Amatsoninaiset eivät sopeutuneet enää....

Näin on. Tietysti joku toinen on taipumuksiltaan ja edellytyksiltään parempi amaoni kuin toinen, mutta amazoneja kaikki tyynni.

Käsittääkseni eivät kaikki intiaanit vaan joku tietty heimo on semmoinen ettei tunne korkeanpaikan kammoa ja siksi ollut suosittu pilven piirtäjien rakennuksessa, ei siis minkään kestävyyskokeiden kautta vaan ihan geeniperäisesti sovelias siihen.

Sotaneuroosit on yleisiä, ne tekevät sopeutumisen osin mahdottomaksi.

Tiesin pariskunnan jonka mies oli ollut sodassa konekivääriampujana. Mies kärsi sotaneuroosista ja hän saattoi herätä keskellä yötä "sodan melskeeseen", eli vihollishyökkäykseen. Rouvalla oli rooli tässä "sotaleikissä", mies komensi rouvan syöttämään ammuksia konekivääriin kun herra syöksi konekiväärillään luoteja päin venäläisjoukkoja.

Niin ja nyt 2000-luvulla aika monet naiset luonnollisen identiteetin hukattuaan popsivat masennuslääkkeitä, yhtäläisyyksiä tosiaankin on. Täällähän joku muuten kirjoittikin, olikohan se edesunissa, että hänen tyttärensä kavereista oliko se kolmannes syö masennuslääkkeitä ja kyseessä siis alle kakisikymppiset naiset. Aika paljon sanoisin jos noinkin moni joutuu jo nyt kemikaaleilla itseään piristämään, mitkähän kaikki päihderiippuvuudet niillä on vaikkapa nelikymppisinä?

Harmaaritari kirjoitti:

Niin ja nyt 2000-luvulla aika monet naiset luonnollisen identiteetin hukattuaan popsivat masennuslääkkeitä, yhtäläisyyksiä tosiaankin on. Täällähän joku muuten kirjoittikin, olikohan se edesunissa, että hänen tyttärensä kavereista oliko se kolmannes syö masennuslääkkeitä ja kyseessä siis alle kakisikymppiset naiset. Aika paljon sanoisin jos noinkin moni joutuu jo nyt kemikaaleilla itseään piristämään, mitkähän kaikki päihderiippuvuudet niillä on vaikkapa nelikymppisinä?

Lue lisää

Mielialalääkkeiden syöminen on tosiaan aika yleistä, joskaan ei pelkästään naisten keskuudessa. Yksi ongelma tässä tietenkin on se, että usein ihminen ei esim. saa terapiaa, ellei suostu ottamaan myös lääkkeitä. Ja monessa tapauksessa ihmiselle annetaan lääkkeet, vaikka keskusteluapu voisi aivan hyvin riittää. Se lääkereseptin kirjoittaminen on vaan yhteiskunnalle halvempaa. Olen kuullut hyvin pöyristyttäviäkin tarinoita, esim. yhdelle tutulle tarjottiin mielialalääkkeitä, kun hän hakeutui opiskelijaterveydenhuoltoon hakiessaan apua ns. särkyneen sydämen vuoksi (ja tämän takia opinnot eivät sujuneet, kun en pystynyt keskittymään). Hän oli ilmoittanut toivovansa, että saisi jotain työkaluja, jotta pääsisi henkisesti eteenpäin ja olisi helpompi selvitä surun kanssa.

Tosin aika monella tutulla, jotka syövät masennuslääkkeitä, voi olla taustalla jotain yllättäviäkin juttuja. Esim. yhdellä oli jyrkän ahdasmielinen uskonnollinen perhe, jossa lapsia mm. oli peloteltu helvettiin joutumisella. Aikuisena tajuaa moiset puheet höpönlöpöksi, mutta olivat sitten kuitenkin ehtineet vaikuttaa psyykkisesti jo silloin alle 10-vuotiaana eikä sitä vaikutusta ilmeisesti pysty ihan noin vaan järkeilemään itseltään pois.

Mielialalääkkeitä on syytä ottaa silloin, kun tarvitsee. Esim. jos on oikeasti aivokemiallinen häiriöä, sen voi korjata lääkkeellisesti. Mutta monessa tapauksessa auttaisi kyllä terapia. ja kuten sanoin, niitä mielialalääkkeitä syövät miehetkin.

