Olen ollut useamman vuoden sinkkuna ja tullut siihen tulokseen, että "kiinnostavat" alle 30v. miehet, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja joilla ei itse ole lapsia eivät ole kiinnostuneita vakavasta suhteesta kauniinkaan yh:n kanssa.
Totta kai seksiin lähdetään mutta kaikinpuolin "kilpailukykyinen akateeminen lapseton sinkkumies" ei ole kiinnostunut parisuhteesta jos naisella on lapsi.
Totta kai seksiin lähdetään mutta kaikinpuolin "kilpailukykyinen akateeminen lapseton sinkkumies" ei ole kiinnostunut parisuhteesta jos naisella on lapsi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Pitää täysin paikkansa.
Olisiko omissa kriteereissäsi tarkistamisen varaa?
Define "kilpailukykyinen akateeminen lapseton sinkkumies"?
Ja, onhan olemassa myös yh-miehiä...
On sulla kriteerit...
Taitais olla vähä itsekritiikin paikka. Muutenkaa en ymmärrä semmosii ihmisii jotka hakee tietyn koulutus/työtaustan omaavaa kumppanii. Ittelle onneks jotku iha muut asiat on tärkeitä
Tämä on aivan totta, mutta onko se jollekin ongelma? Tietysti nämä miehet haluavat löytää naisen, jonka kanssa perustaa perheen ja hankkia omia lapsia. Ymmärrän oikein hyvin näitä miehiä. Pitäisin sitä jopa kummallisena, jos vinkuisivat yksinhuoltajien perään.
Vastaavasti itse yksinhuoltajana en laita etusijalle lapsettomia miehiä.
että on olemassa näinkin ymmärtäväisiä naisia, siis ihan tosi!
""kilpailukykyinen akateeminen lapseton sinkkumies" ei ole kiinnostunut parisuhteesta jos naisella on lapsi. ""
Eikö ookkin kumma juttu?? Sitä mä vaan mietin että kuka kykenee vihaamaan viatonta lasta (joka muuten on täysin syytön siihen että faija lähti lätkiin) niin paljon ettei ryhdy suhteeseen sen äidin kanssa?
Tää hämmästyttää mua suuresti.... kun jututtaa tuolla kulmilla näitä itsestään suuria ajattelevia miehiä(?).
On vaan yks kysymys johon ne ei osaa vastata: "jos sä inhoot toisten miesten lapsia, niin mistäs tiiät ettet inhoisi omiasikin?" (jännityksen lisäämiseksi voit vaihtaa inhon tilalle sanan viha...)
Se vetää miehen aika hiljaseksi.
(henk.kohtaisesti en kelpuuta käsipäivää lähemmäksi miestä joka vihaa yh-äitejä. Sellaiset tyypit on siitoksen täysin kelpaamattomia, enkä mä halua niitä yhtään lisää tähän maailmaan.)
Yh-sinkku-nainen joka etsii vain lapsetonta miestä, miksi yh-mies ei kelpaa?
Eikö tämä ole vähän yksisuuntaista suhtautumista?
Eivät miehet vihaa viattomia lapsia. Ongelma on siinä, että yhteinen lapsi sitoo yh:n ja tämän entisen kumppanin. Yh:n uusi kumppaniehdokas ei halua ryhtyä suhteeseen, jossa taustalla on kuitenkin se kolmas osapuoli.
Tätä ongelmaa ei ole (tai se on molemminpuolinen) jos yh löytää toisen yh:n.
Leijona (ainakin uros) tappaa vieraita pentuja. Miehen tehtävä on siittää omia jälkeläisiä, jatkaa omaa sukuaan, ei toisten. Eiköhän se näin mene.
Biologit valottakoon, jos on muuta tietoa.
Aika lapsellista eli kypsymätöntä ajattelua, että lapsi sitoo naisen/miehen entiseen puolisoonsa.
So what!! Jos nainen vaikkapa on miehensä jättänyt, en ymmärrä, miksi ja mitä varten hän tuon miehen kanssa johonkin "sellaiseen" enää ryhtyisi??? Hän aivan varmasti ottaisi itselleen KENET TAHANSA kuin entisen miehensä. ...TAI olisi täysin ilman miestä.
Eli aika lapsellisen mustasukkaista luonnetta osoittaa kirjoituksesi.
