Mulla on todella hyvä ystävä, siis samaa sukupuolta kuin minä. Olemme tunteneet kauan, mutta vasta n. parivuotta olemme olleet ystäviä, sitä ennen ehkä kavereita/hyvän päivän tuttuja.(ystäväni on seurustellut yhden pojan/miehen kanssa n. kolmisen vuotta).
Ongelma on tämä: minusta tuntuu, että tämä poikaystävä ei pidä minusta. Ei meidän tietenkään tarvitsisi olla mitään ylimpiä ystäviä, mutta olisihan se kiva jos tulisimme toimeen edes jotenkuten. Aina liikkuessani heidän seurassaa minusta tuntuu, että tästä poikaystävästä minun seurani on todella vastenmielistä. Harvoin hän edes puhuu minulle mitään. Eikä Kaveri kyllä ole niitä kaikkein hiljaisimpia tyyppejä. On jo todella suuri saavutus jos hän tervehtii minua tavatessamme.
Ystäväni ei tiedä miltä minusta tuntuu, eikä toivottavasti tiedä, ettei hänen poikaystävänsä näytä hyväksyvän minua. (Voi olla kyllä että hän on huomannut jotain). Haluan säilyttää ystävyytemme, mutta minusta tuntuu etten kestä olla heidän seurassaan jos olen poikaystävälle pelkkää ilmaa. Itse en seurustele, mutta olen ihan mukava tyyppi, kuitenkin aika rauhallinen. Iältämme olemme kaikki n. parikymppisiä.
Miten minun pitäisi asiaan suhtautua. En kestä kulkea heidän seurassaan, mutta en haluaisi pahoittaa ystäväni mieltä jatkuvasti kieltäytymällä hänen kutsuistaan (sitäkin olen kyllä tehnyt). Pitäisikö minun kertoa ystävälleni miltä minusta tuntuu? Uskon että hän ymmärtäisi, mutta jotenkin se tuntuu aika kamalalta.. En tiedä osaisinko kertoa asian oikein..
Ongelma on tämä: minusta tuntuu, että tämä poikaystävä ei pidä minusta. Ei meidän tietenkään tarvitsisi olla mitään ylimpiä ystäviä, mutta olisihan se kiva jos tulisimme toimeen edes jotenkuten. Aina liikkuessani heidän seurassaa minusta tuntuu, että tästä poikaystävästä minun seurani on todella vastenmielistä. Harvoin hän edes puhuu minulle mitään. Eikä Kaveri kyllä ole niitä kaikkein hiljaisimpia tyyppejä. On jo todella suuri saavutus jos hän tervehtii minua tavatessamme.
Ystäväni ei tiedä miltä minusta tuntuu, eikä toivottavasti tiedä, ettei hänen poikaystävänsä näytä hyväksyvän minua. (Voi olla kyllä että hän on huomannut jotain). Haluan säilyttää ystävyytemme, mutta minusta tuntuu etten kestä olla heidän seurassaan jos olen poikaystävälle pelkkää ilmaa. Itse en seurustele, mutta olen ihan mukava tyyppi, kuitenkin aika rauhallinen. Iältämme olemme kaikki n. parikymppisiä.
Miten minun pitäisi asiaan suhtautua. En kestä kulkea heidän seurassaan, mutta en haluaisi pahoittaa ystäväni mieltä jatkuvasti kieltäytymällä hänen kutsuistaan (sitäkin olen kyllä tehnyt). Pitäisikö minun kertoa ystävälleni miltä minusta tuntuu? Uskon että hän ymmärtäisi, mutta jotenkin se tuntuu aika kamalalta.. En tiedä osaisinko kertoa asian oikein..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hanki uusi ystävä jonka kanssa voit jutella asiasta kuin asiasta .Itse löysin tekstiviesti ystävän naisesta jolle voin kertoa ilot ja surut!Hän on varattu emmekä ikinä voi tavata!!Hän on tosi ystävä ja onneksi kaukana!!