(Ja kuten olen muissa ketjuissa kertonut, päihdeongelmat olivat erittäin yleisiä amerikkalaisten kotirouvien keskuudessa.)

Nainen39vee kirjoitti:

Mielialalääkkeiden syöminen on tosiaan aika yleistä, joskaan ei pelkästään naisten keskuudessa. Yksi ongelma tässä tietenkin on se, että usein ihminen ei esim. saa terapiaa, ellei suostu ottamaan myös lääkkeitä. Ja monessa tapauksessa ihmiselle annetaan lääkkeet, vaikka keskusteluapu voisi aivan hyvin riittää. Se lääkereseptin kirjoittaminen on vaan yhteiskunnalle halvempaa. Olen kuullut hyvin pöyristyttäviäkin tarinoita, esim. yhdelle tutulle tarjottiin mielialalääkkeitä, kun hän hakeutui opiskelijaterveydenhuoltoon hakiessaan apua ns. särkyneen sydämen vuoksi (ja tämän takia opinnot eivät sujuneet, kun en pystynyt keskittymään). Hän oli ilmoittanut toivovansa, että saisi jotain työkaluja, jotta pääsisi henkisesti eteenpäin ja olisi helpompi selvitä surun kanssa.

Tosin aika monella tutulla, jotka syövät masennuslääkkeitä, voi olla taustalla jotain yllättäviäkin juttuja. Esim. yhdellä oli jyrkän ahdasmielinen uskonnollinen perhe, jossa lapsia mm. oli peloteltu helvettiin joutumisella. Aikuisena tajuaa moiset puheet höpönlöpöksi, mutta olivat sitten kuitenkin ehtineet vaikuttaa psyykkisesti jo silloin alle 10-vuotiaana eikä sitä vaikutusta ilmeisesti pysty ihan noin vaan järkeilemään itseltään pois.

Mielialalääkkeitä on syytä ottaa silloin, kun tarvitsee. Esim. jos on oikeasti aivokemiallinen häiriöä, sen voi korjata lääkkeellisesti. Mutta monessa tapauksessa auttaisi kyllä terapia. ja kuten sanoin, niitä mielialalääkkeitä syövät miehetkin.

(Ja kuten olen muissa ketjuissa kertonut, päihdeongelmat olivat erittäin yleisiä amerikkalaisten kotirouvien keskuudessa.)

Lue lisää

Samaa olen minäkin kuullut, että jos ei ota lääkkeitä, ei tipu terapiaakaan. Näin siis julkisella puolella. Yksityisellä saa kai ilman lääkitystä, mutta yksityisiin terapiakäynteihin ei taas monella ole varaa.

Ja alkoholiongelmaisille masennuslääkkeiden kirjoittaminen on mielestäni erittäin väärin.

Nainen39vee kirjoitti:

Mielialalääkkeiden syöminen on tosiaan aika yleistä, joskaan ei pelkästään naisten keskuudessa. Yksi ongelma tässä tietenkin on se, että usein ihminen ei esim. saa terapiaa, ellei suostu ottamaan myös lääkkeitä. Ja monessa tapauksessa ihmiselle annetaan lääkkeet, vaikka keskusteluapu voisi aivan hyvin riittää. Se lääkereseptin kirjoittaminen on vaan yhteiskunnalle halvempaa. Olen kuullut hyvin pöyristyttäviäkin tarinoita, esim. yhdelle tutulle tarjottiin mielialalääkkeitä, kun hän hakeutui opiskelijaterveydenhuoltoon hakiessaan apua ns. särkyneen sydämen vuoksi (ja tämän takia opinnot eivät sujuneet, kun en pystynyt keskittymään). Hän oli ilmoittanut toivovansa, että saisi jotain työkaluja, jotta pääsisi henkisesti eteenpäin ja olisi helpompi selvitä surun kanssa.

