Olen nyt seurustellut 4 kk ihanan tytön kanssa. En ole kellekään aikaisemmin ollut yhtä romanttinen, huomioonottava, hellä tai yllätyksellinen. Kaikki oli kuin ruusuilla tanssimista kunnes pari viikkoa sitten tyttöystävä sanoi, ettei enää tiedä haluaako jatkaa suhdetta. Kaikki tapahtui aivan yllättäen ja ruokahalut meni pariksi päiväksi kokonaan..no, olemme edelleen yhdessä mutta nyt tyttöystävä on todella kylmä minua kohtaan, ei esim. anna olla hellä oikein millään tavalla. Tosin kylmempikin voisi vielä varmaan olla, jos haluaisi. Kaikesta tekee puolet kamalempaa se, että juuri tämä tyttö tuntui olevan juuri "se oikea", enkä millään kestäisi menettää häntä. Olen kysynyt suoraan, että haluaako hän jatkaa, ja saan vastaukseksi ettei hän tiedä...mitä tässä tilanteessa voisi/pitäisi tehdä? Ollako kova vaiko pehmo? Toista miestä hänellä ei ole, sen ainakin tiedän. Asia repii sieluani jatkuvasti...eikä tämä näinkään voi jatkua.
Mitä tehdä kun nainen ei itsekään tiedä mitä haluaa?
CuteBoy
2510715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuulostaa sun tyttöystävän käyttäytyminen melkein samalta kuin mun jätkäkaverin.. tosin olen kysynyt jätkältä mikä sillä on, ja hän on sanonut haluavansa olla minun kanssa ja ei kuulemma voi löytää parempaa naista kuin minä yms.. mutta samapa tuolle.
Kyllä sun pitää olla kovana, sanoa sille tytölle että haluaisit kyllä olla hänen kanssaan, mutta ei tämä näin voi jatkua. Hänen on tehtävä päätös, oli se sitten mikä tahansa. Jos hän ei halua enää olla kanssasi, se tuntuu aivan sairaan pahalta, mutta pitemmälle ajatellen se on ainakin parempi kuin nykyinen tilanne. Mitä nopeammin asia selviää, sitä nopeammin pääset siitä ylikin.
Ai niin, ja ehdottomasti tytön on kerrottava sulle syy miksi hän ei ole enää varma teidän suhteestanne. Sulla on oikeus tietää. Toivottavasti kaikki selviää parhain päin.. jos ei, niin jaksamista!
Kuulostaa sun tyttöystävän käyttäytyminen melkein samalta kuin mun jätkäkaverin.. tosin olen kysynyt jätkältä mikä sillä on, ja hän on sanonut haluavansa olla minun kanssa ja ei kuulemma voi löytää parempaa naista kuin minä yms.. mutta samapa tuolle.
-Niin..samaa sekin mulle sanoo..rakastaa vieläkin omalla tavallaan, haluais toisaalta olla vapaa mutta sen mielestä mä oon sen arvoinen, että "mua ei voi jättää"..tai jotain tälläistä, ainakin oon saanut sellaisen käsityksen. Eli siis, haluaa olla vapaa muttei halua jättää..mikä voisi enää olla ristiriitaisempaa :S
Kyllä sun pitää olla kovana, sanoa sille tytölle että haluaisit kyllä olla hänen kanssaan, mutta ei tämä näin voi jatkua. Hänen on tehtävä päätös, oli se sitten mikä tahansa.
-Kyllä oon sanonutkin tuollatavalla..mutta kun ei vaan oo vieläkään saanut vastausta..mutta voisko joku kertoa rehellisesti sen, että onko tällä suhteella enää edes minkäänlaista mahdollisuutta palautua suunnilleen ennalleen?
Ai niin, ja ehdottomasti tytön on kerrottava sulle syy miksi hän ei ole enää varma teidän suhteestanne. Sulla on oikeus tietää.
-Oon kysynytkin ja muistaakseni sanoi että se haluais vaan olla ja mennä. Mutta se ei vaan oo kovin reilua mua kohtaan kun 4:ssä kuukaudessa oon rakastunut aika tulenpalavasti siihen ihmiseen. Eli minä jään sitten kärsiväksi osapuoleksi kun tyttönen ei voinut alunperin miettiä mitä haluaa..