Niin. Uskon, että asia on päinvastoin kuin kirjoiti. Ainakin minä yksinhuoltajana noin "teoriassa" eli "paperilla" suosin miestä, jolla on ennestään lapsia. Syy: eipä ole mies vonkaamassa lapsia enää lisää! Tää on tosi. Toinen syy: mies, jolla on lapsia, on huomattavasti todennäköisemmin lapsista pitävä ja osaa todella ottaa lapset huomioon. Ymmärtää senkin, millaista on taistella vaikkapa murkkuikäisen ongelmien kanssa... So simple! Nää tietysti ovat (jälleen, tällä palstalla kun ollaan...) yleistyksiä. Mutta omaa näkökulmaani kuitenkin.
oletko ihan tosissaan,
ohan se nyt herranen aika eriasia kasvattaa vieraan miehen lapsia, kun omia,
LUULISI ETTÄ NAISET SEN ERITYISESTI KÄSITTÄISIVÄT, mutta ei siltä näytä!
eihän se tarkoita että vihaa lasta jos ei halua akkaa jolla on kasa kersoja...
susi toimii täysin päinvastoin kuin leijona!
kysymys siis kuuluu oletko leijona susi vai kenties ihminen?
ihmisiä on moneksi, on suden kaltaisia leijonan ja paviaanin mutta meidän aivorakenteella on potentiaali tulla hyväksi eläimeksi ylitse muiden,
se miksi tätä potentiaalia niin harva käyttää on melkoinen ihmetys minullekkin!
artikkelisi ei suinkaan käsitellyt biologiaa, se oli naturalistinen virhemääritelmä!
...mukaan et siis kuulu niihin miehiin jotka pillittävät kun naiset haluavat ehdottomasti rikkaan, komean ja koulutetun miehen! kun on piirittäjiä joista valita.
LUULISI ETTÄ KAIKKI MIEHET SEN ERITYISESTI KÄSITTÄVÄT, mutta ei siltä näytä!
eihän se sitä tarkoita että vihaa köyhiä ja rumia jos ei halua elätettäväkseen norsunperseen näköistä veneen tappia.....
sehän on selvä, jos minulla on tuossa 12 akkaa, josta valita, ja kaikki tiedot heidän omaisuudestaan, ym, kuten onko kersoja,
tottakai otan kaikista parhaimman!
kyllä tämän nyt kaikki käsittää
En kirjoituksessani syyllistänyt saatika haukkunut ketään. Esitin vain objektiivisen näkemyksen. Samanlaisen näkemyksen on kirjoittanut nainen2000 nimimerkki.
Vastaukseksi sain kuulla olevani lapsellinen ja mustasukkainen... Vastauksesi kertoo ainakin minulle miksi olet yh. Ylpeydestäsi en sano mitään, mutta kehoitan harjoittelemaan sen nielemistä.
Omalla kohdallani suoraan sanoen totuus on se, että en ole kiinnostunut yh-isistä, syystä että saa yleensä kaupanpäälle sen ex-vaimokkeen ja suvun muita ristiriitoja.
Eli jos miehellä on lapsia, niin kiinnostus lopahtaa. Tämä siksi että kokemukset yh-isistä ovat aika karseita, ei miesten itsensä vuoksi vaan juuri se, että entinen elämä on kaikenaikaa läsnä.Tällä ei ole mitään tekemistä siihen pitääkö lapsista vai ei. Mieluummin sitä tottakai ottaa kumppanin jolla ei lapsia ennestään. Niitäkin on.
Mä en ole mikään ahdasmielinen ja perseaukinen akateeminen, mutta mulle "kelpaisi" myös yh mutta jos en kelpaisi sen takia että olen amis niin ei haittaa yhtään!
Mieluummin amis-pohjainen lapseton mies, ilman menneisyyden perhettä ja vaimoja kuin akateeminen neuroottiseksi ryvettynyt elämänkolhima mies.olen itse vakavarainen koulutettu sinkku, joten mukavat, vapaat ja lapsettomat amis-pojat täältä tullaan!
minua nuorempi, korkeasti kolutettu lapseton mies. Mut oli sit muutoin juoppo, ja suorastaan sairaalloisen kapeakatseinen. Nyt sitä harmittaa, kun ei tule lastani enää ikinä näkemään. No, minähän yritän aina olla väleissä ihmisten kanssa, mutta se vaatii hiukan yritystä sieltä toiseltakin puolelta. Turha tehdä suhteen jälkeen mitään itsekkäitä keplometkuja, ja kuvitella, että vielä omaa paikkansa perheessämme. On luvallista miettiä etukäteen.
Koulutetut alle 30-vuotiaat miehet ovat parisuhdemarkkinoilla aika kovaa kamaa. Heillä on siis mistä valita. Jos tarjolla on kauniita, koulutettuja ja lapsettomia sinkkunaisia, niin varmaan valitsevat mieluummin sellaisen. Jos ei itsellä ole lapsia, niin moniko haluaa, että kumppanilla olisi niitä ennestään?
En ymmärrä näitä koulutuskommentteja... Hakevatko naiset teoretisoivaa professoria kumppanikseen vai kelpaako kenties koulutettu ja vaativissa asiantuntijatehtävissä oleva kommunikointikyvytön IT-nörttikin? Vai kelpaisiko huipputienestejä saava peruskoulun käynyt kommunikoiva filosofi?
