Seurustelun jälkeen on aina aika jolloin ihminen ei ole oma itsensä. Helpoin tapa päästä taas jaloilleen on alottaa uusi suhde. Siinä vain mielestäni aina käy niin, että siirtää osan edellisen suhteen tunteista siihen uuteen kumppaniin.
Olen eronnut puoli vuotta sitten 2v suhteesta. Sen jälkeen olen käynyt pari kertaa treffeillä. Tarttu vähä väärä asenne treffailuun siinä suhteen aikana. No ensimmäinen nainen olis ollu ihan valmis kaikkeen mitä sille olis ehdottanu. Se oli niin ujo, että siitä ei saanu irti minkäänlaista mielipidettä. Se jäiki sitte sen vuoksi pois kuvioista.
Silti tuntu että nyt on pakko saada uusi nainen kehiin ja äkkiä. Tämän toisen treffikumppanin sitte aika nopeasti sai ahdistumaan, kun alko sille väläytellä ajatuksia, että nyt tutustutaan, sitte mennään naimisiin ja tehdään lapsia. Onneksi näin...
Näin jälkeenpäin naurattaa tuollaset ajatukset. Tämä nainenkin jolle näitä ajatuksia esitin, oli kyllä kaikin puolin mukava, mutta ei siinä ollu missään vaiheessa minunkaan puolelta kysymys ihastumisesta. Korkeintaan RAKKAUSRIIPPUVUUDESTA!
Kyllä pitäis viettää kunnon suruaika, ennen uuden suhteen etsimistä. Ihmeellistä miten ihmisen ajatukset muuttuvat pienellä aikavälillä.
Nyt on menossa aika, etten halua ketään. Jos sattuu löytymään nainen, johon oikeasti olen ihastunut, pitää miettiä asiat uudelleen, mutta annetaan kaiken tapahtua omalla painollaan.
KERTOKAA MUUTKIN JOS TEILLÄ ON SAMANTYYPPISIÄ KOKEMUKSIA EROSTA!
KUINKA PITKÄ ON SOPIVA "SURUAIKA"? Minulla se on näköjään sellanen 1/4 suhteen kestosta?
Olen eronnut puoli vuotta sitten 2v suhteesta. Sen jälkeen olen käynyt pari kertaa treffeillä. Tarttu vähä väärä asenne treffailuun siinä suhteen aikana. No ensimmäinen nainen olis ollu ihan valmis kaikkeen mitä sille olis ehdottanu. Se oli niin ujo, että siitä ei saanu irti minkäänlaista mielipidettä. Se jäiki sitte sen vuoksi pois kuvioista.
Silti tuntu että nyt on pakko saada uusi nainen kehiin ja äkkiä. Tämän toisen treffikumppanin sitte aika nopeasti sai ahdistumaan, kun alko sille väläytellä ajatuksia, että nyt tutustutaan, sitte mennään naimisiin ja tehdään lapsia. Onneksi näin...
Näin jälkeenpäin naurattaa tuollaset ajatukset. Tämä nainenkin jolle näitä ajatuksia esitin, oli kyllä kaikin puolin mukava, mutta ei siinä ollu missään vaiheessa minunkaan puolelta kysymys ihastumisesta. Korkeintaan RAKKAUSRIIPPUVUUDESTA!
Kyllä pitäis viettää kunnon suruaika, ennen uuden suhteen etsimistä. Ihmeellistä miten ihmisen ajatukset muuttuvat pienellä aikavälillä.
Nyt on menossa aika, etten halua ketään. Jos sattuu löytymään nainen, johon oikeasti olen ihastunut, pitää miettiä asiat uudelleen, mutta annetaan kaiken tapahtua omalla painollaan.
KERTOKAA MUUTKIN JOS TEILLÄ ON SAMANTYYPPISIÄ KOKEMUKSIA EROSTA!
KUINKA PITKÄ ON SOPIVA "SURUAIKA"? Minulla se on näköjään sellanen 1/4 suhteen kestosta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
erosta 3,5kk.. ja ei mene varmaan päivääkään ettenkö ajattelisi jotain miehiin liittyvää siis siinä mielessä että joko haikailee parisuhteen perään tai hmm, toi olisi mielenkiintoinen tyyppi tai ihan mitä vaan..ei koskaan niin että ah, ku onkin kiva nyt olla yksin!?
Tän takia mietin just jos olen johonkin ollut ihastunut, että onko se aitoa..siis onko se kuitenkin vain jotain rakkaudennälän tyydyttämistä ja itsetunnon pönkittämistä? Olen käynyt muutaman kanssa treffeillä, yhen kanssa synkkasi tosi hyvin jne, mutta sitten se mies otti takapakkia..mutta ehkä ihan hyvä niin. Jos minä olin 4v suhteessa ni mahtaako mun "suruaika" olla sitten vuosi!? :) eihän..kai se riippuu siitäkin miten on irtautunut exästä jo parisuhteen aikana. ja mitkä syyt vaikuttivat eroon. No olen nyt vain, silmät auki kuitenkin! :)
mä erosin noin 10kk sitten exästäni, (kuuden vuoden suhde)... masennusta kesti noin 4kk (ei nukuttanut, ruoka ei maistunu, mikään ei tuntunut miltään) jonka jälkeen ajatukseni oli vielä hänessä, mut elämä alkoi maistumaan.. sitten meni 2kk ja aloitin uuden jutun, mut se ei kestänyt kuin noin 2kk.. ei tuntunut sille että voisin vielä alkaa vakavaan ihmissuhteeseen vaikka tämä nainen oli kaikinpuolin ihana... sitten aloitin exäni kanssa seksisuhteen, homma toimi nukuttiin, jälleen samas sängys.. nyt hän lähti ulkomaille puoleksi vuodeksi ja meitsi jäi tänne... ikävä on tällä hetkellä vain ystävä mielessä.. luulen että olen nyt päässyt exästä eroon henkilönä, mutta entistä suhdetta kaipaan vieläkin tai sit sitä uutta..!!? täs olen yhenillan juttuja harrastanut nyt jo aikas kauan.. homma toimii silleinkin, mut nyt tiedän että "sinkkuna on mukavaa ellei ole parempaa..."