Mun mielestä sun kannattaa sanoo, vaikka se sattuu, että pidettäiskö hei taukoa sen aikaa että tiiät haluutko olla vai et. Oon ite ollu samassa tilanteessa ja voin sanoo, että kun alkaa miettiä tota haluanko vai en juttua, ni sillon ei yleensä halua. Asian edes takaisin jankkaaminen ei ainakaan auta mitään, päinvastoin. Kunnon hajurako vähäksi aikaa siis.
Tsemppiä, kyllä sä kestät.
Pyydä tyttösi istumaan syliisi.Pyydä häntä sitten kertomaan ihan rehellisesti, mistä kiikastaa.
Sano, että kestät kuulla kyllä, oli se sitten mitä tahansa.
Varsin kohtuulliselta tuntuu ainakin saada selitys, mistä oikeastaan on kysymys.
Rakastaako hän sinua? Kysy häneltä suoraan.
Jos rakkautta ei ole, on erokin helpompi hyväksyä
ja toipua siitä.
Voimia toivon!
Oon mä aatellutkin sanoa tuosta tauosta, mutta kun en haluaisi päästää liian helpolla tyttöstä..ja tässä on sellainenkin juttu että välimatkaa meillä on sellaisen 50 minuutin junamatkan verran, eli ollaan pääsääntöisesti nähty viikonloppuisin ja lomilla. Eli kyllä se saa olla ja miettiä jos se vaan haluaa. En halua kuulostaa itserakkaalta, mutta mun mielestä se tyttö tekis elämänsä virheen jos se päättäis tän suhteen, joka vielä muutama viikko sitten kukoisti..
Onko muuten mitään keinoa "avata tytön silmät", että se näkis miten hienon suhteen se oikein on aikeissa lopettaa?
Täytyy yrittää viikonloppuna tuota, mikäli edes tapaamme..
Ja uskon kyllä että hän rakastaa, mutta muut halut ja tunnot turruttaa rakkautta.
Jos ero tulee, niin se on varmaa että toipuminen tulee kestämään ja kauan. Kyllä jää ihmissuhteet pitkälle ellei lopulliselle tauolle, jos se joka kerta tälläistä on :(
Koet, että hän on sinulle "se oikea".
Onko tyttö kertonut tuntevansa samoin?
Nämä asiat menevät usein tyyliin- "ei kohdin koskaan". Ei silti välttämättä.
Tärkeintä sinun olisi kuitenkin nyt ottaa selvää,
mitkä ovat tytön todelliset tunteet sinua kohtaan.
Jos toinen ei rakasta aidolla rakkaudella, mitä tulevaisuutta sinulla on sellaisen ihmisen kanssa?
Saattaa olla, ettei asia ole kuitenkaan näin.
Sinun seuraava askeleesi on ottaa selvää hänen tunteistaan.-Ei miettiä, millä vippaskonstilla
saisit hänet takaisin heti.
Tiedän, että se tuntuu kiduttavalta. Muuta neuvoa ei kuitenkaan ole.
Rakkautta joko on tai ei: ota selvää siitä.
Onhan se niin sanonut ja jopa ennen minua. Mulla on alusta lähtien ollut sellainen tunne, mutta sen pidin sisälläni etten pelottaisi tyttöraukkaa karkuun.
Niin...kai siitä on yritettävä ottaa selvää.
Seurustelin itse 4v. miehen kanssa, jota rakastin.
Suhde oli välillä aikalisälläkin.
Vasta jälkeenpäin ymmärsin, miten tärkeää olisi ollut perusteellisesti yrittää selvittää HÄNEN tunteensa.
Halusin uskoa, että hän oli minulle se oikea.
Oikeastaan pelotti aina kysyä häneltä hänen tunteitaan. Sisimmässäni kai aavistin, että se oli minä, joka rakastin häntä.
(Jo siitä, että itse jouduin sitä kysymään, olisi kai jo se pitänyt ymmärtää.)
Silloin vain, kun toisesta valtavasti välittää, kieltäytyy helposti kyselemästä liikaa.
Perustaa suhteellemme ei siis ollut.
Mutta jotenkin uskon, että sinun tarinasi ei pääty
samoin. Älä kanna murhetta etukäteen:
Jos käy huonosti, suret kahteen kertaan saman asian.Jos käy hyvin:Olet surrut ihan suotta!
Me naiset olemme usein niin ailahtelevaisia.
Viikonloppu saattaa muuttaa sinun tilanteesi
toiseksi.
Olisi muuten mukava kuulla sitten, selvisikö asiasi.
Vasta jälkeenpäin ymmärsin, miten tärkeää olisi ollut perusteellisesti yrittää selvittää HÄNEN tunteensa.
