Olen ollut naimisissa nyt jo kohta kymmenen vuotta saman naisen kanssa ja meillä on mukava perhe-elämä, lapsiakin. Kuitenkin seksi on aina ollut kompastuskivenä ja siksi luulenkin, että olemme päätyneet tähän tilanteeseen.
Vietän nykyään yhä enemmän ja enemmän aikaa kakkosnaiseni (en pidä sanasta rakastajatar; se on liian alistava ja yksipuolinen) luona ja viihdymmekin erittäin hyvin toistemme kanssa ja sängyssäkin sujuu hyvin. Vaimo ei kuitenkaan tätä voi sietää ja aiheuttaa jatkuvasti tulisia perheriitoja käytöksellään.
Olemme käyneet perheterapiassakin, mutta kysynpä vaan, että miten voi kolmen ihmisen ongelmia ratkoa siten, että vain kaksi heistä on läsnä. Ei mitenkään! Pelkkää riitelyä ja syyttelyä.
Olen koittanut hakea voimaa ystävistäni, joilla on sama tai samantyyppinen tilanne, mutta esim. vanhemmiltani en tukea saa. Heille merkitsee ulkokultainen onni enemmän kuin minun todellinen hyvinvointini. Minullakin on tarpeeni, enkä jaksa elää yksin lasten tai vaimon viihdykevärkkinä!
Ei ole koskaan helppoa puhua näin henkilökohtaisesta, mutta joskus tuska on vain niin suuri, eikä ymmärrystä tai lohtua löydy. Ihana kakkospuolisoni (ei toki virallinen, mutta kuitenkin) jaksaa tukea, on jaksanut jo kohta neljä vuotta, mutta joskus kaikki on vain niin vaikeaa.
Vaimoni, jos luet tämän, niin ajattele joskus muitakin kuin vain itseäsi!
Vietän nykyään yhä enemmän ja enemmän aikaa kakkosnaiseni (en pidä sanasta rakastajatar; se on liian alistava ja yksipuolinen) luona ja viihdymmekin erittäin hyvin toistemme kanssa ja sängyssäkin sujuu hyvin. Vaimo ei kuitenkaan tätä voi sietää ja aiheuttaa jatkuvasti tulisia perheriitoja käytöksellään.
Olemme käyneet perheterapiassakin, mutta kysynpä vaan, että miten voi kolmen ihmisen ongelmia ratkoa siten, että vain kaksi heistä on läsnä. Ei mitenkään! Pelkkää riitelyä ja syyttelyä.
Olen koittanut hakea voimaa ystävistäni, joilla on sama tai samantyyppinen tilanne, mutta esim. vanhemmiltani en tukea saa. Heille merkitsee ulkokultainen onni enemmän kuin minun todellinen hyvinvointini. Minullakin on tarpeeni, enkä jaksa elää yksin lasten tai vaimon viihdykevärkkinä!
Ei ole koskaan helppoa puhua näin henkilökohtaisesta, mutta joskus tuska on vain niin suuri, eikä ymmärrystä tai lohtua löydy. Ihana kakkospuolisoni (ei toki virallinen, mutta kuitenkin) jaksaa tukea, on jaksanut jo kohta neljä vuotta, mutta joskus kaikki on vain niin vaikeaa.
Vaimoni, jos luet tämän, niin ajattele joskus muitakin kuin vain itseäsi!
Vastaukset 17
Vanhimmat
...siis oletteko oikein sopineet avoimesta suhteesta? Että vaimosi siis tietää tästä ihastuttavasta kakkos-naisestasi? Sallitko myös vaimollesi kakkos-miehen?
Emme ole avoimesti sopineet, mutta alttarilla vannoimme rakkautta myötä- ja vastamäessä, tuli mitä tuli. Vaimoni asenne on tosipaikan ollen ollut yhtä kypsä kuin tuon alla olevan kommentoijan = ei sympatiaa, ei ymmärrystä.
Kiitos sinulle rohkaisusta, juuri sitä nyt kaipaan! Joskus tuntuu kuin olisin yksin taistossa tuulimyllyä vastaan, joka ei kuule, ei ymmärrä, huitoo vaan verbaalisiivekkeillään.
