Mitä on meneillään?

"vaikken häntä ole koskaan nähnytkään. " Veikkaan, että syy on tuossa, koska itsellänikin on kuivunut muutama suhde tapaamattomuuden takia. Miksi ette ole nähneet? Onko esteenä ollut välimatka vai jokin muu? Yli kuukauden kirjoittelu tapaamatta on yleensä liian pitkä aika nykyään, kun halutaan "kaikki ja heti".

Voiko olla hullumpaa kuin miettiä yhteen muuttoa ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan edes nähnytkään.
Teillä ei ole myöskään suhdetta..Sinulla on kirjekaveri, joka on nyt pitkän vitkuttelusi aikana saattanut löytää jonkun toisen. Tai sitten löytyy joku muu selitys.

Loma alkoi ja eukko mukana mökillä.

voi tsiisus , haluat ihmisen kans yhteen muuttaa vaikka et ole ihmistä nähnytkään. Tajuatko että treffipalstalla on vaan pellejä ei oikeita miehiä. Ei ole koskaan tajunnut joitenkin suomalaisten naisten rakastumista johonkin "tyhjä" Joku tässä oikein kertoi että toisen kans mökillä ja oikein tämäkin kertomus oli että olitte vaan kirjenkavereita. Olen itsekin treffipalstalla jossakin, kokemusta sen verran että suurin osaa miehistä petoja, jotenkin häirintynyt, pelimiehiä, oman mielestä erittäin seksikaita ( viagra voimalla ehkä) Ei ole itsekään ketään tavannut treffipalstalta, vaan samanlaisia tarvetta puhuvia tyhjäpäivisiä miehiä kun sullakin. Puhuvat vaan puhumisen vuoksi ja katsovat miten naiset tyhjästä rakastuvat. On minullekin "ummet-lammet " luvattu ( olen ulkomaalainen), olen aina osannut kaiken tarkista omalla konstilla..

Naiset on aina yhtä tyhmiä. Rakastuvat mieheen jota ei ole koskaan nähnyt. Mies kusettaa sinua urakalla mutta et tajua sitä. Joku varattu ukkeli liehittelee ja katoaa ja sitten ihmettelet. Että voi naiset olla tyhmiä. Kyllä ne treffit pitää järkätä jo viikon kirjoittelun jälkeen.

Miehillä on monesti aluksi sellainen olo, ettei välimatka haittaa hyvän naisen kanssa, jos kaikki muu on kohdallaan. Vähitellen kun ajatukset ja veri siirtyvät yläpäähän, miehetkin alkavat ajatella, että on se välimatka sittenkin aika paha hidaste. Siitä alkaa se kyllästyminen kirjoitteluun, jos ei nähdä tarpeeksi nopeasti... Ainakin mulla käy noin jossain vaiheessa ( tähän sopisi se apinahymiö :-o )

Lähipiirissä on kokemus kuukausien kirjoittelusta ja puheluista ja eka tapaamisesta on alkanut vakiintunut suhde. Näin siis kahden ystäväni kohdalla. Itse tutustuin netin kautta mieheen ja välimatkaa melkoisesti. Suhde jatkui useamman vuoden eli ei se välimatka aina tuhoa suhdetta.

Aloittajan kohdalla nyt käynyt harmittavaa viivettä, toivottavasti selviää.

Luultavasti ei ole mitään mitä on kertonut olevan, ja siksi vitkuttelee näkemistä. On ehkä varattukin eikä koskaan aikeissakaan tavata oikeasti. Ehkä se alkaa kyllästyä tai on löytäny uuden kusetettavan. Et välttämättä kuule siitä enää mitään koskaan, koska näillä jaarittelevilla nettimiehillä on tapana kadota kuin pieru saharaan kun kokevat saaneensa naisen hurmattua ja sitten on jo uusi uhri kiikarissa.

Juuri tuon takia en enää itse aikoihin ole ryhtynyt virittelemään etäsuhteita, näin ne kaikki alkuun sanoo "välimatka ei ole mikään este." ja sitten kuitenkin on, kun tajuaa miten hankalaks, kalliiks jne, se menis.. En myöskään suostu enkä jaksa kovin pitkään pelkkiä kirjotteluja, vaan treffeille mahdollisimman pian, vaikka jo samana päivänä muutaman viestin jälkeen jossa selvitetty oleellisin. Näin säästyy molempien aikaa, jos (ja yleensä KUN) olemus ei sitten miellytäkään.
Mistään seurustelusuhteesta ei kyllä voi puhua kun ei ole koskaan nähtykään. Olet ihastunut pelkkään ajan mittaan syntyneeseen omaan mielikuvaasi siitä, etkä todella voi tietää kuka ja minkälainen tyyppi siellä on vastassa.