Tai ehkä kyse on sittenkin enemmän rahasta. Moni yksinhuoltaja olisi mielissään mikäli löytäisi puolisokseen henkilön, jolla olisi varallisuutta elättää täysin toisen henkilön lapset.
Tästä syystä rahapulassa olevaan rakastuminen on sikäli ongelmallista, että jos olet rikas et voi tietää rakastuuko toinen rahoihisi vai sinuun itseesi (koska elatus ja lapsista huolehtiminen on koko ajan läsnä; jos et huolehdi lapsista, et ole rakastava mies).
Kun lapset on elatettu ja rahapulassa olevan perustarve (=raha) tyydytetty, vaihdetaanko jälleen kumppania kun lapset ovat lähteneet yhteisestä kodista ja huomataan että puoliso ei oikeastaan yhtään kiinnosta?
Toisaalta raha on ongelmallinen asia mikäli toisella sitä on ja toisella ei, riippumatta siitä onko kyse yksinhuoltajista tai ei.
..ettei kiinnosta..?
Joku noissa edellisissä viesteissä kirjoitti, että miten joku voi vihata viatonta lasta niin paljon, ettei ala suhteeseen äidin kanssa..?
Kyse tuskin on siitä. Mutta minä, vaikkakin olen kyllä naispuolinen, olin kovasti lähellä syvääkin suhdetta miehen kanssa, jolla on pieniä lapsia, jotka ovat suurimman osan ajasta hänellä.
Lopulta tulin siihen tulokseen (niin surullista kuin se onkin) etten halua jatkaa yhtään pidemmälle, KOSKA lapset ovat melkoinen riesa. Siis parisuhdetta ajatellen. Jos ei hoitopaikka ole järjestetty jatkuvasti saatavilla olevaksi (vaikkapa isovanhemmat) niin kahden aikuisen on melko vaikea miettiä menojaan. Spontaanit reissut eivät tule useinkaan kuuloonkaan.
Ja ihminen jolla ei ole OMIA lapsia tuskin haluaa sellaisten kanssa alkaa viikonloppulomiaan viettää. Jos ei lapsenvahtia ole, niin sitten mennään vain sellaisiin paikkoihin, joihin lapsen voi ottaa mukaan tai sitten istutaan kotona.
Ja kotona nököttäminen tai vaikkapa seksin harrastaminen hiljaa peiton alla niin, ettei lapset kuule, ei välttämättä ole sinkkuihmisen unelmien täyttymys.
Niin. Ja vielä. Entäpä kaikki mahdolliset ongelmat siitä, että lapsi ei hyväksy ns. 'tungettelijaa' elämäänsä..? Itselleni ei tosin onneksi niin olisi kaiketi käynyt, mutta voin kuvitella ettei sitä alle 3-kymppistä miestä, jolla riittää markkinoita, kiinnosta joutua muksujen 'hyökkäysten' :) kohteeksi syyttä suotta, jos tarjolla on helpompiakin vaihtoehtoja.
Että pitääköhän sitä koko juttua sitten lainkaan ihmetellä....?
Olen lähellä tuota esimerkkimiestä. Kiinnostavuudesta en ole varma. Minulla on ainakin hyviä kokemuksia yh-äideistä, mutta jutut on kaatunut aina jotenkin ajatusmaailman erilaisuuteen. Yksinhuoltaja äideistä pitää tosiaan nostaa esille seksi. He ovat usein pienenkin tuttavuuden jälkeen valmiita sänkyyn, eikä heidän kanssaan useinkaan joudu pikapanojuttuihin. He sananmukaisesti antavat kaikkensa ja näkevät vaivaa, että siellä sängyssä viihdytään. Tietenkin se vaatii myös mieheltä aktiivisuutta hoitaa naista. Mutta ne parhaat rakastelukerrat on minulla ainakin yh-äitien kanssa. he osaavat rakastella.
Oletko aivan varma, että tuo johtuu sinun kohdallasi lapsesta? Jospa siihen onkin joku muu syy? Eihän se lapsen isäkään ollut kiinnostunut parisuhteesta kanssasi.
Kylläpä minä taas olen julmalla päällä.
että lapsen isä on saattanut olla esimerkiksi niin väkivaltainen, että on ollut pakko erota, ettei päädy yhdeksi iltalehden lööpiksi!!!!!!! Nämäkään jutut ei aina ole niin yksinkertaisia, kuin yksinkertaisimmat voivat kuvitella.
No tietysti ajattelin, mutta pidän tässä tapauksessa sitä vaihtoehtoa epätodennäköisenä.
On aina toisen lapsi. Uusi suhde on aina riski, mutta etenkin jos siinä on lapsikin mukana. Jos suhde ei onnistukaan, nainen menettää vain miehen, mutta mies menettää myös lapsen johon on saattanut kiintyäkin.
