Eipä sitä herkästi sano toiselle miten tärkeä se on siinä vierellä arjen askareissa. Kun päivästä toiseen kattoo toista se hellyys unohtuu. Nyt taas tavoilleen uskollisena naiskumppani lähti viikoksi lepuuttamaan päätään sukulaisten mökille, minä jäin pitämään kotia ja huolehtimaan lemmikistä. Kaksi päivää meni ja alkoi tekstarit liikkua, siellä se toivottaa omalle kullalle hyviä öitä ja höplää muutenkin. Viimeksi kysyi palatessaan että tuliks ikävä, sitten hellittiin ilta. Eipä tahdo vaan kumpikaan huomata sitä toista arjessa, taidetaan olla se itsestäänselvyys siinä, kun tarve tulee toinen on taas siinä ja kun ei ole tarve viihdytään yksinkin kotona. Nainen on tietty tottunut että minä hoidan tietyt asiat sa sama toisinpäin. Kysyin kerran ihan kokeeksi mitä olisit mieltä jos erottais. Naiskumppanilta loksahti suu auki, mitä oot sä eroamassa musta. Leikiä heitin ja heti perään naiselta et heitä kyllä leikkiä moisesta.
Nyt sen huomaa
kiju
561928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Juu juu. Hyvähän se noin on jos homma toimii.
Oletteko kaunakin olleet yhdessä? Ja onko lapsia, siis muita kuin tuo lemmikki? Ïhan uteliaisuuttani kyselen, kuulostaa mukavalta ja jos kerta noin vapaasti pääsee liikkumaan että pystyy ottamaan taukoa toisesta.
Parisuhteessa tärkeintä on sopiva läheisyyden ja etäisyyden vaihtelu. Tarpeeksi lähellä, riittävän kaukana. Siten parisuhde toimii, toisen arvostus säilyy.
Näinhän se on.
Sieltä jostain päin kissan häntää se mielenrauha löytyy:)
Oma exä ehdotteli vielä tuossa joulukuussakin, et voidaan hoitaa mahdollista avoliittoa silläkin, että painelee sitten sukulaisten mökille levolle, jos/kun toinen alkaa ärsyttämään tai muuten vain arki kaatuu päälle.
Oli kyllä niin levotonta muutenkin ko ihmisen kanssa, että ajattelinkin et on siinäkin urakka et pitää aina lähteä mökille evakkoon reppu selässä ja lemmikki kainalossa kun emäntä "uupuu" mitä hän tykkäsi harrastaa käytännössä jatkuvaan.
Mikäli mulla nyt olisi ollutkaan sinne mökille mitään asiaa, kun ei nyt ollut osuuttakaan ko paikasta.
Ja hän jos taas mukulansa kanssa olisi painunut sinne niin sanominen siitäkin olisi tullut että mä ajan häntä kotoa pois. Kun hän osaa kyllä olla uhri siinäkin tapauksessa, vaikka ajaisi toisen yli autolla tahallaan.
Onneksi sai nyt "kaveristaan" sellaisen heittosäkin, jota oli kuitenkin pitänyt rinnallaan mun lisäksi ties kuinka kauan.
Tai "koirastaan", minkä hän selitti hommaavansa jos meille ero tulee ja keskittyvänsä siihen. Olettaen että hänen valheet hänen uskollisuudestaan olisivatkin pitäneet paikkansa ja tämä nykyinen olisi tullut "koiran" nimikkeellä vasta mun jälkeeni kuvioihin potkittavaksi.
Kylläpäs se nyt on ihanaa ja hyvähän se on, että olet tyytyväinen.
Mutta kerrohan, on suht uusi suhde teillä, eikö? Epäilen ainakin vahvasti ettei ole vuottakaan täynnä vielä.
Itse en kyllä jaksaisi eli en viitsisi tuota, että rouva häipyy säännölliseen tai silloin tällöin vaihtelevalla aikavälillä edes omalle/vanhempiensa mökille viikoksi "päätä lepuuttamaan" toisesta eikä viitsi edes lemmikkiä ottaa mukaansa, vaan työntää senkin toisen vastuulle. Ja mies on onnessaan kotona et "kaikkihan on hienosti:):):)" kyllä muijassa on vika, jos ei kestä olla toisen kanssa silloinkin kun vituttaa.
Älä välitä ap näistä sinua lyttäävistä kirjoituksista. Jokainen suhde on erilainen ja jos te ootte löytäneet toimivan tavan niin pitäkää siitä kiinni. Se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi jollakin toisella ja joillakin ei toimi mikään.
Näin se on, olen samaa mieltä.
Kuullostaa kyllä niin ex-muijani touhulta uuden kumppaninsa kanssa. Ja aloituksen ajankohtakin sopii kyllä ihan ko ihmiseen, vaikka olisihan se outo sattuma jos exän uusi onni hehkuttaa täällä kuinka hyvin sujuu. Vaikka eipä sen puoleen, mun puolesta sujukoot vaikka avioliiton arvoisesti jos niikseen on. Ja joutuihan hän viime vuoden pitämään sapattia avioliitosta, kun entinen oli juuri päättynyt ja mua ei saanut alttarille noin nopealla aikataululla. Enkä suostunut avoliittoonkaan heti sen vuoksi, kun hän ehti aloittaa tuon sirkuksensa eli näyttämään mikä hän on oikeasti.
Annas kun arvaan, lemmikki on jouluviikolla hommattu koira? Samoihin aikoihin, kun erosin itse ko naisesta juurikin mm. sen vuoksi että petti minua "kaverinsa" kanssa.
Hänellä oli ollut tämä "kaveri" kuvioissa ties kuinka ja miten kauan vaikka oli minun kanssani tosiaan ollut jo 2017 alkupuolelta kimpassa. Ja tosiaan jouluviikolla 2017 sitten loppui koko homma, pistin itse sanoen suorat sanat koko hommasta.
Muutenkin sairaalloisen mustis koko nainen, joka haukkui sukulaisiani myöden kaikki muhun liittyvät asiat ja näin tosiaan tuon pettämisen lisäksi. Mesoi myöskin ettei hän ole touhuistaan tilivelvollinen mulle vaikka ollaankin kimpassa. Minun taas olisi pitänyt myöntää aina jokainen hänen mustasukkaisuus-kohtauksissaan saama päähänpisto milloin mistäkin pettämisestä/naisesta joita hän itse sairaassa mielessään keksi.
Ja silloin tosiaan kun oli vähän tasapainoisemmassa kunnossa henkisesti, niin lirkutti mm. tuota yhteen muuttamista ja vetosi siihenkin, että ainahan pääsee hänen äitinsä mökille vartin ajomatkan päähän "lataamaan pattereita" toisesta, kun se naama alkaa vituttamaan. Niin olisi kuulemma toiminut tosi hyvin tuo vuoroviikoin mökillä karussa ja vuoroviikoin saman katon alla.
Mutta ajattelin jo silloin, että itse en siihen ala vaikka joskus nyt toisesta tarvitseekin lomaa. Siis että täytyisi olla koko aika vaatekassi valmiina evakoretken varalle tai sitten juuri että muija häipyy 1-2 viikoksi omille teilleen "päätään lepuuttamaan". Ja tällaista.
Mutta sopisi kyllä juurikin tähän vuoden exääni vuosimallia 2017 joulukuusta lähtien. Sairas nainen kaikkinensa.
Sitä vaan tiedä, onko sama "kaveri" kyseessä mikä oli kyseisen mimmin hoideltavana jo mun aikaani vai onko sekin jo vaihtunut haukkumalla ja pettämällä uuteen..
Mutta taisi kyllä suositukset mennä perille, kun sanoin että "Ota minua reilusti hölmömpi seuraavaksi, joka ei tajua tai uskalla pitää puoliansa, niin pystyt pelaamaan noita pelejäsi paremmin jatkossa" Kivat siitä:)
Mutta tosiaan, aloittajan ei tarvitse vastata tähän mitään, mutta jos käyt niin ihan miettimisen aiheeksi.
Kirjaimet HA, sanooko mitään? Ja tosiaan, jouluna hommattu koira lemmikkinä ja seudusta vihjeenä "Kot kot, limsa maistuu"..;) Jos nuo osuu kohdalleen niin onneksi olkoon. Olet päätynyt joko oikeasti exäni tai sitten ainakin ihan identtisen sellaisen ovimatoksi. Onnittelen oikeasti ja otan osaa samalla. En tiennyt itsekään mihin käteni ja kikkelini työnsin, kun hänet otin silloin aikanaan. Se vaan meissä on erona, että mä en anna itsäeni kuitenkaan kohdella ihan miten vaan.
