Hei!
Olen asiasta maininnut hänelle. Melkein jokaisen 10 minuutin sisällä minun tai hänen töistä tullessa alkaa jonkunlainen valitus. Milloin kampaaja. Milloin työ. Milloin mikäkin.
Tämä on alkanut vaikuttaa minuun isosti. En enää jaksa kuunnella sitä, mikä omasta mielestäni alkaa tuntua jatkuvalta paskalta. Olen sanonut kauniisti, että käy ne asiat läpi tyttökaverien kanssa ennen kotiin tulemista. Voin kyllä kuunnella, mutta en halua että yhteinen tapaaminen on aina siitä, mitä sinulla on mennyt pieleen.
Jos otan askeleen taaksepäin, niin minulla tulee mieleen ettei tällainen ihminen sovi lapseni äidiksi. Haluan sellaisen ihmisen, jonka elämä on kasassa ja jota hän pystyy pitämään kasassa. Vaadinko liikaa?
Olen asiasta maininnut hänelle. Melkein jokaisen 10 minuutin sisällä minun tai hänen töistä tullessa alkaa jonkunlainen valitus. Milloin kampaaja. Milloin työ. Milloin mikäkin.
Tämä on alkanut vaikuttaa minuun isosti. En enää jaksa kuunnella sitä, mikä omasta mielestäni alkaa tuntua jatkuvalta paskalta. Olen sanonut kauniisti, että käy ne asiat läpi tyttökaverien kanssa ennen kotiin tulemista. Voin kyllä kuunnella, mutta en halua että yhteinen tapaaminen on aina siitä, mitä sinulla on mennyt pieleen.
Jos otan askeleen taaksepäin, niin minulla tulee mieleen ettei tällainen ihminen sovi lapseni äidiksi. Haluan sellaisen ihmisen, jonka elämä on kasassa ja jota hän pystyy pitämään kasassa. Vaadinko liikaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Parishde ei ole sinua varten. Nosta siis kytkintä.
Et vaadi.. Kyllähän yhteiselämän pitää olla muutakin kuin pelkkää valitusta.
Itsekin olin pitkään huonossa suhteessa ja mies valitti aina milloin mistäkin. Ei sitä jaksanut pidemmän päälle. Lopulta selvisi muutakin.. Hän oli pettänyt minua suhteen alusta lähtien.
Siihen päättyi se suhde enkä ole kaivannut häntä sen koommin.
Elämä voi olla mukavaa yksinkin kunhan ystäviä on... :)
Kaikissa ihmissuhteissa, ja varsinkin parisuhteessa, positiivinen perusasenne on tärkeä.
En yleensä ryhdy neuvomaan vaan etsin omasta elämästäni ongelmaa sivuavan asian mutta nyt on sanottava, että etsi uusi kumppani!
Perustyytymättömyys on parantumaton ja parantamaton tauti.
Kuulostaisi pikkaisen stressinpoikaselta:D Tähän sopisi otsikoksi "Stressaako töissä?" "Onko vaikea palautua arjen kiireistä?" "Viisi tapaa, millä saat.. jotain.. "
No oikeesti. Vähän epistä ehkä sanoa, että mee muualle valittaan. Kannattaisi ehkä sitä viittä tapaa kokeilla. Aloita koko juttu sillä, että sanot olevasi huolissaan hänestä, sillä ei ole ennen valitellut/ on ollut niin aurinkoinen tms. Sitten voi alkaa miettiä keinoja, miten purkaa stressi ennen keskustelua. Puhumatta ensimmäinen puolituntia? Suoraan sänkyyn? ;) Mikä tekisi hyvän olon toiselle, varmaan tiedät paremmin kuin kukaan täällä.
Minä ja puolisoni yleensä tunnistetaan ärripurrikohtaukset ja jos tunteet tiukalla kotiatullessa, niin mennään keskustellen tai hiljaa kahvinkeittimelle/ istuskellaan omissa oloissa hetki/ pusutellaan puhumatta samalla kun kerätään pyykkejä huoneista/ ensimmäinen kotiintullut laittaa klassista soimaan jne.
Kiitos kaikille tähänastisista.
Ehkä tilanne on sellainen, että oma jaksaminen ja sen takia ymmärrys on ollut turhan vähällä. Kuitenkin tuntuu, että minä olen kuitenkin se, joka saa kantaa kaikki suhteen asiat taloudesta lähtien. Olen kaatanut omasta mielestäni energiaa niin paljon tähän suhteeseen, että kaikki on annettu - ja sen takia myös huolehtiminen omasta itsestä ja omasta hyvinvoinnista on kärsinyt pahasti. Se puolestaan on alkanut nostamaan pintaan katkeruutta
Ehkä sen oman jaksamisen puutteen takia ei enää niitä viittä askelta jaksa ylläpitää. Se tietenkin on huono asia suhteelle. Vielä jos olen kuullut asian ja kuunnellut ja sitten sanonut kiltisti, että sovitaanko ettei tuosta enää puhuta. En jaksa kuunnella juuri nyt negatiivisia asioita.