Tosin aika monella tutulla, jotka syövät masennuslääkkeitä, voi olla taustalla jotain yllättäviäkin juttuja. Esim. yhdellä oli jyrkän ahdasmielinen uskonnollinen perhe, jossa lapsia mm. oli peloteltu helvettiin joutumisella. Aikuisena tajuaa moiset puheet höpönlöpöksi, mutta olivat sitten kuitenkin ehtineet vaikuttaa psyykkisesti jo silloin alle 10-vuotiaana eikä sitä vaikutusta ilmeisesti pysty ihan noin vaan järkeilemään itseltään pois.

Mielialalääkkeitä on syytä ottaa silloin, kun tarvitsee. Esim. jos on oikeasti aivokemiallinen häiriöä, sen voi korjata lääkkeellisesti. Mutta monessa tapauksessa auttaisi kyllä terapia. ja kuten sanoin, niitä mielialalääkkeitä syövät miehetkin.

(Ja kuten olen muissa ketjuissa kertonut, päihdeongelmat olivat erittäin yleisiä amerikkalaisten kotirouvien keskuudessa.)

Lue lisää

"Tosin aika monella tutulla, jotka syövät masennuslääkkeitä, voi olla taustalla jotain yllättäviäkin juttuja. Esim. yhdellä oli jyrkän ahdasmielinen uskonnollinen perhe, jossa lapsia mm. oli peloteltu helvettiin joutumisella. Aikuisena tajuaa moiset puheet höpönlöpöksi, mutta olivat sitten kuitenkin ehtineet vaikuttaa psyykkisesti jo silloin alle 10-vuotiaana eikä sitä vaikutusta ilmeisesti pysty ihan noin vaan järkeilemään itseltään pois."

Vaikka ihminen kuinka tajuaisi myöhemmin että ne pelottelupuheet eivät perustuneet mihinkään realistisiin uhkakuviin, niin se ei riitä pyyhkimään mielestä niitä tunnetiloja jotka on koettu.

Ihmisen minuus rakentuu osaltaan myös noista tunnetiloista, ne vaikuttavat mm. kykyyn luottaa itseensä ja muihin. Puhutaan perusturvallisuudesta. Ihminen joka ymmärtää aikuisena ettei hänellä ole ollut realistista uhkaa joutua helvetin kiirastuleen, ei voi pyyhkiä mielestään sitä epävarmuutta jossa hän on elänyt. Hän on epävarma siihen saakka kunnes hän saa onnistumisten kautta vahvistuksen sille että elämä kantaa ja ystäviin voi luottaa.

Nainen39vee kirjoitti:

Mielialalääkkeiden syöminen on tosiaan aika yleistä, joskaan ei pelkästään naisten keskuudessa. Yksi ongelma tässä tietenkin on se, että usein ihminen ei esim. saa terapiaa, ellei suostu ottamaan myös lääkkeitä. Ja monessa tapauksessa ihmiselle annetaan lääkkeet, vaikka keskusteluapu voisi aivan hyvin riittää. Se lääkereseptin kirjoittaminen on vaan yhteiskunnalle halvempaa. Olen kuullut hyvin pöyristyttäviäkin tarinoita, esim. yhdelle tutulle tarjottiin mielialalääkkeitä, kun hän hakeutui opiskelijaterveydenhuoltoon hakiessaan apua ns. särkyneen sydämen vuoksi (ja tämän takia opinnot eivät sujuneet, kun en pystynyt keskittymään). Hän oli ilmoittanut toivovansa, että saisi jotain työkaluja, jotta pääsisi henkisesti eteenpäin ja olisi helpompi selvitä surun kanssa.

Tosin aika monella tutulla, jotka syövät masennuslääkkeitä, voi olla taustalla jotain yllättäviäkin juttuja. Esim. yhdellä oli jyrkän ahdasmielinen uskonnollinen perhe, jossa lapsia mm. oli peloteltu helvettiin joutumisella. Aikuisena tajuaa moiset puheet höpönlöpöksi, mutta olivat sitten kuitenkin ehtineet vaikuttaa psyykkisesti jo silloin alle 10-vuotiaana eikä sitä vaikutusta ilmeisesti pysty ihan noin vaan järkeilemään itseltään pois.

Mielialalääkkeitä on syytä ottaa silloin, kun tarvitsee. Esim. jos on oikeasti aivokemiallinen häiriöä, sen voi korjata lääkkeellisesti. Mutta monessa tapauksessa auttaisi kyllä terapia. ja kuten sanoin, niitä mielialalääkkeitä syövät miehetkin.