Onni ja hyvä olo tulee sinusta itsestäsi, vitun pelle. Sinun sisältäsi. Kannattaisi yrittää kasvaa aikuiseksi, vastuuntuntoiseksi ihmiseksi. Kukaan ulkopuolinen ei voi olla sinulle onni tai ilo. Ne tunteet tulevat sinusta itsestäsi ja niiden kehittäminen on täysin mahdollista - oppisit nauttimaan siitä mitä sinulla nyt on. Mutta se on liikaa vaadittu esineiden ja kuluttamisen sokeuttamalta nykyiseltä rappiosukupolvelta... Heti kun tulee pientä karikkoa, te pelokkaat kuvatukset heitätte kaiken menemään uskoen että uusi ihminen/asia/objekti tuo täyttymyksen.
Kolme kysymystä:
1. Syytät vaimoasi itsekeskeisyydestä. Oletko tosiaan niin sokea itseäsi kohtaan että et näe kakkoslutkan pitämistä äärimmäisenä itsekkyyden muotona, myös lapsiasi kohtaan?
2. Uskotko todella että jos tuo alhainen käärme jota rakastajaksesi kehtaat kutsua, astuisi elämääsi vaimona tms. koko elämäsi mullistuisi ja muuttuisi jotenkin perustavasti paremmaksi kuin se nyt on? Tajuatko näiden haavekuvien epärealistisuuden ja haihtuvuuden?
3. Joku jo kysyi, et vastannut: Sallitko vaimollesi kakkosmiehen?
Moi,
Lopeta nämä paskanjauhamiset aivokääpiö. Tuhlaat palstatilaa älykkäimmiltä kommentteilta.
Lopeta hyvän sään aikana.
HUH HUH!
toivottavasti et ole tosissasi. Vaimosi saa kaiken sympatian. Miten voit olla noin itsekeskeinen ja koko ajan vain puhua omista tunteistasi, jos kerta sulla on vaimo ja lapsi(a) niin koita hyvä mies pitää pili piilossa. Mars takaisin vaimon luo ja koita olla niinkuin normaalit ihmiset.
setähän puhukin vaan tarpeista.. ei tunteistaan..
Täysin provo koko teksti, sillä ei kukaan nainen ole niin tyhmä, että suostuisi tuollaiseen järjestelyyn ilman, että itselläänkin olisi rakastaja.
Mitäs pidät kahat naista. Oletko ihan tyhmä jos kuvittelit selviäväsi siitä ilman kärsimystä. Eikö sussa ole tarpeeksi miestä tekemään valintaa kahden naisen välillä.
Olet säälittävä vellihousu!
Olet IDIOOTTI ja SIKA!!!
Valitettavasti kaikki netin senssipalstat on pullollaan "onnellisesti" naimisissa olevien miesten salarakas-seksi-ilmoituksia.
Miehet haluavat kaiken - mukavan perhe-elämän, kaksi autoa, helppohoitoisen isyyden (= äiti hoitaa), ja sen lisäksi vilkkaan seksielämän. Itse ihmettelen, että mikseivät keskitä sitä rakastajattaren hakuun käytettyä aikaa vaimon viihdyttämiseen ja uudelleen sytyttämiseen.
En sinänsä tuomitse käytöstä, onhan se todella rankkaa laittaa kaikki sileäksi ja astua epävarmaan parisuhdetulevaisuuteen. Mutta jos käy huonosti, niin aika moneen sattuu.
"Miehet haluavat kaiken". Asioiden kärjistäminen ja jokaisen leimaaminen on säälittävää.
suoraan, miksi vaimosi ei innostu sinusta seksinkään merkeissä. Uskon, että joku toinen saa hänet vielä syttymään.
Tilastojen mukaan joka toinen pettää kumppaniaan ja joka kolmas liitto päättyy eroon. Toivon, että lasten takia tekin ymmärrätte erota, sillä lasten paras koti on vanhempien välinen suhde, eikä isän seksuaalinen tyydyttyneisyys.
Mietin vain, että jos tilanteenne olisi toisinpäin; vaimollasi neljä vuotta kestänyt kakkossuhde (jota hän pitäisi ykkössuhteena), sinulla ei, niin mahtaisiko sinultakaan irrota ymmärtämystä vaimoasi kohtaan? Olisiko kivaa?
Oli miten oli niin suosittelisin teille yksilöterapiaa.
tämä *RAUTANYRKKI* siis. Älkää menkö lankaan :)
ARPI AUKI JA LEILIT TISKIIN!!!PAINA NIIN,ETTÄ RUSTO ROIKAA JA PERÄLAUTA PAUKKUU!!!!!!!!!!!!Osta kuule,marketista kaks kiloo silakoita ja tee niillä tarpeesi.Tuoksu ja lopputulos on sama.JA MUISTA BONUSKORTTI!!!!!!!!!!!!!!!!!