Pituutta tulee olla yli 180cm. Lapsettomat älkää vaivautuko, eli elettyä elämää tulisi olla sillä osastolla. Samoin heikon itsetunnon omaavat, narsistit, ilkeät ja kaunaiset. Ei viestejä tänne.

Noin kakstoista vuotta sitten mulle kävi niin että aloin kirjoitella sähköpostia tuntemattoman ihmisen kanssa. Saman harrastuksen palstalla keskusteltiin ensin ja vähitellen keskustelu siirtyi sähköpostiin. Ei ollut seuranhaku mielessä mutta vähitellen sitä ihastui toiseen kun juttu tuntui luistavan, kun olimme niin samalla aaltopituudella. Jutun juju tuntui olevan itsensä viihdyttäminen ihastuksen tunteilla, tulihan siitä jännityksen tunne. Tuntematon ihana prinssi siellä jossain. Vaihdettiin valokuvia, puhelinnumeroita. Juttu luisti puhelimessakin. Välimatkaa oli reilusti ja pitkään aikaan kummankaan rohkeus ei riittänyt alkaa järjestämään tapaamista. Mutta jännite välillämme kietoutui ja tiivistyi entisestään. Meni kaiken kaikkiaan 4 kk ennen kuin tavattiin. Tapaaminen oli järkyttävän jännittävää ja vähän myös kiusallista. Toinen oli tullut tutuksi mutta samalla hän oli täysin tuntematon. Kumpikaan ei ollut huijannut mitään, hyvin vilpittömästi olimme olleet yhteydessä. Mutta se ei vaan toiminut se meidän live juttu ollenkaan. Toisen tapa puhua, pomppia asioista toiseen, jotkut oudot tavat. Tavallaan näin edessäni ihmisen johon olin tutustunut mutta tavallaan jonkun muun. Ulkonäkö tms ei ollut pettymys, vaan se jonkinlainen outo elämänasenne ja tapa puhua asioista ja olla ihmisten ilmoilla, oli niin häiritsevää että oma mielenkiinto lopahti. En edes osaa sanoa mitä se oli mutta tiedän myös että jos olisin tavannut hänet ensin livenä, en olisi ollut kiinnostunut hänestä.
Noissa pitkään kirjoittelussa on se järkyttävä riski että omat mielikuvat luo toisen. Periaatteessa se oikea ongelma ei edes ole tämä mielikuvien luominen etukäteen vaan se oma kyvyttömyys mennä avoimin mielin siihen ekaan tapaamiseen. Väistämättä ne omat mielikuvat jyräävät ja toinen tai vastaavasti itse ei saa mitään mahdollisuutta kun kyseessä onkin yhtäkkiä todellisuus.

Aloittajalle: toinen voi olla epävarma, tarvita funtsausaikaa. Hän on voinut olla rehellisesti liikkeellä, tai sitten ei. Hyvin tiiviisti olette viestitelleet joten ei varmaan ole pahitteeksi jos hölläät itsekin. Kenties tapaaminen hirvittää häntä, kenties hän ei ole kertonut kaikkea, ei voi tietää. Jos hän ei halua vastata, sitten hän ei halua. Tietämättömyys on kalvavaa eikä sitä vastausta taida saada kiskomalla. Jos vain mitenkään voit, niin hellitä. Ehkäpä ajallaan sitten myöhemmin saat tietää mistä on kyse.

Huijareitakin on ja ihan kantasuomalaisissa miehissäkin. Juteltiin kaksi viikkoa puhelimessa käyden läpi monia asioita itsestämme ja viestejä sateli jatkuvasti.
Mies oli kuitenkin epärehellisenä liikenteessä ja juuri tärkeimmistä asioista. Alkoholin käyttö, tupakointi, suhteitten määrä, oli huijannut rahaa ihmisiltä, vieroksui töitä, käyttikin väärää nimeä lopulta. Lisäksi sairaalloisen mustasukkainen ja väkivalta ei olisi ollut kaukana.
Kun työkseen opettelee deittamaan ja puhumaan ja kuulostamaan aidolta ja rehelliseltä ja moraali nollassa, niin ehtii hyödyntää monia naisia. Rahaa kyllä onnistuu huijamaan miehiltäkin.
Ison opin sain elämästä tuon miehen kautta.

