Kauheaksi menee. On vain päivien kysymys, milloin joku pääsee hengestään henkisen väkivallan eli työpaikkakiusaamisten vuoksi.
Ja kyllähän se henki lähtee hitaasti hivuttamallakin.
Suomeksi sanottuna työtovereille vittuilla. Kyllä siinä sitten joutuu ao.henkilön kanssa tappelemaan unissaankin , jos ja kun ei ole sovittu molemminpuolisella anteeksiantamuksella. Entä sitten ne kiusatulle tulleet taloudelliset menetykset? Mistä kiusattu saa korvaukset menetetystä työajasta ja henkisestä kivusta ja särystä? Asiat ovat vaikeita ja vakavia.
Ja kyllähän se henki lähtee hitaasti hivuttamallakin.
Suomeksi sanottuna työtovereille vittuilla. Kyllä siinä sitten joutuu ao.henkilön kanssa tappelemaan unissaankin , jos ja kun ei ole sovittu molemminpuolisella anteeksiantamuksella. Entä sitten ne kiusatulle tulleet taloudelliset menetykset? Mistä kiusattu saa korvaukset menetetystä työajasta ja henkisestä kivusta ja särystä? Asiat ovat vaikeita ja vakavia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joissa työpaikkakuisatuksi joutunut on mennyt yhtenä aamuna käsiaseen kanssa työpaikalle.
Sen voi vaan arvata mitä siitä seuraa...
Yritämme parhaillaan kerätä rivejä tehdäksemme asialle jotain, jos tunnette kiusattuja tai muita keskusteluryhmiä, joissa kiusaamista käsitellään, laittakaa linkki eteenpäin ja käykää itsekin katsomassa.
Oma Domain on tulossa.
http://forums.cjb.net/index.php?mforum=mobbinfo
Minun kohdallani ei nyt ihan niin järeisiin aseisiin tullut tartutuksi, mutta elämä siinä meni pirstaleiksi. Yli viiden vuoden kiusaaminen heijastui perheeseeni- lapset alkoivat oireilla omalla tavallaan: joutuivat suht huonoon seuraan ja sen mukana erinäisiä ikäviä seuraamuksia esim. koulu alkoi mennä huonosti. Tietäähän sen, kun äiti voi jatkuvasti huonosti. Mies sairastui oheiskärsijän roolissaan. Minä jouduin hakeutumaan toiselle paikkakunnalle työhön siksi, että olisin selviytynyt hengissä. No, tähän asti olen selviytynyt joten kuten huonosti. Mutta mies eksyi toisiin syliin, lapset ajautuivat myrskyisiin suhteisiin ja minä kärsin niin helvetisti- surua, yksinäisyyttä, katkeruutta, elämänhalun menetystä. Siitä huolimatta, että nyt minulla on hyvä olla uudessa työpaikassa. Mutta se ei yksin riitä, kun läheisuhteet menivät pirstaleiksi. Ja miksi: sen pirullisen kiusaajaporukan vuoksi.
ja anna asioiden tulla ulos.
Ja jos sallit, niin käytämme kertomaasi, kunhan saamme median kiinnostumaan työpaikkakiusaamis aiheesta ja etenkin perheellisten, kuten minäkin kohtaloista.
Asialle pitää tehdä loppu ja julkisuus nimimerkillä tai ilman.
Meillä on kiusattujen foorumi:
http://forums.cjb.net/index.php?mforum=mobbinfo
Homma on vielä alussa, mutta kaikki apu on tarpeen.
Tarkoitus on saada kiusaamisesta aikaan julkista keskustelua, jotta voitaisiin ehkäistä samanlaiset tragediat, kuin sinullakin ja minullakin on parhaillaan menossa (vaimo ja 2 poikaa) tulevaisuudessa.
Oli lohduttavaa lukea viestisi. Ja oli hyvä, että löysin tämän palstan. Tarvitsen kohtalotovereiden tukea ja haluan antaa sitä itse muille saman karmean kohtalon kokeneille mahdollisuuksieni mukaan. Minun tarinani on pitkä ja karmea, josta haluaisin puhua jonkun samantapaista kokeneen kanssa. Olen nyt ollut täällä toisella paikkakunnalla työssä jo kohta 3 vuotta, mutta tuska on edelleen tappava, vaikka täällä on hyvä työyhteisö. Jostakin luin joskus, että jos sinua on kiusattu 5 vuotta, kestää 10 vuotta ennen kuin edes hieman helpottaa. Se on varmaan tosi.
Haluan liittyä siihen perustamaasi forumiin, mutta kuinka voisi e- postiosoitteen pitää VAIN ylläpitäjän tiedossa? Katsos, silloin pahimman kiusaamisen keskellä kirjoitin erääseen silloiseen forumiin tilanteestani suuressa hädässä- kuitenkin ilman nimien ym. mainitsemista ja mielestäni ja samoin palstan ylläpitäjän mielestä kirjoitukseni oli asiallinen ja siksi julkaistavissa. Mutta nämä kiusaajat ja niiden kätyrit olivat jostain ihmeen syystä osanneet mennä sinne palstalle lukemaan sen ja arvaa sitte, mikä lisähelvetti syntyi. Palstan ylläpitäjä vakuutti minulle, etteivät he olleet antaneet mitään tietoja minusta. Mutta kiusaajat olivat jäljittäneet viestini ja löytäneet minut kirjoittajaksi. Oliko se muuten ihan laillista?!
Voit ottaa e-mailin nimimerkillä, jostain ilmaisesta meilipalvelusta esim. suomi24.
Joka tapauksessa mailiosoitteet eivät näy, eivätkä mene kenenkään tietoon.
En varsinaisesti perustanut tuota foorumia, sen perusti nimim. toinen_uhri
Olemme alkaneet yhteistyöhön ja yritämme saata kiusattujen asiaa puitavaksi julkisuuteen, niiden tarinoilla, jotka uskaltavat astua esiin.
Aihe on arka ja itsesyytökset rankkoja, mutta yritettävä on ja itse aion käyttää julkisuuden kertomalla asioista, heti kun saan siihen mahdollisuuden.
On mahdollista, että kiusaajat päättelivät jostain kirjoittamastasi, että kyse oli heistä.
En usko, että ylläpitäjät antaisivat kenenkään tietoja niitä kysyville.
"Joissa työpaikkakuisatuksi joutunut on mennyt yhtenä aamuna käsiaseen kanssa työpaikalle."
En yhtään ihmettele.. Omatkin tuntemukset on olleet moninaiset. Vaikka noin pitkälle en ikinä menisikään, koska sehän on rikos, niin mielikuvissa noin olen tehnytkin.
> Joissa työpaikkakuisatuksi joutunut
> on mennyt yhtenä aamuna käsiaseen
> kanssa työpaikalle
Enkä ihmettele. Itsekin olen monesti yllättynyt, miten suurta vihaa voi tuntea kiusaajia kohtaan. Viha kasvaa hitaasti ja voi purkautua räjähdysmäisesti. Mutta kun kiusatulla on pelissä oma ja perheensä elämä, oma koti ja ammatillinen ura, niin se on jo liikaa menetettäväksi.
Tosin minä en tappaisi. Mielestäni kuolema on toisen ihmisen elämän tahallaan pilanneelle kiusaajalle aivan lievä tuomio. Eihän hän siitä edes kärsi, kuten kiusattu on kärsinyt!
Ennemmin tekisin jotakin sellaista, josta kiusattu kärsisi loppuelämänsä. Asian, joka seuraisi häntä hautaan saakka ja muistuttaisi siitä, mitä kiusaamisesta voi seurata.