Keski-ikäisenä miehenä olen huomannut ilmiön että naiset saattavat kyllä kirjoitella jonkin aikaa netissä, mutta kun ehdotan puhelimeen siirtymistä niin kadotaan tai otetaan kyllä numeroni muttei kuitenkaan sitten koskaan soiteta. Olen kuitenkin tarjonnut että minulle voi soittaa myös turvallisesti tuntemattomalla numerolla eli ei tarvitse pelätä puhelinhäiriköintiä. Samoin olen kertonut että jos tuntuu ettei puhelimessa tutustuminen naisen mielestä oikein natsaa (näkyvä numero), niin minusta pääsee kyllä eroon kätevästi kunhan sen uskaltaa selvästi ilmaista, sillä minulle ei ole mitään iloa etäisistä ja välttelevistä ihmissuhteista.
Muutaman kerran on käynyt myös niin että nainen on antanut oman numeronsa, mutta ei sitten kuitenkaan ole juttelu puhelimessa onnistunut kun olen ensin tekstiviestillä kysellyt aikatauluja milloin olisi hyvä soittaa ja omaa rauhaa.... eli mieli muuttunut kokonaan.
1) Mistä tämä "en halua tutustua puhelimessa" ilmiö johtuu? Mikä siinä on pelottavaa tai ällöttävää? Alkavatko miehet puhelimessa törkeiksi ehdottelijoiksi ja vaikeampi päästä eroon? Kuitenkin nämä naiset ovat olleet sillä tositarkoitus puolella liikkeellä joten luulisi että halua mieheen tutustumisessa olisi kuitenkin "pintaa syvemmältä" että natsaako tulevaisuudessa mahdollinen parisuhde? Ovatko miehet vain puhelimessa suht hiljaa ja ajatellaan "turha vaiva"? Tai muuta ikävää miesten puolelta tullut koettua? Pelätään että ensimmäinen puhelu on jonkinlainen "työpaikka haastattelu" jolloin tulee (turhia) paineita?
2) Mikä on oikea tapa houkutella nainen puhelimen ääreen? Olen koittanut muutamia posteja ensin vaihtaa ja ollaan saatu melko hyvää jutusteluakin aikaiseksi, joten tulee vaikutelma että silloin voi myös puhelimeen siirtymistä ehdottaa. Onko oikea tapa kuitenkin kirjoitella monta viikkoa putkeen kuitenkin? Pitääkö naisen antaa ensin ehdottaa tapaamista tai numeroiden vaihtamista? Jos miehenä vain odotan niin olenko sitten saamaton vässykkä kun se lähestyminen on "miehen tehtävä"?
Itse koen että aito tutustuminen näppiksen välityksellä on aika työlästä ja en jaksa sitä viikko tolkulla. Muutenkin vedätyksen vaara on suurempi vain viestien muodossa tutustua toiseen, mutta puhelimessa huomaa jo helpommin palaneen käryä reaktiosta kun toinen ei voi miettiä hyvää vastausta mitä kirjoittaa takaisin.
Vahvuuteni on että olen aika syvällinen mieheksi ja useamman mielestä osaan kirjoittaa, niin se tuntuu kiehtovan naisia. Välillä tuntuu että moni nainen jutustelee kanssani aikansa kuluksi ja kohteliaisuus syistä eikä ole aikomustakaan tavata minua koskaan koska en ilmeisesti kuitenkaan vastaa "haettuja standardeja"..... edes puhelimessa. Halutaan pitää se turvallinen "näppiksen Berliinin muuri" mutta nauttia kuitenkin huomiosta. Tämä on myös syy että ehdottamalla puhelimen ääreen tai tapaamista muutamien postin jälkeen paljastaa paremmin ollaanko minusta oikeasti kiinnostuneita.
Itse koen että nimenomaan tositarkoituksella tutustuminen on tehokkainta puhelimessa kun joutuu keskittymään mitä toinen todella kertoo itsestään. Tietoa vaihtuu paljon kerralla kirjoitteluun verrattuna ja voi aistia myös kemioita paremmin että viihtyykö toisen seurassa. Uskon että pitkässä liitossa jää se luonne ja arjen pyörittäminen jäljelle kun jo parissa vuodessa alkuhuuma katoaa, joten jos toisen todellisen luonteen kanssa ei tule toimeen niin tulee ongelmia pitkässä juoksussa. Ymmärrän myös että tapaamisesta saa vielä lisää irti tietoa, mutta ei sinne treffeillekkään kannata mennä jos puhelimessakaan ei oikein tutustuminen natsaa niin tuskin natsaa treffeilläkään.... koska sielläkin pitäisi kuitenkin puhua. :D Mutta samoin kuin kirjoittelussa, niin en myöskään kannata sitäkään ajatusta että myös puhelimessa vain viikko tolkulla puhutaan eikä tavata, sillä silloinkin on vaarana että tulee pettymyksiä jos toisen live ulkoinen olemus (ilmeet, eleet, ulkonäkö, pukeutuminen jne.) ei kuitenkaan miellytä valokuvista huolimatta.