(Ja kuten olen muissa ketjuissa kertonut, päihdeongelmat olivat erittäin yleisiä amerikkalaisten kotirouvien keskuudessa.)

Lue lisää

Väitteesi amerikkalaisten kotirouvien päihdeongelmista on vaan väite, ei näkynyt missään mitään linkkiä joka todistaisi asian :D

Mitä tulee tuohon:

"Esim. yhdellä oli jyrkän ahdasmielinen uskonnollinen perhe, jossa lapsia mm. oli peloteltu helvettiin joutumisella. Aikuisena tajuaa moiset puheet höpönlöpöksi, mutta olivat sitten kuitenkin ehtineet vaikuttaa psyykkisesti jo silloin alle 10-vuotiaana eikä sitä vaikutusta ilmeisesti pysty ihan noin vaan järkeilemään itseltään pois."

Mitäpä luulet setalaisten ja nyttemmin myös koulujen harjoittaman pakkohomotuksen tekevän tämän päivän lapsille? Siellä niitä vasta ongelmia tuleekin kun koko identiteetti sekoitetaan vanhemoien toimesta.

Pride kulkueeseen pakotettu poika:

http://tinypic.com/view.php?pic=iq8w2a&s=8#.W0sWBbh9hPY

Lisää kuvottavuutta:

https://www.youtube.com/watch?v=dkh7mUOBxyU

https://www.youtube.com/watch?v=rj1VLZ_D3kY

Harmaaritari kirjoitti:

Väitteesi amerikkalaisten kotirouvien päihdeongelmista on vaan väite, ei näkynyt missään mitään linkkiä joka todistaisi asian :D

Mitä tulee tuohon:

"Esim. yhdellä oli jyrkän ahdasmielinen uskonnollinen perhe, jossa lapsia mm. oli peloteltu helvettiin joutumisella. Aikuisena tajuaa moiset puheet höpönlöpöksi, mutta olivat sitten kuitenkin ehtineet vaikuttaa psyykkisesti jo silloin alle 10-vuotiaana eikä sitä vaikutusta ilmeisesti pysty ihan noin vaan järkeilemään itseltään pois."

Mitäpä luulet setalaisten ja nyttemmin myös koulujen harjoittaman pakkohomotuksen tekevän tämän päivän lapsille? Siellä niitä vasta ongelmia tuleekin kun koko identiteetti sekoitetaan vanhemoien toimesta.

Pride kulkueeseen pakotettu poika:

http://tinypic.com/view.php?pic=iq8w2a&s=8#.W0sWBbh9hPY

Lisää kuvottavuutta:

https://www.youtube.com/watch?v=dkh7mUOBxyU

https://www.youtube.com/watch?v=rj1VLZ_D3kY

Lue lisää

"Väitteesi amerikkalaisten kotirouvien päihdeongelmista on vaan väite, ei näkynyt missään mitään linkkiä joka todistaisi asian :D"

Siitä on siinä Betty Friedanin kirjassa Naisellisuuden harhat.

"Mitä tulee tuohon:

"Esim. yhdellä oli jyrkän ahdasmielinen uskonnollinen perhe, jossa lapsia mm. oli peloteltu helvettiin joutumisella. Aikuisena tajuaa moiset puheet höpönlöpöksi, mutta olivat sitten kuitenkin ehtineet vaikuttaa psyykkisesti jo silloin alle 10-vuotiaana eikä sitä vaikutusta ilmeisesti pysty ihan noin vaan järkeilemään itseltään pois."

Mitäpä luulet setalaisten ja nyttemmin myös koulujen harjoittaman pakkohomotuksen tekevän tämän päivän lapsille? Siellä niitä vasta ongelmia tuleekin kun koko identiteetti sekoitetaan vanhemoien toimesta."