Minulle ainakin käy niin, että jos mies alkaa viesteissä vaikuttaa todella ihastuneelta, himmaan ja pistän peruutusvaihteen päälle. Sokeasti ihastunut ihminen on jotenkin pelottava, että liimautuuko se iholle ja alkaa vainota. Jos viestejä sataa useita päivässä ja niissä suukkoja tai muuta ällöromanttista, mietin onko mies tosi rakkaudennälkäinen, että uskallanko edes tavata. Oikea kiinnostus ei häviä, vaikka olisitte kuukauden erillään. Jos taas ihastuu viesteihin ihastuu ehkä kuvitelmaan. Sekin on ymmärrettävää, jos olisi paljon rakkauden tunteita, joita ei voi kohdistaa kehenkään. Mutta se on vähän sama kuin ihastuisi radiojuontajaan tai tv-sarjan hahmoon, sori vaan.

3 kk kirjoittelua deittipalstalla? Mitä?

Olen kokeillut useampaan kertaan ja muistaakseni 1998 City-lehden Sinkut.fi saittia (vai oliko se niiden) enkä tähään päivään mennessä ole keskustellut/kirjoittanut kenenkään kanssa 3 kuukautta.

Järkyttävää. Miksei jo viikon jälkeen voi tavata? Ei tarvi yrittää mitään seksihommia vaan puhtaasti tutustua ihmiseen. Tuo epätoivoisen pitkä kirjoittelu ei tällä vuosituhannella johda mihinkään. Jo parin viikon kirjoittelu yleensä lopahtaa. Stadin alueella ei yleensä edes pääse 2 viikkoon asti.

Tässä mun vinkki -en tiedä onko hyvä vai huono..

Mielestäni pitäisi tehdä nyt NOPEASTI sellainen korjausliike että ehdotat tapaamista, jos mies on noin tärkeä.

Voi olla, että hän on nyt todella turhautunut.

Varattu taitaa olla.

Tuo on ihan klassinen virhe treffailussa tuo liian pitkään kirjoitteleminen.

Kirjoitellessa kuitenkin muodostaa päässään ihmisestä oman kuvan ja hyvin usein se kuva ei ole sitä todellisuudessa.

Tapaaminen ei todista mitään. Ihastuminen ja kelpaanko yms. ajatukset voivat sokaista. Elekieltä ja selityksiä kannattaa ihmetellä avoimesti.
Pakeneminen ja ilman vastausta jättäminen on vastuun pakoilua, mikä viestii salailusta ja valehtelusta.
Kuulostaa siltä, että kaveri on ollut järjestämässä varasuunnitelmaa itselleen.

Yhden tunnin puhelun jälkeen alkoi alamäki, joten varmaan mies aisti jotain toisenlaista (negatiivista) kemiaa puhelimessa ja ruusuinen kirjoittelun mielikuva katosi? Toisinsanoen ei vain ole enään aidosti kiinnostunut vaan hämmentynyt eikä kehtaa suoraan sanoa että ei vain enään kiinnosta. Silloin vain tylysti kadotaan.

Käytöstavat ovat monilla kadoksissa kun pitäisi toimia reilusti ja ottaa mahdolliset pettymyksen reaktiot vastaan. Niitä pelätäään ja sitten toimitaan kylmän tylysti sen mukaan.

Ja voihan olla että jotenkin varattu mies ja nyt pelkää että alat paljon soittelemaan, jolloin kuvio paljastuukin jollekkin kolmannelle osapuolelle.

Toisinsanoen, myönnä tappiosi, tällä kertaa ei natsannut pitkistä vakuuttavista kirjoituksista huolimatta. Todennäköisyys että tämä on vain kuoppa pariutumisen tiessä on melko epätodennököistä että kohta on vain sileää kiitotietä rakkauden moottoritiellä.

Voi se olla että ne tunteet katoavat, kokemusta on. Tai sitten niitä ei koskaan oikeasti ollutkaan. Parin kuukauden tiiviin tapailunkin jälkeen nainen vain yhtäkkiä "katosi" eikä voinut selittää yhtään mitään. Vastaili kerran kuukaudessa jotain ja sitten lopulta kun tivasin suoraa vastausta niin totesi sen olevan ohi. Ja oli olevinaan niin lääpällään, lässytti ja imarteli loppuun asti kun tapailtiin.

tuon ihastuksesi kesäloma loppunut, kaveri palannut "sorvin ääreen" ja vaimonsa sanonut, että nyt saa pena päiväunet loppua ja arki alkaa.
Liian pitkä esileikki tappaa kovemmankin kiiman.

