Rippikouluiässä (15v) tunsin ekaa kertaa todellista halua seurustella. Se ei vaan onnistunut, koska tytöt ei kiinnostuneet minusta. Ne kiinnostui pojista, jotka puhui ronskimmin ja enemmän.
Lukioikäisenä (19v) ihastuin moniin tyttöihin ja myös näytin ihastumiseni. Siihen ei vastattu. Ne tytöt jotka halusi seurustella, seurusteli jo.
Ammatillisessa koulutuksessa (21v) olin luokalla, jossa oli enemmistö naisia. Suurin osa varattu, muutama vapaa mutta heillä ei ollut pahemmin kiinnostusta miehiä kohtaan. Koska niin moni seurusteli, luokalla ei ollut intressiä järjestää mitään yhteisiä bileitä ja juttuja. Siinä vaiheessa ei enää päässyt tutustumaan.
Nyt (24v) olen työssä. Päivät toimistossa, illat kotona, viikonloppuillat vastahakoisesti ravintoloissa. Toivottomasti etsimässä sitä, mitä en löydä. Etsin sitä myös harrastuksista. Käyn salilla, laskettelen, tanssin, ja niin edelleen. Tapaan kiireisiä ihmisiä, joilla on kaikilla joku omassa kodissa omaa kultaansa odottamassa. Helvetti, että olen yksin!
Lukioikäisenä (19v) ihastuin moniin tyttöihin ja myös näytin ihastumiseni. Siihen ei vastattu. Ne tytöt jotka halusi seurustella, seurusteli jo.
Ammatillisessa koulutuksessa (21v) olin luokalla, jossa oli enemmistö naisia. Suurin osa varattu, muutama vapaa mutta heillä ei ollut pahemmin kiinnostusta miehiä kohtaan. Koska niin moni seurusteli, luokalla ei ollut intressiä järjestää mitään yhteisiä bileitä ja juttuja. Siinä vaiheessa ei enää päässyt tutustumaan.
Nyt (24v) olen työssä. Päivät toimistossa, illat kotona, viikonloppuillat vastahakoisesti ravintoloissa. Toivottomasti etsimässä sitä, mitä en löydä. Etsin sitä myös harrastuksista. Käyn salilla, laskettelen, tanssin, ja niin edelleen. Tapaan kiireisiä ihmisiä, joilla on kaikilla joku omassa kodissa omaa kultaansa odottamassa. Helvetti, että olen yksin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Welcome to the club.
Lupaathan sit, et kun tapaat jonkun mukavan naisen, kadulla tai kaupassa, niin kysyt? Joohan?
Sama vika täällä, ja minä olen sentään jo 28.
Mielenkiintoisia harrastuksia. Mitä tanssia harrastat?
Jotenkin tuo sun viestis sai mut tuntemaan oloni tosi surulliseksi, mikä nyt ei varmaan sun mieltä oo omiaan piristämään, mutta kuitenki. Kavereiden kanssa ollaan tosi usein pohdiskeltu että mikä siinä on kun jotkut tuntuvat löytävän sen sopivan elämänkumppanin heti, tai vähintäänkin parin seurustelusuhteen jälkeen, toiset taas eivät. Kuulostaa kuitenki melko uskomattomalta ettet oo kenenkään kanssa seurustellut, jos kuitenkin harrastat vaikka sun mitä juttuja. On pieni ihme jollet törmää johonkin mukavaan, vapaana olevaan naiseen! Täytyyhän sitä nyt hyvänen aika rohkaistua kysymään, jos joku ihminen kiinnostaa, silläkin uhalla että toinen olisi varattu tai jotain. Ei elämässä saa mitään ellei uskalla ottaa riskejä!
Periaatteessa nettikään ei ole hullumpi paikka tutustua mahdollisiin seurustelukumppaneihin, silä usein omia ajatuksiaan on aluksi helpompi pukea sanoiksi jos ne kirjoittaa. Semmosta.
Todella tuttua..ja mä en tähän tilanteeseen tuo lohdutusta, voin vaan kokemuksesta sanoo, et mitä enemmän vuosia kertyy, niin sitä hankalammaks toi tutustuminen tulee. Eli suurin osa on varattuja, tosin voivat esiintyä sinkkuina..mut ketä kiinnostaa. Ja sitten nää toista, kolmatta ja herraties kuin monetta kierrosta menevät. Baaribongaus oli varmaan viel 90-luvulla ok, eli tärppäs, yks jos toinen löys sielt seuransa. Mutta entäs nyt, ei se enää sellasta oo, niinku ennen...baareissa porukka käy nyt lähinnä tsekkaamassa, millasta jengii liikkeel ja hakemas tietty yheks illaks seuraa. Et ota siinä joku sitten tosissaan, kun tietää illan edetes vakkari kyssärin: meille vai teille jne. Ihmeempi juttu, jos joku näistä jutuista mitään pysyvämpää löytää.
Suosittelisin, et seuraa, jos tosissaan kumppanin tahtoo...niin hae ihmeessä netistä, harrastuksista, kaveripiiristä jne. Mut älä baarien varaan laske, ne ei valitettavasti toimi. Tsemppiä kaikille sen oikeen etsimiseen! :)