-Mutta mitäs jos ne tunteet löytyy vieläkin, mutta ei silti halua jatkaa? Miksi joku haluaa kiduttaa itseään sillätavalla, jos kaikki vois olla vaan hyvin? Vai onko se vapaus niin hieno asia sitten..huh, täähän menee pian ihan filosofiaksi.
Halusin uskoa, että hän oli minulle se oikea.
Oikeastaan pelotti aina kysyä häneltä hänen tunteitaan. Sisimmässäni kai aavistin, että se oli minä, joka rakastin häntä.
-Tiedän että tällähetkellä minä rakastan häntä enemmän kuin hän minua. Mutta en ole pelännyt kysyä asioita, mutta kun vastaukset on sellaisia epämääräisiä. Mutta ei auta tosiaan kuin pistää kova kovaa vasten ja yrittää selvittää koko asia once and for all.
Silloin vain, kun toisesta valtavasti välittää, kieltäytyy helposti kyselemästä liikaa.
Perustaa suhteellemme ei siis ollut.
-Surullista...ja niinhän se on, pakko on myöntää itsekin.
Me naiset olemme usein niin ailahtelevaisia.
Viikonloppu saattaa muuttaa sinun tilanteesi
toiseksi.
Olisi muuten mukava kuulla sitten, selvisikö asiasi.
-Niin onhan se ailahtelevaisuus huomattu kun tämäkin tilanne tuli päivän aikana (sanoi ihan itse edellisenä päivänä rakastavansa mua). Ja voinhan mä toki täällä kertoa miten kävi..
joko dumppaat lutkan pihalle heti ja etsit paremman TAI sanot sille ttä mikä maksaa, jos ei kiinnosta niin ovi on tossa ja jos kiinnostaa niin kuteet pois ja pötkölleen.
Kato tollanen kissa/hiiri leikki ei kuulu aikuiseen suhteeseen.
joko dumppaat lutkan pihalle heti ja etsit paremman TAI sanot sille ttä mikä maksaa, jos ei kiinnosta niin ovi on tossa ja jos kiinnostaa niin kuteet pois ja pötkölleen.
Kato tollanen kissa/hiiri leikki ei kuulu aikuiseen suhteeseen.
-No sepä se..ongelman juuri onkin siinä, että kaikenlaisia muijia on tullut kokeiltua aikaisemmin, mutta kun juuri tämä henkilö tuntuu juurikin hyvältä just mulle. Eli on todella vaikea löytää "parempi".
Mutta olipas kyllä hauska viesti, mulla taitaa olla todella kieroutunut huumorintaju kun piti oikein ääneen nauraa :D onhan tuossakin tosiaan pointtia, ei siinä mitään..eli kova kovaa vastaan toisinsanoen.
Aivan sama tarina kuin mulla. Tosin suhdetta kesti vain 4 VUOTTA pidempään kuin sulla. Sitä se sano ettei tiedä mikä mättää. Itki iltoja kun väitti ettei löydä parempaa mistään, mutta ei voi olla tässäkään. Puoli vuotta tuota leikkiä jatkui, kunnes otin reilun 2000km välimatkan lopullisesti, ja se oli tarpeeksi jotta leikit loppui. Tosin vieläkin soitellaan, mut realiteetit iskee aika kovaa päin naamaa kun niitä miettiin. Eukko suomes, minä en.
Pointtini on se, että vaikka kuinka rakastaa toista, niin ei sitä voi siihen pakottaa jäämään. Ja nuo leikit...en tiedä vielä tänä päivänäkään miks niitä leikittiin, miks se itkee mun perään kun ei kumminkaan voi olla mun kans oikeasti? Itkee kun ei löydä ketään ketä vois rakastaa, itkee kun menetti "elämänsä miehen". Itkee kun menetti koko sen tulevaisuuden jota yhdessä vuosia rakennettiin. En ymmärrä, enkä enään edes yritä. Rakastan sitä naista yli kaiken vaikka tapahtumasta on jo kauan, mutta ei siinä ollut enään vaihtoehtoja. Annoin aikaa, annoin tilaa, annoin kaiken minkä pystyin, mut ei se auttanut. Lopulta kärsin itse niin paljon, ja hän kärsi, että minä myin kaiken omaisuuteni pois ja lähdin lopullisesti.
Ehkä joku päivä muutan suomeen, ja meillä alkaa elämä uusiksi. Todennäköisesti ei.
