Oiskohan ollut sodan ylivoimaisesti paras hävittäjä?
Tehokas jabo: kantoi 1000kg pommeja ja raketteja, jopa 1500kg oli mahdollinen! Nopeus yli 700kph, eli todella nopea, minkä lisäksi myös ketterä. Pärjäsi korkealla ja matalalla. Omasi suuren toimintasäteen. Tukialuskoneena oli vankkarakenteinen ja kesti hyvin vaurioita.
Juu, tukialuskäytössä oli alkuun ongelmia laskeutumisessa mutta oikealla tekniikalla sekin sujui ja tuostahan ei ollut tietenkään mitään ongelmaa maakentiltä lennettäessä.
Toimintasäde ainoastaan hivenen vähemmän kuin Mustangilla, kaikessa muussa F4U oli parempi. Thunderbolt ei ollut oikeastaan missään ainakaan merkittävästi parempi ja jäi kirkkaasti jälkeen toimintasäteessä ja osittain lento-ominaisuuksissa ainakin korkealla.
Corsairin hinnaksi on mainittu yleensä 70t USD. Vertailuna Mustang maksoi 50t USD ja Thunderbolt 80t.
Tehokas jabo: kantoi 1000kg pommeja ja raketteja, jopa 1500kg oli mahdollinen! Nopeus yli 700kph, eli todella nopea, minkä lisäksi myös ketterä. Pärjäsi korkealla ja matalalla. Omasi suuren toimintasäteen. Tukialuskoneena oli vankkarakenteinen ja kesti hyvin vaurioita.
Juu, tukialuskäytössä oli alkuun ongelmia laskeutumisessa mutta oikealla tekniikalla sekin sujui ja tuostahan ei ollut tietenkään mitään ongelmaa maakentiltä lennettäessä.
Toimintasäde ainoastaan hivenen vähemmän kuin Mustangilla, kaikessa muussa F4U oli parempi. Thunderbolt ei ollut oikeastaan missään ainakaan merkittävästi parempi ja jäi kirkkaasti jälkeen toimintasäteessä ja osittain lento-ominaisuuksissa ainakin korkealla.
Corsairin hinnaksi on mainittu yleensä 70t USD. Vertailuna Mustang maksoi 50t USD ja Thunderbolt 80t.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Ei ainakaan saavutettujen tulosten perusteella. Eniten pudotuksia lienee saavuttanut Messerschmitt Bf109. Suoritusarvoilla mitaten II maailmansodan paras hävittäjä oli Messerschmitt Me 262.
Jahas, sakufaniin iski näemmä defenssit päälle.
Onpas tosi yllättävää että vuonna 1939 aloittanut hävittäjä pudottelee enemmän kuin vuonna 1943 palvelukseen astunut....
"Suoritusarvoilla mitaten II maailmansodan paras hävittäjä oli Messerschmitt Me 262. "
Kerrotko lisätietoja esim. sen kaartotaistelukyvystä, ketteryydestä ja toiminta-ajasta sekä -matkasta? Miten mahtoi vertautua vastustajiin.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa! Yleensä se joka ei pärjää väittelyssä menee henkilökohtisuuksiin.
Luetun ymmärtämisessä näyttää toverilla olevan huomattavia vaikeuksia: minä nimenomaan sanoin, että ei ainakaan tulosten perusteella. Millä hävittäjän paremmuutta mitataan jos ei tuloksilla? Korkeajännityssarjan, josta olet hankkinut perustietosi, kansakunta sanoo:"The proof of the pudding is in the eating." (Voin kertoa suomennoksen jos et saa Google-kääntäjää toimimaan.)
Jos mäntämoottorikone on parempi kuin suihkuhävittäjä, niin miksi niitä ei käytetä nykyään?
Suoritusarvoilla voi Me262 tapauksessa pyyhkiä peppua. Kone ei soveltunut mihinkään muuhun kuin aivan lähellä lentävien pommikonemuodostelmien torjuntaan, jossa sen nopeus ja nousukyky pääsi oikeuksiinsa eikä surkean vähäinen toiminta-aika muodostanut ylivoimaista estettä. Hävittäjiä vastaan se oli korkeintaan keskinkertainen, koska menetti nopeutensa kaartotaistelussa. Ilmaherruus- ja saattohävittäjänä se oli surkea, koska toiminta-aika oli onnettoman lyhyt. Jabona se oli surkea, koska ei ollut siihen edes suunniteltu.
Eli todella yksiulotteinen vekotin ja laajalti ylihypetetty sakujen fanipoikien toimesta pelkän valmistusmaansa vuoksi.
Ihme kun kaikki nykyajan hävittäjät perustuvat siihen.
"Millä hävittäjän paremmuutta mitataan jos ei tuloksilla?"
No, mitä osaa tuloksista ajattelit käyttää? 109 pudotti enemmän, mutta sitä myös pudotettiin enemmän ;)
"Ihme kun kaikki nykyajan hävittäjät perustuvat siihen."
Suunnilleen yhtä paljon kuin ne perustuvat Meteoriin ;)
Wikipedia kertoo erään kriteerin paremmuudesta:
"Messerschmitt Bf 109 on ilmailuhistorian eniten valmistettu hävittäjälentokone. Koneella saavutettiin sekä konetyyppi- että lentäjäkohtainen maailmanennätys ilmavoittojen määrässä. Sillä on myös konetyyppi- ja lentäjäkohtainen Suomen ennätys ilmavoitoissa."
Jos ruvetaan hyttysiä kuurnimaan, Saburo Sakai kertoo "Samurai"-muistelmakirjassaan sodan viimeisinä aikoina valmistuneesta japanilaisesta "Reppu"-hävittäjästä, joka oli ominaisuuksiltaan ylivoimainen mihin tahansa muuhun aikansa koneeseen verrattuna. Sakain mukaan se kykeni nousussa pyörimään Mustangin ympäri. Reppua saatiin valmiiksi vain kuusi (toisissa lähteissä 9) kappaletta, kun Mitsubishin tehtaat joiden piti alkaa valmistaa sitä pommitettiin raunioiksi. Mutta "Korkeajännitys"- ja "Siivet"-lehdistä sivistyksensä ammentaneet sotahistorioitsijat ovat täällä vakuuttavasti todistaneet, että sellaisilla seikoilla ei ole merkitystä. Ainoalla ehjäksi jääneellä Reppulla sodan jälkeen lentäneet amerikkalaiset olivat olleet äimän käkenä. Näillä kriteereillä paras hävittäjälentokone oli siis Mitsubishi A7M Reppu.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saburō_Sakai
"Wikipedia kertoo erään kriteerin paremmuudesta...."