Ainakin nykyinen poikaystäväni on minulle kertonut seurustelleensa aijemmin yh:n kanssa ja erossa vaikeinta oli luopua lapsesta, siitä tuli hänelle kuin oma. Mutta se ei ole oma, joten yhteydenpitoakaan ei eron jälkeen tule.
Toisen lapsi siis pitää hyväksyä, muttei "liikaa kiintyä.." vaikeaa..
Lapsettomat ja lapselliset ihmiset elävät erilaista elämänvaihdetta elämässään. Lapsettoman on vaikea hypätä hetkessä ajatusmaailmassa tilaan, jossa me sanan muodostaa parisuhteessa enemmän kuin kaksi. Perheen jo perustaneella on jo lasta suunnitellessa/odottaessa kehittynyt äidin/isänvaistot, jotka muuttavat ajatuskuviota parisuhteesta perheeseen ja asettaa lapsen parhaan tavallaan etusijalle itseään tietenkään unohtamatta.
Vaikka tuo edellä mainittu asia onkin totuus ei se silti estä, etteikö perheettömän ja perheellisen yhteiselo olisi mahdollista.
Mutta oli muuten aika hyvä pointti tuo, minkä otit esille. Siis tuo, kuinka suhteessa myös lapsi/lapset on osallisena ihmisenä, joista tulee läheisiä. Ja samalla tavalla toisinpäin, perheessä elävästä toisesta aikuisesta tulee tärkeä aikuinen lapsille. Tai näin ainakin mielestäni pitäisi tulla jos eletään yhteiselämää. Harvemmin asiaa pohditaan just tältä kantilta kun pohditaan sitä miksi joku ei halua sotkeentua yksinhuoltajíen elämään syvemmin. Jotkut aikuiset osaavat kuitenkin ajatella asiaa myös lasten kannalta ja harkitsevat tarkemmin. Syy on silloin aikuisuutta eikä oman edun tavoittelua.
Eräs henkilö kertoi minulle päin naamaa, ettei minun henk. koht, markkina-arvoni ole kovin korkea, koska olen 45 ja vielä kahden lapsen äiti. Olkoonkin, että kyse on yhteishuoltajuudesta. Tottahan se on, että esim, kahden eronneen "riijjaaminen" on erilaista kuin kahden teini-ikäisen. Sinulla on lapset, jotka kuitenkin on asetettava etusijalle. Eli te, jotka eroatte päästäksenne irti ongelmista, voitte olla varmoja, että ongelmista ei pääse - ne vain vaihtavat muotoaan.
Olen aivan samaa mieltä, että kyse on erilaisista elämäntilanteista. En muista, että nuorena naisena ennen lapsia olisin edes ajatellut mahdollisuutta seurustella "lapsellisen" miehen kanssa. Kyse ei miestenkään kohdalla ole mistään lasten vihaamisesta vaan luonnollisesta asiasta saada omat lapset ja oma perhe ja huolehtia heistä.
Usein pelotellaan uusperhekuvioilla, mutta uusperhe voi toimia myös hyvin. Tavalliset sukupolvien väliset vääristymät, aikuisten ja lasten suhteiden häiriöt yms. sekoittavat uusperheiden elämää aivan kuin minkä muunkin tahansa perheen elämää. Jos asiat ovat pielessä yksinhuoltajan perhe-elämässä (ja tämän laajennetussa perheessä eli suhteessa exään), ne varmasti ovat pielessä myös uusperheessä.
Kun joku yksinhuoltaja on katkera siitä, ettei kelpaa jollekin lapsettomalle, kyse on enemmän tämän yksinhuoltajan omasta vaikeudesta hyväksyä omaa elämäntilannetta ja omaa yksinhuoltajuuttaan. Jos joku lapseton mies hylkäisi minut lasten takia, tuskin lotkauttaisin korvaani. Hän ei vaan ollut kiinnostunut riittävästi ja se siitä. En jaksaisi olla katkera siitä, etten kelvannut vaikkapa väärien vapaa-ajanviettotapojeni takia. Kun on sinut oman elämäntilanteensa takia eikä tunne siitä häpeää tai syyllisyyttä, lasten takia jätetyksi tuleminen ei kolahda sen enempää kuin nyt jätetyksi tuleminen yleensä. Eli joskus sattuu ja lujaa, joskus ei.
Mitä sitten tulee "seksiin yksinhuoltajan kanssa", se liittyy varmasti naisen kypsymiseen raskauksien, synnytysten ja äitiyden kautta. Jokainen nainen läpikäy suuret myllerrykset näiden myötä, jolloin suhde omaan kehoon muuttuu, kehittyy ja syventyy. Tämä jos mikä sitten näkyy erityisesti seksielämässä.
Kuule, ei ole vanhemmatkaan miehet.