesti, vastasitko jo siinä itse tärkeimpiin kysymyksiin "”aina on ilmassa menettämisen pelko” ja ”jos toista rakastaa niin kai hänelle aikaansa suo”
Menettämisen pelko? Voiko sellaista menettää, mitä ei ole saanutkaan vai oletko?
Eikös hän asu rakastamansa vaimonsa ja lastensa kanssa?
Olet ollut liitossa aiemminkin, muutitteko yhteen muutaman päivän yhdessä olon jälkeen, niin kuin nyt suunnittelette?
Oletko miettinyt millainen arki odottaa?
Teillä molemmilla on lapsia, ovatko he tavanneet ja tutustuneet, vai eikö lapset yhteiseen onneenne mahdu?
Jotain kertonee se, että tapaamiset vähentyneet, vaikka niiden suhteen syventymisen myötä pitäisi lisääntyä.
Tärkeämpää on se mitä sinä itse suhteelta haet, Ei se mitä mies hakee, sillä hän voi peesata sinun tunteitasi ja saada sinut näkemään kuinka ihana elämä sinua odottaa hänen kanssaan.
Jaksamista sinulle rakkauden ei tarvitse tehdä kipeää. Eihän ?
Kiitos.Kaunista,niin hellää ja koskettavaa.Olen pohtinut,miettinyt pääni puhki noita sanojasi.Tiedän,että vain minä tiedän miten edetä.Asuu hän vaimonsa ja lastensa kanssa.Olen ollut liitossa aiemminkin,muutimme silloin yhteen vuoden kuluttua ensi tapaamisestamme.Olen miettinyt sitäkin millainen arki odottaa...aikaa on ja sen myötä toivoakin,vaikka välillä tuntuu,että toivo on menetetty ja jäljelle jäisi vain kipeät muistot.Niinhän sitä luulisi,ettei rakkaus tekisi kipeää,mut näin ei taida aina olla.Kiitos kun kommentoit ja toit uskoa ja toivoa parempaan huomiseen.
Luin tuon viestisi ja päätin vastata, sillä olen itsekin kokenut samantapaista. Seurustelin miehen kanssa, jolla oli perhe ja itsellänikin on lapsia. Voi sitä onnea ja rakkautta, joka tuli elämääni tuon miehen myötä. Tunsin olevani jotain aivan ainutlaatuista hänelle. Tapailimme aina kun hänellä oli siihen mahdollisuus, textailimme ja soittelimme. Tai hän soitteli, sillä enhän minä voinut soittaa silloin, kun olisin hänen äänensä halunnut kuulla. Aluksi tapailimme usein ja tapaamisiin oli varattu aikaa. Tunsin itseni rakastetuksi ja kaivatuksi. Kuulin rakkaudentunnustuksia...sitä kuinka hän kaipaa seuraani joka päivä. Puhuimme siitä, kuinka vielä muutamme yhteen. Mutta sitten tuli arki mukaan kuvioihin; tapaamiset harvenivat ja vietimme yhä vaan lyhyempiä aikoja yhdessä. Tuntui, että hänellä ei enää ollutkaan aikaa juuri minulle. Milloin tuli mitäkin estettä ja usein sain kuulla katsotaan, kun ehdotin että jos silloin voisimme tavata. Sitten sain kuulla etten ollutkaan ainoa, jonka kanssa hän pettää vaimoaan. Olin vain yksi monista. Silloin silmäni aukenivat. Hän on käyttänyt vain minua hyväkseen, ei mitään muuta. Hänen rakkautensa...ei sitä ole ollutkaan..vain näyttelemistä ja tyhjiä lupauksia. Meidän yhdessäolo loppui sitten tuohon ja minun aloitteesta. Vaikka olin surullinen tuosta, niin tunsin tehneeni oikein. Olin nyt vapaa, minun ei tarvinnut enää olla kenenkään talutushihnassa..ei sovittaa elämääni jonkun tuntemattoman ihmisen elämän mukaan. Sillä sitähän se oli, kun elin tämän miehen vaimon mukaan...ja niiden muittenkin naisten mukaan, joita tällä miehellä oli. Mieti nyt ystävä kallis, mitä sinä haluat elämältäsi ja tältä suhteelta. Onko tämä mies tunteittesi arvoinen. Luuletko, että hän jättää perheensä sinun takiasi. Ja miten sinun lapsesi...heidätkin sinun on otettava huomioon, sillä tässä ei ole yksitään kyse sinusta eikä tästä miehestä. Mutta ennen kaikkea, onko tämän miehen tunteet sinua kohtaan aidot, vai etsiikö hän itselleen vain vaihtelua omaan ehkä väljähtyneeseen suhteeseensa. Toki hän voi sanoa sinulle rakastavansa sinua, mutta niin voi sanoa vaikkei sitä sitten teekään. Nyt on kyse sinun elämästäsi!
Kiitos..ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon kaiken..ihan samanlaisia ajatuksia minullakin on käynyt mielessä.
Ihmeenllistä miten jollain muullakin voi olla samanlainen elämä ,suhde vai pitäsikö sanoa tilanne takana missä minä parhaillaan olen.