...sitten pitkin päivää se tulee jollakin tavalla esiin. "En ole moneen tuntiin ajatellut asiaa X" tai jotakin asiaan liittyvää. Minä voisin tuohon sanoa, että "En minäkään ajatellut sitä moneen tuntiin, mutta nyt ajattelen."
Hänellä tuntuu olevan vaikeaa osa-aikatöissä. Tuntuu kuitenkin siltä, että hänellä on ollut aina joitakin ongelmia. Itselläni taas on ollut sellainen yes you can -asenne ja että kaikesta selviytyy. Itse olenkin päässyt elämässä aika pitkälle monella eri osa-alueella, mutta tuntuu että hän painii aivan perusasioiden kanssa. Kannustaminen ja auttaminen (vähän kokeneempana neuvominen) ei tunnu tuovan minkäänlaista tulosta.
Ollaan oltu kolme vuotta yhdessä. Itselläni oli tavoitteena että siinä vaiheessa olisi yhteinen elämä siinä vaiheessa, että meillä olisi perhe. Mietityttää se, että kuinka monta vuotta kestää ennen kuin molemmilla olisi edes elämän perusasiat kunnossa - työ, ystävät, harrastukset ja yhdessäolo - joiden päälle voi sitten rakentaa.
Ehkä tuo aloitus oli sellainen puuskahdus, jonka yleensä pidän sisälläni. Suhteen sisäisiä asioita on vähän vaikea jutella muiden kanssa. Varsinkin jos kavereita näkee harvoin, niin ei haluaisi kaataa paskaa heidän niskaan.
Selväähän se on, että jollakin tavalla tilanne pitää saada purettua. Ei vain tunnu siltä, että se on enää tässä vaiheessa mahdollista. Olen useamman kerran sanonut puolisolleni, että käydään juttelemassa parisuhdeterapeutilla nämä asiat, kun kaava toistuu emmekä tunnu pääsevän eroon siitä. Ei ole suostunut. Ei siitä kuulemma mitään apua ole.
...ja ehkä isoimman pettymyksen on tuottanut se, että olisin tähän mennessä halunnut että olisi enemmänkin kuin me kaksi. Omasta asenteesta ja panoksesta se on kiinni paljolti - kuinka toista kohtelee ja kuinka asioihin suhtautuu. Mutta joo. Nyt on vaikea suhtautua siihen, että hänestä olisi vaimoksi ja äidiksi. Kotiäidiksi kyllä, mutta se ei ole elämä jota haluan. Haluan tosiaan sen, että molemmilla on oma elämä, sitten on se yhteinen elämä ja molemmat kantavat kortensa kekoon.
Olen tehnyt kovaa duunia koko elämäni. Tuntuisi aika kurjalta, jos toinen tulisi tyhjien taskujen ja työttömyyden kanssa sellaiseen pöytään, kun maailmassa on varmasti kunnollisia naisia, joilla oma elämä on kunnossa ja oikea parisuhde kiinnostaa. Nyt kolme vuotta tässä on mennyt. Sen panoksen olisi voinut käyttää johonkin toiseen tai sitten omaan uraan. Viivan alla olisi ainakin paljon enemmän.
Älä hanki lapsia tuossa tilanteessa. Mitä tahansa muuta muttei sitä.
Jos tuossa vaiheessa jo tuollaista, niin ei tule mitään.
Muijani on myös joka päiväinen valittaja, oikein pelkään hetkeä kun ovi käy, naamastakin jo näkee että alkaa, Töissä taas sitä ja tätä vääntöä, mikään ei ole hyvin, ruoka on liian lämmintä ja mausteetonta, valittaa ja haukkuu mua. Olen sanonut pari kertaa että hoitakaa asiat työ paikalla ei auta että kiukuttelet mulle ja haittaa vielä parisuhdetta ja siitäkös muija suuttuu kun en halua kuunnella työ murheita. Kaataa paskat mun niskaa joka päivä kun tulee töistä sit ihmettelee kun en halua kuunnella ja pysyn etäällä. Olen kyllä tottunut kiukutteluun ja muijan oikkuihin, yhdessä pian 28 vuotta. Vinkki aloittajalle, lähde kun vielä voit.
Tyhjänpäiväisiä kitisijöitä ei kannata kenenkään miehen ottaa nurkkiinsa pyörimään.
