Miten avoin teidän mielestänne pitäisi olla puolison kanssa? Siis mitä kertoisitte ja mitä ette?
Minulla rajat ovat suunnilleen siinä, että en tietenkään esim. toisi töistä vaitiolovelvollisuuden alaisia asioita. Toki saatoin kertoa, mistä keskustelin jonakin päivänä pomon kanssa tms. En myöskään näe tarpeelliseksi kertoa ystävieni luottamuksella minulle kertomia asioita.
Mieheni tietää, että en ollut neitsyt alkaessamme seurustella, mutta raja kulkee viimeistään siinä, että se ei hänelle kuulu, missä asennossa kenenkin kanssa olen touhunnut (ei hän ole edes kysynyt enkä itsekään haluaisi tietää vastaavia yksityiskohtia hänestä).
Uudet vaatteeni mies saa yleensä aikanaan huomata itse. ;) En niitä salaa, mutta en "mainostakaan". Asian opetti jo oma äitini, kun olin nuorempi: esittelin isälleni jotain uutta ostostani, jolle hän tuhahteli. Päästyämme kahden kesken äitini sanoi: "Ei sinun tarvitse sille kaikkea kertoa." Neuvo on osoittautunut viisaaksi. :)
Enkä usko, että miehenikään minulle kaikkea kertoo. Monet asiat paljastuvat minullekin sattumalta. Kerrankin näin hänen ottavan lääkettä ihan erinäköisestä purkista kuin tavallisesti. Kysymykseeni, mikäs lääke tuo on, tuli selitys: "näytin varpaan kynsiä lääkärille ja hän sanoi kynsisieneksi". Totesi vain, että eipä se olisi siitä miksikään tullut, vaikka hän olisi siitä voivotellut minulle ennen kuin lääkärille. Ja totta se olikin. :) Sukupuolitauti tosin olisi ollut asia erikseen. Siitä olisin varmaankin puhunut tikkukirjaimilla.
Oletan kuitenkin, että meillä puhutaan suunnilleen tähdellisimmät asiat ja paljon muutakin. :)
Minulla rajat ovat suunnilleen siinä, että en tietenkään esim. toisi töistä vaitiolovelvollisuuden alaisia asioita. Toki saatoin kertoa, mistä keskustelin jonakin päivänä pomon kanssa tms. En myöskään näe tarpeelliseksi kertoa ystävieni luottamuksella minulle kertomia asioita.
Mieheni tietää, että en ollut neitsyt alkaessamme seurustella, mutta raja kulkee viimeistään siinä, että se ei hänelle kuulu, missä asennossa kenenkin kanssa olen touhunnut (ei hän ole edes kysynyt enkä itsekään haluaisi tietää vastaavia yksityiskohtia hänestä).
Uudet vaatteeni mies saa yleensä aikanaan huomata itse. ;) En niitä salaa, mutta en "mainostakaan". Asian opetti jo oma äitini, kun olin nuorempi: esittelin isälleni jotain uutta ostostani, jolle hän tuhahteli. Päästyämme kahden kesken äitini sanoi: "Ei sinun tarvitse sille kaikkea kertoa." Neuvo on osoittautunut viisaaksi. :)
Enkä usko, että miehenikään minulle kaikkea kertoo. Monet asiat paljastuvat minullekin sattumalta. Kerrankin näin hänen ottavan lääkettä ihan erinäköisestä purkista kuin tavallisesti. Kysymykseeni, mikäs lääke tuo on, tuli selitys: "näytin varpaan kynsiä lääkärille ja hän sanoi kynsisieneksi". Totesi vain, että eipä se olisi siitä miksikään tullut, vaikka hän olisi siitä voivotellut minulle ennen kuin lääkärille. Ja totta se olikin. :) Sukupuolitauti tosin olisi ollut asia erikseen. Siitä olisin varmaankin puhunut tikkukirjaimilla.
Oletan kuitenkin, että meillä puhutaan suunnilleen tähdellisimmät asiat ja paljon muutakin. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihmettelee kun me tämän ikäset ollaan ,liian kilttejä ja hienotunteisia.
Kerron merkittävät asiat, mutten sellaisia, joilla ei ole vaimolleni merkitystä. Lisäksi on monia asioita, joilla ei ole itsellenikään merkitystä, joten unohdan ne samantien. Niitä ei tietenkään tule kerrottua :)
Jos asia on enemmän tai vähemmän rutiinia, sitä tulee harvoin kerrottua. Töistäni en kerro, koska käsittelen paljon salaista materiaalia. Vaimollani on sama tilanne. Toki juttelemme palkankorotuksista ja muista vastaavista työasioista, jotka tavallaan koskettavat meitä itseämme.
Harvemmin mainitsen esimerkiksi kavereideni soittoja tai sähköposteja. Jos vaimo on paikalla puhelimen soidessa, mainitsen kuka soitti, mutta muuten en. Eihän tuollaisia joutavanpäiväisyyksiä kannata jauhaa.
Keskustelemme aika paljon ns. isommista asioista, kuten politiikasta, maailman tilasta yms. asioista, jotka ovat mielenkiintoisia.
niin entinen mieheni kertoi kaikki asiat,
hyvä ettei p......a käynnitkin, voi hitto että se riepo ja kun alko kertomaan jotain juttuaan niin se lähti niin alusta kuin vaan olla voi :)
välillä jo sanoin että eikö vois mitenkään kelata ja jouduttaa siihen pääkohtaan vain, kun se juttu lähti sitten rönsyileen ihan muihin asioihin joka vain sivus sitä pääasiaa. :)
No erohan siitä tuli.... tosin kyllä ihan muista syistä.
PS. vieläkin kun se käy hakemassa lasta luokseen alkaa sama selitys ja kerronta jostain hänelle tapahtuneesta jutusta. :)
Mielestäni parisuhteessa pitää puhua kaikista asioista, joista huvittaa puhua. Paitsi asioista joista tietää, ettei toinen halua kuunnella/ häntä ei kiinnosta pätkääkään.
Itselläni ei ole kovinkaan montaa asiaa, joista voisin sanoa "täytyy ehdottomasti kertoa" tai "ei missään tapauksessa pidä kertoa". Kaikki puntaroidaan erikseen, tilanteen mukaan.
Minä voin jutella aviomiehelleni lähestulkoon kaiken.
Mutta se on kyllä eri asia, kuin ne asiat, jotka mielestäni pitää kertoa.
Pakko ei ole puhella, kuin meidän elämäämme liittyvistä asioista, mutta jaamme paljon muutakin.
En varsinaisesti tee mitään tiedoilla hänen entisestä seksielämästään.. mutta olemmepa suhteemme aikan tulleet puhuneeksi yleisellä tasolla aiemmistakin kokemuksista..
..lääkärikäynnit..joskus puhutaan ennen, joskus vasta mennessä, joskus vasta käynnin jälkeen.
..töistä itsestään emme puhele, työpäivien kulusta kyllä.
..maileista tai puheluista ei tarvitse tilittää, mutta toisaalta..ystäväpiiri on laajalti yhteinen, tulee terveiset kerrottua.
..vaatteiden hankinnan kerron, en näe syytä salatakaan.
Tämän avoimuus kysymyksen kaikkinensa näen niin, (sulkien ulos nyt esim. työhön liittyvä vaitolovelvollisuus), että ei ole oikeastaan kyse siitä, kertooko, vaan siitä, voisiko kertoa.
Tarkoitan, että kaiken voisin miehelleni kertoa, kaikesta jutella ja sikäli meillä on hyvin avoimet välit, mutta en ole joka hengenvedostani tilivelvollinen.