Kirjoituksesi luin moneen kertaan...se oli opettavaista sai ajattelemaan.Luulisin,että noin kävis minullekin.Minä se olisin joka tekis sen loppu ratkaisun...kerroit noista tapaamisten ehdottamisista,soittamisista..ihan kuin minulla...ihan samalla tavalla minäkin kaiken koin kun sinä kirjoitit,on se ihmeellinen sattuma.Mutta kiitos kun jaksoit lukea ja kiitos kun vastasit.Hyvää kevään odotusta ja ennen kaikkea onnea kaikkeen tulevaan :)
Toivottavasti myös sinä toinen osapuoli käyt täällä, vaikka ei taida sinun omaatuntoa kolkuttaa mitä pahaa teoillasi ympärilläsi aiheutat.
Hivelee varmaan olematonta itsetuntoa olla haluttu suhteessa joka perustuu valheeseen.
Kävele mies hyvä peilin eteen ja katso itseäsi silmiin onko kaikki sen arvoista mitä olet tehnyt ja mitä olet tekemässä.
Ajattele tätä toista naista ajattele omaa vaimoasi ajattele omia lapsiasi, sillä joskushan sinun "isopojan" leikit paljastuu.
Oletko valmis silloin käveleämmän lastesi eteen kun he erohetkellä kysyvät "isä miksi teit näin"
Voi olla että ajatus ei päällimäisenä nyt mieleen tule, mutta entä sitten kun ero on tehty, tai ethän sinä ole eroamassa jos et paljastu, onhan kiva leikkiä kaksoiselämää.
Me kaikki vastaamme tekemisistämme sitten vuosin päästä kun istut kiikkustuolissa eikä edes omat lapset sinua käy katsomassa, mieti silloin oliko valinat oikeita.
Onnea sinun pieneen maailmaasi.
vain kohde vaihtuu
Menetin sydämeni miehelle...joka sanoi kerran: "vain sinä ei koskaan ketään samanlaista"
Usko on mennyt kaikkeen kauniiseen,mitä enää odotan? Uutta huomista,parempaa tulevaisuutta.Mitä toivon? Rakkautta ja hellyyttä!
Turhaan te muut morkkaatte,eihän nuo asiat
Teille kuulu. Rakastaminen on mahtavaa,dorkat!!!
Onnea kaikille!!!
Hyvä,että joku edes ymmärtää...kiitos!
Kateellisuus kai se on kaikista pahin,siitä ehkä tuo "morkkaus" johtunee ja siitä,että yrittää sotkee toisen onnen..."Kellä onni on sen kätkeköön"Sana on kuitenkin vapaa..."Rakastaminen on mahtavaa" "Eivät suuret sanat suuta halkaise",.niin, helppoo on kirjoitaa,eri asia vaan sen todeksi näyttäminen!Mutta onnee kaikille,sitä me jokainen tarvitsemme!
Jos sinusta tuntuu, että olet onnellinen tilanteessasi ja rakkautenne on molemmin puolista, niin siitä vaan. Itsehän sinä päätät mitä teet ja mitä jätät tekemättä. Turha sinun on varmaan täällä neuvoja hakea, kun kuitenkin vain hyväksyntää ja ymmärtämistä haet. Mutta tsemppiä kuitenkin.
Osuit Tiina naulankantaan kirjoituksessa, täältä haetaan vaan hyväkyntää tilanteeseen ja jos sellaista ei tule niin vaihdetaan nicciä ja kirjoitetaan itse niin taas hyvä mieli on kun sitä ymmärystä ja tukea on saatu voi hyvillä mielin jatkaa huomiseen
Hip hurraa
En niinkään ymmärrystä tai neuvoja hae.
Halusin "kuulla" toisten kokemuksia ja tietää,että en ole yksin...olen saanut kivoja vastauksia,rohkaisua jatkamaan, tekemään valintoja...meitä on onneksi "moneen junaan"...
Tuskin kaikki ovat samanlaisia kuin sinä annoit kuvan?!
Minä en ainakaan.Halusin kertoa oman"tarinani"Kertomalla sen se helpotti omaa oloa.Sekin voi olla mahdollista.,mutta on sinullakin kaksi eri mieli pidettä.Ensin annat ripauksen toivoa ja rohkaiset sitten muutaman päivän päästä jo syyllistät.Mietihän sinäkin itseäsi, et suinkaan sinä ole juuri kuvaamasi kaltainen henkilö!
Minullakin on pitkäaikainen suhde naimisissaolevan miehen kanssa. Se on jo kestänyt vuosia. Ja miksi hän ei eroaa, syynä on pieni lapsi kotona. Nyt lapsi olisi jo 3 vuotta vanha, mutta mieheni on heikko lähtemään, koska on asunto, etc.lainat ja se lapsi. Myös vaimo on tietoinen ja sen vanhemmatkin, mutta ne pitää siitä miehestä tiukasti kiinni.
Eli miehet ovat niin paljon velvollisuudentunnollisempia ja niitä on helppoa painostaa kaikenlaisilla pakotteilla.
Mutta heilläkin on tunteet ja miksi he eivät voisi olla sen kanssa, joka on rakas, eikä sen takia naimisissa että on SE LAPSI.