Muutaman kerran on käynyt myös niin että nainen on antanut oman numeronsa, mutta ei sitten kuitenkaan ole juttelu puhelimessa onnistunut kun olen ensin tekstiviestillä kysellyt aikatauluja milloin olisi hyvä soittaa ja omaa rauhaa.... eli mieli muuttunut kokonaan.
1) Mistä tämä "en halua tutustua puhelimessa" ilmiö johtuu? Mikä siinä on pelottavaa tai ällöttävää? Alkavatko miehet puhelimessa törkeiksi ehdottelijoiksi ja vaikeampi päästä eroon? Kuitenkin nämä naiset ovat olleet sillä tositarkoitus puolella liikkeellä joten luulisi että halua mieheen tutustumisessa olisi kuitenkin "pintaa syvemmältä" että natsaako tulevaisuudessa mahdollinen parisuhde? Ovatko miehet vain puhelimessa suht hiljaa ja ajatellaan "turha vaiva"? Tai muuta ikävää miesten puolelta tullut koettua? Pelätään että ensimmäinen puhelu on jonkinlainen "työpaikka haastattelu" jolloin tulee (turhia) paineita?
2) Mikä on oikea tapa houkutella nainen puhelimen ääreen? Olen koittanut muutamia posteja ensin vaihtaa ja ollaan saatu melko hyvää jutusteluakin aikaiseksi, joten tulee vaikutelma että silloin voi myös puhelimeen siirtymistä ehdottaa. Onko oikea tapa kuitenkin kirjoitella monta viikkoa putkeen kuitenkin? Pitääkö naisen antaa ensin ehdottaa tapaamista tai numeroiden vaihtamista? Jos miehenä vain odotan niin olenko sitten saamaton vässykkä kun se lähestyminen on "miehen tehtävä"?
Itse koen että aito tutustuminen näppiksen välityksellä on aika työlästä ja en jaksa sitä viikko tolkulla. Muutenkin vedätyksen vaara on suurempi vain viestien muodossa tutustua toiseen, mutta puhelimessa huomaa jo helpommin palaneen käryä reaktiosta kun toinen ei voi miettiä hyvää vastausta mitä kirjoittaa takaisin.
Vahvuuteni on että olen aika syvällinen mieheksi ja useamman mielestä osaan kirjoittaa, niin se tuntuu kiehtovan naisia. Välillä tuntuu että moni nainen jutustelee kanssani aikansa kuluksi ja kohteliaisuus syistä eikä ole aikomustakaan tavata minua koskaan koska en ilmeisesti kuitenkaan vastaa "haettuja standardeja"..... edes puhelimessa. Halutaan pitää se turvallinen "näppiksen Berliinin muuri" mutta nauttia kuitenkin huomiosta. Tämä on myös syy että ehdottamalla puhelimen ääreen tai tapaamista muutamien postin jälkeen paljastaa paremmin ollaanko minusta oikeasti kiinnostuneita.
Itse koen että nimenomaan tositarkoituksella tutustuminen on tehokkainta puhelimessa kun joutuu keskittymään mitä toinen todella kertoo itsestään. Tietoa vaihtuu paljon kerralla kirjoitteluun verrattuna ja voi aistia myös kemioita paremmin että viihtyykö toisen seurassa. Uskon että pitkässä liitossa jää se luonne ja arjen pyörittäminen jäljelle kun jo parissa vuodessa alkuhuuma katoaa, joten jos toisen todellisen luonteen kanssa ei tule toimeen niin tulee ongelmia pitkässä juoksussa. Ymmärrän myös että tapaamisesta saa vielä lisää irti tietoa, mutta ei sinne treffeillekkään kannata mennä jos puhelimessakaan ei oikein tutustuminen natsaa niin tuskin natsaa treffeilläkään.... koska sielläkin pitäisi kuitenkin puhua. :D Mutta samoin kuin kirjoittelussa, niin en myöskään kannata sitäkään ajatusta että myös puhelimessa vain viikko tolkulla puhutaan eikä tavata, sillä silloinkin on vaarana että tulee pettymyksiä jos toisen live ulkoinen olemus (ilmeet, eleet, ulkonäkö, pukeutuminen jne.) ei kuitenkaan miellytä valokuvista huolimatta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itse en suostu venyttämään tutustumista viestien välityksellä kuin pari päivää ja jos mies antaa puhelinmumeron niin kyllä soitan,tuskin linjoja myöten sieltä silmille hyppii vaikka sanoisin ettei tästä jatkoja tule.Onhan se mukava myös kuulla toisen ääni ja muutenkin minun mielestä tutustuminen käy helpommin puhelimen kautta kuin näpytellessä viestejä viikko tolkulla,eihän viesteistä aina voi olla ihan varma mitä toinen tarkoittaa ja voi tulla väärinymmäryksiä..