Olen realisti parisuhteen suhteen. Ei se ole ruusuilla tanssimista. Mutta silti minun mielestä rakkauteen ja suhteeseen ei kuulu se, että pitää lähteä pitkiksi ajoiksi pois miettimään mitä haluaa. Minulle ne on ollut aina itsestäänselvyyksiä, eikä minun pidä miettiä mitä haluan. Ja jos pitää miettiä niin lähden heti enkä aloita leikkejä siitä.
No pitkä ja epäselvä teksti, jotenkin purkautu kun taas pitkästä aikaa näitä asioita miettii omalta kohdalta. Elä edes yritä ymmärtää naistasi, et kuitenkaan siihen pysty. Mikäli mielenterveytesi antaa periksi niin pelaa hänen peliä jonkun aikaa, mutta ymmärrä hypätä siitä jossakin vaiheessa pois. Itse en suoraan sanottuna usko, että teidän jutusta tulee mitään. Ei tuollaiset asiat vaan kuulu todelliseen rakkauteen.
Koita jaksaa. Maailma on iso paikka, ja aina pääsee elämää karkuun johonkin kun tarpeeksi vituttaa. Näin mä olen asian oppinut.
Kuinka vanhoja ootte? Olisiko kyse sitoutumiskammosta?
Sitoutumiskammoon liittyvä ahdistus puskee helposti päälle juuri silloin kun juttu tuntuu menee vakavaksi. Liika kysely ja helliminen vain lisää ahdistusta, joten neuvoksi voisi kai sanoa että anna homman mennä omalla painollaan. Tehkää vaikka jotain kivaa ilman liikaa hellimistä ja jutelkaa vain arkisista asioista....
Kuinka vanhoja ootte? Olisiko kyse sitoutumiskammosta?
-Nuoriahan me molemmat ollaan, minä 22 ja tyttö hiukan nuorempi.
Sitoutumiskammoon liittyvä ahdistus puskee helposti päälle juuri silloin kun juttu tuntuu menee vakavaksi. Liika kysely ja helliminen vain lisää ahdistusta, joten neuvoksi voisi kai sanoa että anna homman mennä omalla painollaan. Tehkää vaikka jotain kivaa ilman liikaa hellimistä ja jutelkaa vain arkisista asioista....
-Joo, ihan hyvä idea. Harmi vain ettei tyttö jaksa tulla tänne mun luo, eikä senkään luo saa mennä. On kuulemma "väsy", eli näitä naisten koottuja tekosyitä taas vaihteeksi. Kai se on vaan hyväksyttävä, että mikään ei oo elämässä varmaa ja kaikki voi mennä päin persettä yhden päivän aikana.
Naisilla tunteet ei ole aivan samantyyppisiä, kuin miehillä. Välillä ne heittää aivan laidasta laitaan, johtuu ainakin hormoneista. Ja sinulla varmasti on todella vaikea ymmärtää tätä. Tärkeää on, että kuuntelet häntä ja edes yrität ymmärtää. Se helpottaisi varmaan häntäkin, jos et heti nosta meteliä, että mikä nyt on.. Ja sitten, kun hän taas haluaa sinun kanssasi kaiken, niin se on helpompi tilanne.
Varsinkin jos olette olleet todella tiiviisti yhdessä, suhteesta tulee helposti itsestäänselvä.
Tauko voisi olla paikallaan, tai ehkä vähentää yhdessäoloa, niin, kuten kulloinkin tuntuu. Älä riitele tai painosta. Suosittelisin olemaan ystävällinen, ja määrätietoinen. Ei pehmo, älä ala myötäilemään liikaa, älä ole myöskään kova/julma, mutta tee rauhallisesti selväksi, että tilanne häiritsee sinua. Sano hänelle vaikka, että miettii ihan rauhassa pari päivää ja itse lähde pois hänen luotaan. Älä ole sitten yhteydessä, äläkä vain painosta. Tiedän, että se voi tuntua vaikealta, mutta ihan varmasti toimii. Todennäköisesti hänelle selviää hyvin nopeasti, mitä haluaa, pari kolme päivää voi kestää. Mutta hänen itse täytyy päättää ja odota, että hän ottaa itse yhteyttä. Asia voi repiä sinua, mutta epätietoisuus repii myös yhtä paljon. Kirjoita palstalle, kun asiat selviää.
