Väitetään että moni pariskunta eroaa kesälomien jälkeen kun paineet purkautuu. En ihmettele kun muistelee omaa perheelämää silloin nuorempana, oli meilläkin joskus tunteet kuumina, yhteenottoa ja riitaa kun muija suunnitteli liikaa kesä loman menoja, joka paikkaan piti mennä, käydä ja olla, lapselle kivaa ja sitten itse jäi ilman, oli jo stressi päällä enenkuin työ edes alkoi. Ajan myötä on tullut viisaaksi, en sukuloi tai suunnittele mitään etukäteen, en lupaudu mihinkään vaan fiiliksen mukaan ja sekös muijaa harmittaa kun ei ole suunnitelmia mitä voi noudattaa. Päädyimme jo vuosia sitten seuraavaan, kumpikin saa lomailla miten haluaa ja sitten ollaan yleensä yksi viikko yhdessä, sopii mulle ja muijalle.Ja suhdekin tuulettuu kun saa vähän välimatkaa toiseen. Jos haluaa välttää välirikkoa tai jopa erilleen muuttoa kannattaa ottaa rennosti ja välimatkaa myös kesä aikaan.
En ihmettele
meillätoimi
2168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri näin. Parisuhteessa kannattaa läpi vuoden, etenkin kesälomalla suunnitella ajankäyttö niin, että molemmille jää aikaa tehdä mitä huvittaa. Läheisyyden ja etäisyyden sopiva vuorottelu on parisuhteessa a ja o.
Monia tapoja. Me olemme eläneet tilanteiden mukaan.
Kalliiden lentojen vuosina, kun lapsemme kulkivat mukana, olimme lomistamme 2 - 4 viikkoa omalla autolla Euroopassa.
Sovimme vaimon kanssa pääpiirteissään kohdealueen ja siltä pohjalta vaimo hankki ko. alueiden tapahtumakalenterit jotka olivat apuna suunnitellessamme reittejä ja viipymisiä. Vaimo hankki lauttaliput.
Alkuvuosina kuljimme teltan kanssa. Sittemmin leirintäalueiden mökkien ja lopulta yksityismajoitusten varassa.
Koskaan ei ollut mitää kränää.
Ollessamme kahden ovat lomamme viikon kaupunkilomista kiertomatkoihin ja viikon risteilyihin.
Espanjaa en laske lomailuksi.
Jos halutaan etsiä riidan edellytyksiä niin ollessani Espanjassa työnhakijana 3kk:n jaksoja, otti vaimoni ommaa lommaa ja oli kaverinani. Elimme normaalia elämää vieraassa kieliympäristössä ilman kontakteja suomalaisiin. Tuossa olisi kai ollut eripuran perusaineksia.
Kun valmistelin "eläköitymisen" taloudellista pohjaa niin enkä ahneuksissani raaskinut pitää taukoja, kehoitin vaimoani etsimään itselleen reisukaverin ja jatkamaan totunnaista reisurytmiään kuten hän myös teki. Tuon kolmevuotisen kkauden jälkeenkin hän tekee vuosittain muutaman oman reisunsa. Joskus kaverinsa kanssa Tallinnassa muutama vurokausi. Joskus viikon kaupunkimatkoja. Kerran kaksiviikkoinen Sisiliassa ja pisin kolme viikkoa Espanjassa.
Yksituumaisuutemme perustekijöinä lienevät molempien kiinnostus matkusteluun ilman reunaehtoja ja se, ettemme ole mökki-ihmisiä joka sekin oli kokeiltava.
Reisussa minä en lähde millekään rättien hypistelykierrokselle vaan kehitän oman ohjelmani, tersseilta erotiikkamuseoon.