Miten suhtaudutte jos naisella on masennusta ja sitä varten hän käy psykiatrilla ja syö mielialalääkkeitä. Minulle on sanottu että parannun kyllä. Onko se karkoittava tekijä?
Itse kerroin just yhdelle miehelle. Hän vain sanoi älä kitise ja että mun ei enää tarvitse pitää häneen yhteyttä. Se siitä suhteesta.
Pitääkö minun salata koko juttu.
Itse kerroin just yhdelle miehelle. Hän vain sanoi älä kitise ja että mun ei enää tarvitse pitää häneen yhteyttä. Se siitä suhteesta.
Pitääkö minun salata koko juttu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
missään nimessä..mies kyllä ymmärtää jos kaikki muuten osuu kohdalle, minä ainakin..:)mutta onhan noita poikkeuksia.:(
kaikki asiat tulee ennemmin tai myöhemmin esiin, aina hankalampaa jos alkaa salailemaan ja sit yhtäkkiä paljastuu jotain. todennäköisyys, että homma lopahtaa siihen on suurempi, kuin se, että asiat tehdään selviksi molemmin puolin jo heti alussa.
juu, masennushan on sairaus, josta selviää vain poistamalla masennusta aiheuttavat tekjät elämästään. ja kaikki masennuksen oireilut ja muut ilmentymät saa hoidettua sekä psykiatrin että lääkityksen avulla, tai ainakin tasattua pahimmat piikit.
voimia sinulle ja hauskaa kevättä! :D
ps. et ole yksin masennuksesi kanssa, meitä on monta muutakin ja ystävät auttavat sinuakin jaksamaan!
Tyhmä sanoa, että jos hän ei moisen kanssa voinut elää, ei hän ollut arvoisesi tai se oikea sinulle. Mutta niin se vain taitaa olla, löytyy kyllä miehiä joita tuo asia ei haittaa.
Toivottavasti löydät itsellesi moisen miehen! Aurinkoista kevään jatkoa!
Noi tommoset äijät on just niitä henkisesti 5v. tyyppejä jotka haluaa täydellisen kumppanin jota voi sitten esitellä muille. Ihan hyvä vaan kun lähti kävelemään, säästyit varmaan monelta harmilta.
eipä ole mies kovin kummoinen jos noin sanoo kun kerrot masennuksestasi.. anna olla ja jos sinulle vain kelpaa joku normaali mies jolla on tunteita myös muita kuin itseään kohtaan niin hanki sellainen mies..
kumppania tuskin kukaan löytää, joten aika hönttiä sen ukon käyttäytyminen. Joskus jossain sanottiin, et jokatoisella suomalaisella on jossain elämänsä vaiheessa jonkinlaisia mielenterveysongelmia, ja niiden loppujenkin olisi hyväksi silloin tällöin käydä jossain juttelemassa ;-) Joillekkin ihmisille nuo asiat ovat vaan niin pelottavia, etteivät tiedä miten suhtautua.
Niin juuri. Toisen ihmiset pakoilevat ja pelkäävät aivan kuollakseen kaikkea negatiivista. Näin eläen he luulevat pystyvänsä estämään omasta elämästään kaiken negatiivisen, menetykset ja aivan kaiken muun kuin normaalihyvän elämän.
Mut saa surulliseksi esim. "paras" ystäväni, joka hiljenee täysin kun yritän kertoa ikävistä asioista elämässäni. Ei tarkoita, että olisin jatkuvasti ruikuttamassa milloin mistäkin. Kunhan kerron jotakin. Toisaalta ajattelen niin, että tuo ystäväni on juuri noita ihmisiä, jotka karttelevat kaikkea ikävää. Eli niitä kaikkein pelokkaimpia ihmisiä, jotka yleisesti toteavat olevansa niitä "positiivisesti elämään suhtautuvia". Elämään voi suhtautua täysin positiivisesti silloin, kun omalle kohdalle ei ole sattunut mitään todella ikävää...
Iloista kesän odottelua ja talvipäivistä nautiskelua kaikille!!!
Masennus rupiaa olemaan joka toisen sairastama tauti, ei sitä tarvitse hävetä. Kuitenkin on paljon ihmisiä jotka eivät vain näe todellisuutta ja säikähtävät tällaisia uutisia. Itse en menisi ensimmäisenä kertomaan sairaudesta juuri mahdollisen palautteen takia. Mutta vähän myöhemmin kyllä.
Mutta jos kaveri lähtee lätkimään kun kerrot niin se olet sinä joka voitti. Ei tuollaisen hiipparin kanssa tarvitse miettiä sen vakavampaa.
Olen itsekin käynyt yhden masennuksen läpi joten ehkä ymmärrän keskimääräistä paremmin. Mene ja tiedä sitten.
Mulla on ADHD ja tutuilta löytyy masennusta, epilepsiaa sun muuta. Ei ole estänyt yhtäkään meistä solmimasta suhteita. Mulla on asenne että ota tai jätä, jos jotakuta pelottaa että vedän aamulla aamukahvin kanssa pari tablettia ja käyttäydyn lääkkeideni ansioista kuten kuka tahansa muukin, niin eiköhän se ole henkilön oma ongelma. :=)