Parisuhteen päättäminen hankalassa tilanteessa

Olen tullut siihen pisteeseen, että en enää jaksa jatkaa nykyistä parisuhdetta.

Parivuotisen suhteen aikana hänellä on ollut vaihtelevasti stressin ja muiden asioiden vuoksi lieviä paniikki ja agressiivisuuskohtauksia, mutta viime aikoina ne ovat pahentuneet. Erityisesti itseäni painaa viime kuun lopussa sattunut päällekäyminen, joka oli niin voimakas, että poliisit tulivat paikalle ilmeisesti naapureiden soittamana. Puolisoni huusi ja löi niin että varmasti kuului ympäristöön. Hän ei käytännössä kuitenkaan vahingoittanut minua (enkä minä häntä), mutta tilanne oli erittäin pelottava. Tilanteen rauhoituttua poliisit pyysivät minua jäämään hänen tueksi, ja koin että muita vaihtoehtoja ei ollut.

Tämän jälkeen hän on käynyt muutaman kerran psykiatrilla ja ilmeisesti lapsuuden kokemuksissa on niin traumaattisia vaiheita, että ne heijastuvat tämän päivän elämään. Psykiatrikäynnit ovat nostaneet nämä asiat pintaan ja tekevät arjesta ja elämästä entistä epävarmempaa. Hänellä on ollut usein itsetuhoisia ajatuksia ja siksi minulla on jatkuva pelko hänen hyvinvoinnistaan.

Olen ilmaissut kumppanilleni selvästi, että suhde ei voi jatkua enää sellaisena kun se nyt on ja että haluan erota, mutta kun asian ottaa esiin, niin hän romahtaa totaalisesti, saa fyysisiä oireita ja uhkaa itsemurhalla. Olen joutunut tähän asti rauhoittelemaan häntä ja lupailemaan että suhteessa on vielä mahdollisuuksia, mutta itse olen aivan loppu ja en enää keksi muuta keinoa jatkaa elämää kuin suhteen päättäminen. Ongelmana on kuitenkin se, että olen kummpanin ainoa läheinen ihminen ja hän tarrautuu minuun voimakkasti, erityisesti kriisitilanteissa. Hänellä on nyt erityisen vaikea tilanne syistä jotka eivät liity minuun, jotenka hän tarvitsisi tukea, mutta minu jaksamiseni ei tahdo riittää millään.

Sitten varsinainen kysymys. Miten saan päätettyä parisuhteen siten, että en jätä kumppaniani tyhjän päälle, mutta silti en jätä häntä roikkumaan johonkin "kyllä tämä vielä korjataan" tilanteeseen?