Moni, ne henkisesti tasapainoisimmilta kuulostavat, sanoo täällä, että pitää ottaa vastuu itsestä? Mutta miten se vastuu otetaan? Pitääkö samalla lakata vaatimasta maailmaa paremmaksi ja reilummaksi? Syyttämästä toisia kun ne tekee väärin?
Pitääkö olettaa, että ei ole kenenkään muun tehtävä tehdä mun elämästä parempaa ja niellä katkeruus epäreilusta asetelmista? Pelata itse niin härskisti kuin pystyy?
Pitääkö alkaa ajatella että kaikki kuitenkin aina vetää kotiinpäin (mun kokemuksen mukaan ei vedä, härskit paskiaiset vetää) ja ruveta itsekin sellaiseksi seurauksista välittämättä?
Eli tulla itsekeskeiseksi paskiaiseksi, vai mitä?
Vai onks mulla liian mustavalkoinen asetelma tässä? Mitä se harmaa sitten on?
Pitääkö olettaa, että ei ole kenenkään muun tehtävä tehdä mun elämästä parempaa ja niellä katkeruus epäreilusta asetelmista? Pelata itse niin härskisti kuin pystyy?
Pitääkö alkaa ajatella että kaikki kuitenkin aina vetää kotiinpäin (mun kokemuksen mukaan ei vedä, härskit paskiaiset vetää) ja ruveta itsekin sellaiseksi seurauksista välittämättä?
Eli tulla itsekeskeiseksi paskiaiseksi, vai mitä?
Vai onks mulla liian mustavalkoinen asetelma tässä? Mitä se harmaa sitten on?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kai sitä oikeudenmukaisuuttakin voi vaatia samalla kun ottaa vastuun itsestään.
Pystytkö selittämään esim. esimerkillä.
Vastuusta?
No esimerkki vastuusta on sitä, että jo koulutusvaiheessa alkaa rakentamaan pohjaa omalle menestykselle työelämässä. Ei mieti koulutusta välttämättömänä pahana, vaan pohjana koko omalle elämälle ja sen rahoittamiselle (palkkatyö).
Jos taas puhutaan oikeudenmukaisuuden vaatimisesta, niin yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen, ja minimissään oikeistopuolueiden äänestäminen.
Elämässä on yksi kaikille tasapuolinen asia: aina voi tehdä jotakin. Kun tekee jotain omaksi hyväkseen, on mallina sellaiselle joka vasta pohtii sitä mahdollisuutta.
Omassa elämässä olin eksyksissä kauan, ja kauan kesti myös oivaltaa, etteivät ne lähtökohdat sittenkään niin huonot olleet, kun suhteuttaa ne sen ajan keskiarvoihin. Ehdin kumminkin tehdä monia vähemmän viisaita ratkaisuja, kuten liityin vaikeaan ihmiseen ja muutuin todella tyhmäksi ja halveksittavaksi jonka uskoin, ennen kuin sain rohkeutta ajatella toisin. Pääsin ihmeekseni eka haulla opiskelemaan ja sain ammatin, löytyi työpaikka jossa olisin vieläkin jos en olisi vammautunut. Sain kokea olla jotakin hyvää, tavallista ja normaalia ja kokea että osaan siinä missä muutkin enkä olekaan se typerä ja halveksittava ihminen. Pääsin eroon alistajastani.
Elämä kun antaa niitä vaikeita päiviä niin muistelen omaa löytöretkeä elämääni. Juttelen mielellään nuorten kanssa ja koetan avata heille sen näkymän mitä eivät itse näe, että he ovat ihan hyviä ja mahdolisuuksien äärellä, mutta kaikki ei tule heti heti. Tarvitaan aikaa ottaa ne mahdollisuudet haltuun. Ajan kanssa kaikki järjestyy.
Vastuu itsestä; KYLLÄ. se on se suuri mahdollisuus.
Sithän pandat osaa palata kotikonnuilleen..
Käsittäisin itsestä vastuun ottamisen näin, että pystyt myöntämään omat virheesi ja myös tarvittaessa ne korjaamaan tai jos et pysty siihen, pystyt menemään elämässä eteenpäin. Kun osaat ottaa itsestä vastuun, niin et syytä muita ihmisiä omasta pahastaolosta, vaan tutkit itseäsi ja mietit mistä tunne tulee. Itsestä vastuun ottava ihminen on mielestäni hyvä itsetuntoinen, oli minkälaisessa elämäntilanteessa tahansa. Tälläinen ihminen valitsee myös seuransa siten, että siinä viihtyy.
Maailman parantaminen on aina hyvä asia kunhan sillä ei tee pahaa.
Täällä samanlainen käsitys ja näkemys asiasta.
Ainakin naisasioissa se tuntuu tarkoittavan sitä että naisten vaatimukset ovat aina oikeita ja hyviä ja jos mies ei niitä täytä niin vika on aina hänessä.