Mitä on koulujen pakkohomotus? Kysyin jokin aika sitten (itse asiassa priden aikoihin) alakoulua käyvältä lapseltani, onko heille koulussa puhuttu esim. seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä tai esim. mainittu samaa sukupuolta olevista pareista, niin kuulemma ei ole. On toki mahdollista, että silti on mainittu, mutta lapsi ei vaan muista - mutta mistään "homotuksesta" ei voi olla kyse, jos asia ei kerran jää edes mieleen. Eli mikäli on mainittu, se on ollut hyvin ohimennen mainittua. Lapseni on elämänkatsomustiedossa ja siellä just tänä vuonna käsiteltiin vähemmistöjä, mutta ei tässäkään noussut esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Jos tarkoitat homotuksella sitä, että homoseksuaalisuus esitetään normaalina asiana, niin en kyllä näe, mitä haittaa tästä voisi olla kenellekään. Ihan yhtä lailla heteroseksuaalisuus esitetään normaalina. Joten ketään heteroa ei painosteta homoseksuaalisuuteen. Sen sijaan entisaikojen pakkoheterotuksesta on ollut hyvinkin haittaa - joissain uskonnollisissa yhteisöissä se on jopa lisännyt teini-ikäisten poikien itsemurhia. Miltä luulet niistä oppilaista tuntuneen, jotka eivät ole olleet heteroita, mutta joille on opetettu niin kotona, koulussa kuin kaveripiirissä, että homoseksuaalisuus on väärin tai sairasta? Jos tällaisesta painostuksesta johtuvaa pahaa oloa voidaan edes jostain kohtaa vähentää, niin minusta se on vain hyvä asia.

"Pride kulkueeseen pakotettu poika:

http://tinypic.com/view.php?pic=iq8w2a&s=8#.W0sWBbh9hPY

Lisää kuvottavuutta:

https://www.youtube.com/watch?v=dkh7mUOBxyU

https://www.youtube.com/watch?v=rj1VLZ_D3kY"

Mitä tulee tuohon valokuvaan, niin mistä se sun mielestä kertoo? Kirjoitat, että kulkueeseen "pakotettu" poika. On se mahdollista. On myös mahdollista, että häntä ei ole pakotettu mukaan. Moni lapsi pakotetaan myös kesämökille, joulukirkkoon, sukulaisvierailulle, kauppaan, pihalle leikkimään, sisälle sieltä pihalta, kouluun, lomamatkalle, leikkipuistoon... lapset eivät suinkaan aina voi päättää kaikesta tekemisestään itse. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä vähemmän hän voi päättää, koska vasta isompana voi esim. jäädä yksin kotiin. Toisaalta sitten ainahan ei tarvitse pakottaa - kyllä joku lapsi sinne kirkkoonkin menee vapaaehtoisesti tai sitten menee miettimättä sen kummemmin, haluaako vai ei. Miksipä sama ei koskisi prideille menoa?

No, henk.koht. en laittaisi lasta mihinkään poliittiseen tai edes epäpoliittiseen mielenosoitukseen tai tilaisuuteen esiintymään esim. kuten tuon toisen linkin poika, joka johti kulkuetta, jos kyse olisi omasta ideastani. Mutta tavallinen prideille osallistuminen on eri juttu. Jos lapsi haluaisi itse pukeutua teeman mukaisesti, sallisin sen, mutta en itse ehdottaisi hänelle, että laitetaan jotain - enkä voisikaan, koska lapseni eivät todennäköisesti pukeutumaan muihin kuin omiin vaatteisiinsa, ellei olisi kyse naamiaisista :D Mutta en mä nyt tuosta kulkuetta johtavasta pojastakaan olisi huolissani varsinkaan yhden youtube-linkin perusteella.

Nainen39vee kirjoitti:

"Väitteesi amerikkalaisten kotirouvien päihdeongelmista on vaan väite, ei näkynyt missään mitään linkkiä joka todistaisi asian :D"

Siitä on siinä Betty Friedanin kirjassa Naisellisuuden harhat.

"Mitä tulee tuohon:

"Esim. yhdellä oli jyrkän ahdasmielinen uskonnollinen perhe, jossa lapsia mm. oli peloteltu helvettiin joutumisella. Aikuisena tajuaa moiset puheet höpönlöpöksi, mutta olivat sitten kuitenkin ehtineet vaikuttaa psyykkisesti jo silloin alle 10-vuotiaana eikä sitä vaikutusta ilmeisesti pysty ihan noin vaan järkeilemään itseltään pois."