Mahdatkohan olla tytöllesi ensimmäinen mieskokemus? Itse nimittäin olin samassa pinteessä, olin jo 23v kun tapasin ekan poikaystäväni ja hänkin rakastui palavasti minuun n.4 kuukaudessa.. Välillä osasin heittäytyä mukaan juttuun, välillä tuntui etten osaa olla suhteessa.. Kaikki eteni liian nopeasti kun oli tottunut yksinoloon.
Laulaahan Britney Spearskin yhdessä vanhemmassa biisissään:
Sometimes I run, sometimes I hide, sometimes I`m
sceard of you, but all I realy want is to hold you thigt..
Mahdatkohan olla tytöllesi ensimmäinen mieskokemus?
-En nyt ihan, mutta varmaan ensimmäinen vähän vakavempi juttu.
Itse nimittäin olin samassa pinteessä, olin jo 23v kun tapasin ekan poikaystäväni ja hänkin rakastui palavasti minuun n.4 kuukaudessa.. Välillä osasin heittäytyä mukaan juttuun, välillä tuntui etten osaa olla suhteessa.. Kaikki eteni liian nopeasti kun oli tottunut yksinoloon.
-Juu..naisilla on näemmä tuo sitoutumiskammo suurempi kuin miehillä. Ehkäpä naiset aina uskoo löytävänsä vielä paremman. Ja mikään ei riitä. Eikä kukaan lopulta. "Kun mikään ei tunnu miltään".
Laulaahan Britney Spearskin yhdessä vanhemmassa biisissään:
Sometimes I run, sometimes I hide, sometimes I`m
sceard of you, but all I realy want is to hold you thigt..
Hän ei sitten halunnut tavata.
Vaihtoehdot näyttävät vähenevän.
Vaikuttaa tosiaan, että hän haluaa ottaa sinuun etäisyyttä.
Jos minä olisin sinä, kirjoittasin hänelle kirjeen.
Sähköisen tai tavallisen.Ilman minkäänlaista vetoamista tai syyllistämistä.
Kysyisin häneltä eron todellista syytä.
Ehkäpä hänen olisi helpompi kirjoittaa se sinulle, kuin kertoa itse suoraan.
Saattaapa tosiaan olla, ettei hän ole valmis viellä vakituiseen seurusteluun.
Ikävä vain, jos itse joutuu arvailemaan syytä.
Silloin olisi pelätty totuuskin parempi, mitä epävarmuus.
Todellisen rakkauden tunnistaa siitä, ettei se aiheuta toiselle tarkoituksella tuskaa.
Siitä sen juuri tunnistaakin...
Saattaa olla, ettei hän sittenkään ollut sinulle se oikea.Tunteet pitää olla vahvat ja molemminpuoleiset.
Hyvä asia on se, että sinulla on mahdollisuus löytää se oikea nainen. Vaikka siitä ei tuskassaan juuri nyt ehkä osaa iloitakkaan...
Päästettyäni irti häilyvästä suhteestani, tapasin
minäkin sen oikean.
Eikä tarvi arvuutella hänen tunteitaan ja tuultaan.Suhteemme on turvallinen ja vakaa.
Ja rakkauskin on vahvaa ja molemminpuoleista.
Tuossa tilanteessa on hyvä huomata, että kun yksi ovi sulkeutuu- sinulle avautuu ihan uusi ovi.
Missään umpikujassa et tosiaan ole!
Itsekkään en ikinä olisi tavannut oikeaani, jos olisin vaan hampaat irvessä pitänyt kiinni edellisestä suhteestani.
Nyt olen tasavertaisessa parisuhteessa, jossa sitoutuminen on molemmille itsestäänselvyys.
Etäisyyden ottaminen on tässä tilanteessa se paras vaihtoehto.Koska hän ei halunnut tavata, vaikka varmaan tiesikin aiheuttavansa sinulle tuskaa.
Me naiset emme aina kerro todellista syytä, jos haluamme erota seurustelusuhteestamme.
Ehkä se on jonkinlaista yritystä säästää miehen tunteita muutenkin vaikeassa tilanteessa.
Tyttöystävämme tai sisaremme tietää yleensä aina
oikean syyn.
Tässä asiassa olisi kehittymistä meillä naisilla.
Jos haluat edelleen tyttösi takaisin, heitä pallo hänelle.Jos hän sinusta välittää, hän palaa.
Jos hän taas mielummin jää haukottelemaan kotiinsa, anna hänelle haluamansa vapaus.
-Minään "varamiehenä" ei kannata ryhtyä odottelemaan.Että jos sattuisi viellä joskus kiinnostamaan...