Oli Rautanyrkki provo tai ei,
miksi hitossa meitin täytyy aina se toinen puolisko omistaa tai ainakin uskoa omistavansa??
Jos se pystyy hoitamaan kakkossuhteen niin, että
-perheen tulotaso pysyy suunnitellulla tasolla
-lasten kanssa oleminen ja harrastuksiin kuljetus ei häiriinny
-asia on perheen kannalta 'huomaamatonta'
-ei tule fyysisiä häiriöitä (tauteja)
niin miksi ei.
Kuluuko muna kun sitä käyttää, jääkö järveen vana kun yli soutaa. Keneltä se on pois, jos rakastelee jonkun kanssa? Toisaalta, molemmilla täytyy olla sama vapaus, eikä suhde sinne tai tänne saa olla lyömäase. En mitään promiskuiteettia kannata, mutta tämä 'tekstiviestipettäminen'-keskustelu käy kyllä mun hilseeni yli. Olin aikoinaan puolison kanssa samassa duunissa ja mun kertomat vähänkin kaksimieliset vitsit olivat suora loukkaus häntä kohtaan..
Missä on raja mitä voi kertoa omasta parisuhteesta muille tai kuinka paljon voi puhua seksistä kotiseinien ulkopuolella, häh. Mikä lintu likaa omaa pesää, aina sanotaan. Tää nykyinen rakkaus-omistamis-suhteistaminen on mennyt liian pitkälle. Ennen vahdittiin omaisuutta ja rajoitettiin suhteita sen takia, mutta nykyään uhrataan rakkuden alttarille kaikki.
Aluksi ajattelin, että väännät vitsiä mutta taidatkin olla ihan tosissasi!!!?
Siis sinulla on vaimo ja lapsia. Kai lapsia tehdessäsi ymmärsit, mihin tulet sitoutumaan ja kai naimisiin mennessäsi ymmärsit, ettei parisuhde ole pelkää onnea ja autuutta. Jos et silloin tajunnut niin toivottavasti saat aivotoimintasi tilanteen tasalle ja opettelet ajattelemaan muitakin kuin itseäsi ja tarpeitasi. Sinun tarpeesi eivät ole lähellekään niin tärkeitä kuin lapsesi tarpeet ja se, että tarjoat heille turvallisen kasvuympäristön ja AIKUISEN LÄSNÄOLON JA TURVAN. Jos seksi on sinun ja vaimosi kompastuskivi niin tee asialle jotakin. Älä kuitenkaan lähde helpoimmalle (ja raukkamaisimmalle!) tielle eli hankit kakkosnaisen, joka sinut tyydyttää ja jonka luona olet parhaimmillasi vaan yritä uskaltaa selvittää asianne vaimosi kanssa sillä kyse on parisuhdeongelmasta. Olette käyneet parisuhdeterapiassa mutta yhä äimistelelet, miten kolemn ihmisen ongelmia voi siellä ratkoa. Onko kakkosnaisellasi ongelmia??? Jos on, ne eivät teidän parisuhteeseenne kuulu. Hyvä, että haet voimaa ystävistäsi mutta parempi jos etsisit sitä myös itsestäsi, tukea ystäviltäsi varmasti saat. Vaimosi saa ajatella omaa hyvinvointiaan siinä missä sinäkin omaasi mutta keinoja molempien hyvinvointiin kannattaisi miettiä hieman tarkemmin. Kirjoituksesi on aika lapsellinen vuodatus aikuisen miehen kirjoittamaksi. Otahan itseäsi niskasta kiinni ja ala ajattelemaan lapsiasi ja perhettäsi koska niiden hyvinvoinnista sinä olet vastuussa ja unohda kakksonaisesi ja pelleilysi ja AIKUISTU HYVÄ MIES !
Lapset tarttee äidin (ei kahta äitiä) ja isän. Voin kokemuksella sanoa että kannattaa puhua ongelmista, kokeilla jotain uutta, olla kahden viikonloppu vaimon kanssa, lapset mummolle kyllä se kattoo. Mutta jos tota jatkat niin suosittelen avioeroa, kaikille parempi, ei tartte syyttömien kärsiä sinun tekosistasi.