Mutta eihän tuossa "paremmuudesta" sanota mitään? Mikä tahansa kymmenissä tuhansissa valmistettu asejärjestelmä, kuten T-34 tai Sherman, on varmasti aiheuttanut ennätysmäärissä tuhoa, mutta en ole vielä nähnyt kenenkään vakavissaan julistavan Shermania parhaimmaksi psanssarivaunuksi ;)
"Sakain mukaan se kykeni nousussa pyörimään Mustangin ympäri. Reppua saatiin valmiiksi vain kuusi (toisissa lähteissä 9) kappaletta, kun Mitsubishin tehtaat joiden piti alkaa valmistaa sitä pommitettiin raunioiksi."
Japanilaisten puolella A7M:n tuotantoa yritettiin vielä saada käyntiin kesällä -45 kun F8F oli jo laivuepalveluksessa vastapuolella, vaikka ei varsinaisiin taistelutoimiin osallistunutkaan.
"Ainoalla ehjäksi jääneellä Reppulla sodan jälkeen lentäneet amerikkalaiset olivat olleet äimän käkenä."
Kuten muutkin osat Sakain tarinasta, siinä kuulostaa olevan hieman Hokkaidon lisää; liittoutuneet ilmeisesti eivät edes löytäneet yhtään operaatiokuntoista A7M-hävittäjää, mikä sinänsä ei yllättäisi. Japanilaiset hävittivät paljon materiaalia ennen liittoutuneiden miehitysjoukkojen saapumista.
"Näillä kriteereillä paras hävittäjälentokone oli siis Mitsubishi A7M Reppu."
Samoilla kriteereillä kaikkein peljättävimpiä aseita sodassa olivat saksalaisten mukaan liittoutuneiden käytössä olleet kaksipiippuiset pst-tykit ja automaattiset kenttähaupitsit. Tosin, kumpaakaan asetyyppiä ei tiettävästi ollut olemassa, vaikka saksalaisten puolesta niistä löytyy mainintoja ;)
”Hävittäjiä vastaan se oli korkeintaan keskinkertainen, koska menetti nopeutensa kaartotaistelussa. ”
Varmasti, mutta kun ME-262 ei osallistunut kaartotaisteluihin hävittäjien kanssa! Se oli ylivoimaisen nopea eikä lännen hävittäjät saaneet sitä kiinni! Siksi se pystyi valitsemaan koska ja miten taisteli! Ei nykyaikaiset suihkuhävittäjät liioin ole kuuluja kaartelussa!
"Ei nykyaikaiset suihkuhävittäjät liioin ole kuuluja kaartelussa!"
Vähänpä tiedät. Kaartotaistelu ja loistava ketteryys on mm. F-16, Mirage 2000, F-15, Mig-29 ja Su-27 tavaramerkkejä.
Kaartotaistelun ja ketteryyden vaikutus tulee jatkossa myös kasvamaan, koska lisääntyvät stealth-ominaisuudet vähentävät mahdollisuuksia BVR-taisteluun.
Mikseivät amerikkalaiset sitten kopioineet tuota ihmekonetta?
*ilmavoittojen määrässä."
Tarkoittaa: ilmavoittoväitteiden määrässä.
” Suunnilleen yhtä paljon kuin ne perustuvat Meteoriin ;)”’
Mutta me-262 ehti rintamakäyttöön! Ja tiedoksesi: mikään suihkuhävittäjä ei sovellu kaartotaisteluun! Niiden valtti on nopeus ja se menetetään kaartotaistelussa!
Auttaako Tarkkispoikaa yhtään, jos kerron, ettei Mig-15 pärjännyt kaartotaistelussa?
Jos KYSE oli saavutettujen ilmavoittojen määrästä niin 6:lla voitolla EI SIJOITU KORKEALLE! Älä aina liikuttele maalitolppia!
” Ilmaherruus- ja saattohävittäjänä se oli surkea, koska toiminta-aika oli onnettoman lyhyt. ”
Lentoaika oli Wikin mukaan yksi tunti, joka nopeuden huomioiden oli täysin riittävä! Suikuhäviyyäjän tärkein ominaisuus on vauhti, jota ei saa hukata kaartotaistelussa. Kun koneilla opittiin lentämään niin niillä saavutettiin tapposuhde 1 : 5. Vauhdillaan ne ohittivat vaivatta liittoutuneiden saattohävittäjät, tulittivat pommokoneita ja lensivät karkuun.
Vaikka niin! Ne korreloivat keskenään! Osa väitteistä on vääriä, mutta ilkman väitteitä ei ole voittojakaan!
"Mutta me-262 ehti rintamakäyttöön!"
Niin ehti Meteorkin.
"Ja tiedoksesi: mikään suihkuhävittäjä ei sovellu kaartotaisteluun! Niiden valtti on nopeus ja se menetetään kaartotaistelussa!"
Miksi ajattelit selostaa asiaa minulle?
"Auttaako Tarkkispoikaa yhtään, jos kerron, ettei Mig-15 pärjännyt kaartotaistelussa?"
En tiedä, kysy siltä "takkispojaltasi".
///MeAgaln
Thunderboltkin on suositumpi.
Sodassa lentäjät lentävät sillä, millä käsketään ja on tarjolla!
Hei hemmot, nyt eletään 2018-lukua ja keskustellaan siitä ostaako Suomi Hornetit vai Migit.
Supomen ostolistan ehdokkaana ei ole Migiä, eikä Hornetia.
Super-Hornet on.
Tuo Corsairin malli joka saavutti yli 700km/h nopeuden tuli rintamalle vasta v. 1945 alussa. Olishan tuo ollut mielenkiintoista jos olisi ottanut matsia vaikka FW TA 152C-1 kanssa.