Samoja kokemuksia täälläkin, en halunnut itse nopeasti tavata koska nettimies ei vaikuttanut niin luotettavalta. Odotin ja katsoin miten hän käyttäytyy. Halusi kovasti huomiota. Väitti olevansa vakavissaan mutta useat teot osoittaa ettei ole. Toisinaan mies on sosiaalinen ja toisinaan todella hiljainen eikä pidä yhteyttä, vaikka huomaan että hän käy netissä laittamassa tykkäyksiä toisten kuviin yms. Hän mm. ottaa kuvia muiden naisten (tai naisen) kanssa vaikka on "sinkku". En tiedä suostuuko kaverinainen kaverina kuviin, vai onko jotain enemmänkin meneillään. Mies kiven kovaan väittää että on kuitenkin sinkku, nyt en enää uskalla luottaa. Mies pitää ainakin kaverinaisia hauskanpitoa varten ja ilmeisesti olettaa kaikkien tekevän noin. Tuohon minulla ei ole mitään sanomista kun emme seurustele, mutta ei ole kiva valehtelu. Juuri hetki ennen kuvan näkemistä olin alkamassa luottamaan, nyt olen alkanut kuvitella nettimiehellä olevan suhteita muiden kanssa ja haluaa kai pelata. Toki siitä tuli paha mieli, mutta kuitenkin olo on parempi koska en ikinä antanut mahdollisuutta tavata pelimiestä! Nyt vain mietin otanko hänet pois ystävien joukosta, vai poistanko oman profiilini. Olisin voinut pitää miehen kaverina jos hänestä olisi edes siihen ollut.

Jos jostain asiasta tulee toistuvasti paha mieli eikä toinen pidä yhteyttä, on aika unohtaa. On eri asia jos on oikeasti kiire esim. työn takia, mutta päivien hiljaisuus myös viikonloppuina ilman syytä on outoa.

Mies on varattu! Ihan selvä peli.

Parempaa on luvassa. Ei tuo ole mikään oikea mies, sillä tapaaminen mahdollisimman pian ja siitä alkaa jotain tai ei ala.

Miehellä taitaa olla nainen/naisia enemmänkin. Kuulostaa vähän samanlaiselta millainen minullakin joskus oli. Paitsi et hän oli aina töissä....

On myös mahdollista, että hän on ajanut kolarin ja makaa koomassa tai muuten vain kuollut

Hö. Siis kyllähän aina netissä uskalletaan laittaa mitä rakkauden lurinoita vain, mutta kynnys tapaamiseen sitten on korkea, kun henkilö ei olekaan sitä, minkälainen kuva on luotu (ja vaikka valokuva olisi). Aina jompi kumpi pettyy livenä ja harva kohtaa toisensa netin välityksellä. Tai sitten pettymyksen kokemuksesta ei uskalleta enää tavata.

Itselläkin kyllä kiinnostus kuolee, jos kuukauteen ei saada aikaan järjestettyä tapaamista. Koen, että en kiinnosta niin paljon, että jaksettaisiin nähdä vaivaa tapaamisen eteen. Jos itse ehdottaa parikin kertaa ja aina torpataan, mutta vastaehdotuksia ei tule (tai toinen sanoo, että katsoo sopivan ajankohdan ja kertoo, mutta näin ei koskaan tapahdu), niin kyllä minä poistun hiljaa takavasemmalle.

Tällainen kävi mm. keväällä. Tinderin kautta mätsi, asui 100km päässä. Ei millään ehtinyt nähdä, sitten muuttikin 250km päähän. Sanoin, että ei sovi enää minulle, liian kaukana. Yllättäen olisi halunnut vihdoin nähdä minua ja kutsui luokse, olisi ollut valmis maksamaan puolet matkastakin. Nyt 3kk jälkeen otti uudelleen yhteyttä yllättäen ja laittoi viestiä, ihan kuin eilen oltaisiin vasta juteltu tyylillä "Huh, olipas rankka päivä töissä! Oli yksi asiakastapaaminen plaaplaplaa, mutta illalla onneksi sauna". Olin aika puulla päähän lyöty, että mitä helvattua, tulikohan oikeaan numeroon viesti?
Toinen soitten loukkaantui, että tuli, miksei olisi tullut? Minusta ainakin hieman tökeröä yllättäen alkaa keskustella jälleen, kun olen tehnyt selväksi, että 250km on liian pitkä matka.

Kuukausi on ehdoton maksimi tapaamatta oli välimatka mikä hyvänsä. EIhän sillä suhteellakaan ole mitään edellytyksiä jos ei edes tuossa ajassa voi tavata. Itse suosin strategiaa jossa kirjoitellaan viikko-pari, että saa jonkun peruskäsityksen toisesta, sillä itse en halua myöskään heti tavata "turhia" ihmisiä. Mutta jos viikon-parin jälkeen tuntuu hyvältä niin sitten nopsasti tapaamaan.