Olen useita vuosia ollut kaveri samanikäisen naisen kanssa, ennen oltiin ihan parhaita kavereita mutta viime aikoina ei ole kyllä voinut mistään ystävyydestä puhua. Hän on ollut kateellinen milloin mistäkin, eikä ole pitänyt muista kavereistani. Muutenkaan hän ei ole ikinä voinut olla aidosti iloinen mistään puolestani. Listaa voisi jatkaa pitkään. Olen aina antanut anteeksi lukuisat riitamme ajatellen, että ystäviä ei voi olla ikinä liikaa.
Nyt kuulin, että välimme ovat hänen mukaansa olleet huonot poikaystäväni vuoksi. Hän on sinkku ja minä en, joten emme siis voi tulla toimeen? Kuitenkin hänellä on muita seurustelevia kavereita. Taitaa olla sama vanha totuus, että aina silloin tällöin hän vaan "napsahtaa" sama se mistä.
Kumpaakaan ei enää tunnu oikeasti kiinnostavan miten toisella menee. Eipä taida olla mitään keinoa, jolla voisi päättää ystävyyssuhteen ja silti moikkailla kadulla..?
Nyt kuulin, että välimme ovat hänen mukaansa olleet huonot poikaystäväni vuoksi. Hän on sinkku ja minä en, joten emme siis voi tulla toimeen? Kuitenkin hänellä on muita seurustelevia kavereita. Taitaa olla sama vanha totuus, että aina silloin tällöin hän vaan "napsahtaa" sama se mistä.
Kumpaakaan ei enää tunnu oikeasti kiinnostavan miten toisella menee. Eipä taida olla mitään keinoa, jolla voisi päättää ystävyyssuhteen ja silti moikkailla kadulla..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oikeastaan mulla on vähäsen samanlainen ongelma...
Mutta pahan heitit... Kai se pitäisi suoraan sanoa, muttakun se tuntuu aina niin vaikealta... Kun ei kuitenkaan haluaisi että tämä "ystävä" suuttuu... Minä en valitettavasti sinua osaa auttaa...
Jätä soittamatta, ja kun "ystävä" soittaa, sä olet:juuri kaupassa, kioskilla, jonossa, apteekissa jne et voi puhua. Telkkarista tulee justjotain, dvd on kesken, pyykkiä silitän, luen kirjaa jne, katkaiset näin puhelun. Et koskaan enää soita/vieraile ja kun tulee vastaan sanot vain moi ja painut ohi kelloa vilkuillen, tai painele puhelimen nappeja että se soi ja voit leikkiä että tuli puhelu. Tyhmempikin huomaa että seuraa ei kaivata.
Mulle tehtiin näin ja todella jätin sen "ystävän" rauhaan. sen jälkeen tehokkaasti olen tehnyt sitä samaa, ja se TOIMII, ei oo enää sitä yhtäkään kiusallista "frendiä" on vain ne aidot oikeat jäljellä.
onko toi nyt sitten paras keino ja reilua sille sun ystävälles. Ihminenhän sekin vaan on
Sitä kuitenkin arvostaa niitä hyviä hetkiä mitä on ollut ja tietenkin sitä ihmistä-kaikesta huolimatta, eikä halua käyttäytyä tosi huonosti. Varmasti tulee törmäilemään, et ois kiva jos vois jotenkin vaan moikkalla tyyliin "ei muistella pahalla.."
Minä ajattelen näin: Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla ystäviä. Jokaisella on omat kriteerinsä sille, miten ollaan ystäviä, mikä kuuluu ystävyyteen ja mikä ei. Itse olen joutunut painiskelemaan samanlaisen asian kanssa pariin otteeseen. Ihmiset tulevat niin erilaisista perheistä, jokaisella on omat kokemuksensa elämästä ja jokainen ajattelee pikkuisessa päässään mitä kummallisempia ajatuksia. Minun tapani on ottaa tilanteeseen hieman etäisyyttä l.'hajurakoa'. Ja sitten jutella toisen kanssa tai kirjoittaa kirje tai muu viesti missä selittää tilannetta tai tunteitaan. Toiset ihmissuhteet kestävät katseen, ja toiset eivät. Anna itsellesi aikaa ja katso tilannetta eri vinkkelistä.
Jos olette nuoria, niin opiskelut erottavat kivuttomasti.
Yksinkertaisesti alat vain olla toisten kavereiden kanssa. Pikkuhiljaa suhde väljähtää. Kun hän ehdottaa tapaamisia, sanot, että sovittiin olla poikaystävän kanssa kahdestaan tai olet jonkun toisen kaverin kanssa. Sanot, että tarvitset aikaa koulutehtäville. Ei ole vaikeaa. Ystävyyssuhteiden säilyttäminen on sata kertaa vaikeampaa kuin eroaminen.
Keskity muihin ystäviisi. Tuntuis kuitenkin reilulta että kertoisit kaverillesi minkä takia et halua ystävyyttänne jatkaa. Ehkäpä kaveri tästä jotain oppiski. Toisaalta, jos kamullasi "napsahtelee" usein ja se on muutenkin epätasapainoinen niin en usko että sillä on kauhean suuri ystäväpiiri. Eli kun otat etäisyyttä se varmaankin pohtii että miksi. Ja oppii ehkä siitäkin jotain.
Mä ainakin haluaisin että mulle kerrottais rehellisesti kaikki mikä ja mistä mättää. Sellai epätietosuus miks tää ystävyys katkes voi kalvaa pitkään ja syvältä.
Tosiaan ehkei se teidän ystävyys ole enää tyydyttävä siitä toisestakaan osapuolesta. Ette oo naimisissa, joten turha kärsiä toista, jollei se mitään anna.
Oisko sil jotai ongelmia et siks napsahtelee? Koittakaa vaikka jotai rakentavaa keskustelua.