Mitä muuten kuuluu teille oikeasti lihaville, jotka yritätte painonne kanssa taistella?
Vatsa alkoi kurnia,joten söin kiinankaali-omenasalaattia ison kulhollisen ja palan ruisleipää ja vettä lisukkeeksi.Tämä runsas-kasvis-hedelmä-voittoinen ruokavalio on ihan hyvä, mutta aika kuluu siihen ,kun pilkkoo jatkuvasti niitä salaatteja... Mutta nälkä ei ole yhtään, kun syö vatsansa täyteen rehuja. Salaatinkastikkeista olen luopunut, ja äkkiä siihen tottui. Ja toistaiseksi vaalea leipä on pannassa, ostan kaupasta ainoastaan ruisleipää; sitä menee kuutisen viipaletta päivässä.
Motivaatio on korkealla, ainakin nyt.
Vatsa alkoi kurnia,joten söin kiinankaali-omenasalaattia ison kulhollisen ja palan ruisleipää ja vettä lisukkeeksi.Tämä runsas-kasvis-hedelmä-voittoinen ruokavalio on ihan hyvä, mutta aika kuluu siihen ,kun pilkkoo jatkuvasti niitä salaatteja... Mutta nälkä ei ole yhtään, kun syö vatsansa täyteen rehuja. Salaatinkastikkeista olen luopunut, ja äkkiä siihen tottui. Ja toistaiseksi vaalea leipä on pannassa, ostan kaupasta ainoastaan ruisleipää; sitä menee kuutisen viipaletta päivässä.
Motivaatio on korkealla, ainakin nyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs me oikeasti ylipainoiset, hohhoijaa....
Vietetään tällä hetkellä talvihorrosta ja odotellaan, että tämä karkkihimohössötys ja "olenko minä alipainoinen ruipelo lihava?"-utelut kuivuu kasaan ja palstalla palataan alkuperäiseen aiheeseen (jonka jokainen voi käydä tarkastamassa palstan nimestä=laihdutus, ei siis esim. syömishäiriö). Odotan itse kannustavia viestejä ja vinkkejä, jotta urhoollinen taisteluni ei karahtaisi karille. Olen varovasti yrittänyt välillä kysyä, mutta sinnehän se viesti parka katoaa massaan...
Itselläni on sen verran huono itsetunto paino-ongelmani (n.30kg liikaa) takia, että koen tuollaiset alipainoisten/normaalipainoisten "olenko lihava"-utelut osittain loukkaavina meitä oikeasti paino-ongelmaisia kohtaan. Tiedän, ettei kukaan varmasti tällaista tarkoita ja normaalipainoinenkin tai jopa alipainoinen voi kokea olevansa lihava, jos esim. kaverit tai oleskeluympäristön ilmapiiri "painostavat" laihuuteen. Se ei varmastikaan ole yhtään sen mukavampaa kuin oikeasti paino-ongelmaisenkaan kohtaama halveksunta. Yritetään kaikki jaksaa yhdessä, painosta riippumatta!
Mutta olihan joukossa muutama omasta alipainostaan huolestunut ja se todella valoi minuun uskoa, että kaikkea toivoa ei sittenkään ole vielä menetetty. Vielä löytyy niitä järkeviä ihmisiä, jotka ymmärtävät, että sairaalloinen laihuus ei ole hyvä asia. Valitettavasti en osaa heitä auttaa, jos he eivät kerran saa painoaan nousemaan edes runsaalla syömisellä (minulla se kyllä tehosi:) ).
Itsekin muuten söin salaattia tänään ja tietysti ilman kastiketta. ;) En tosin ole juuri koskaan hirveästi niitä kastikkeita käyttänytkään. Mielestäni makua saa todella hyvin esim. tuoreilla yrteillä. Kannattaa kokeilla!
Olen aivan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siinä että nämä 45 kiloiset epätoivoiset "olenko läski" kyselijät joutaisivat tuonne syömishäiriöt palstalle. Kyllä siinä on minäkuva pahasti häiriintynyt jos ei peili kerro mitään. Suurin osa näistä kysymyksistä onkin varmaan vain huomionhakemista ja nauttimista siitä kun toiset vastaa: No et varmasti ole läski! Jonka hän varsin hyvin tietää kysymättäkin.
Ja ellei tiedä kannattaisi silmäillä kymmenkunta avausaloitusta niin siinä muutaman kilon heitolla on samoja kysymyksiä. Jos toiselle on vastattu että et ole läski, maalaisjärkeä käyttäen voisin samankokoinen kysyjä ottaa siitä vastauksen itselleenkin tarvitsematta tehdä omaa turhaa aloitusta.
Kun laihdutuksen vauhtiin pääsee, tuntuu välillä siltä, että "tämähän on ihan helppoa- miksi en tehnyt tätä aikaisemmin?" Eli tsemppi on kova.
Moni hyvin alkanut "loppuelämän elämäntapojen muutos" on kaatunut sitten johonkin rax-reissuun, jolloin on syönyt itsensä ähkyksi, ja sitten vatsa alkaakin vaatia lisää ähkyoloa ja motivaatio laihdutukseen katoaa. Eli silloinkin, kun painonpudotus on ollut todella järkevillä linjoilla eli ruokavalion keventämistä ilman kamalaa nälkäkuuria, voi joku runsaampi herkuttelu pilata koko motivaation. Ja kun ei ole motivaatiota, niin silloinhan syödään mitä mieli tekee ja järki on hiljaa.
Joten ei mennä lähellekään kaikenlaisia herkkupuoteja ja pikaruokapaikkoja vaan kierretään ne kaukaa. Ainakin siinä vaiheessa, kun laihdutusinnostus on vielä alkutaipaleella. Ruokaan ehkä oppii suhtautumaan "normaalisti" sitten joskus- vai oppiiko milloinkaan?
No niin, päästiinhän sitä lopultakin oikeaan asiaan!
Täällä yksi ylipainoinen kaipaa keskustelua tosiaankin LAIHDUTUKSESTA!
JOten, pliis, mitä teille lihaville laihdutusta yrittäville tai siinä jo onnistuneille (tai ehkä ne onnistuneet eivät enää "laihdutus"-palstoilla kirjoittele) kuuluu tänään?
Miten päästään taas iltaan, niin että eletään täysillä, mutta ettei aleta mässäilemään, kuten tapahtui joskus kaukana menneisyydessä, jolloin laihdutus oli vasta ajatuksen asteella.
Mutta nyt yritetään tosissaan ja kanssa laihdutaan!!!