Ehdottomasti vertailuun on otettava mukaan myös Yakolev Yak-9 ( 43-45) Neuvostoliiton ylpeys , johon venäläiset insinöörit olivat kyenneet kasaamaan itäisen suurvallan toleranssit
Vertailuun vaikkapa ;Suursuomessa suunniteltu ja rakennettu Vl Myrsky jonka saavutukset historijoitsijat tahtovat unohtaa
Mutta oliko japsien maavoimien Ki-43 Hayabuse kuitenkin kaikkein paras lentokone sodassa , pudotustilastoja ei löydy mutta
"Suursuomessa suunniteltu ja rakennettu Vl Myrsky jonka saavutukset historijoitsijat tahtovat unohtaa"
Täytyy muistaa että Suomessa oli 3,8 miljoonaa asukasta ja Neuvostoliitossa 167 ennen sodan puhkeamista. Ei Myrsky tai Pyörremyrsky huonoja koneita olleet kun niiden tietyt materiaalista johtuvat ongelmat olisi korjattu.
Myrsky oli vanerirakenteinen viritelmä Fokker D21 hävittäjästä , hidas huono ja heikosti asetstettu . poliitisten sekopäitten päätöksillä sitä rakennettiin 50 kpl sarja , vanhentunutta romua jo etukäteen.
Typeryyksiä kaikki suursuomen sotaherrat, niin silloin kuin aikaisemmin ja myöhemmin,
Verrataan kunnolliseen puurakennevehkeeseen ; vanjojen IL-2 oli puusiivellä ja perällä rakennettu erittäin toimiva mylly , maataistelukone ei häivehävittäjä , kuten Pyörremyrsky jota kukaan ei nähnyt
Mutta suuressa maailmassa pätevät kehittivät lentolaitteen ; kanadan de Havilland viilurakenteen liimaukset ja prässäys kasauksen ja britannian skotit hyvän lentokoneen , kesken sodan ja synnyttivät ;
Mosquiton , ehkä monipuolisimman lentovehkeen koko WWII aikana , varsinkin kun siihen syksystä 43 alettiin asentaa tutkia , syntyi niin monia käyttökelpoisia variaatioita että vot
Aloitukseen palautuen ; 38 Ameriikan politiikot ja posetiivarit päättivät että paras hävittäjä on P-40 ja muita tyyppejä ei tarvita
vertailun vuoksi , suomalaiset poliitikot päättivät että rahan sijoittaminen puolustusvoimien hankintoihin on ihan perseestä eikä tuommoiseen perseilyyn pidä ryhtyä , ts Suomessa ei koulutettu ilmavoimien reservejä , Ripon riittää kaikkeen
Myrsky oli hevosliimalla kasattu puurakenteinen laite joka hajosi päreiksi syöksyttäessä. Harrastajat kasaavat/restauroivat Myrskyä, netistä löytyy kuvia projektista. Rima-vaneri runkorakenne on kuin optimistijollassa.
Joo, Myrskyä vois verrata Neuvostoliiton LaGG -hävittäjiin. Myrskyn suunnittelu aloitettiin aikoinaan tilanteessa, jolloin Suomella oli vaikeuksia hankkia hävittäjiä. Kone suunniteltiin vuoden 1939 maailmaan ja spesifikaatiot oli sen mukaisia. Välillä projekti oli jäissä, tai eteni todella hitaasti, mutta jatkosodan alettua nähtiin, että tällä projektilla saataisiin hävittäjäaseeseen tarvittua vahvistusta. Lopulta hommassa kesti niin pitkään, että koneet saatiin rintamalle vasta pari kuukautta ennen jatkosodan päättymistä. Lisäksi amerikkalaiset olivat pommittaneet liimatehtaan Saksassa ja koneet piti näin ollen kasata heikompilaatuisella liimalla, minkä seuraukset huomattiin sitten 44-45 -talven jälkeen, kun liimaukset alkoivat ratkeilemaan.
Myrsky oli hävittäjänä selvästi parempi, kuin NL:n edelleen suurina määrinä käyttämä vanerista tehty ruumisarkku LaGG-3. Molemmat koneet oli tosiaan tehty puusta ja syy oli molempien kohdalla sama, eli pyrittiin takaamaan koneen tuotanto tilanteessa, missä materiaaleja ei ole sodan takia saatavilla. Myrsky oli koneena suoritusarvoiltaan esim. Brewsteriä ja Hurricanea parempi.
Puukoneessa ei sinällään ole mitään vikaa, neukut kehittivät LaGG-3:n pohjalta niinikään puisen La-5:n, joka oli esim. Spitfire vitosta parempi kone.
Sama motti tanderbultissa, mutta boltti ottaa 2.5x enemmän gasoo, joten varmaan sillä kannattaa lähteä.
Ja poltti sitä enemmän myös. Corsairin toimintasäde oli lähes puolet pidempi. Thunderboltin taloudellisin matkalentokorkeus oli alle 10000 jalkaa, mutta samalla se oli todellisessa pulassa jos joutui taisteluun noissa alakorkeuksissa koska sen lento-ominaisuudet olivat niissä huonoimmillaan.
Corsair puolestaan tappoi matalalla ja korkealla.
Sentakia boltsalla oli 2.3 tn gasoo, kun corsalla vajaa tonni.
Amerikkalaisilla+oli+ylivoimaiset+moottorit+ja+paras+koulutustaso.+Ei+ole+pienintäkään+epäilystä+etteikö+amerikkalaislentäjä+Thunderboltilla+ollut+aivan+ylivoimainen+sakemannilentäjää+vastaan.+Oli+kyse+sitten+FW-190+A+koneesta+tai+Bf-109+G-koneesta.
Olipa omituinen jaarittelu. Eihän toinen maailmansota ollut mikään Veikkauksen viikon vedonlyöntikohde, vaan kamppailu maailman moraalisesta suunnasta. Siinä NL:n "huonous" taistelukentällä tekee sen taistelusta vielä arvostettavamman. Huolimatta siitä, että olivat alakynnessä, neuvostoihmiset eivät luovuttaneet, vaan taistelivat paremman maailman puolesta. Ilman heidän panostaan länsivaltojen mahdollisuus voittaa olisi ollut kyseenalainen.