Ovimatot tosiaan on sitä varten, jos jonkun yli on toisen päästävä kävelemään.
Toki joskus on hyvä olla toisesta erossakin, mutta kylläs iihen riittää silloin tällöin pari kolme päivää. Ei todellakaan sitä, että ollaan joka kuukausi vähintään viikko toiselta häviksissä mökillä tai missään muuallakaan. Se vaan on sen merkki, että ihminen ei pysty sitoutumaan toiseen aidosti vaikkei nyt sitten kestä olla eikä pärjää yksinkään.
Toinen, mikä on varma ko taipumuksesta, on toisen suhdehistoria. Jos on paljon pika-avioliittoja ja ylipäätään max. vuoden suhteita ja mukuloita siellä täällä. Niin eihän sellainen aloillaan pysy kenenkään kanssa, eikä kukaan normaali sellaista katsokaan.
Samaan malliin kuin töiden ja asumisen kanssa.
Tuo on niin totta.
Jos työpaikat ja kämpät vaihtuvat alvariinsa, niin tokkopa ne ihmissuhteetkaan kestävät ainakaan mitään mahdottomia. Vuosi maksimissaan ja sitten vanha uuden tieltä röyhkeästi kiertoon ihme selittelyjen kera. Mutta jokainen tavallaan. Yhden onni on toisen kauhistus elämäntapana.
Mutta jos homma toimii noin kuten aloittajalla kirjoituksensa perusteella toimii, niin mikäs siinä.
Jos keinotekoinen ero piristää niin parempihan se on kuin pettäminen tms törkeä loukkaus toista kohtaan.
Tai juuri tuo että kauhealla kiireellä avo-/avioliittoon ja vuoden päästä viimeistään eropaperit vetämässä ja uutta putkeen kun eron harkinta-aika on täys ja nimet paperissa.
No kyllä, hän oli muutenkin tuollainen ihme.
Ei nyt nillittänyt mitään, kun sanoin suoraan etten vielä 2kk tuntemisen jälkeen todellakaan muuta kenenkään kanssa yhteen vaikka tuntisi mitä toista kohtaan, mutta näki oikein kuinka osui ja teki häijyä. Naama venähti sen verran että varmasti loukkaantui, kun oli varmaan jo luullut että teen sen sormia napsauttamalla. Ja vinkui muutenkin, etten mm. toivu leikkauksestani niin kuin pitäisi vaikka toipuminen menikin juuri kuten piti. Se oli yksi syy myös, minkä vuoksi viime vuonna en voinut vaihtaa työpaikkaa enkä sitä kautta muuttaa hänen luokseen toiselle paikkakunnalle. Mut tosiaan muutenkin sanoin, että puolisen vuotta niin sitten voi suunnitella jo hynttyitä yhteen, ei tod heti 2kk jälkeen.
Mutta tuo muukin osui kyllä häneen napakympisti.
Työpaikat vaihtuivat muutaman kuukauden välein, vaihtoi jo kertaalleen meidänkin shuteen aikana uuteen paikkaan eikä mennyt kuin kaksi viikkoa, niin vinkui jo että täähän on ihan kauhea paikka, mä haluan pois täältä. Sanoi kyllä että hänen on nyt ainakin vähän aikaa PAKKO olla täällä. Edellisessä hän oli sentäs nelisen kuukautta ja kertoi joskus että hän oli saanut vakipaikankin jostain firmasta, niin hän oli mennyt pyytämään potkuja, koska hän ei halua olla sidottuna mihinkään.
Ja sitten muuttamisten suhteen kehui tuossa alkusyksynä, että nyt ehkä on jo rauhoittunut hieman, kun hän ei ole muuttanut yli vuoteen. No siitä meni reilu 2kk, niin kiireellä muuttamaan uuteen paikkaan.
Niin ei kai tuollainen ihmissuhteissaan ole sen erilaisempi. Kauhea hätä aina uuden miehen matkaan, sitten kyllästyy kuin lapsi leluunsa ja pilaa suhteen ja heti perään uus mies taas kiertoon.
Juuri tällainen joka ei kestä olla hetkeäkään yksin, mutta ei todellakaan ole millään tavoin mitä pienimmässäkään määrin sitoutumiskykyinen. Kun muistaa millainen paniikki hänelle tuli tuossa erotessa siitä, että joutuisi olemaan 3pvä yksin.
Ei muuta kuin likka väkisin isältään pois hänelle seuraksi ja sitten vasta uskalsi minulle vielä ilmoittaa varmaksi että tää oli hänenkin osaltaan ohi. Ja jos likka ei olisi suostunut äitinsä seuraksi joulunviettoon, niin hän olisi varmaan mulle vinkunut taas, että kuinka rakas olen hänelle.
Mutta on niin hauska kyllä lukea vieläkin tuon aloittajan kirjoitelma hyvästä liitosta, tunnistan kyllä exäni/saman naistyypin siitä ihan täysin. Lemmikkiä myöden.
Hyvät naurutkin sai kieltämättä..
Hyvähän se on, jos on saanut noin helposti heiteltävän tosiaan kumppanikseen. Ei muuta kuin alttarille vielä vauhdilla jos ette ole jo käyneet.
kukaan ei ole toiselle itsestäänselvyys
ja jokainen kaipaa liikkumavaraa, omaa tilaa,
kaikkea hyvää elämäänne 🍀
Kyllä meillä sanotaan, jos ei ihan päivittäin sentään, niin viikottain kuitenkin, että kuinka tärkeä ja rakas toinen on. Lomaa emme ole vielä toisistamme tarvinneet, mutta pakollisia eroja on joskus ollut; reissut kavereiden kanssa tai työmatkoja.
Lomatkin vietetään pääosin yhdessä ja ainakin vielä niistä nautitaan!
Yhdessä ollaan oltu 24v.
Kyllä meillä sanotaa meillä sanotaan niin....
Olikohan tämä tarkoitettu tikkuiluksi minulle..?
Mielestäni olemme onnekkaita, että meillä kumpikin panostaa suhteeseemme.
En todellakaan häpeile sitä, että olemme vielä vuosikymmenienkin jälkeen tyytyväisiä aikanaan tekemäämme valintaan puolisoa valitessa.
Niin sen verra nvielä tuli mieleen..
Nyt sitten kiireesti aloittaja naimisiin, jos kultasi ei ole vielä saanut sinua siihen painostettua.
Tokkopa se mitään auttaa, jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin vuoden päästä ne eropaperit on vetämässä.
Ellet tosiaan ole niin pehmeä luonne, kuten tuossa edellisessä kerroin kehoittaneeni exääni etsimäänkin niiltä osin, niin sitten voi kestääkin pidempään.
Mutta tosiaan saat sillä ainakin vähän pidemmän peliajan itsellesi.
Vielä kun exällä jäi viime vuonna se vuosiperinne väliin takiani, kun elämäntilanteeni oli sellainen, että sanoin tosiaan etten nyt ainakaan 2017 aikana pääse edes muuttamaan yhteen ellei hän muuta luokseni. Sanoin kyllä muutenkin, etten todellakaan muuta vielä 2kk tuntemisen jälkeen yhteen kenenkään kanssa muutenkaan. Et elämä on opettanut sen, että täytyy toinen nyt tuntea vähän paremmin kuin mitä 2kk aikana oppii tuntemaan ja sehän oli hänelle ainakin reaktiosta päätellen täyttä myrkkyä, vaikka nyt ei ihme kyllä mitään kilareita sillä kertaa vetänytkään.
Mutta tosiaan, poltetta hänelläkin varmasti on taas sinne alttarille ties kuinka monennen kerran, niin siinä mielessä helppo nakki hankkia lisää peliaikaa itselle, jos sitä haluat.
Jos taas olette jo vihityt niin edelleen, onnea ja osanotot myöskin samalla vaivalla.
Ei parisuhde voi vankila olla, joten hyvin voi toinen joskus olla vaikka suvun mökillä päätä lepuuttamassa. Luottamus on tärkeintä suhteessa.
Jos minulta evätäisiin elämä ja en voisi mennä vaikka nyt sukulaisiin yksinkin, en ymmärtäisi lainkaan.
Kyllä silloin ollaan aika pahasti hakoteillä jos täytyy rajoittaa elämää näin.
Toki se pitää ajatella, että se sopii perheen aikatauluun, toisen mennä yksinkin.
Ei aina tarvitse ajatella, että se meni pettämään tai ei pidä minusta.