Mitäpä luulet setalaisten ja nyttemmin myös koulujen harjoittaman pakkohomotuksen tekevän tämän päivän lapsille? Siellä niitä vasta ongelmia tuleekin kun koko identiteetti sekoitetaan vanhemoien toimesta."

Mitä on koulujen pakkohomotus? Kysyin jokin aika sitten (itse asiassa priden aikoihin) alakoulua käyvältä lapseltani, onko heille koulussa puhuttu esim. seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä tai esim. mainittu samaa sukupuolta olevista pareista, niin kuulemma ei ole. On toki mahdollista, että silti on mainittu, mutta lapsi ei vaan muista - mutta mistään "homotuksesta" ei voi olla kyse, jos asia ei kerran jää edes mieleen. Eli mikäli on mainittu, se on ollut hyvin ohimennen mainittua. Lapseni on elämänkatsomustiedossa ja siellä just tänä vuonna käsiteltiin vähemmistöjä, mutta ei tässäkään noussut esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Jos tarkoitat homotuksella sitä, että homoseksuaalisuus esitetään normaalina asiana, niin en kyllä näe, mitä haittaa tästä voisi olla kenellekään. Ihan yhtä lailla heteroseksuaalisuus esitetään normaalina. Joten ketään heteroa ei painosteta homoseksuaalisuuteen. Sen sijaan entisaikojen pakkoheterotuksesta on ollut hyvinkin haittaa - joissain uskonnollisissa yhteisöissä se on jopa lisännyt teini-ikäisten poikien itsemurhia. Miltä luulet niistä oppilaista tuntuneen, jotka eivät ole olleet heteroita, mutta joille on opetettu niin kotona, koulussa kuin kaveripiirissä, että homoseksuaalisuus on väärin tai sairasta? Jos tällaisesta painostuksesta johtuvaa pahaa oloa voidaan edes jostain kohtaa vähentää, niin minusta se on vain hyvä asia.

"Pride kulkueeseen pakotettu poika:

http://tinypic.com/view.php?pic=iq8w2a&s=8#.W0sWBbh9hPY

Lisää kuvottavuutta:

https://www.youtube.com/watch?v=dkh7mUOBxyU

https://www.youtube.com/watch?v=rj1VLZ_D3kY"

Mitä tulee tuohon valokuvaan, niin mistä se sun mielestä kertoo? Kirjoitat, että kulkueeseen "pakotettu" poika. On se mahdollista. On myös mahdollista, että häntä ei ole pakotettu mukaan. Moni lapsi pakotetaan myös kesämökille, joulukirkkoon, sukulaisvierailulle, kauppaan, pihalle leikkimään, sisälle sieltä pihalta, kouluun, lomamatkalle, leikkipuistoon... lapset eivät suinkaan aina voi päättää kaikesta tekemisestään itse. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä vähemmän hän voi päättää, koska vasta isompana voi esim. jäädä yksin kotiin. Toisaalta sitten ainahan ei tarvitse pakottaa - kyllä joku lapsi sinne kirkkoonkin menee vapaaehtoisesti tai sitten menee miettimättä sen kummemmin, haluaako vai ei. Miksipä sama ei koskisi prideille menoa?

No, henk.koht. en laittaisi lasta mihinkään poliittiseen tai edes epäpoliittiseen mielenosoitukseen tai tilaisuuteen esiintymään esim. kuten tuon toisen linkin poika, joka johti kulkuetta, jos kyse olisi omasta ideastani. Mutta tavallinen prideille osallistuminen on eri juttu. Jos lapsi haluaisi itse pukeutua teeman mukaisesti, sallisin sen, mutta en itse ehdottaisi hänelle, että laitetaan jotain - enkä voisikaan, koska lapseni eivät todennäköisesti pukeutumaan muihin kuin omiin vaatteisiinsa, ellei olisi kyse naamiaisista :D Mutta en mä nyt tuosta kulkuetta johtavasta pojastakaan olisi huolissani varsinkaan yhden youtube-linkin perusteella.

Lue lisää

Pakkohomotus taitaa olla urbaani legenda.
Tai tietysti jos haluaa todistaa sen olevan totta, voi aloittaa kertomalla missä pakotetaan ihmisiä homoiksi.