Olen kauan miettinyt jatkanko salibandy-harrastusta, johon minulla on viha-rakkaussuhde. Minulla on kova kilpailuvietti, mutta loppujen lopuksi kilpailen vain itseni kanssa. On hyvä olla harrastuksia, mutta jos ne aiheuttavat enemmän stressiä, niin taitaa mennä harrastuksen hyödyt sen siliän tien. Salibandy, kun ei ole vain sitä, että menet treeneihin ja teet kuten valmentaja sanoo. Se on aikataulutusta, ajatustyötä, lihaskunnon ylläpitoa lajin tuomaa kuormitusta varten, luopumista yöunista (koska treenit melko myöhään ja pelireissuille lähdetään varhainkin). Töihin herää väsyneenä väh. kerran viikossa, koska treenit on myöhään. Lisäksi jäsenet eivät pysy aina kasassa, nilkan nyrjähdykseyt, polviongelmat... Stressiä aiheuttaa myös se, kun arvioit oletko pelikuntoinen vai et (oikeasti et ole, mutta et halua jäädä pois yhteisen tavoitteen takia). Tiedän, tämä kuulostaa jo siltä, että mitä järkeä tuossa on. 😂 Silti joku vetää mukaan lajiin, mutta sitten taas muistan nuo realistiset asiat, joita tuossa listasin.
Onkos muita jotka ovat olleet ristiriitatilanteissa omien kiinnostusten ja järkisyiden kanssa ja kuinka sen handlasitte? 😊
Onkos muita jotka ovat olleet ristiriitatilanteissa omien kiinnostusten ja järkisyiden kanssa ja kuinka sen handlasitte? 😊
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä jatka.
Vaihda lajia. Näin minäkin tein.
Sinulle sopisi ehkäpä sulkkis. Voisit jopa menestyä.
Oma laji oli painonnosto ja panostus oli hurjaa todella monta vuotta. Menestys nolla.
9-12 treeniä viikossa, painon pito lähellä ns.omaa sarjaa ja kehittyminen stressasi paljon.
Nyt kuntosalia, uintia, pyöräily.
Sulkkis voisi oikeasti kiinnostaa. 😊 Kiitos.