Miksi siis pitää sitten venäläisiä mollata täällä? Koska ryssittelijät itse ovat munattomia pelkureita, pakoonjuoksijoita ja voittajan kelkkaan nöyristelemään hakeutujia. Venäläiset eivät säihkäneet, vaan taistelivat vastaan omaa tuhoutumistaan pelkäämättä.
Juurikin näin sillä kyllähän se maantie maistoi Suomen suhnille perin hopusti kesällä 1944
kun Viipuria ja kotia kohti oli kova kiire karjalankannaksen kilpajuoksussa. Miksiköhän?
-Puna-armeijan kalusto vain oli ylivoimaista suursuomalaiseen verrattuna niin maalla,merellä ja vasiten ilmassa. Ja sitten se sota hävittiin enkä näin vuosikymmentenkään jälkeen yhtään ihmettele minkä takia.
"Venäläiset eivät säihkäneet"...vaan hyökkäsivät Suomen kimppuun ja jakoivat Hitlerin kanssa Puolan. Ja sitten se Baltian miehitys.
Onneksi kolossaaliselle epäonnistujalle koitti elokuu 1991 ja täydellinen mahalasku.
Kannaksen tappiot 6 viikossa ryssille: 189 000 miestä. Koko sodassa Saksaa vastaan: 14.6 miljoonaa kaatunutta. Ja sitten koko valtakunta 1991 lysähti kasaan. Ottaako päähän?
"se maantie maistoi Suomen suhnille perin hopusti kesällä 1944 kun Viipuria ja kotia kohti oli kova kiire"
Taaspa yrittää Bupi tapansa mukaan nuolla edesmenneen neukkulan pyllyä?
Jostakin syystä Bupin valikoiva muisti kesästä 1944 loppuu päivämäärään 20.6.1944.
Sen jälkeisiin tapahtumiin ei Bupi kajoa jutuissaan! Miksei?
KOSKA sirmakan soitto loppui ja uho muuttui itkuksi!
Muna-armeija sai jatkossa pahasti pataan Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja lopuksi sen etenevä joukko murskattiin Ilomantsissa!
Jooseppi sai apeana kerätä iskudivisiooniensa suolenpätkiä kuusenoksilta ja kun oli kiirus Berliiniin niin mies solmi aselevon ja Suomen itsenäisyys säilyi!
TÄTÄ ei ole Bupi koskaan antanut anteeksi Suomelle ja sen sotaveteraaneille! Da Haraso! Olimme aika velikultia, eiks je?
"+Amerikkalaisilla+oli+ylivoimaiset+moottorit "
"Thunderboltilla ollut aivan ylivoimainen sakemannilentäjää vastaan. Oli kyse sitten FW-190 A koneesta tai Bf-109 G-koneesta."
Entä kun vastassa oli FW 109-D13 tai FW TA-152c. Bf 109 K. Oli sodan paras konen kaartotaisteluun.
Nimimerkki+"ryssä.on.ryssä"+on+vaahdonnut+täällä+myös+täyttä+scifiä.:
Tarpeetonta repiä esimerkkejä noista what iffeistä. Kumpikaan esittämäsi konemalli, Fw 190D-13, tai Ta 152C, eivät ehtineet sarjatuotantoon.
Ihan joku Bf 109G-14/AS, mikä oli sodan loppupuolella sitä sakujen peruskalustoa, oli Thunderboltia kaikinpuolin parempi ilmataistelussa. Samoin ne vanhat Focke Wulfin A-mallit olivat Thunderboltia parempia.
Fw 190D-9 oli Mustangiakin parempi ja Bf 109K-4 olikin sitten sodan paras suurina määrinä palvellut ilmataistelukone.
Tämä vaahtoaja varmaan vertaa jotain vuoden 1944 P-47D bubbletopia johonkin vuoden 1942 mallin Bf 109G-2 koneeseen ja toteaa P-47:n paremmaksi.
Parhaat koneet teki Britit. Spitfire kaikkine malleineen ja Hawkerit olivat suvereenisti parhaita hävittäjäkoneita Merlin ja Sapier Napre moottoreineen.
Brittien koneet oli ihan jees, mutta kyllähän ne edustivat kauttaaltaan sellaista vanhanaikaista teknologiaa. Spit ja Lancaster ovat hyvät esimerkit: sinänsä suorituskykyisiä laitteita, mutta niistä huokui muinaisuus kun vertasi niitä amerikkalaisten tuotoksiin.
Eipä niitä juuri kovin pitkään käytetty enää sodan jälkeen, toisin kuin amerikkalaisia potkurikoneita jotka palvelivat vielä 70-luvulle tultaessa ympäri maailmaa.
Röhöö britit ja suomalaiset tekivät koneitaan puusta. Britit tyhmyyttään ja suomalaiset köyhyyttään. Briteillä oli vielä imperiumi hallussaan "jossa aurinko ei koskaan laskenut" eivätkä silti ymmärtäneet tuottaa alumiinia. Perseaukiset suomalaiset keittivät liimaa koneiden kokoamiseen hevosenraadoista, ja ilmassahan ne koneet sitten säleiksi meni.
Spitfire oli yksi sodan ihan parhaista hävittäjistä. Sodan ensimmäisen reilun vuoden ajan top2 hävittäjä. Sitten tuli Messerschmittistä F -mallit ja vajaata vuotta myöhemmin tuli Focke-Wulfit ja Spitfire putosi huipulta. Jopa Italian Macchi C.202 oli Spitfire V:ta parempi.
Spitfire IX toi Spitfiren takaisin parhaiden joukkoon maaliskuusta 1943 ja siitä lähtien Spitfire pysyi sodan loppuun asti parhaiden koneiden joukossa. Viimeinen sodan aikainen malli oli XIV.
Spitfiren ongelmana oli se, että se vaati runsaan huoltokapasiteetin, eikä siksi soveltunut rintamakäyttöön. Spitfire oli ilmataistelukone, eikä soveltunut hävittäjäpommittajaksi.
Hurricane oli sodan alkaessa top 5 hävittäjä maailmassa, mutta ei pysynyt kehityksessä mukana ja vanhentui sodan kuluessa nopeasti. Myöskään Hurricane ei ollut hyvä rintamaolosuhteissa, vaikkakin oli Spitfireä parempi.