miksi mies ei halua tutustua puhelimessa ?
vastaus - varattu
Itse en halua puhua puhelimessa koska silloin jää jotain hyvin olennaista puuttumaan: ilmeet, eleet, olemus ja ennen kaikkea tuoksu. Muutaman viestin jälkeen tapaaminen ja siinä se. Turhien mieli- ja haavekuvien luominen jää pois.
Mielestäni 3 viikkoa on liian pitkä aika kirjoitella.
Viimeistään viikon sisällä kannattaa vaihtaa numeroita.
Kyllä nainen vastaa, jos on kiinnostunut. Vetäydy kohteliaasti, jos asiat eivät etene.
Noita viihdytystä ja pientä piristystä kaipaavia aikasyöppöjä on miehissäkin.
Varatut ihmiset hakevat piristystä arkeen.
Tai
Profiili kaukana todellisuudesta.
Tai
Textailu iisi-vaivatonta-aivotonta.
Ainakaan itselleni ei oikeastaan ole tullut mieleenkään, että pitäisi puhua puhelimessa ennen treffejä. Mieluummin kirjoitellaan jonkin aikaa ja sen jälkeen tavataan. Korkeintaan ollaan joskus vaihdettu numeroja siltä varalta, että ennen treffejä tapahtuu jotakin arvaamatonta, minkä johdosta toinen joutuu perumaan tai myöhästyy.
Kyllä yleensä soitan, jos saan numeron. Ihan mukava jutella. Aika paljon ihmisestä selviää jo keskustelun aikana minkälaisesta ihmisestä on kysymys. Puheliaat saattavat selittää puoli tuntia omia kuulumisaan ja päivän tapahtumia, kysymättä kertaakaan minulta mitään. Kiva kuunnella ja kysellä, ei siinä mitään mutta vuorovaikutuksellinen keskustelu jää vähäiseksi. Kaipaan kyllä että vuoroin kysytään ja kuunnellaan. Ollaan kummatkin kiinnostuneita aidosti toisistamme.
-Nainen.
Miehenä minulle sattui viime kesänä kohdalle 3 naista joiden kanssa juttelin puhelimessa. Kävi ilmi että KAIKKI olivat todella kovia puhumaan eikä juurikaan kyselleet minusta mitään. Halusivat olla itse äänessä ja kertoa elämästään....taukoamatta. Olisi pitänyt jatkuvasti VÄKISIN keskeyttää toinen. Myönnän kyllä että minusta on mielenkiintoista nimenomaan kuulla toisen elämästä, mutta jos se menee "radio ohjelmaksi", niin kyllä sitten siitä katoaa iloa. Päätin sitten lopulta kuunnella sisäistä ääntäni ja todeta että "turbo puhujat" eivät ole minua varten vaan lopetan tulevaisuudessa sellaiset yhteydet jos ei aidosti malteta kuunnella mitä myös toisella (minulla) on sanottavaa. Aluksi oli mielenkiintoista kuunnella toisen elämästä, mutta pidemmän päälle se alkoi rasittamaan kun vuorovaikutus puuttui.
Ei tuolle puhelimessa puhumisen välttelylle ole olemassa mitään muuta syytä kuin suominaisten huono luonne.
Suosittelen lämpimästi: etsi ulkomaalainen nainen vaimoksi.
Se on ainoa toimiva keino yleensäkään pysyvän parisuhteen hankkimiseksi.
Ainoa poikkeus tästä on ne superkomeat miehet, joilla ei muutenkaan ole koskaan ollut vaikeuksia tyttöystävän tai vaimon hankkimisessa.
