Olen kohdannut vihdoinkin itseni ja olen hyväksynyt muutamia tosiasioita. Tästä ei ole muuta tietä, kuin ylöspäin.
Olen aiemmin harrastanut aktiivisesti liikuntaa ja olin varsin timmissä kunnossa. Kokosuhteeni oli tuolloin 185/95(ennen aktiivisempaa liikunnan harrastamista painoin 70 kiloa). Sitten loukkaannuin(jouduin lopettamaan liikunnan täysin) ja tuli muitakin huolia, paino heilahti tuonne 130 kiloon.
Järkyttävää. En voinut edes katsoa itseäni peilistä. Maailma oli romahtamassa.
Lukuisat puheet laihduttamisesta sun muusta. Yritin kaikenlaisia laihdutuskuureja, mutta turhaan. Lopulta tajusin todellisen syyn lihavuuteeni. Se ei niinkään pääasiassa johtunut ruokailutottumuksistani tai liikunnan puutteesta(merkittävä syy kylläkin). Suurin syy loppujen lopuksi oli korvien välissä(ainakin itselläni).
Olen itsekseni käsitellyt näitä ongelmia(henkisiä) erittäin huolella. Suuri ongelma vain oli, etten tiedostanut itse näitä ongelmia. Liika vertailu(minä ja muut) ei kerro ihmisen mielenterveydestä riittävästi. Olemmehan kaikki yksilöitä loppujen lopuksi. Koemme eriasiat eri tavoin. Kun olin saanut ne jotenkin jäsenneltyä, niin keskustelut erittäin hyvien ystävien kanssa ovat auttaneet(suuri kiitos heille).
Nyt, kun päässä tuntuu asiat olevan jotenkin kunnossa, niin en ole hirveästi muuttanut elintapojani. Vain aavistuksen verran olen seurannut ruokatottumuksiani. Liikuntaa harrastan kävelynä 30 min 3 kertaa viikossa(tulen vielä lisäämään liikuntaa kuukauden sisällä 3:n kertaiseksi, varovasti on hyvä aloittaa). Ja uskomatonta, mutta totta. Painoni on pudonnut 10 kiloa kahdessa viikossa. Tiedän, että suurin määrä on nestettä ja että kohta painoni putoaminen pysähtyy useiksi viikoiksi. Mutta painon putoaminen ei ole koskaan tuntunut näin helpolta aiemmin. Eikä se tule enää takaisin. Siitä, jos mistä olen varma.
Vaikeita aikoja on vielä edessä, mutta niistäkin selvitään. Täytyy vain muistaa, että mitään roskapuhetta ei ole lausahdus: "Terve sielu, terveessä ruumiissa"(mitenpäin vain).
Jos tästä oli jollekin jotain apua, niin hyvä.
Olen aiemmin harrastanut aktiivisesti liikuntaa ja olin varsin timmissä kunnossa. Kokosuhteeni oli tuolloin 185/95(ennen aktiivisempaa liikunnan harrastamista painoin 70 kiloa). Sitten loukkaannuin(jouduin lopettamaan liikunnan täysin) ja tuli muitakin huolia, paino heilahti tuonne 130 kiloon.
Järkyttävää. En voinut edes katsoa itseäni peilistä. Maailma oli romahtamassa.
Lukuisat puheet laihduttamisesta sun muusta. Yritin kaikenlaisia laihdutuskuureja, mutta turhaan. Lopulta tajusin todellisen syyn lihavuuteeni. Se ei niinkään pääasiassa johtunut ruokailutottumuksistani tai liikunnan puutteesta(merkittävä syy kylläkin). Suurin syy loppujen lopuksi oli korvien välissä(ainakin itselläni).
Olen itsekseni käsitellyt näitä ongelmia(henkisiä) erittäin huolella. Suuri ongelma vain oli, etten tiedostanut itse näitä ongelmia. Liika vertailu(minä ja muut) ei kerro ihmisen mielenterveydestä riittävästi. Olemmehan kaikki yksilöitä loppujen lopuksi. Koemme eriasiat eri tavoin. Kun olin saanut ne jotenkin jäsenneltyä, niin keskustelut erittäin hyvien ystävien kanssa ovat auttaneet(suuri kiitos heille).