Typhoon oli nopea matalalla, mutta sen suorituskyky heikkeni nopeasti korkeammalle mentäessä. Kone kääntyi myös huonosti ja flutterin takia oli huono syöksymään.
Typhoon soveltui lähinnä maataistelukoneeksi, joskaan sen moottori ei kestänyt kovin hyvin it-osumia.
Koska avaaja ei kerro mistä sodasta on kyse, voitaneen ottaa parhaan hävittäjän kriteeriksi mikä on aiheuttanut suurinta kauhua vastapuolessa kaikki sodat huomioonottaen. Se on ollut Fokker E1 (toisissa lähteissä A1), "kaiken pahan alku ja juuri" ensimmäisessä maailmansodassa. Se oli yksitasoinen lentokone jonka konekivääri pystyi tulittamaan potkurikehän läpi.
Zeppelin oli se joka herätti eniten kauhua.
Kyllähän jenkit ovat kautta aikojen tehneet maailman parhaat sota- ja siviilikoneet. Suunnittelu, toteutus, ergonomisuus, tukevuus, lujat laskutelineet, panssarointi, aikaansa edellä oleva tekniikkaa, hyvä näkyvyys ohjaamoista, luotettavuus. Siis nuo määrätyt edellämainitut ominaisuudet vain juuri sotilaskoneissa. Jos lentokone pitäisi valita mihin tahansa tehtävään niin valinta maa olis aina USA.
Aika pitkälti sama, paitsi että siviilipuolella matkustan tai operoin mieluummin Airbusilla kuin Boeingilla. Mutta ei tarkoita että Boeing olisi huono sekään.
USA osaa todellakin rakentaa lentsikat!
Grumman F6F Hellcat oli ylivoimaisesti paras tukialushävittäjä, jos verrataan pudotuksia ja soveltuvuutta laivastokäyttöön.
Verrataan miten? Kone otettiin käyttöön vasta sodan lopussa. Monella muulla jo aiemmin sodassa käyttöön otetulla tukialuskoneella oli lukumääräisesti paljon enemmän pudotukaia!
Paitsi että about kaikki meni väärin sulla...
Todellisuudessa Corsair oli todella vaikea ja haastava lentää!
Kyseessä oli tukialushävittäjä, jota ei haluttu huolia tukialuskäyttöön. Se oli tehokas, epävakaa ja äärimmäisen kiikkerä Zeron tappaja, jossa oli suurin saatavissa oleva tähtimoottori istutettuna kevyeen runkoon. Pitkä nokka esti näkyvyyden eteenpäin nousuissa ja laskuissa. Moottorin raju vääntötaipumus teki koneesta vaarallisen nousuissa. Siipien niksauksella ”käänteinen lokkisiipi” -konfiguraatioon saatiin lisää maavaraa suurelle potkurille.
Koneen potentiaali tiedostettiin jo hyvin varhain - se oli nopea, äärimmäisen ketterä, tehokas ja siinä oli hyvä aseistus, mutta Corsairia pidettiin hyvin vaikeana lentokenttäkäsittelyominaisuuksiltaan. Niinpä US Navyn sijaan Corsair päätettiin standardisoida US Marine Corpsin pääkalustoksi, ja se alkoi korvata Grumman F4F Wildcat-kalustoa 1943 alkaen. Myös Fleet Air Arm, Britannian laivaston ilmavoimat, alkoi saada Corsair-kalustoa Lend-Lease -toimituksina 1943.
Osaatko kirjoittaa yhtäkään sisällöllistä viestiä itse? Eli siis sellaista, missä on muutakin kuin jotain nimittelyä ja vänkäystä. Miksi ihmeessä copypastetat aina suoraa lainausta Wikipediasta? Kaikki osaavat kyllä käydä lukemassa sieltä asiat itsekin.
Jos asia on paremmin kerrottu jossakin jo valmiina niin miksei sitä käyttäisi? Ei kaikki todellakaan osaa!
Ihanks totta? Rätätätätätääpiuuuupuum!
Pikkukersojen historiaa.
No mutta päräytäs semmoinen historia-avaus, jossa tuollaine iso aikuinen pääsee näyttämään.
Ta-183
https://www.sas1946.com/main/index.php?topic=7012.0
Tehtiin muiden kuin Me262 pohjalta.
Onhan tuo melkoinen peli, mutta liioittelet kantokykyä roimasti.
http://www.aviation-history.com/vought/f4u.html
Johan tuossa linkissäkin sanotaan, että kone kantoi mallista riippuen 1000-1800 kiloa aseistusta. 2 x 500 kilon pommi siipien juureen, rungon alle sai ripustettua myös pommin ja siipien kärkiin vielä raketit. Siihen päälle kiinteä aseistus joko 6 x 50cal kk tai 4 x 20mm tykki.
Aivan huikea aseistus kun ottaa huomioon kyseessä olevan vain 1-moottorinen hävittäjäkone. Vertailuna vaikka 2-moottorinen pommi/rynnäkkökone A-20 Havoc, joka kantoi 1800 kilon pommikuorman ja 4 tykkiä.
Ju 87 / d1 pystyi kantamaan 1800 kg. Pommilastin. Oli yksimoottorinen.
F4U kantoi nopeammin, pidemmälle, ketterämmin ja monipuolisemmin. Oli vieläpä vain 1-paikkainen pieni hävittäjä, Stuka oli isompi 2-paikkainen pommari. Kaiken lisäksi tuo Stukan 1800 kilon kuorma oli käytännössä teoreettinen: rungon alle mahtui vain se yksi 1800 kilon erikoispommi ja siinä lastissa koneen toimintasäde oli todella lyhyt.
F4U mahtui kerralla esim. 3 x 500kg pommi ja siipiin vielä 8 rakettia, lisäksi löytyi vielä 4 tykkiä tai 6 raskasta konekivääriä. Kantamaakin piisasi vielä täydessä lastissa kivasti.
Stuka oli syöksypommittaja ja siksi tarkempi kuin Corsair. Lisäksi kun Corsairiin lyötiin tuo 1800 kg. Pommi oli se myös yksittäistapaus jolloin ei edes kaikkiin kk. Tai tykkeihin laitettu ammuksia.