No eipä tämä mun exäni hyväksynyt sitä, että olen esim vanhempieni kanssa tekemisissä. Ei nyt kieltänyt suorasanaisesti esim mun yhteydenpitoa ja sukuloimista mutsini kanssa, mutta toi joka vaiheessa ilmi ettei myöskään pidä siitä yhtään muutenkin ja ilmoittamalla myös, ettei halua tavata heitä ja haukkumalla heitä kusipäiksi.
Tuli vaan tuosta mieleen, kun kirjoitit, ettet ymmärrä sitä, jos vaikka ei saisi mennä sukuloimaan yksin. Mielestäni se on kuitenkin normaalia myöskin, että sukulaistenkin kanssa voi olla tekemisissä omin päinkin ilman kumppanin läsnäoloakin.
Sekin, mikä huvitti ja säälittikin tuon naisen käytöksessä oli se, että haukkui ex-aviomiehensä samasta käytöksestä pystyyn. Sen lisäksi että oli kuulemma sairaalloisen mustasukkainen muutenkin.
Kuulemma haukkui ja huoritteli mutsiaan, mitä tämä nainen sitten piti tosi huonona asiana.
Sitten kuulemma sekin vähä, mitä hän sai olla lastensa ja sukulaistensa kanssa tekemisissä, oli ainoastaan niin että ex-miehen täytyi olla aina mukana niillä reissuilla, eli ei ollut juuri tuota, että olisi voinut yksinään käydä sukuloimassa.
Silti tosiaan oli itse ihan samanlainen, sillä erotuksella ettei suostunut tapaamaan mun vanhempia ja ilmoitti tosiaan ettei pidä siitä että että mäkään olen. Että tällainen "normi" nainen kyseessä.
Ja jos joskus nyt menikin niin, etten heti parin tunnin sisällä vastanut hänelle viesteihin, niin heti oli vetämässä siitäkin draamaa, syytti jo suhteen rikkojaksi tai että olen pettämässä ym ikävää. Joskus vaan en jaksanut riidellä enkä kuunnella turhia haukkuja häneltä.
Eli tarvitsin ihan yhtä lailla hermolepoa kuin mitä hänkin meinasi noilla puheilla, että hänen mutsinsa mökille pääsee aina kun alkaa toisen naama vituttamaan. Siihen liittyen siis että siinä vaiheessa kun oltaisiin asuttu jo yhdessä.
Niin miten tuollaisen kanssa elää, kun ehdottaa itse hermolepoilua mökillä ja pimahtaa itse siitä, kun/jos ei parin tunnin sisällä vastaa viestiin tai aamupäivällä lähettämäänsä viestiin vastaakin vasta iltapäivän puolella.
Mutta no, kuten sanoin, onneksi on päätynyt reppanan muijaksi niin varmasti saa öykkäröidä ja murjoa toista mielinmäärin.
Eikä tosiaan suhde saakaan olla vankila. Mutta ei myöskään mikään sotatanner myöskään, varsinkaan sellainen että riita haetaan siitä mitä itse tekee tai ehdottaa. Ja juuri tuollaisella logiikalla vielä, että olisi pitänyt kauhealla kiireellä muuttaa yhteen ilman ajatuksen häivääkään huomisesta ja sitten ruveta juoksemaan mökille jatkuvaan toista ja toisen naamaa karkuun, kun ei kestäkään katsella edes.
HAH HAH!! Aisankannattaja:) No, käy ja kukkuu se elämä noinkin.
Muija häipyy viikoksi kerrallaan säännöllisesti keskelle metsää ja isäntä on onnellisena kotona arkea pyörittämässä ja on suu muikeana, kun on saanut hyvän naisen itselleen..:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D
Mitenkäs reagoisi jos itse katoaisit jonnekin viikoksi päätä parantelemaan? Pimahtaisi varmaan sulla on toinen-syyttelyn kera. Ihan varmaan.
Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä. Kannattaisiko nyt kuitenkin....No en sano mitään. Sen verran hyvät naurut lohkesi.
Komea Volvo muuten.
AIka lapsellista roikkua peräpuskurissa kiinni kiusallaan, kun ei muuta vissiin keksinyt lauantaina.
Letkassa mun perässä edellä menneestä ohi ja sitten tosiaan perseessä kiinni kuin ehta hinttari, tunnistin vielä taustapeilistä.
Sitten rinnalle ohituskaistalla pitkäksi aikaa ja helvetinmoisella ylinopeudella karkuun. Tää meidän haaska vielä rinnalla ollessaan kyyristeli piilossa muka etsimässä jotain kun ei kehdannut naamaansa kuitenkaan näyttää, takana roikkuessanne ei ollut sitä ongelmaa.
Mikä pointti tuoossa oikein oli?
Helvetin outoa käytöstä mutta kai se on jotain ihme uhoa tms.
Sen verran vielä tämän viikon maanantaista, 27.8.
Olis nyt luullut sitten kestävän tulla puheille, jos jotain on vielä hampaankolossa, kuten tuosta liikennekiusaamisesta päätellen on.
Säälitti vaan katsoa, kun olimme mutsini kanssa paikallisessa "ääsmarketissa", istuimme Hesen edessä aikeina mennä syömään ja tämä kyseinen pari tuli sieltä vessojen suunnalta, oli vissiin tarkoitus mennä kauppaan mutta neitokainen painelikin seiniä pitkin hiippaillen Hesen läpi puolijuoksua ulos. "Kaveri" jäi naiskumppanistaan jälkeen kun ei vissiin neuvottomuuttaan hoksannut muuta kuin alkaa tuijottamaan ilmoitustaulua. Ja sitten vasta juoksujalkaa ulos kun tajusi että jäikin yksin.
Kuten sanoin aikaisemmassa kirjoituksessa, jos kerta on seurata yli 20km toisen perässä maantiellä takapuskurissa kiinni roikkumalla ja ajaa vielä kylki kyljessä useampi kilometri ohituskaistalla tuollaisen lapsellisen uhon vuoksi, niin kyllä kai sitä voisi sitten kasvotustenkin tulla mussuttamaan jotain sen sijaan, että juoksee kuset housussa seiniä pitkin karkuun.
No, siinä on vakka kantensa löytänyt.
Ja kun tosiaan läheisiäni on siellä suunnalla, niin joudun jatkossakin välillä kulkemaan ko alueella. Vaikkakin aluksi ajattelin että pitäisikö kartella ko aluetta juurikin tuollaisen kiusaamisriskin tms, pahimmassa tapauksessa pahemmankin uhan vuoksi, mutta ajattelin että en anna tuollaisen/tuollaisten kusipäiden rajoittaa elämääni.
Mutta tosiaan, ensi kerralla sitten suoraan puheille tuollaisen naurettavan karkuunjuoksemisen sijaan, tai sitten antaa olla kokonaan rauhassa.
Jokos sitä olette hakeneet sen papin aamenen sekoilullenne?
Ja vieläkö ajotavat on tuota kuin viikko sitten?
Ei näköjään aloittajalla kantti kestä aloittaa juttelemaan asioista..
Sinänsä ihan ymmärrettävää, mukavempihan se on mm. liikenteessä häiriköidä.
Siinä on kyllä vakka kantensa löytänyt, on tuollainen(kin) käytös sitten sällin itsensä lapsenmielistä uhoa tai onko sitten niin helvetin helpolla tuollaiseen houkuteltava idiootti.
Ensi kerran jos tarvitsee "näyttää mieltä" sen suhteen, että toisen exä kulkee omia menojaan, niin soittaa suoraan perään.
No, mites menee?
Onko hermolepoilua ollut lisääkin? Että pääsee sitten illaksi hellittelemään.
Onko teidän hellittely samanlaista mitä meillä oli?
Muija makaa alla jalat levällään ja kitisee kun ei tunnu hyvältä, eikä silti suostu edes vihjaamaan että millä tavoin hänet saisi nauttimaan seksistä.
Ja oli niin passiivinen, ettei halunnut edes yrittää mitään muutenkaan. Omatkin ehdotuksensa kumosi samaan hengenvetoon, kun esitti ne. "Voin mä sulle suuseksiä antaa. Mutta en anna sitä kyllä mitenkään mielelläni", "Mä voisin olla välillä sun päällä, mutta sä et varmaan tykkää siitä tai sua sattuu siinä tilanteessa, niin turha sitä on edes yrittääkään" jne jne.
Lisäksi oli sen verran löysä tapaus, että pariinkiin otteeseen oli pakko koittaa kädellä, että olenko nyt varmasti sisällä, kun en saanut mitään tuntokontaktia hänestä.