Nyt, kun päässä tuntuu asiat olevan jotenkin kunnossa, niin en ole hirveästi muuttanut elintapojani. Vain aavistuksen verran olen seurannut ruokatottumuksiani. Liikuntaa harrastan kävelynä 30 min 3 kertaa viikossa(tulen vielä lisäämään liikuntaa kuukauden sisällä 3:n kertaiseksi, varovasti on hyvä aloittaa). Ja uskomatonta, mutta totta. Painoni on pudonnut 10 kiloa kahdessa viikossa. Tiedän, että suurin määrä on nestettä ja että kohta painoni putoaminen pysähtyy useiksi viikoiksi. Mutta painon putoaminen ei ole koskaan tuntunut näin helpolta aiemmin. Eikä se tule enää takaisin. Siitä, jos mistä olen varma.
Vaikeita aikoja on vielä edessä, mutta niistäkin selvitään. Täytyy vain muistaa, että mitään roskapuhetta ei ole lausahdus: "Terve sielu, terveessä ruumiissa"(mitenpäin vain).
Jos tästä oli jollekin jotain apua, niin hyvä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnea sinulle, olet oivaltanut asian jota monet vainhipaisevat.
Mutta ihan asiaan liittymättä, täytyy sanoa että tuo lausahdus, terve sielu terveessä ruumiissa, on alunperin ollut, "Kun olisikin terve sielu terveessä ruumiissa" ja kirjoittaja on tällä viitannut kreikkalaisiin urheilijoihin, jotka kirjoittajan mielestä olivat turhan täynnä itseään :) En ikävä kyllä muista kuka antiikin kirjailijoista näin kirjoitti, mutta tämä tieto on (ainakin minun tietääkseni) fakta. Yliopistoni professori luennoi meille sanonnoista ja siitä miten ne ovat aikojen kuluessa muuttuneet.
Otsikon lausahdus voi todellakin joidenkin mielestä pitää paikkansa. Itse en sitä suoraan allekirjoittaisi. Ja jos noita aiempia viestejä lukee, pitänee sitä hieman muuttaa...
"Terve sielu, terveessä laihassa ruumiissa"!
Lihavilla ja/tai ylipainoisillahan ei aiempien viestien mukaan voi/eikä saa olla minkäänlaista elämää.
Puhut tärkeää asiaa itsesi hyväksymisestä ja siitä kuinka vertailemme itseämme toisiin. Kuinka saisimme vielä nuo "normaalipainoisetkin" hyväksymään itsensä. Sillä itsensä hyväksymisen puutteesta heilläkin täytyy ongelmia olla, kun "hyökkää sanallisesti" toisia kohtaan tuolla tavalla. Kun he oppivat hyväksymään itsensä, voimme odottaa että he oppinevat vielä hyväsymään muutkin kanssaihmiset, jos hyvin käy!
Mielentervysongelmiakin kun näkyy olevan kiloista riippumatta.
Televisiossa on pieni nappula, kun ei ohjelma mielytä, jolla voi toosan sulkea, mutta jos ei kestä katsella läskiä, "terveillä hoikilla niskoillahan" voi kääntää päänsä toiseen suuntaan. Vai kuinka?
Kilothan eivät ole pelkästään ja vain syy sairauksiin, ainakaan tuonne nuppipuolelle.
Sairauksia kun on meillä kaikille tulee jossakin elämän vaiheessa, kiloista huolimatta. Terveys, hoikuus ja hyvä kunto, kun ei todellakaan ole pyhä kolminaisuus, jotka olisivat keskenään ikuisesti linkittyneitä. Väitän jopa, että hoikissa ihmisissä on enmmän huonokuntoisia, kuin lievästi ylipainoisilla. Heidän motivaationsa liikkumiseen kun tuntuu usein olevan kadoksissa pelkästään sen takia, kun ovat niin "hyvän näköisiä" muutenkin...
Ja kuinka ollakkaan, selluliitikin on ikuista, lihavilla ja laihoilla.
Jokainen meistä kantaa itse kilonsa, ei siinä toisten inhot auta - päinvastoin!
Sinun kaverisi voisi mukava olla - ei tuon "normaalipainoisen"!
Tsemppiä sinulle!