Moi!
Jos ajattelisin että suruaikaa pitäisi jotenkin määritellä, se olisi varmaan jotain mitä ei voi ilmaista päivinä. Omasta mielestä meillä jokaisella on oikeus ja myös velvollisuus tutustua itseemme ennen kuin aloitamme uusia suhteita. Olisi kohtuutonta vetää uusi kumppani pyöritykseen josta ei ole itsekään selvinnyt.
Mieti, ole yksin (jos pystyt), harkitse, juttele, tapaa joskus ja sitten kun tuntuu siltä että nyt se entinen ei enää kummittele ANNA PALAA!
Rakkaudella ja seksillä ei mielestäni ole aina keskenään mitään tekemistä. Tarpeita tyydyttäessäsi kerro se myös sille toiselle ettei mitään jää epäselväksi.
T: Siinä rajamailla, joko on aika...
Tyttöni jätti syyskuussa. Vaihtoi "parempaan". Sen jälkeen olen ollut ihan maassa. En ole jaksanut ainejärjestöni tapahtumissa käydä, enkä etsiä uutta naista elämääni, vaikka sellaista kaipaisinkin. Toisaalta rakastan edelleen exääni tosi paljon enkä oikein voisi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa.
Mitään en haluaisi niin paljon kun oman kultani takaisin. Olemme edelleen ystäviä, mutta hän viettää kaiken aikansa "paremman" uuden amispellensä kanssa.
Tyttö vaihtoi parempaan. I can take it.
Kolmas ylinopeus vuoden sisään = ajokielto tulossa. I can take it.
Työsoppari loppumassa ja kesäksi ei taida työtä olla enää tulossa. I can take it.
Nukun kaikki luennot ohi. I can take it.
YTHS:n kallonkutistajille kuukausien jono. I can take it.
Juominen auttaa. Ei tartte välittää kaikesta paskasta mitä elämä tarjoaa. I can take it.
teet vielä tollompia, kuten syyllistyt rattijuoppouteen.
Varmasti elämääsi tulee vaihteeksi positiivisiakin asioita, mutta kännääminen ei edistä asiaa. Mene tiedä tyttösikin kyllästyy "amis-pelleensä"?
No joo.... Vuojen tassa yrittany jatkaa elamaa siita missa se oli ennen suhetta, muttei vielakaan oo oikeen tullu mistaan mitaan. Vielakin odotan ja toivon Hanen palaavan. Uusi suhde ei pelasta tilannetta, pahentaa vaan.
Menee kai viela LIIAN KAUAN ennenka paasen tasta tunteesta eroon....
Olin 16 kun tapasin exäni joka oli yli 5v mua vanhempi, alettiin liikkua yhdessä ja käytännössä oltiin 24h/vrk/2v. Meillä erkaneminen alkoi n.4kk ennen varsinaista eroa. Kun erottiin, tapasin mieheni aika pian sen jälkeen (väliä 2kk). Tuon 2kk:n ajan meillä oli jonkin moinen seksisuhde, ja se päättyi kun tapasin nykyisen mieheni.
Oltiin miehen kanssa n.1v kaukosuhteessa, näin sain käsiteltyä eroni ja tavallaan nykyinen auttoi asioiden selkiyttäjänä. En tosin kaatanut kaikkea hänen niskaan. Toki nyt kun vuosia on kulunut miltei 5 erosta, enkä häntä juurikaan ajattele. Ainoastaan jos tulee radiosta jotain nostalgista musiikkia saattaa exä tulla mieleen.
Meillä on yhteinen kummilapsi ja nähdään silloin tällöin mutta en kyllä enää häntä kaipaa. Ollaan äskettäin nähty kahvin merkeissä siten että on ollut lapset mukana.
Mulla suruaika oli lyhyt mutta sainhan jatkoa sille tavallaan ;)
Lykkyä, kyllä se elämä tuo eteen sellaisen miehen/naisen jonka kanssa voi elää havaan vanhuteen.
T:Vaimo81
Erosin pitkästä suhteesta hieman yli vuosi sitten, jonka jälkeen en ole yhdenkään miehen kanssa käynyt edes treffeillä. Ex-mies paljastui loppujen lopuksi harvinaisen ikäväksi tapaukseksi ja jotenkin olen siitä saakka "pelännyt" kaikkia minua lähestyviä miehiä. Kaipa se tästä joskus alkaa helpottamaan...