Ja ei kuitenkaan tajunnut varmaankaan, että meidän seksi oli ihan paskaa mullekin, mikä näkyi mm. sillä että aika usein jäi omakin orgasmi tulematta ja pystyin kyllä lopettamaan helposti kesken koko touhun siinäkin vaiheessa, kun olin hänessä. Kun muija vaan valitti, haukkui eikä tuntunut miltään.
Vieläkös tämä yhteinen kokemus saa esim ihme kiukku- ja uupumiskohtauksia?
Kuten esim. erään kerran kauppakierroksella ollessamme tapasimme sattumalta parikin tuttavaani minun töideni kautta.
Juteltiin siinä aika pitkä tovi, tai no lähinnä nämä työtuttavani puhui ja me kuuntelimme, koska tuttava nyt sattuu olemaan (mukavalla tavalla kylläkin) suulas ihminen.
Ei siinä mitään, kauppakierros jatkui mutta jumalauta kun kotiin pääsi niin alkoi se helvetinmoinen kiukuttelu ja vinkuna.
"Sä HÄPEÄT minua etkä kehtaa kulkea kanssai!!" ja mitä helvettiä hän nyt kitisi ja räksyttikin siinä sen tunnin verran ainakin vihaisesti mulkoillen. Enkä vieläkään tiedä kyl itse että mistä helvetin reiästä hän tuonkin riidan kehitti..?
Oliko sitten se syynä, että juttelin muiden kanssa, mikä sopii kyllä hänen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen. Vai se, etten nyt erikseen mainostanut että hän on minun kanssa kimpassa, mikä sopisi tuohon sairaaseen mustasukkaisuuteen myöskin. Tai sitten vain se, että kävin nyt välillä kirpparia kiertäessämme omin nokkineni katselemassa niitä kojuja, kun en nyt ole sen luontoinen että jaksaisin tonkia jotain vaatetelineitä jos sieltä nyt sattuisi jotain löytymään-asenteella. Tiedä sitten.
Mutta kuitenkin, ihan uteliaisuuttani kysyn että saako vieläkin tällaisia selittämättömiä ja helvetin outoja kiukkukohtauksia? Vielä kun itse useimmiten halusi mun luona ollessaan vaan möllöttää kotona perse homeessa sohvalla räpläämässä kännykkää? Ja kun joskus vinguinkin että mennään nyt ihmisten ilmoille edes ulkoilemaan, niin vastaus oli usein, ettei parisuhde ole pelkästään hauskanpitoa ja kivojen asioiden tekemistä..
Ja tosiaan jos olisin hävennyt häntä, niin olisin kyllä pysynyt visusti hänen kanssaan 4 seinän sisällä varsinkin mun luona ollessamme.
Ja itse oli hieman outo tuonkin tiimoilta aika useinkin. Eräänkin kerranajelimme luotani hänen luokseen 60km päähän, niin hänen oli pakko päästä puolessa välin matkaa ruokakauppaan tekemään ostoksia. Mitä ihmettelinkin, varsinkin kun kesäaika ja osti kuitenkin lämpimälle herkkiä elintarvikkeita kuumassa autossa kuskattavaksi, kuten maitoa ym juttuja. Ja vielä kun ihan samanlainen S-market löytyy parin minuutin kävelymatkan päästä hänen kotoaan.
Eli kysymys kuuluikin että kuka salaili ja ketä..???
Toinen uteliaisuudestani johtuva kysymys, onko hänellä vielä tapana ruveta yhtäkkiä tuijottamaan pistävästi ja sanoa jotain vähintäänkin erikoista ja yllättävää, mikä ei oikein sovi siihen hetkeenkään. Kuten meillä oli esim viimeisenä viikonloppuna yhdessä ollessamme. Kuinka ollakaan oli sohvalla röhnöttämässä ja yhtäkkiä alkoi se jäätävän pelottava tuijotus ja sitten tuli kommentti: "Niin...On sussa kyllä tosi paljon hyvääkin..!!" Eikä liittynyt tilanteeseen mitenkään, emme tainneet edes puhua juuri sillä hetkellä mitään.
Olen vain tosiaan ihan utelias, vaikka olenkin mieissäni, että joku toinen on päätynyt/hankkiutunut hänen haukuttavakseen ja loukattavakseen. Että onko nyt saanut edes hivenen vertaa käytöstään normaaliksi vai onko vieläkin samanlainen varottava kuin ennenkin? Joka vetää just vaikka kaupassa käynnistä helvetinmoiset herneet kotona?
Sen verran vielä jäi uteliaisuutta ym jäljelle...
Nuo asiatkin, mistä illalla kyselin, selittävät kyllä täysin tuon pakko mennä mökille päätä lepuuttamaan-kohtaukset.
Vieläkö häneltä tulee muuten tulee kaikki ajatukset ym mielenliikkeet suusta ulos siinä sekunnin murto-osassa, kun ne päähän tupsahtaa? Ja vielä yhtään miettimättä ja pidättelemättä, ihan kuin vatsavaivaisen paska.
On ehkä omalla tapaa ihan hauskakin piirre, mutta aika rasittava kuitenkin. Siinäkni tapauksessa vaikka jokaisella nyt onkin oikeus sanoa mitä tahtoo ja nolatakin itsensä, jos siltä tuntuu.
Itse olin ainakin helvetin kyllästynyt, vielä kun inhoan sitä piirrettä ihmisissä yli kaiken, kun ei ole mitään tajua ensinnäkään siitä mitä sanoa ja mitä ei. Kun kyllä jokaisen kuuluisi nyt ymmärtää niinkin selvä yksinkertaisuus kuin ettei kaikkea todellakaan tarvitse sanoa ääneen mitä siellä päässä nyt liikkuukin. Ihan senkin vuoksi, kun harva asia on oikeasti fiksua niin sanottuna kuin ajateltuna. Ja nekin mitä sanoo, niin pitäisi kyllä miettiä edes vähän ennen sitä sanomista ja pistää nyt siltikin edes pieni filtteri siihen väliin.
Mutta kai tuokin ominaisuus kuuluu siihen, mitä hän nyt sitten sairastaakin...
Sitten vastaavasti ei kuitenkaan voinut sanoa suoraan että mikä vika on. Eli näissä taas oli niin salamyhkäinen, joista juurikin nimenomaa olisi pitänyt hänen saada se suunsa auki ja puhua rehellisesti.
Joskus pisti silmäänkin, kun hän kaivoi repustaan jotain selkä muhun päin ja vilkuili mun suuntaan olan yli. Sitten kuului vaan samanlainen rasahdus, kun lääkelevystä otetaan tabletti ulos ja sitten kiireesti juomaan vettä päälle. Jos olisi ollut joku särkylääke tai esim E-pilleri, joita sanoi syövänsä steriiliydestään huolimatta, niin eihän niitä olisi noin salailemalla tarvinnut popsia. Eli juuri tuollainen sairas käytös ja ihme salailu asioista alkoi kyllästyttämään hänessä.
Voi voi reppanaa.... No aisankannatus on varmasti hieno harrastus, vielä kun siihen saa haukut päälle ja toinen häviää vielä omille teilleen "mökkeilemään", kun ei jaksa olla toisen kanssa.
Sen verran vielä, että kysypäs naiskumppaniltasi sukunimeni.
Kertoo sen kyllä, jos on muutenkin puhunut eli haukkunut minua sinulle kuten haukkui edellistä miestään puolestaan minulle. Googleta se nimi vielä, niin näet totuuden.
Sitten voit kysyä häneltä ihan rehellisesti että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?
Kun mimmi oli kuitenkin viime vuoden mustalaisen kanssa ja oli vielä pari viikkoa ennen joulua rakentamassa niin yhteistä tulevaisuutta ja kuitenkin oli saanut jo tämän mannen kanssa ainakin pilattua asiansa muutamassa kuukaudessa pettämällä ja haukkumalla. Miten mahtaa naisen psyyke kestää yli päätään sitä että on ollut tällaisen muijana? Ja mites sulla, olla sellaisen kanssa ketä ei heimovelikään jaksanut vaikka meillähän ei pitäisi millään olla mitään väliä.
Varmaan raskasta kummallekin, olla sellainen ketä mustalainenkaan ei jaksa ja olla sellaisen kanssa joka ei mustalaisellekaan kelpaa.
Kun mustalainen on mustalainen vaikka sen voissa paistaisi, kuten erään viisaan sanonta aikanaan kuului.