Tiedän kyllä tasan tarkkaan tuon ihmistyypin mistä puhut ja he eivät koskaan tuosta sairaudesta parane. Tällä hetkellä nillittää töistä jne, mutta kun saatte lapsen tehtyä niin alkaa nillitys sinusta ja sinun tekemisistä. Oletko valmis kuuntelemaan loppuelämäsi narsistista haukkumistasi?
Jos vaikka itseäni mietin, niin en muista, että olisin koskaan kotona miettinyt enää työasioita ja eikä siellä mitään ongelmia ikinä olekkaan. Nämä tyhjäpäät keksivät itse näitä ongelmia ja luovat niitä työpaikallaan ja kaikkialla missä ovatkaan. So long mary ja ihme että heräsit vasta nyt. Tuohon asiaan kanattaa kiinnittää suuri huomio jo heti suhteen alussa. Tuo draama henkisyys on itselleni suurin turn off naisessa heti ylipainon jälkeen..
Olen+kyllä+nähnyt+merkkejä+jo+pidemmän,+mutta+olen+joko+tyhmä+tai+turhan+sitkeä.+Sitten+kun+lähden+parisuhteeseen,+niin+olen+siinä+110%.+Olen+ajatellut+sitä,+että+jos+oma+pää+on+kunnossa,+niin+ne+varoitusmerkit+ovat+ihan+oikeita.+Silloin+niistä+pitäisi+puhua.+Ja+sitten+on+ok+jos+asiat+muuttuvat,+jos+eivät+niin+pariskunnan+osapuolet+muuttavat.
Kolme vuotta on juurikin sellainen hassu virstanpylväs- hommeli parisuhteessa, että siihen on käyttänyt aikaa ja vaivaa, eikä oikein jaksaisi aloittaa alusta, mutta siinä vaiheessa viimeistään sellainen hekuma jää vähemmälle ja arki tiivistyy. Mutta aina voi tutkiskella, onko tilanne sama kuuden vuoden päästä? Lähteminen ei ole sen helmpompaa silloinkaan.
Millainen kultsusi oli silloin kun tapasitte? Jos elämänilo on hävinnyt matkan varrella, se tulee kyllä takaisin oikealla asenteella. Tosin asenteen on löydyttävä hänestä itsestään. Ja halu siihen onnellisuuteen.
Eikö ole vähän hassua, miten emme suomalaisittain oikein saa olla onnellisia? Tai hirtsiläinen, jos näytät sen! Yksi ihmiselon vaikeuksista on mielestäni tuo, että osaa antaa itselleen luvan olla iloinen. Osaa nauttia siitä, eikä välitä, vaikka kakkaa tulee niskaan silloin, kun näyttää sen.
On kyllä ehkä olemassa ihmistyyppi, mikä tulee onnelliseksi valittamisesta. Olen törmännyt tähän parisen kertaa, mutta en ole täysin varma asiasta. Kohtaamiset ovat olleet suhteellisen intenssiivisiä ja lyhyitä. Lähinnä itse kuunnellut suu auki, että mikä kaikki on vialla. :)
Minusta kuulostaa vähän siltä, että yrität korjata tilannetta niillä keinoilla, mitä osaat. Niinkuin tuo talouden ylläpito ja vastuun ottaminen.. Koet olevasi vastuussa (yksin?) teidän molempien onnellisuudesta, joten laitat paukkuja, ja otat taakkaa kannettavaksi siellä, missä voit. On varmaan ihan okei olla ritari valkoisella ratsulla, mutta ritarit taisivat menehtyä taistelukentällä ennenkuin näkivät, miten jälkikasvu kehittyy.
Ehkä tunnet syyllisyyttä omasta elämästäsi kavereiden kanssa ja se saa sinut uskomaan, että kultsu stalkkaa tms.? Ehkä puolisollasi on visio siitä, millainen parisuhteen pitäisi olla, mutta ei ole aivan varma siitä, uskaltaako sanoa sulle, että nyt jäädään kotiin sohvalle, koska miehille pitää antaa omaa tilaa?
Sitä perusasioiden kunnossaoloa ei ehkä kuitenkaan kannata odotella. Paljon ihmiset sanoo, että 'sitten kun voitan lotossa, olen onnellinen', mutta mielestäni sellaisen odotteleminen on vähän ..ankeaa..?
Kuullostaa siltä että sinulla on ihmissuhde. Tee niinkuin minä. Hankkiudu eroon kaikista lähimmäisistä. On todella kivaa kun voi hengittää.
Mm. Minulla on kyllä läheisiä... he eivät valita, heidän lähellään voi hengittää. Kaikki ihmissuhteet eivät ole kurjia.