Corsair oli muiden uusien jabojen ja rynnäkkökoneiden tapaan liitopommituksessa käytännössä yhtä tarkka kuin Stuka. Siksi kukaan ei enää kehittänyt syöksypommittajia sodan loppupuolella ja koko konsepti kuoli nopeasti. Sakutkin alkoivat korvata Stukaa jaboilla.
Corsair kykeni kantamaan 1800 kilon lastin lisäksi myös täydet patruunat tykkeihin tai konareihin. Lisäksi se sai mukaansa riittävästi polttoainettakin, toisin kuin stuka joka pääsi häthätää kävelyvauhtia kävelymatkan päähän maksimikuormassaan.
Aivan uskomaton lentokone tuo F4U, selvästi sodan paras jabo!
Yksikään rynnäkkökone ei ollut niin tarkka pommittaja kuin syöksypommittaja II-maailmansodassa. Stuka eli Ju 87 pystyi pudottamaan pommin 4 neliömetrin alueelle.
Syy miksi syöksypommittajista luovuttiin maavoimien tukemisessa oli parantunut it. Ja rynnäkkö/maataistelukoneiden monipuolisuus ja suurempi nopeus.
Ei se kone itsekseen mitään pudotellut. Amerikkalaiset ylipainoiset pullamössöpojat oli turisteja Luftwaffen experttien rinnalla.
Kaikista konetyypeistä eniten ilmavoittoja saavutettiin US Navy:n Hellcatilla
”Kaikista konetyypeistä eniten ilmavoittoja saavutettiin US Navy:n Hellcatilla”
Verrattuna mihin? Jotkut koneet, kuten Spitfire ja Bf-109 lensivät sodan alusta loppuun! Hellcat vain vuoden 1943-1945 Tyynellä valtamerellä?
Spitfire ja ME olivat mopoja Helcattiin verrattuna.
Corasairiin näitä vertailllaan.
"Hellcat vain vuoden 1943-1945 Tyynellä valtamerellä?"
Hellcat operoi noin kaksi vuotta Tyynenmeren rintamalla, mikä muuten on sen sotanäyttämön ajallisesta kestosta reilusti yli puolet.
Hellcat oli hyvä kone, mutta hieman hidas.
”Corasairiin näitä vertailllaan.”
Miksi? Mielenkiintoisempi kysymys olisi se, millä hävittäjätyypillä saavutettiin eniten ilmavoittoja koko sodan aikana!
"Mielenkiintoisempi kysymys olisi se, millä hävittäjätyypillä saavutettiin eniten ilmavoittoja koko sodan aikana!"
Miksi? Sellainen vertailu käytännössä automaattisesti suosisi eniten tuotettuja koneita, kuten Spitfirea tai 109 Mersua.
Luku se on silti.
Ei saavutettu muualla, kuin jossain amerikkalaisten propaganda-jutuissa.
Nimimerkin Helkatti kommentti:
"Spitfire ja ME olivat mopoja Helcattiin verrattuna."
Hellcat oli merkittävästi hitaampi, kuin Bf 109, tai Spitfire, eikä sillä ollut yhtään mitään vahvuuksia suhteessa näihin ilmataistelussa paitsi kyky kestää osumia.
Bf 109G-6 oli noin 70km/h nopeampi, kuin F6F-3 ja Bf 109G-10 noin 75km/h nopeampi, kuin F6F-5. Tuohon, kun lisää, että ero nousukyvyssä oli samaa luokkaa, niin avot.
Hellcatin erinomaisuus perustui siihen, että se oli erinomainen lentotukialushävittäjä ja siihen, että se oli selvästi parempi, kuin sen pääasiallinen vastustaja Mitsubishi A6M Zero.
Hellcatin taktiikka sopi paremmin Zeroja vastaan suhteessa 1:11 ja Hellcat 1:19.
Tämä ketju on kyllä täynnä sellaista korkkareista revittyä fiktiota, että pahaa tekee. Corsair oli kyllä yksi sodan parhaista hävittäjistä, mutta ei millään tapaa ylivoimaisesti paras. Tässä ketjussa esiintuodut väitteet koneen toimintasäteestä ovat täyttä fiktiota. D Thunderboltilla oli tosielämässä noin kolmanneksen pidempi toimintasäde, kuin F4U-1 Corsairilla ja F4U-4 Corsairilla, jota aloittaja käyttää esimerkkinä, oli vielä merkittävästi lyhyempi toimintasäde. N Thunderboltilla oli pisin toimintasäde kaikista Toisen maailmansodan yksimoottorisista.
Helmikuussa 1943 taistelukäyttöön tulleiden ensimmäisten F4U-1 Corsairien huippunopeus oli minimipainossa 671km/h. Samaan aikaan taistelukäyttöön tulleen Fw 190A-5n huippunopeus oli sama, mutta taistelupainossa. Fw:sta oli myös jabo-versiota ja sillä oli vielä Corsairiakin reippaasti vahvempi aseistus. Corsairilla oli 6 kappaletta 12,7mm konekivääreitä, Fw:lla oli kaksi 7,92mm konekivääriä ja neljä 20mm konetykkiä. Lisäksi tykkien tulinopeus oli samaa luokkaa, kuin Corsairin konekiväärien. Fw oli vahvasti panssaroitu ja vaikea pudottaa. Yksi 20mm osuma taas riitti pudottamaan Corsairin.
Vuoden 1944 alusta taistelukäyttöön saatu F4U-1 W saavutti 689km/h nopeuden minimipainossa. Samoihin aikoihin käyttöön saatu Bf 109G-14 oli yhtä nopea. Myös vanhat Fw:t olivat nopeudeltaan samaa luokkaa samoin, kuin Japanin 1944 loppuvuodesta taistelukäyttöön tullut Nakajima Ki-84 Hayate.
Alkuvuodesta 1945 taistelukäyttöön tullut F4U-4 oli erittäin tulivoimainen maakohteita vastaan, mutta hävisi ilmataisteluominaisuuksiensa puolesta samoihin aikoihin taistelukäyttöön saaduille Bf 109K-4:lle ja Spitfire XIV:lle. Japanilla ei kuitenkaan oikeastaan ollut yhtään sellaista konetyyppiä käytössä, joka olisi mätsännyt tälle F4U-4:lle suoritusarvojen puolesta.