Sillä: sinulle kun on seurusteluhaluisia naisiakin tarjolla!
Jos näyttää, ettei suhteenne jatku, ei yksin kannata jäädä asiaa ihmettelemään.
Ala etsiskellä itsellesi uutta seuraa kevään korvalla.Deittipalstakin on ihan hyvä juttu:
Omiin hakutoiveisiin kannattaa kyllä liittää se, että vakisuhde on mielessä.
Uuden suhteen etsiskely esim. baarista on voimia vievää puuhaa.
Monille miehille naisen ulkonäkö on aika tärkeä juttu.Voihan deitti-palstoillekkin jonkinlaista toivetta heittää.
Itse olen tavannut pelkästään asiallisia ja kunnon miehiä palstojen kautta.(vaikkei se oikea sitä kautta löytynytkään.)
Osaat ilmaista tunteitasi ja purkaa tuntojasi.
Hienoa, että olet vastaillut kunnon vuoropuheluilla niille, jotka sinulle vastasivat.
Sellaista ei usein nää täällä!
Tsemppiä!
Kiitokset pitkästä viestistä..tässä tulee mun mietteitä..
Hän ei sitten halunnut tavata.
-Itseasiassa hän päättikin tulla käymään, mutta vähän vain lyhyemmäksi ajaksi. Eli kai se väsymys oli tällä kertaa totta.
Vaihtoehdot näyttävät vähenevän.
Vaikuttaa tosiaan, että hän haluaa ottaa sinuun etäisyyttä.
-Niin..kyllä sen huomasi vaikka hän tulikin, että ei enää ole ihan samanlaista kuin aikaisemmin. Tuntuu että välillä hän haluaa olla lähellä ja taas välillä ei. Kysyin rakastaako hän minua ja haluaako jatkaa, ensimmäiseen sain myöntävän vastauksen ja toiseen taas ettei tiedä. Kerroin kuitenkin rauhallisesti hänelle, ettei seurustelun tarvi olla mikään kuolemantuomio.
Jos minä olisin sinä, kirjoittasin hänelle kirjeen.
-Olen kirjoittanutkin..ja ihan oikeita koko seurustelun ajan..
Sähköisen tai tavallisen.Ilman minkäänlaista vetoamista tai syyllistämistä.
Kysyisin häneltä eron todellista syytä.
Ehkäpä hänen olisi helpompi kirjoittaa se sinulle, kuin kertoa itse suoraan.
-Ei ole jaksanut vastailla kirjeisiin vähään aikaan.
Saattaapa tosiaan olla, ettei hän ole valmis viellä vakituiseen seurusteluun.
Ikävä vain, jos itse joutuu arvailemaan syytä.
Silloin olisi pelätty totuuskin parempi, mitä epävarmuus.
-Kai se syy on vain se sitoutumisenpelko..ja en osaa enää sanoa millään uudella tavalla, että ota relaxia.
Todellisen rakkauden tunnistaa siitä, ettei se aiheuta toiselle tarkoituksella tuskaa.
Siitä sen juuri tunnistaakin...
-En usko, että hän kuitenkaan tarkoituksella haluaisi satuttaa..vaikea tilanne kaikenkaikkiaan, ei voi muuta sanoa.
Saattaa olla, ettei hän sittenkään ollut sinulle se oikea.Tunteet pitää olla vahvat ja molemminpuoleiset.
Hyvä asia on se, että sinulla on mahdollisuus löytää se oikea nainen. Vaikka siitä ei tuskassaan juuri nyt ehkä osaa iloitakkaan...
-En aio ajatella seurustelua pitkään aikaan mikäli tulee ero. En vain pysty siihen..
Päästettyäni irti häilyvästä suhteestani, tapasin
minäkin sen oikean.
Eikä tarvi arvuutella hänen tunteitaan ja tuultaan.Suhteemme on turvallinen ja vakaa.
Ja rakkauskin on vahvaa ja molemminpuoleista.
-Olisipa se vain noin helppoa miehillekin löytää seuraa, mutta kun ei se vain ole...varsinkaan silloin jos on vähänkään ujompi eikä näytä lehtien ihannemieheltä.
Tuossa tilanteessa on hyvä huomata, että kun yksi ovi sulkeutuu- sinulle avautuu ihan uusi ovi.
Missään umpikujassa et tosiaan ole!