On mulla enemmänkin ystäviä, kuin tämä yksi, jonka poikaystävä ei tule toimeen minun kanssani(itse kyllä tulisin toimeen tämän poikaystävän kanssa). En vain halua heittää juuri tämän ystävän ja minun välistä ystävyyttämme menemään..
sinun kannattaisi keskustella kaverisi kanssa reilusti ja voihan olla että hänkin on huomannut samaa ja ei ole ehdottanut,että tapaisitte ilman poikaystävää luullen , että loukkaannut
rohkeasti vaan!
Sinun pitäisi ehdottomasti puhua ystäväsi kanssa tilanteesta...hienotunteisesti
Toinen mikä voisi auttaa on että kysyt hänen poikakaveriltaan suoraan kun olette kolmisin jossain että onko jotain syytä miksei hän pidä sinusta...saatat yllättyäkin vastauksesta
Älä missään nimessä kysy tyyliin töksäyttäen yhtäkkiä"mikset sä pidä musta" koska silloin ystäväsi saattaa saada päähänsä että olisit hänen poikakaverinsa perään etc. ...tai "miksi sä oikein vihaat mua" koska voihan olla että itse olet tehnyt virhearvioinnin ja totuus on aivan eri kuin mitä luulet...kysymällä selviää yllättävän paljon asioita
Kerro ystävälle mitä ajattelet se auttaa.Ja sano sil myös ,että sä halvat olla sen poika kaverinkin ystävä.Jos se ei auta niin sun täytyy sanoo sille poikaystävälle että et jaksa enää ja että halvaisit olla sen kaveri.SUN PITÄÄ USKALTAA!
elicie!
kannattaa puhua ystäväsi kanssa, ehkä hän voi auttaa...minulle on käynyt samoin ja todellakin ystävälle kertominen auttoi...
sitä paitsi: pojat tulevat ja menevät...mutta ystävän PYSYVÄT!!!!
Tv.kiste.93
Ekaa kertaa ku näin bestikseni poikakaverin, niin aattelin et toihan on ihan jees poika! Ulkonäkö ei miellyttänyt kyllä kovin mutta mietin et toi on tosi kiva jätkä. No, sit ku tutustuin paremmin ni huomasin et se on täys p****. Ensinnäkin se vittuilee mulle minkä ehtii. Mä en kestä sitä. No, sit kerran kännispäiten avauduin ystävälleni etten oikeen pidä hänen poikaystävänsä käyttäytymisestä mua kohtaan niin mun kaverinihan loukkaantu täysin!!! Mulla on kyl tapana sanoa asiat suoraan, joskus ehkä liiankin. Mut mä haluun sulle sanoo et se kyl helpottaa TODELLA paljon jos kerrot miltä tuntuu. Tosin kantsii olla hienotunteisempi kun minä ;P
Mietin sitten ton mun sanomiseni jälkeen että mä annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli päätin että en hirveästi mee juttelee sille jätkälle (yleensä oon tosi puhelias) niin nytpä hän on niin ystävällistä että! Luulenpa että kaverini on antanut sille jonkun käyttäytymis-koulutuksen ;)
Tsemppiä!
Mielestäni sinun kannattaa kertoa ystävällesi miltä sinusta tuntuu. Hän ymmärtää paremmin sinun käyttäytymistäsi eikä näin ollen tule väärinkäsityksiä.
Ja mitä sitten vaikka ystävisi poikaystävä ei kohtele sinua oikeuden mukaisesti, älä välitä. Ole vain reipas oma itsesi ja älä anna sen vaikuttaa ystävyyteesi. Kai ystäväsi on kuitenkin joskus sinunkin kanssa kahdestaan (ilman poikaystäväänsä)..Vietät näin ollen laatuaikaa hänen kanssaa, sinä olet se jolle hän soittaa kun on murheita ja itkettää, ystäväsi tarvitsee sinua vaikka hänellä on poikaystävä!
Saattaahan se olla että se jätkä tuntee sut kolmantena pyöränä. Ei pidä sinusta koska varastat heidän "laatuaikaansa".
Ja voi olla että hän on mustasukkainen, koska ei ole aivan kasvanut vielä aikuiseksi.
Minulla oli kanssa samanlainen juttu kun kaverilla oli tyttöystävä joka ei oikein pitänyt kun olin kaverilla kylässä. Sitten se meni siihen että minun piti tavata kaveriani silloin kun tyttönsä oli koulussa. Eli vähän salaa. Se oli aika omituista.