1944-1945 hävittäjien huippunopeuksia:
F4U-4 - 717km/h minimipainossa/690-700km/h ilmataistelupainossa
P-51B/C/D/K Mustang - 710km/h minimipainossa/686km/h ilmataistelupainossa
P-47D "bubbletop" - 697km/h minimipainossa
P-47M - 760km/h minimipainossa
F6F-5 Hellcat - 629km/h minimipainossa
Bf 109K-4 - 710km/h ilmataistelupainossa
Bf 109G-14/AS - 680km/h ilmataistelupainossa
Fw 190A-9 - 685km/h ilmataistelupainossa
Fw 190D-9 - 694km/h ilmataistelupainossa
Fw 190D-11 - 724km/h ilmataistelupainossa
Ta 152H - 759km/h ilmataistelupainossa
Ki-84(Ha-45-21) - 687km/h minimipainossa/660km/h ilmataistelupainossa
N1K2-J - 656km/h ilmataistelupainossa
Ki-100-I-Otsu - 610km/h ilmataistelupainossa
A6M5 Zero - 565km/h ilmataistelupainossa
Miksi P-51 oli pääasiallinen pitkän matkan saattohävittäjä, jos P-47 oli kerta aiemmin rivissä, nopeampi ja vähitään yhtä pitkälle lentävä?
"Fw:sta oli myös jabo-versiota ja sillä oli vielä Corsairiakin reippaasti vahvempi aseistus. Corsairilla oli 6 kappaletta 12,7mm konekivääreitä, Fw:lla oli kaksi 7,92mm konekivääriä ja neljä 20mm konetykkiä. Lisäksi tykkien tulinopeus oli samaa luokkaa, kuin Corsairin konekiväärien"
Unohdat tässä kokonaan sen, ettei tykit tai kookoot olleet jabojen pääasiallinen ase. Corsair kantoi pyssyjen lisäksi 1500 kiloa aseistusta: siipien tyveen meni peräti 500-kiloiset pommit ja siipien alle vielä 8 rakettia.
Fw190 kantoi hätäseen 500 kilon lastin, jos tykit haluttiin pitää siivissä. Ilman tykkejä onnistui 1000kg. Sakuila ollut samanlaista rakettipatteria maakohteita vastaan.
A6M Zeroa parempi F6F Hellcat saavutti hämmästyttävän 19: 1 -voittosuhteen ja tiputti 5 156 lentokonetta vain kahdessa vuodessa, mikä on 75 prosenttia laivaston ilmavoitoista sodan aikana.
Noista lukemista kannattaa huomioida, että kyseessä on amerikkalaisten lentäjien ilmoittamien ilmavoittojen määrä. Käytännössä siis puolet tuosta 5156 lukemasta on ilmaa. Amerikkalaiset laskivat lisäksi myös kaikki maahan tuhotut lentokoneet ilmavoitoiksi toisin, kuin akselivaltojen ilmavoimat.
Hayatea ja N1K2-J Shiden-Kaita vastaan Hellcatin pudotussuhde meni suurinpiirtein 1:1, tai oli lievästi negatiivinen, tämä voidaan todeta molempien puolien tappioita tarkastelemalla.
Zero dominoi peliä johonkin loppukesään 42 saakka täysin ylivoimaisesti, mutta sitten amerikkalaiset oppivat käyttämään parempia taktiikoita ja lukemat kaunistuivat amerikkalaisten kannalta. Corsairin ja Hellcatin saapuminen suuremmissa määrin käänsi pudotussuhteen Zeroja vastaan amerikkalaisten eduksi loppuvuodesta 1943 alkaen.
Japanilaisilla oli yllättäviä vaikeuksia kehittää Zeroa. Vuonna 1942 tullut A6M3 takasi Japanin laivaston ilmavoimille vielä etulyöntiaseman, mutta sen jälkeen meni 1,5 vuotta ennen, kuin seuraava versio A6M5 tuli ja sekin oli siinä vaiheessa jo riittämätön.
Zerosta ei toki koskaan olisi saanut Corsairin veroista vauhtihirmua, mutta sanotaan näin, että Hellcatia nopeamman kyllä. A6M8 olisi tarvittu käyttöön siinä vaiheessa, kun A6M5 vasta saatiin. Se olis vastannut nopeudessa Hellcatille.
Hellcat kääntyi käsittääkseni aika hyvin, minkä takia Zero ei ollut kaarteissa ihan niin murhaava, kuin se olisi voinut olla. Jollain Mustangilla ei voinut kääntyä Zeron perään ollenkaan, koska se tiesi Mustang-lentäjälle noin 30 sekunnin elinajanodotetta.
"Jollain Mustangilla ei voinut kääntyä Zeron perään ollenkaan, koska se tiesi Mustang-lentäjälle noin 30 sekunnin elinajanodotetta."
Mielenkiintoista. Olin siinä uskossa että Mustang olisi ollut nopea ja ketterä kone?
Mustang oli nopea, tais olla maailman nopein taistelukäytössä ollut kone elokuusta 1943 kesäkuuhun 1944. Homma meni kuitenkin niin, että kehitys kulki siihen suuntaan, että hävittäjien nopeus kasvoi ja kääntymiskyky heikkeni. Ennen sotaa ketteryyttä, etenkin kääntymiskykyä oltiin pidetty hyvin tärkeänä, mutta sittemmin nopeus ja nousukyky osoittautuivat tärkeämmiksi ominaisuuksiksi. Mustang oli sen koulukunnan hävittäjä, missä nopeus ja nousukyky olivat keskeiset valtit ja kääntyminen ei niinkään.
Mustangin 360 asteen käännös oli parhaimmillaan 26 sekuntia, Zeron 13-14 sekuntia. Kaikkien aikojen parhaiten kääntyvät yksitasoiset hävittäjät ovat Zero ja Hayabusa. Näitä lähelle pääsivät Polikarpov I-16 ja Jakovlev Jak-1. Kaikkia näitä neljää konetyyppiä yhdistää mm. panssaroinnin puuttuminen kokonaan ja Zeroa lukuunottamatta hyvin kevyt aseistus.