Itsekkään en ikinä olisi tavannut oikeaani, jos olisin vaan hampaat irvessä pitänyt kiinni edellisestä suhteestani.
Nyt olen tasavertaisessa parisuhteessa, jossa sitoutuminen on molemmille itsestäänselvyys.
Etäisyyden ottaminen on tässä tilanteessa se paras vaihtoehto.Koska hän ei halunnut tavata, vaikka varmaan tiesikin aiheuttavansa sinulle tuskaa.
Me naiset emme aina kerro todellista syytä, jos haluamme erota seurustelusuhteestamme.
Ehkä se on jonkinlaista yritystä säästää miehen tunteita muutenkin vaikeassa tilanteessa.
-On se huomattu...
Tyttöystävämme tai sisaremme tietää yleensä aina
oikean syyn.
Tässä asiassa olisi kehittymistä meillä naisilla.
Jos haluat edelleen tyttösi takaisin, heitä pallo hänelle.Jos hän sinusta välittää, hän palaa.
Jos hän taas mielummin jää haukottelemaan kotiinsa, anna hänelle haluamansa vapaus.
-Kai se on pakko niin tehdä..
-Minään "varamiehenä" ei kannata ryhtyä odottelemaan.Että jos sattuisi viellä joskus kiinnostamaan...
Sillä: sinulle kun on seurusteluhaluisia naisiakin tarjolla!
-Olisipa se vain totta..
Jos näyttää, ettei suhteenne jatku, ei yksin kannata jäädä asiaa ihmettelemään.
Ala etsiskellä itsellesi uutta seuraa kevään korvalla.Deittipalstakin on ihan hyvä juttu:
Omiin hakutoiveisiin kannattaa kyllä liittää se, että vakisuhde on mielessä.
Uuden suhteen etsiskely esim. baarista on voimia vievää puuhaa.
-On..enkä enää jaksa käydä baareissa, koska sieltä tulee tavalla tai toisella aina mukaan paha mieli. Ja seuraavana aamuna palkaksi saa sen, että rahat ovat menneet ja kovan pääsäryn.
Monille miehille naisen ulkonäkö on aika tärkeä juttu.Voihan deitti-palstoillekkin jonkinlaista toivetta heittää.
Itse olen tavannut pelkästään asiallisia ja kunnon miehiä palstojen kautta.(vaikkei se oikea sitä kautta löytynytkään.)
Osaat ilmaista tunteitasi ja purkaa tuntojasi.
Hienoa, että olet vastaillut kunnon vuoropuheluilla niille, jotka sinulle vastasivat.
Sellaista ei usein nää täällä!
Tsemppiä!
-Kiitos..
Mutta itselleni kävi kuin sulle,mutta toisinpäin mun tunteet vaan loppu...
luulin jopa että sä oot se kenen kaa niin kävi, mutta et oo..sen tiedän...
Ero tuli..ja se siitä..ei vaan kykene, ei kykene tuntemaan näin nopeasti, ei todellakaa..
koita jaksaa, elämä tuo tullessaan kaikkea, ei ehkä minulle mutta sulle, sen tiiän!!
Mutta itselleni kävi kuin sulle,mutta toisinpäin mun tunteet vaan loppu...
-Niin mutta mun tyttöystäväni tunteet eivät ole loppuneet...se rakastaa mua vieläkin. Se vaan pelkää menettävänsä jotain muuta (nuoruutensa kenties?) josse jatkaa seurustelua. Oon kyllä yrittänyt sanoa, että mä en halua kahlita sitä tiettyyn aikaan ja paikkaan. Eli ehkä elämä palaa takaisin kuomiinsa tai sitten ei. Jokatapauksessa yhdessä olemme edelleenkin. Yritän olla nyt viileänä vieläkin...naiset on monimutkaisia otuksia, minkäs teet.
luulin jopa että sä oot se kenen kaa niin kävi, mutta et oo..sen tiedän...
Ero tuli..ja se siitä..ei vaan kykene, ei kykene tuntemaan näin nopeasti, ei todellakaa..
koita jaksaa, elämä tuo tullessaan kaikkea, ei ehkä minulle mutta sulle, sen tiiän!!
-No eipä se nyt tähänkään asti mulle oo pahemmin mitään tuonut. Paitsi tietysti kaikkea huonoa :P
Kerrankin voi sanoa, että kaikesta huolimatta; kaikki on nyt tosi hyvin taas :) ainakin toistaiseksi ja aion varmasti nauttia siitä kun tämä konflikti on nyt vihdoinkin ohi...ehkä se oli vain jotain ohimenevää vaikka aika kärsivällinen sai ollakin!