Mutta ajattele positiivisesti, ei tullut ainakaan kaupantekijäisinä mitään heimoveljen räkänokkia naimakauppojen/parisuhteen mukana sun vastuullesi. Sellaistahan ei kukaan varmaan huolisikaan, ja kun se meikäläisten merkkihän tarraa jo eka kontaktista muuten sinne tiettyyn paikkaan ja se ei sieltä lähde kulumallakaan pois, vaikka kuinka aurajyystäisi röörejä puhtaaksi. Ja kontakteja sentään oli viime vuoden aikana paljon....
No ei varmaan kestä erojuttuja edes leikkinä.
On varmasti tajunnut itsekin että vaihtoehdot ovat jo loppuneet tai käyneet ainakin niin olemattoman vähiin jo ja itse ei kestä olla kuitenkaan kuukauttakaan yksin, ettei enää ole varaa edes yhteen eroon noiden syiden vuoksi.
Senkin vuoksi ottanut tuon käytännön kehiin, että hävitään milloin minnekin hermolevolle ja toista roikotetaan siinä kuvioissa mukana silti tuollaisella henkisellä pelailulla. Tietysti sinussa aloittaja on vika, kun annat kohdella itseäsi noin ja tunnut vielä olevan kiitollinen siitä.
En sinänsä välitä puuttua toisten asioihin, mutta olisikohan kuitenkin apua asiaan, jos hankkisit kokemusta naisista edes vähän lisää?
Tietäisit sitten ainakin sen, että kuinka normaalissa ja terveessä suhteessa molemmat toimii ja miten toista tulee kohdella huonoinakin aikoina?
Ei sitä tosiaan arjen kiireessä tule kerrottua ja vuosia kun yhdessä ollaan edes huomaa ensin toisesta mitään. Niin minäkin onnellisesta kuplassani heräsin kun aloin saada viestejä kumppanini menemistä. Kun kysyin asiasta missä oli jne. Kovasti selitteli työnsä kiireisyyttä ja stressiä. No jätin huomiotta. Käytös muuttui ja kysyin onko sinulla "toinen? Kielsi jyrkästi. Toki vastasi kun halasit pussasin ja näytin tunteita kun epäilyjä alkoi tulla ja viestien syyt vaivasi joista en kyennyt kertomaan. Lopuksi meni siihen että uskoin viestin ja menin osoitteeseen katsomaan ja siellähän se oli. Kun sen piti olla muualla. Toki sen kotiin "komensin ja aloitettiin uudestaan niin oliko sulla joku? Vittu mitä paskaa keksi. Säälin sitä todella kuinka oli tilannetta käyttänyt hyväkseen ja surutta kävi lohtua hakemassa siltä. Kun kysyin niistä tunteista joista Kertoili kuinka haluaa muutoksia suhteeseen ja uutta alkoi palaset loksahdella paikalleen. Ei ihme ettei tuntenut minua kohtaan mitään rakkautta kun oli salainen hoito jota kävi rakastelemassa kun se sille kakkoselle kävi. No kun erottiin ja sai rauhassa miettiä kumman tahtoi ja tehdä rehellinen päätös ketä rakastaa jne. Katsos olihan se yhtä äkkiä pelkkää seksiä mitä haki tuolta kakkoseta. Pitääkö tuo uskoa? No kun aikanaan takaisin otin tietyillä päätöksillä ja sopi että ehtona täyttyy. Ymmärrän että arjen kiireessä toinen näyttää hiirulaiselta ja jännitystä hakee muualta. Nyt kun yrittää toiselle näyttää tunteita ja hellyyttä "koputtaa takaraivossa onkohan tuo nyt tosissaan? No oli miten oli en ehkä koskaan Toivu enkä unohda mutta pikkuhiljaa alan uskoa sen juttuihin. Mitä todella tahtoo. En ole pakottanut tai uhannut tai muutoinkaan sitä kostanut. Uskon että se erillään olo teki hyvää. Eikä koskaan ottanutkaan tuota toista. Mutta arjen harmaus iskee parisuhteessa ja se pitää muistaa kertoa toiselle kun näin käy.
Mutta no, se tuosta.
On varmaan tosiaan kiva olla mustalaisen jämämuijan kanssa ja vielä onnellisena siitä mitä on saanut.
Se sentäs oli muijalla päässä kohdallaan, että otti todesta kun kehoitin varmistamaan sen, että se uusi on sitten oikeasti sellainen heikkolahjainen kehari, jollaiseksi minua haukkui ja leimasi suhteemme ajan. Kun tosiaan sellainen ihmistyyppi on ainoa, minkä kanssa exäni eli tämä aloittajan "elämän rakkaus" voi saada edes jonkinmoisen suhteen ja mikä vielä kestää nyt ainakin vähän pidempään kuin sen vuoden puolitoista, mitä hänen suhteensa yleensä ovat kestäneet.
Toinen vaihtoehto tietysti on sen verran vanhempi mies, eli vähintään 55-60v ikäinen, jolle on ihan sama, millaisen kusipään kanssa elää. Kunhan ei vain tarvitse olla viimeisiä vuosiaan yksin. Aika moni tuon ikäinen mies omassakin tuttavapiirissäni pitää tuolla asenteella muijaansa. "Ikää on jo niin paljon, ettei ole vara valita muuta kuin sen, että on "mieluummin veemäisen mullikan kanssa kuin yksin".
Ja voi tosiaan olla, että muija nyt tajusi minun sanomisistakin jo ja minun jälkeen ylipäätäänkin sen, että peli on jo pelattu loppuun hänen osaltaan ja hänen on pidettävä väkisin siitä vähästä minkä on onnistunut saamaan ja se on pelkkää bonusta, jos uus "kaveri" sietää paskaa kohtelua. Nimittäin tuohon liittyen, kun ei enää kestä edes leikkiä/vihjaustakaan erosta.
Mutta mitäs siitä. Ei kyl sitten kannata kylillä ainakaan huudella, että muija on tosiaan roikkunut mustalaisen perässä vielä vuonna 2017. Ei kannata edes hänen mukuloilleenkaan varmaan sanoa mitään. On aika noloa "nuoren parin" kannalta.
Vieläkö tällä elämäsi rakkaudella muuten on vielä some-profiilinsa etusivulla julkisena kuva eräästä lemmikistä, jota väittää työpaikkansa lemmikiksi, vaikka todellisuudessa ei sitä ole?
Ovat kuvassa otsat vastakkain, kuten omalla lemmikilläni on tapana huomioida ihminen, kun sen viereen menee. Painaa juurikin päänsä ihmisen otsaa vasten?
Hieman tuon(kin) kuvan päivittämisen jäkeen sanoi laittaneensa someen kuvia lemmikistäni ja samaan hengenvetoon sanoi voivansa poistaa ne sieltä kyllä, vaikken edes ehtinyt vielä tajutakaan että on tosiaan ladannut sinne mun kotona ottamaansa materiaalia. Tuo tapahtui viime vuoden juhannuksena.
Eikä silti suostunut näyttämään niitä kuvia mulle ja eräs ystäväni näytti tuonkin kuvan oman profiilinsa kautta muutama vko tuon jälkeen. Loput olikin sitten suljetussa yhteisössä, kun exä kuulemma ei tykkää että "kaikki pällistelevät hänen asioitaan", eli salattuna oli kaikki hänen välejään minuun myöden.
Erotessa sitten käskin poistamaan kaikki minuun liittyvät asiat profiilistaan, niin tuota kuvaa vänkytti viimeiseen asti, ettei ole muhun liittyvä asia. Vaikka nyt kuvasta näkee jo, että on minun luonani otettu kuva ja hänen vaatetuksensakin on pilkulleen sama, jota käytti "kotiasuna" luonani olleessaan nukkanyppyistä, kulahtanutta paitaa myöden.
Ja tosiaan kuvan ottamissuunnasta katsoen lemmikkini telineetkin ovat samalla puolen ikkunaa, joiden päällä se aina tykkää mukkua kerällään ja tosiaan painaa päänsä toisen otsaa vasten, jos sitä menee silittämään. Lisäksi se työpaikkalemmikki on ihan erinäköinen kuin omani.
Aattelin tuolloin että antaa olla sitten, jos ei kerta voinut vieläkään myöntää valehdelleensa tuossakin asiassa. Mutta välillä käynyt mielessä tuosta "pidä tunkkis!!"-asenteestani huolimatta, että olisikohan hän jo saanut aikaiseksi poistaa tuonkin muhun liittyvän jutun sieltä netistä pois kaikkien näkyviltä. Kun kerta suhteenkaan aikana ei voinut olla avoin. EN nyt ole viitsinyt enää kysellä sen perään muuten, mutta tosiaan.