Jos olisin jatkanut Suomessa etsimistä, olisin todennäköisesti edelleen pakkosinkkuudessa elävä.
Joten: vaimo Aasiasta, ja suominaisten kotkotukset kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa - miehelle ei suominaisesta koidu muuta kuin mielipahaa, rikottuja lupauksia ja tarpeetonta rahanmenoa - muodossa tai toisessa.
Outoa on mielestäni erilaisten tutustumistapojen karsinointi tapaan , en jaksa . Miten tosissaan ihminen on sillä (ei jaksa) kertoo ei kiinnosta .
Minulle on käynyt myös niin että puhelimen ääreen on suostuttu hieman pitkin hampain, mutta ehtona että ainakin ensin viestitellään whatsupin kautta. Silloinkin on hieman vaikeampaa tutustua kun jutut on melko pintapuolisia.
Eipä tuokaan asia ole sukupuolsesta kiinni, itse miehenä en tykkää soitella vaan kirjoittelen mieluummin. Ja on rasittavaa jos joku yrittää jankuttaa soittelemaan, vaikka rehellisesti olen sanonut että siitä en vaan tykkää. Naamatusten sitten puhutaan mitä vaan.
Itse en pidä kirjoittelu tutustumisesta mutta en kyllä mielellään anna puhelinnumeroakaan, vaan kasvotusten tapaaminen on tärkeää. Lähinnä puhelinnumeron antaminen tuntuu niin henkilökohtaiselta ja liian intiimiltä, kun numeroani ei kovikaan moni tiedä. SIksi mieluiten kasvotusten suhteellisen pian. Ja sähköpostikirjoittelua välttelen siksi, että siinä pääsee muodostumaan aika vääristynyt kuva toisesta hyvinkin pian.
Veikkaan, että naiset ja myös monet miehet haluavat kirjoitella vain koska se on kiehtova mysteeri ja kutkuttavaa, kun on olemassa sellainen kirjoittelusuhde, jolle tosiaan ehkä ei ole tarkoituskaan antaa mitään realiteetteihin perustavaa päivänvaloa.
Kirjoittaen ihminen on avoimempi ja rehellisempi kuin soitellen tai livenä, koska siinä on "suojamuuri" välissä. Toki siinä on se riski että tulee väärin ymmärretyksi, mutta kyllä se riski on naamatustenkin ja helposti suurempikin koska toinen voi tehdä vääriä johtopäätöksiä ulkonäöstäkin.
se avoimuus siinä kirjoittamisessa onkin sen ongelma; tulee kerrottua liian paljon liian pian.
Vastuunhan pitäisi olla kuulijalla, mutta ikävän usein ihmiset eivät tuollai mieti vaan keskittyvät siihen mitä toinen sanoo eivätkä siihen miten itse asiat käsittäisivät.
Riippuu tilanteesta. Jos on jonkin aikaa jo viestitelty ja mies vaikuttaa kiinnostavalta, niin mukavahan se olisi jutella puhelimessa ennen livenä tapaamista. Olen kuitenkin sitä mieltä että muutaman soittelukerran jälkeen pitäisi jo tavata, jotta saa oikean kokonaiskuvan ihmisestä.
Lyhyt kirjoittelu ja melko nopea tapaaminen olisi itselleni mieluisin tapa tutustua. Ihan koska vihaan puhelimessa puhumista yli kaiken. Joskus aiemmin kun kokeilin nettideittailua ja annoin numeroni, meni ihan illat hukkaan kun joutui jorisemaan puhelimessa :D
Ei ole ihme jos parisuhteet kariutuvat kun tutustutaan pintapuolisesti ,styylaaminen eri muodoissa on varma keino tutustua .
Sama mulla miehen kanssa. Tulee tosi outo olo sellasesta miehestä.
Tuntemattomaan puhelimessa puhujaan saattaa jollain tapaa ihastua, siis siihen puhujan ääneen. Tavatessa voi osoittautua aivan muuksi mitä haluaa. Kirjoittelen ja selvittelen asioita mieluummin muuten kuin puhumalla. Kun riittävästi on asioita selvillä, sen jälkeen sopii puhuminen ja tapaaminen. Puhelimessa kyllä todennäköisesti selviää onko nainen liian äänekäs ja muutenkin liikaa puhuva, sellaista naista en ole etsimässä.
Kommunikointiongelmaa esiintyy muussakin elämässä, kuten töissä. Joillekin ei tunnu kelpaavan kuin puhelut, joillekin sähköiset viestittelyt, ja niissäkin useita vaihtoehtoja.