Arvelisin, että sodan parhaiten kääntyvä kone olis ollut Fiat CR.42, mutta se oli kaksitasoinen kone ja hyvin hidas näihin muihin mainittuihin verraten.
Sodan aikana ainoastaan italialaiset ja japanilaiset kykenivät yhdistämään nopeuden ja huippuluokan ketteryyden. Hayatella ja Shiden-Kailla oli vielä 17 sekunnin 360 asteen käännös ja Italian serie-5 -hävittäjät päihittivät pääasiallisen kilpailijansa, Spitfire IX:n kaarteissa samoin, kuin Macchi C.202 oli päihittänyt Spitfire V:n.
Messerschmitt 109 menetti kaartokykyään sitä mukaa, kuin vauhtia ja varustusta tuli lisää. E-sarjalla 360 asteen käännös oli 17 sekuntia, F-sarjalla 19 sekuntia ja myöhemmillä malleilla 20-21 sekuntia.
Ketteryys -käsitteen alle mahtuu myös roll-rate, eli se koneen kallistuskyky. Tässä hommassa Focke-Wulf Fw 190 oli ylivoimainen ja pystyi pyörimään nopealla tahdilla ihan holtittomasti.
Hellcatin kyky nousta oli parempi kuin kaikilla muilla koneilla, muut ottivat vauhtia syösksymällä, Hellcat nousi ja hyökkäsi ylhäältä uudestaan. Siltä ei päässyt yksikään kone pakoon.
Paitsi ne, jotka ampuivat Hellcatin alas;-D
Kiitos, nyt oli todella asiallinen ja informatiivinen vastaus, ilman mitään aggressiota tai veetuilua!
Tällaisia tämä palsta on kaivannutkin.
Niitä pudotuksia oli aika vähän Tyynellämerellä ja Normandiassa 11 Hellcatiä tuhottiin kentälle, ei siis ilmataistelussa. USAFilla oli paljon pilotteja, englantilaiset eivät pitäneet Hellcatistä. Me-109 oli Espanjasta lähtien kehitetty ja epämukava, Fw-190 oli aseistettu, mutta jäi moottorissa Whitney R-2800-59 ja Merlin olivat tehokkaampia.
Tuo väite ei kyllä pidä paikkaansa, että Hellcat olis ollut nousussa vahva. Corsair oli paljon parempi nousemaan, kuin Hellcat ja sitten joku Bf 109G-6, mitä Suomellakin oli, oli Corsairiinkin nähden ihan ylivoimainen.
Kyllä mersu oli sodan nousukuningas. Ihan ennen F-sarjaa nousukuningas oli jonkin aikaa Dewoitine D.520.
Hellcatin vahvuudet oli siinä, että se soveltui erittäin hyvin lentotukialuskäyttöön, oli helppo huoltaa, oli helppo käsitellä lentotukialuksilla jne. Lisäksi Hellcat oli erittäin kestävä ja vaikeasti pudotettava kone ja se oli suhteellisen ketterä, minkä vuoksi sillä oli mahdollisuudet selviytyä Zerojen kanssa kaartoon joutuessaan. F6F-3 Hellcat oli noin 40km/h nopeampi, kuin A6M3 Zero ja oikeastaan kaikilta muilta osin Zeroa vahvempi paitsi kääntöympyrän ja toimintasäteen suhteen.
Spitfire IX:n huippunopeus Merlinin koneella oli 652km/h, saman aikaisten Focke-Wulfien huippunopeus 671km/h. Nämä siis ilmataistelupainonopeuksia.
Toisaalta Hellcat tehtiin nimenomaan Tyynenmeren sotaan, jossa lentokorkeudet olivat aivan minimaaliset verrattuna Euroopan rintamaan. Nousunopeus ei ollut siksi siellä samanlainen kriteeri.
Tyynellämerellähän lentäjät lenteli ilman paitaa, shortseissa ja kuomut auki ihan yleisesti. Sellaista voi tehdä vain alakorkeuksissa.
Nakajima Kikka oli sarjavalmistukseen soveltuva suihkari.
Tehokkain koskaan rakennettu yksimoottorinen lentokone, F8F.
F8F Bearcat mainitaan usein Toisen maailmansodan hävittäjänä, vaikka se ei ehtinyt lainkaan taistelukäyttöön. Samoinhan esim. kaksimoottorinen Do 335 oli tuotannossa, mutta ei vielä taistelukäytössä.
F8F, P51H, Tempest Mk II, Sea Fury, Spiteful, Fw 190D-13, Ta 152C, Jak-3 VK-107, La-9 ja A7M ja Ki-87 olivat tätä what if -osastoa Toisen maailmansodan suhteen.
Kyse oli konetyypistä, ei taisteluista.
Corsair on merivoimien ilmavoimien meri/maa rynnäkkö lentokone, ei niinkään ilmataistelu lentokone.
Maarynnäkkö lentokoneet käyvät usein ilmataistelua toisiaan vastaan.
Tästä väärin ymmärrys corsairin pää tehtävästä, eli maarynnäköstä.
Höpsis. Corsair oli sen ajan versio Hornetista/Super Hornetista: monitoimihävittäjä, joka on tekee tulosta niin ilmassa kuin maassakin.
P-47 vastasi F-15 Eaglea: valtavan kokoinen ilmaherruushävittäjä, joka loisti myös jabona kun rynnäkköpotentiaali huomattiin.
Fokker 21 ampui. Eilen corsairin alas
En ole ottanut päivän pervitiini ja diapamiannosta
Kaikki 2-moottoriset olivat luotettavimpia.
Paperilla ylivoimainen kone ei välttämättä pärjää nimellisesti heikommalle vastustajalleen.
Hyvänä esimerkkinä brittien spitfire kärsi Australian ilmavoimissa Japanin zeroja vastaan enemmän tappioita, kuin mitä sai voittoja, vaikka oli suoritusarvoiltaan ja aseistukseltaan ylivoimainen kone.
Ei mikään ihme.
Aussit ryyppäsivät messissä kunnes oli aika mennä koneelle.
Japanilaiset kippasivat seremoniallisen sake-kupin Keisarinsa kunniaksi.
Lopputuleman saattaa arvata.