No älkäähän nyt viitsikö.
Sehän on vain hienoa, että ihmisellä on elämässään useampi mahdollisuus sekä unelmia ja toiveita onnellisuudesta.
Kyllähän niiden eteen ponnistellessa voi olla muita kohtaan pahakin. Ei kaikkia tarvitse miellyttää.
Jotkut eivät vain piittaa toisesta.
Mielestäni tuollainen käytöskin on yksi tapa näyttää sitä, vaikka olisikin tarvetta elää yhdessä ja silti pärjäisi yksinkin. Juuri tuo että yhteen pitää muuttaa mutta silti on säännöllisen vaihtelevasti hävittävä viikoksi toiselta ja silti suuttuu, jos toinen ohimennen edes kysäisee erosta vaikkei sitä nyt sen enempi tarkoittaisikaan. Sellaisella ihmisellä vain on pakko olla joku pompoteltava.
Mitenkäs muuten, jokos ne opinnot ovat alkaneet siellä yli 80km päässä sijaitsevalla paikkakunnalla, joita alkoi puhumaan viime vuoden puolella jo, että meinaa hakea sinne kouluihin?
Ihmettelin sitä silloin, kun itse valitti mulle koko syksyn, että meillä ollut 60km välimatka on liikaa, eikä se riitä hänelle että vietetään vain muutama päivä kuukaudesta yhdessä. Valitti sitäkin että toipuminen minulla ei etene muka niin kuin pitäisi(vaikka sujui kyllä juurikin niin kuin piti), sitä vinkui vielä joulukuun alussa hänen muuttoaan tehdessämme. Sitten kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen tuota toipumisrutinaa ilmoitti tästä satakunnan opintopaikasta kun aukeaa tämän vuoden puolella ja että hän painuu sinne 83km päähän opiskelemaan heti, jos hän vain sinne pääsee.
Eli tilanne olisi ollut meidän suhteen /-0. Toki jokainen saa ja jokaisen pitääkin opiskella, jos siihen on haluja ja mahdollisuuksia, Mutta ihmettelin kyllä että mikä vitun pointti tuo nyt sitten oikein on??
Kitisee että 60km välimatka on liikaa, mutta sitten kun olisin vihdoinkin päässyt sinne kotkot-paikkakunnalle hänen lähelleen muuttamaan, niin hän on kovaa vauhtia lähdössä yli 80km päähän ja viikonloppuisin hän olisi omien puheidensa mukaan ainakin ollut vielä aika paljon töissä., eli emme olisi nähneet emmekä pystyneet viettämään edes sitä vähää aikaa yhdessä, kuin mitä pystyimme viime vuonna
Eli aika itsekäs ja mitään ajattelematon nainen.
Toki saattoihan se olla vain häneltä joku riidanhaaste taas kerran tai joku muu surkea yritys pahoittaa mun mieleni/osoittaa kuinka alhaalla asemani oli hänen silmissään ja elämässään, mutta jos tosissaan oli niin olisi kiva tietää että kohteleeko hän sinua arvon aloittaja samoin? Ja työntäisikö hän likkansa taas jonkun toisen hoteisiin hoidettavaksi?
Kehui muuten vielä tuossa hieman ennen eroa että hän sitten on myös jatkossa kaikki vkl töissä, joten sekin olisi ollut vielä pois siitä arjen jakamisesta, mitä hän niin kovin toitotti että hän sitä haluaa parisuhteelta ja muutenkin.
Kun itse tietysti olen oppinut nykyään siihen että teen töitä maanantaista perjantaihin ja vkl vapaat. Minkä sanoinkin hänelle, että voin ihan mielellänikin muuttaa lähemmäksi/yhteen ja vaihtaa sitä kautta työpaikkaakin, mutta työajat pidän ennallaan. Et viikolla teen töitä kyl vaikka miten, mutta siitä pidän kynsin hampain kiinni, että vkl olisi pääsääntöisesti mulla vapaat. Eli pilasi noiltakin osin suhteensa tämän mustalaisen kanssa.
Onko sinulle aloittaja samanlainen vai olisiko eron pelossa oppinut jo vähän käyttäytymään?
Epäilen että on ihan samanlainen kusipää vielä nykyäänkin ihan tuon mökille miestä piiloon-pelleilynsä perusteellakin jo, mitä mullekin tosiaan vielä selkeämmillä hetkillään "kauppasi", kun oli niin kauhea hätä ja kiire saada mies taloon saman katon alle kanssaan arkea jakamaan.
Onko muuten sinulle paasannut sitä, ettei hän tosiaan välitä toisen rahoista eikä tuloista?
Pidä nyt varasi vaan, niin hän vaan sekosi siitäkin, kun viikko ennen eroamme sanoin ihan vittuillakseni hänelle oman kuukausipalkkani yli tonnia pienemmäksi kuin mitä se todella on. Se olikin ainoa asia, missä hänelle valehtelin ja siinäkin vain sillä, että halusin ottaa selvän että oliko muijasi edes siinä asiassa rehellinen.
Ja voin sanoa, ettei ollut. Tietysti aavistelin sitä jo silläkin, kun valitteli, ettei perintöä ole tulossa, kun hänellä on niin perseaukinen suku ettei yksiin hautajaisiinkaan riittäneet rahat. Ja sekin vähä, mikä on kiinteänä omaisuutena, sijaitsee vuokratontilla, mikä ei sen vuoksi ole minkään arvoista rahallisesti.
Vaikka omapa on asiasi, mutta pidä nyt varasi, siinäkin tapauksessa että olet jo sen verran vanha, ettei sinua haittaa, millainen kusiainen sulla on muijana, kunhan ei tarvitse niitä viimeisiä elon vuosia olla yksin ja on muutenkin sitten hoitaja omasta takaa, jos nyt sellaista tarvitseekin.
Meinaan jos annat vähänkin liikaa valtaa, niin siinä tapauksessa Bauhausissa on ihan turha kulkea peräkärryn kanssa hakemassa rakennustavaraa, vaan siinä tapauksessa kannattaa ottaa samantien kunnon talopaketti ja sinne kuorma-autollinen sisustustavaraa jne.
Vaikka se teille eduksi, ettette nyt ängenneet sen Volvonne kanssa takapuskuriin kiinni kiusaa tekemään, kuten teitte silloin kolmisen viikkoa sitten.
Mites aloittajan elämä nykyään surraa?
Onnellisia yhdessä vieläkin?
Ei ehdi nyt, nettikauppaa tehdessä menee aika..
No jo on, hieno tapa näyttää tunteitaan toiselle ja ylipäätään "arvostaa" toista, häipyä säännöllisesti muualle toisen takia. Ja jättää vielä kaikki asiat toisen niskoille elukkaa myöden.
Vaikka no sen sentään sanoo suoraan kirjoituksestasi päätellen, että sinun ja suhteenne takia. Mutta sekin on rehellisyyden lisäksi myös yksi tapa nujertaa toista henkisesti ja pitää tuollaiselle ihmiselle itselleen nöyränä.
Kerrohan aloittaja rehellisesti, että miksi annat kohdella itseäsi noin?
Vielä kuitenkin pitää väkisin sinua otteestaan, ettei saa sanallakaan sanoa erosta mitään.
Oletko varma, että hän ei ole sairas jollain tapaa? Mieletään tai luonteeltaan?
Ja heikko itsetuntokin on mielen sairaus tai ainakin vahva oire siitä. Ihan oikeasti, en tarkoita tätä solvaamiseksi.
Sekin on eri, jos on isoja riitoja, joita joskus tulee ja silloin lähtee vaikka muutamaksi päiväksi sukulaisten tm luo. Mutta kuten itse kirjoitit: "tavoilleen uskollisena", eli on ihan siitäkin päätellen säännöllinen käytösmalli. Mielestäni todella loukkaavaa toista kohtaan, mitä kenenkään ei tulisi sallia itseensä kohdistuvana käytöksenä, vaikka toinen olisi kuinka rakas tahansa.
Puhut asiaa.
Toki sitä voi puolustella miten vain, mutta kyllä tuo(kin) on enempi vain toisen hyväksikäyttöä omalla tavallansa ja myös henkistä väkivaltaa. Varsinkin kun ei tosiaan tuollaiselle "pään lepuuttamiselle" ole varsinaista syytä.