Mul on itellä tilanne aika samoil linjoil, tai no ehkä viel vähän turhauttavampi.
Vuoden olin seurustellu tän tytön kans, kummanki kohdalla ensirakkaus, kummalki ollu jtn pienii säätöi ennenki, mut täs jutus kaikki oli parasta mitä osaa elämält tähän ikään mennes odottaa.
Kolmisen viikkoo sitten alko tulla jtn ongelmii ja meni touhu sellaseks riitelyks pikku asioista, mut en todellaka ite ottanu niit niin vakavasti ku tää tyttö.
Meil oli vähän semmost tauko meininkii kahen viikon ajan, mut viime viikol sovittii et vkloppuna nähään ja selvitellää asioita. Mun tavotteet oli siinä et haluun kultani takas ja suhteen sellaseks ku se oli pari kk sit, tekisin mitä vaan sen hyväks. No se sit tuli meille viime pe.
Siinä ihan normisti katottii televisioo tunnin verran kunnes kulta päätti haluta juomaan, et on tylsää. Se sano et haluu mun kaverille ku siel on kuulemma jtn menoo, no sanoin että ei oo koska en oo ite kuullu mitn ja et haluisin jutella nyt asioista enkä lähtee mihinkä.
No siin sit kinattii ja se kilahti täysin, lähti suunnillee juosten ulos kämpäst ja menin tietty peräs. Pihal sit paljastu et siel oli mun kaveri autolla ja kyydis istu toinen "kaveri". Se oli kauhein tunne mitä oon kokenu ikinä, salama kirkkaalt taivaalt meiningil paljastuu et oma kulta keneen on luottanu ja pystyny aina puhuun sen kaa avoimesti, on seläntakana puuhannu jtn ja omat kaverit mukana touhussa.
Siitä sit kaikki neljä lähettii kaverille, mä istuin ihan sekasin siin kyydis kelasin vaan et "mitä helvettiä"...
Ku perille päästiin nii selvitin sen "kaverin" kaa et "mitä vittua?". Se sit kerto et oli viikol ottanu mun muijaan yhteyttä ja jutellu jtn sen kaa, ihan tavallisii asioita.
No rupes selviimään et miks muija oli "vähän" etäinen ja outo.
No siinä sit illan kärsin seuruees ja yritin kysellä muijalt, miks??? ja et mitä se meinaa mun suhteen. Sano vaan, että "me ollaan erottu". No aattelin et selvä, sil on tilapäinen mielenhäiriö, mut onneks lupas olla mun kaa vklopun nii saatas varmaan asiaan ees jtn selvyyttä.
Mut niinku mun olis pitäny arvaa nii eihän se koko vkloppuna mun luo tullu enää, oli kaks yötä sillä "kaveril". Ei ne kai mitn tehny viel ku mä oon maisemis ja "kaveril" ei kai kaiken tekemänsä paskan jälkee enää pokka riittäny isompaan. Mut sen sain vklopun aikana selville et se tyyppi on "ihan kuses" mun kultaan. Su iltana muija lähti kotiinsa, asuu 60kilsan pääs musta (ja noista kavereist).
Muijan mielipide oli asioihin et se kyl pitää siitä "kaverista" mut ei tiiä aikooks sen kaa jtn.
Mä oon nyt sit pe illast lähtien hajoillu ja miettiny miten voi olla niin ettei tunne toista ihmistä yhtään.
Tuli pitkä juttu, mut tiivistettynä:
Mikä pitäs olla suhtauminen nyt siihen muijaan, rakastan sitä ja tekis niin mieli olla siihen kokoaika yhteydessä, mut tiiän et se satuttaa mua itteeni vaan enemmän ja ajaa muijaa entistä kauemmas?
Kannattaaks mun vaan pitää kylmä linja sitä kohtaa ja odotella mitä se päättää, eli haluuko mut vai sen toisen?
Rationaaliselt pohjalta vois mun kannalta olla järkevintä unohtaa se muija, koska luottaminen jatkos vaikeeta ja jos jatkos joku jätkä kertoo sille muijalle tunteitaan nii lähteeks sama tapahtumaketju uudestaan. Kai se muija vaan on niin teini et kusi kilahtaa nopeesti päähän ja sille rakkaus on eriasia ku mulle=(
Kylläpäs vaikuttiki juttu teiniltä, mut minkäs teet...