miten suhtautua asiaan yritin ex avopuolisoni kanssa erota ystävinä koska hän halusi 2v. vanhan tyttäremme vuoksi niin.nyt 5kk:n jälkeen sain tietää että hänellä on ollut jo vuoden itseään 18v.vanhempi mies.alkaanko nyt kantamaan ikuista vihaa....en tiedä itsekunnioitus on ainakin mennyttä asia oli niinkuin epäilinkin toinen mies.....hän kielsi sen ja kertoi erotessamme että enää ei vain jaksa...vinkkejä,mielipiteitä
IKUISTA VIHAA
FIGHTER77
101493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
teidän asiaa niin,koita jaksaa ihan vaan kakaran takia.Hyvempi että saatte kaikki käytännön asia sovittua eksän kanssa,vaikka kuinka vituttaisi.Me pidetään pieniä lapsia jotenkin tyhminä,mutta niille jää mieleen aika paljon asioita,etkös ite muista lapsuudesta jotain?
Koita jaksaa!
nimim.:Tuttua on
Mitä sä vihalla voitat?
Eikös olisi parasta ajatella ja keskittyä vaan lapsen tulevaisuuteen. Et sä sillä vihallas saa mitään aikaseksi, päin vastoin saat vaan itselles pahan mielen.
Olisiko parasta vaan hyväksyä ero ja jatkaa elämää eteenpäin.
Kaikkea hyvää sinulle ja tulevaisuudelles.
Eroon aina kuitenkin tarvitaan kaksi, ei ero tule ilman syytä, eikä mun mielestä syy ole toinen mies/nainen, vaan se mikä siihen on johtanut...miksi on pitänyt lähteä etsimään elämään sisältöä...
enää jos muuten ero jo ok.Itse yritin olla ystävä ex kanssa,kunnes hän karjui ettei halua nähdä minua koskaan?
yritin tehdä ystävyyttä exäni kanssa ettei turhaa kaunaa kanneta ja vielä erehdyin menemään tervehtimään sen uutta vaimontekelettä,(kaupassa töissä) Sain vihat niskaani, ukko huusi kuin palosireeni ja se nainen ei halunnut tavata minua vaan oli mustamaalannut minut juopoksi ja omituiseksi.
Kauan eläköön helvetti... en yritä enää mitään siellä olkoon.
ex-mies raivostu,kun kehuin hänen uutta naistaan ja oli sille ystävällinen.En ymmärrä?Minä olen hyväksynyt eron ja hänen uuden naisensa,miksi ex suuttui?
Vaarana on juuri jäädä ikuiseen vihakierteeseen.
Monelle mun kaverille on käynyt niin. Se jatkuu vuosia, ja taas vuosia, koko ajan pahentuen. Lapsi kärsii siitä kaikkein eniten.
Ehkä olisi viisainta pysyä niin kaukana, kuin voit, eikä kannata vastailla vihaisiin viesteihinkään...
aamulla kun heräsin ja illalla nukkuessa laittaessa viha oli minullakin ensimmäisessä mielessä, se oli siis kuin kokopäivätyö. Monta kuukautta meni ennenkuin pystyi antamaan osittain anteeksi..vielä muutama kuukausi, niin ehkä pääsen lopustakin eroon.
Voihan se olla niinkin, ettei puolisosi jaksanutkaan ja tuskin toinen mies on syynä eroonne. Kolmas pyörä on mielestäni jäävi parisuhteen ongelmiin.
Eihän se kolmas pyörä ole ikinä syyllinen mihinkään,aina löytyy syyllinen siitä aviopuolisosta,mutta mamboon tarvitaan kaksi.Itsekin olen eron partaalla ja vaimolla on ilmeisesti joku takapiru,olen hyvä aviomies ja isä,mutta vaimoni haluaa elämältä ENEMMÄN!! Ei riitä enää mutkaton elämä,vaan Mount Everestille pitäisi ilmeisesti kiivetä.Siis tämä on jo toinen kerta 13-vuotisessa avioliitossa kun vaimoni haluaa elämältä ENEMMÄN!! Silloinkin oli toinen mies kuvioissa eli se perkeleen kolmas pyörä joka tietenkin oli vain ystävä ja jaksoi kuunnella kunnes päättikin palata exänsä luo.Eli kolmansilla pyörillä valitettavasti on vastuu teoistaan vaikka avioliitto olisikin menossa karille.Annoin herralle turpiin,tein ehkä itseni naurettavaksi, mutta kylläpä helpotti.
Kolmannella:kin pyörällä pitää olla vastuu kun lähtee tämmöiseen mukaan, pitäis kyllä harkita mitä on touhuumassa.
Annoit sit neniin, pohtiipahan tekemisiään.
Ei naurettava juttu ollenkaan. Hyvä että jeesas suo.
Kannattaa vaan olla huolellinen turpaanvedon kanssa
ettei lähde henki,
siit saa saman tuomion ku ihmisestä.