Tai ainakaan muuta kuin että haluaa olla osan ajasta niin, ettei halua edes katsella toista lähellään. Siitä huolimatta, että alkaa parin päivän päästä lähettämään tuollaisia hempeilyviestejä.
Ison riitelynkin tosiaan vielä ymmärtää tai sen, että tämä kotiin jätetty olisi muuten ollut itse jotenkin asiaton toista kohtaan, minkä vuoksi toisen on päästävä edes hetkeksi omiin oloihinsa.
Mutta tuo kirjoituksessa kerrottu tilanne on vain tällaista henkistä vallankäyttöä toisen suhteen, mitä aloittajan naiskumppani tekee.
Tuo päänlepuuttaminen eli erillisen ajan viettäminen toisaalla on kyllä täysin normaalia ja vieläpä tervettä. Ei missään tapauksessa hyväksikäyttöä. Vaikka ap kirjoittaa "tavoilleen uskollisena" se tarkoittaa, että kumppaninsa tarvitsee omaa aikaa ja/tai aikaa toisten ihmisten seurassa.
tuossa edellä kirjoitettu "häipyä säännöllisesti muualle toisen takia. Ja jättää vielä kaikki asiat toisen niskoille elukkaa myöden." on kerrassaan järkyttävää luettavaa. Suomalaisten parisuhteet kaatuvat useimmiten siihen, että ollaan "yhdessä" vaikka väkisin. Missään tapauksessa ei suoda toiselle hengähdystaukoa parisuhteesta. Siinä sitten kärvistellään ja mietitään toinen toistensa vikoja ja mitä minä haluan.
Myös asiantuntijat kehottavat pareja viettämään elämää erillään. Tekee suhteelle hyvää, kun voi ikävöidä. Ellei ikävöi - no se sitten huolestuttavaa. Mutta sitä ei ymmärrä ennen kuin on oltu erillään.
Omiakin menoja pitää olla suhteessa, mutta se onkin eri asia sinänsä.
Ja silloin tällöin erillään oleminen on ok. Mutta säännöllisesti käsittääkseni ei. On vain merkki ettei kestä sitoutua toiseen. Tuokin on sen merkki siitä, että tosiaan jättää kaikki arkiset asiat toisen niskoille hänen hoidettavakseen. Vatuuhan kuitenkin olisi kannettava arjesta aina kummankin, eikö?
Ja tuo väkisin "yhdessä" oleminen taas tarkoittaa kyllä sitä, että sinnitellään kimpassa vaikka suhde on kuollut esim lapsien vuoksi. Ja silloinkin suhde on jo tosiaan valmiiksi kaatunut.
Ei tod sitä, että parin pitää suurin piirtein vessassakin käydä samaan aikaan ja samalla potalla. Kaksi ihan eri asiaa.
Erikoista selittelyä/puolustelua tuo. Toki jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen.
Mutta tosiaan, jos vaikka joka kuukausi on pakko hakeutua toisesta eroon vähintään useiksi päiviksi, niin kyllä se on sen merkki, ettei asiat ole kunnossa.
Tapa vaan pitää toinen nöyränä itselleen ja pitää toisen mielessä se eron uhka/vaihtoehto että toinen pystyy häipymään huoletta kun toinen ei miellytä. Ja silti ei siedä sitä, että toinen mainitseekaan erosta, siinä tilanteessa tuollainen henkilö menettää oman aseensa ja sellainen ei sovi tuollaisen ihmisen maailmankuvaan.
ja toisekseen muuten, käsittääkseni asiantuntijat eivät neuvo pareja viettämään ELÄMÄÄ erillään, suositukset koskevat kyllä ihan sitä, että kummallakin on myös omia harrastuksia, omia ystäviä ja ylipäätään omia aktiviteetteja. joita voi tavata ja harrastaa arjen lomassa silloin kun siihen on aikaa ja intoa. Eikä tosiaan tuota, että häivytään päiväkausiksi ties minne sillä syyllä, että jaksaisi katsella taas toista edes jonkun aikaa.
Olet varmasti itsekin samanhenkinen ihminen?
"Uuvut" arjen jakamiseen ja toiseen ylipäätään, minkä takia häivyt ainasuht tasaisin väliajoin "selvittämään ajatuksiasi ja viettämään hermolepoa" omiin oloihisi ja jätät kaiken siksi aikaa toisen vastuulle hänen hoidettavaksi sen enempää miettimättä toisen mieltä ja hyvinvointia.
Luultavasti muutenkin pidät eron uhkaa päällä joko sanallisesti tai tekojesi kautta ja joko suoraan tai selvästi vihjailemalla että joku kerta se "hermolevolle" lähteminen on viimeinen kerta kun kävelet ovesta ulos. Ja hermostut tosiaan sitten itse, jos toinen mainitsee edes ohimennen erosta. Juurikin niin ettei siitä saa sanallakaan edes vihjata.
Ja tuo tilanne mikä aloittajalla on, niin eihän hänen tarvitsisi edes leikillään kokeilla tuollaista vaihtoehtoa kysymällä että mitä jos erottais, jos suhde olisi kunnossa ja ylipäätään normaali sekä terve.
Ja tuo on totta, että tuo mainitsemasi "väkisin yhdessäoleminen" tarkoittaa sitä, että ollaan yhdessä juurikin esim talolainan ja lasten takia, vaikka suhde on kuollut muuten ja kaikki siihen liittyvä on huonosti muutenkin. Ajatellaan että se on muka kaikkien etu ja rahallisestikin järkevää, vaikka homma ei tosiaan toimi ja toisen naamakin vituttaa niin, että siihen ei auta edes pään lepuuttaminen.
Eli se väkisin vääntäminen ei tarkoita sitä, että ollaan normaalisti yhdessä silti omiakin harrastuksia harrastaen ja omia menoja mennen. Ja nyt puhutaan mm siitä, että käydään esim sukuloimassa ilman kumppania tai ystävien kanssa tekemässä jotain mukavaa ilman kumppania.
Jos suhde on kunnossa, niin nuo em asiat riittävät siihen toimivan arjen aikaansaamiseksi ja toisen seurassa viihtymiseen. Eikä siinä tlanteessa tosiaan kummallakaan ole tarvetta häipyä viikoksi sukulaisten mökille tai ylipäätään muualle toista karkuun. Säännöllisesti varsinkaan.
Mutta jokainen tavallaan. Itse en kattelisi sellaista naista kauaa ja miksi katselisinkaan, kun henkisesti terveitäkin löytyy, joilla on muutenkin normaali järjenjuoksu ja itsetuntokin terve.
Vai meinaatko että "kaikkeen tottuu" liiaksi ja huonolla tavalla, jos elää normaalisti?
Työpaikkaan ja asumiseen, jos niitä ei vaihtele tarpeeksi usein. Parisuhteeseen, jos kumppania ei vaihda tarpeeksi usein/pidä toista koko aika varpaillaan mm juurikin tuollaisella mökille tms häviämisellä tai jatkuvalla riidan haastamisella, millä näytetään toiselle hänen oma asemansa kyseisessä suhteessa.
Vieläkö olet järkyttynyt siitä, mitä sinun käytöksesi toista kohtaan todellisuudessa on ja siitä että se tuotiin rehellisesti ilmi, vai oletko palannut takaisin siihen "uupumiseen" mitä arki ja vaivannäkö toista kohtaan sinulle aiheuttaa?
Ota nyt ainakin se koirasi mukaan jatkossa mökille, kun se kerta oli pakko kiireellä hankkia silloin aikanaan.
Kun otat elukan, niin huolehdit siitä myöskin kaikissa tilanteissa. Se ei siitä miksikään muutu ja se kertoo vain ihmisen itsensä sairaasta vastuunpakoilusta, kun ei hoida edes tuollaisia itse hankkimiaan velvoitteita.
Mutta kai sä lapsesikin työnnät aina tilaisuuden muiden vastuulle hoidettavaksi. Muutenkin mutta varsinkin silloin kun "uuvuttaa" eikä lääkitys auta. Ei mikään ihmekään sitten, että asiat ovat huonosti.
Olet kyllä jossain määrin sairas, luonteeltasi tai muuten, jos olet oikeasti tuota mieltä, että on normaalia ja hyväksyttävää käyttäytyä noin.
Tiedä vaikka olisit aloittajan mainitsema hänen naiskumppaninsa, joka puolustelee omaa käytöstään täällä.
Kannattaisiko sinun ottaa edes vähän vastuuta elämästäsi ylipäätään ja suhteestasi muutenkin?