Esimerkki: naiset keksivät että miehen kuuluu kävellä hyvin pitkillä askelilla, niin pitkillä että lähes housut repeävät. Miehestä tämä tuntuu ihan älyttömältä eikä hän suostu tähän koska siinä ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeä. Mies jää tästä syystä yksin, masentuu ja menee valittamaan asiasta niin hän saa kuulla ettei ole ottanut vastuuta itsestään.
Tuo överiksi vedetty esimerkkisi kuulostaa siltä, että sinä sipsuttelet naismaisesti, ja katkeroidut kun et siitä syystä kiinnosta naisia
"Naismainen sipsuttelu" kertoo huonosta keskikehon lihasten hallinnasta, ja viestii lahnamaisuudesta sängyssä.
Pitkä ja vetävä askel kertoo että naisella on keskikehon lihakset kunnossa ja seksikin luistaa.
pitää olla oma into tehdä itselleen hyödyllisiä asioita, ja arvata olla otettu siitä, että on mahdollista saada isojakin juttuja ilmaiseksi, esimerkkinä koulutus ylipäätään (jenkeissä pitää tehdä velkaa, tai rikkaat sukulaiset tai hyväntekeväisyys maksaa aivan erikoistapauksissa, muuten ei ole mahdollista)
esimerkki toiselta kantilta: suomessahan on käyty jopa kouluavustajan voimin kohteliaasti noutamassa kotoaan kouluun, kun ei ole saanut herätyksi aamulla, kun yö meni pleikkaa pelatessa (eikä ole saanut siitä jälki-istuntoja)
Se ei ole vastuunottamista itsestään.
(perus esimerkki. mutta tästä pitäis selvitä periaate, mitä tarkoitetaan)
Valitettavasti käännän tämän nyt mies naisasetelmaksi, mutta hyvin usein näen (myös täällä palstalla) naisten vinkumisia, kun mies ei sitä eikä tätä ja nainen siksi joutuu sitä ja tätä ja nainen on hyvin onneton siksi.
Vastuun ottaminen on sitä, että ensi kädessä itse on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Esimerkki: jos mies on paljon töissä ja kotiin tultuaan kaatuu kuoleman väsyneenä sänkyyn, on naisen omalla vastuulla loppuviimein huolehtia, että on jotain järkevää tekemistä.
Vastuun välttelyä on se, että valittaa miehelle ja kavereille, kuinka mies on huono ja pilaa avioliiton.
Vastuun ottaminen on myös sitä, että jos koulunkäynti on mennyt päin he..ettiä vanhempien ryypätessä ja mölytessä, niin vanhempana käy ne koulut.
Vastuun välttelyä on olla kortistossa tai ikävissä hommissa sen takia, ettei ole huonon lapsuuden takia saanut koulutusta.
Vastuunottaminen itsestään on sitä, että syö terveellisiä ruokia ja huolehtii liikunnasta.
Vastuun välttelyä on kertoa hedelmien ja kasvisten ja urheiluvälineiden olevan niin kalliita, ettei köyhällä ole varaa.
Esimerkkejä voisi luetella loputtomiin
Hyviä esimerkkejä.
Joogamies puhui asiaa, tämän jutun huomaa vasta vanhempana. Ja jos asia käännetään mies- nais-asiaksi niin voisin naisena sanoa, että myös naiset ovat väsyneitä, työstä lapsista ym. Eivät jaksa aina olla valmiina miestä palvelemaan, he kantavat vastuun itsestään ja myös lapsistaan ottaessaan itselleen aikaa ja riittävää lepoa. Tärkeintä ei ole kuitenkaan mies-naisasiat vaan se että ihminen yrittää mennä elämässä eteenpäin vaikeuksista huolimatta, eikä sysää elämänsä epäonnistumisia muiden syyksi. Esim. huono avioliitto, jos siitä kärsii, niin siitä pääsee eroon.
Vastuun kantamista on myös se, että ymmärtää oman rajallisuutensa ja sen ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Elämästä saa paljon iloa kun osaa olla perustyytyväinen ja kiittää siitä mitä jo on. Omien rajallisuuksien ymmärtäminen tuo tullessaan paljon hyvää, ihminen alkaa ymmärtämään myös muita ihmisiä. Meille on suotu paljon onnellisia hetkiä, nautitaan niistä.
Oletpa sairas, työtön, työhön hukkuva, yksinäinen tai jotain muuta, aina aurinko paistaa sinne risukasaankin. Vaikeuksien keskellä, etsi elämästä hyviä asioita, niin alat kantamaan myös vastuun itsestäsi.
Se on sitä, että tekee omat päätöksensä itse ja vastaa myös tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Ei siis odota, että joku muu tulee hoitamaan asiat kuntoon, vaikka olisi siihen itsekin kykenevä.
Lapsiperheissä mies usein jättää vastuun lapsista ja kotitöistä naisen harteille ja toimii itse siinä apurina tehden asioita vasta sitten, kun vastuunkantaja niin pyytää.
Se on lopulta äärimmäistä individualismia. Sen kun teet, eli otat vastuun itsestäsi, saat varautua yksin jäämiseen, vaikka ympärilläsi olisi ihmisiä.