Tää on vähäm monimutkanen juttu koska siis ollaan poikaystävän kanssa virallisesti seurusteltu n. 2kk. sitä ennen n. 3kk tapailtu jne. Oon miettiny tätä tosi paljon, koska siis me ei tutustuttu mitenkään hyvin alussa ja jäi vähän jäykkä tunnelma koko ajaks eikä sitä oo saatu pois. En pysty puhuu sille hirveesti mistää asioista koska se vastaa tosi ei mielipiteisesti ja sillein ettei sitä kiinnostais. Nii en ihan tiiä miten senkaa kommunikoida, niin en oo löytäny yhteistä nauhaa ja tuntuu et eletään ihan eri maailmoissa.
On meillä yhessä ollu hauskaa mut en pysty olemaan oma itteni luonnollisesti vaan se tulee pakosta, koska must tuntuu et oon yhessä ihmisenkaa kegä en ees tunne. Ollaan pantu mut en tunne oloo normaaliks tai luonnolliseks sen kanssa. ja mulla on nyt tunteet kadonnu ja oon yrittäny kuukauden aikana antaa aikaa niitten palata mut ei vaan tuu ja oon yrittäny antsa sille aikaa olemaan oma ittensä mut emmätiiä.
Ja lisäks ei olla nyt puhutty melkein ollenkaan kuukauteen eikä olla nähty yli kuukauteen, koska mulla on semmonen työ joka on väsyttävä ja raskas. Mut vanhemmat sanoo et jos oikeesti tykkäisin jostain nii sit mul olis aikaa vaikka muille jakaa.
lisäks.. mulla on tullu tunteita toiseen...
haluaisin pistää poikki, mut jos ei edes jutella nii miten voin, oon jumissa. ja mä tiiän etten sit saa sanotuks jos nään sitä. Enkä tiää haluuks se ees ku ei se ehota enää mitää tapaamisii ja mä ain laitan jotkut viestit. enkä mäkää kyl haluis nähä sitä
ja mä en haluis, mut se mun poikaystävä haluu panna jos nähään, joten en haluu sitä. Edellisenä kertana se kysy ey voinko mennä panemaan, törkeetä. Enkä mennyt, koska en ollut kotona. Enkä ois muutenkaan, vähän ällöttää. Ja myös se et se haluaa kokoajan pussailla. hyihele mitä ällöyttä.
Mutta niin, voitteko tuosta kertoa jotakin että miten minä hoidan tämän erojutuskan. en haluu stressaa tätä yhtään enempää.
this is fukd up shet
On meillä yhessä ollu hauskaa mut en pysty olemaan oma itteni luonnollisesti vaan se tulee pakosta, koska must tuntuu et oon yhessä ihmisenkaa kegä en ees tunne. Ollaan pantu mut en tunne oloo normaaliks tai luonnolliseks sen kanssa. ja mulla on nyt tunteet kadonnu ja oon yrittäny kuukauden aikana antaa aikaa niitten palata mut ei vaan tuu ja oon yrittäny antsa sille aikaa olemaan oma ittensä mut emmätiiä.
Ja lisäks ei olla nyt puhutty melkein ollenkaan kuukauteen eikä olla nähty yli kuukauteen, koska mulla on semmonen työ joka on väsyttävä ja raskas. Mut vanhemmat sanoo et jos oikeesti tykkäisin jostain nii sit mul olis aikaa vaikka muille jakaa.
lisäks.. mulla on tullu tunteita toiseen...
haluaisin pistää poikki, mut jos ei edes jutella nii miten voin, oon jumissa. ja mä tiiän etten sit saa sanotuks jos nään sitä. Enkä tiää haluuks se ees ku ei se ehota enää mitää tapaamisii ja mä ain laitan jotkut viestit. enkä mäkää kyl haluis nähä sitä
ja mä en haluis, mut se mun poikaystävä haluu panna jos nähään, joten en haluu sitä. Edellisenä kertana se kysy ey voinko mennä panemaan, törkeetä. Enkä mennyt, koska en ollut kotona. Enkä ois muutenkaan, vähän ällöttää. Ja myös se et se haluaa kokoajan pussailla. hyihele mitä ällöyttä.
Mutta niin, voitteko tuosta kertoa jotakin että miten minä hoidan tämän erojutuskan. en haluu stressaa tätä yhtään enempää.
this is fukd up shet
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.