Hoitaisit ainakin koirasi itse, kun olet sellaisen hankkinutkin. Varmaan kyllä herätteenä/uhona jollekin aidon eläinrakkauden sijaan.
Olet varmaan muutenkin sellainen, joka ei hoida edes muksuaan juurikin tuon "pään lepuuttamisen" varjolla tai heität muksusikin muiden niskoille muuten vain esim miehen takia tms. Päähänpistojesi ym haahuilusi takia.
Ja tuskin pysyt missään työpaikallasikaan muutamaa kuukautta pidempään ja muutatkin vähintään kerran vuoteen. Mutta mikäs siinä jos "elämä on täynnä mahdollisuuksia" ja sinulla on "unelma onnellisuudesta".. Ja olet varmasti vieläkin sillä asenteella, että asettuminen ei ole ajankohtaista ja esim töiden suhteen eläkepaikankin ehtii hankkimaan vielä viisikymppisenäkin.
No, sen takia sinun kaltaisellesi onkin paras kumppani joku kehitysvammainen tms "heikkolahjainen" eli lapsenmielinen ihminen. Tai toinen vaihtoehto on sinua reilusti vanhempi kumppani, jolle tosiaan on ihan sama, millaisen kanssa on ne viimeiset vuotensa, kunhan niitä ei tarvitse yksin viettää. Ja jolla on sitten kotihoitsukin valmiina, kun se fysiikka pettää iän myötä, niin ei tarvitse laitoksessa elää niitä viimeisiä hetkiä. Joku jyväjemmari varsinkin voisi olla nappivalinta, niissähän on paljon näitä naista saamattomia peräkammarin poikia, joille riittää kumppanikriteeriksi se että kumppani on nainen.
Muistelisin muuten lukeneeni juuri tuota "Varokaa kuluneita huoramiehiä"-ketjua. Oli aika säälittävä aloitus kllä tältä ihmiseltä, joka sen ketjun aloitti.
Ettet muuten gigy ollut sielläkin kirjoittelemassa jotain sontaasi?
Mietin vain, että josain muuallakin olen huomannut tuon gigy-nimimerkkisi, vaikkei se rekisteröity olekaan.
Taisi mennä Hannalla jauhot suuhun?
Ehkä onkin parempi että keskityt elämääsi ja pysyt tsiellä omissa porukoissasi, mitä aloit aikanaan heti uhoamaan, kun tuli sinun paskamaisuudestasi puhe sivusuhteestasi alkaen.
Toivottavasti tämä jyväjemmarisi ei ole kulahtanut huoramies. Tai no, ulkonäöltään on, mutta toivottavasti ei näiltä seksitaidoiltaan. Niin ei tarvitse sinunkaan vinkua toisen päälle mitään outoja väitteitä "infektiopelosta", kun toinen ei viitsi eikä halua koskea suhun oikeasti sen takia, koska ei kiinnosta kuunnella ihme haukkumisia panemisen aikana.
Kai sä nyt kuitenkin nuorimman mukulasi edes hoidat niin kuin pitää, vai onko sekin pistetty taas toiseen osoitteeseen elämään toisten vastuulle nykyisen miehesi tieltä? Vai onko jo kanssa kyllästynyt toilailuusi?
Kun sehän sinulta onnistuu aika hyvinkin ja kun kerta et koiraasikaan osaa etkä viitsi huolehtia kuten pitää, vaan jättä senkin toisten hoidettavaksi, kun päätät häipyä jonnekin. Ja kun muksusta kuitenkin on isompi vastuu kuin eläimestä.
Mutta toisaalta hyvä se kai on että pääsee huitelemaan pitkin maailmaa vapaasti aina kun tahtoo.
Mutta mietipä sitä, että kannattiko koira hommata vain sairaan uhon vuoksi entistä kumppania kohtaan sekä mukulan lahjomisen vuoksi, että sait pompoteltua häntä?
Voi voi sua helkkarin hullu..
Mites menee?
Vieläkö miehesi viihtyy potkittavanasi?
Hyvyys voi olla älytöntä, mutta paskamaisuuden kohdalla kaikki ovat voimattomia...
Miten niin "olla yhdessä 'väkisin'"??
Eikö se juurikin ole sitä väkisin yhdessä olemista, että ollaan parisuhteessa vaikka sitä ei jaksa sitoutua toiseen, vaan täytyy häipyä säännöllisesti omille teilleen? Ketä sitten mökille, ketä kavereiden nurkkiin ja loput ties minne?
Parempi olisi siinä tilanteessa vaan pysyä sinkkuna ja nauttia siitä, että silloin saa olla yksin kun haluaa ja nauttii toisen seurasta silloin kun sitä on tarjolla.
Vaikka eipä sitä kieroutunut ihminen kai sitten muuhun pysty kuin tuollaiseen.. Suhde on pakko olla kun ei kestä eikä pärjää yksinään, mutta kun se suhdekin sitten ahdistaa ja vituttaa niin on pakko "päästä päätä lepuuttamaan".
Kyllä se toimiva ja onnellinen suhde tulee siitä, että molemmat voi mennä myös omin nokkineen omia menojaan ja harrastuksiaan. Ei siinä tarvitse häipyä tosiaankaan eri osoitteeseen, varta vasten varsinkaan. Säännöllisesti eikä epäsäännöllisesti. Ja tarkoitan juuri sitä, että omia menoja voi olla ilman, että tarvitsee öitä myöden olla erillään toisesta. Puhe nyt tietysti on sellaisesta parista, jotka kuitenkin asuu yhdessä ja jollaisesta käsittääkseni on myös aloittajan kirjoituksen perusteella kyse.
Kuullostaa jotenkin niin oudoltakin jo, että täytyy hankkiutua toisesta eroon vain sen takia, että saa toiselle ikävän tunteen. Ei oel normaalia tekemällä tehdä toista kohtaan noin.
Vieläkö olet sillä asenteella että kaikkeen tottuu, suhteeseen jopa, millä syyllä teet suhteistasi aina niin vaikeita ja "käytössä" olevalle miehellesi aina niin helvetin pahan olon että saat tuhottua suhteen kuin suhteen vuodessa viimeistään?
Se ketä paskaa viljelee, se paskaan hukkuu. Se on tosiasia. Eli sellainen ihminen jää aina yksin eikä ikinä ole oikeasti rakastettu.
Taisi osua ja upota aloittajaan, mutta ihmekös tuo...?:D
Oli muuten vielä aika säälittävää naiskumppaniltasi, kun jouluviikolla oltiin tosiaan viimeisen kerran yhteyksissä ja sanoin silloin asiat suoraan hänelle häneen ja hänen itsensä käytökseen liittyen, niin hän laittoi vielä jouluaattona jonkun aloituksen suomi24-sivuille, missä hän varoitteli ihmisiä "kuluneista huoramiehistä". Yritti kait vielä tuollaisella saada sen "viimeisen sanan" tuohon soppaan, minkä itse aloitti.
kannattaa erota.
Vieläkös olette yhdessä vai joko suhde on pilattu pois?
Vissiin on pistetty lusikat jakoon.
Ei näköjään toimi tuollainen pelleily. Vaikka kuinka voisikaan, kun muija on mielisairas ja mies vaan muuten täys idiootti jo ihan tuon liikennekiusaamisen perusteellakin.
Kannattaa Hanna-tädinkin tosiaan pysyä ihan yksinään, kuten silloin aikanaan uhosikin.
m'ukissa se tulevaisuus on...
T:MitäViddua
Säälittävä mies olet.
Todennäköisesti olet jo jätetty. Ei tuollainen ämmä kauaa kenekään kanssa kestä olla.
No niin;D;D;D;D
Hannasi mainostaa uutta suhdettaan netissä.
Että vieläkö aloittajaa naurattaa?
Muutenkin huvittavaa, mun aikanaan salasi ja valehteli suhteestamme, koska "ei halunnut retostella yksityisasioillaan" netissä ja vissiin kanssasi oli sama pelleilymeininki ja silti syytti minua, että minä muka häpeän häntä. No nykyään häpeän siltä osin, että olin tuollaisen hullun kanssa.
Mutta nyt ei sit olekaan vissiin häveliäs asioidensa suhteen..
Outoa muutenkin, rutisi ja kitisi sen 60km olevan liian pitkä välimatka suhteelle, mutta uusi kulta on 140km päästä.
Vihasi kissaani ja vissiin kissoja ylipäätään, kuinka ollakaan, uudella on kissa. Jne jne.
No, tietty kultaseppä on aina rahamies, joten rahallahan se tuonkin ämmän perse liikkuu puheistansa huolimatta..