Katumainokset

Kepu sammuttaa.

Olemme vielä menossa jonnin aikaa kohti pohjalukemia, mutta v. 2021 luvattiin tapahtuvan ihmeitä. Koneet pyörivät täydellä kapasiteetilla Patovaaran seutukunnassa.

Sitä ennen on käytävä läpi yli 80 huomautusta/lisäystä/valitusta, joita AVIin on tehty aiotusta hankkeesta. Kansa vaatii pudasta järveä ja saasteetonta tehdasta. Kumpaakin ei voi saada. On luovuttava jostakin. Kakkua ei voi syödä ja säästää.

AVI katsoo, missä se raja menee. Vastavalitukset ja kenties jotkut liikkuvat elementit ison hankkeen ympärillä luovat arvaamattomuuden ja ennakoimattomuuden tilaa kuten luonnollista on.

Eivät edes kiinalaiset jakele silmät ummessa rahaa hankkeisiin, ellei kannattavuus ole taattua jollakin aikaviiveellä.

Nyt tuntuu maallikosta siltä, että kemiläiset ovat pelottavan aktiiveja sellu/biohankkeidensa kanssa. Puun riittävyys on keskustelun arvoinen asia. Metsänomistajaa kiinnostaa vähän kauheasti, millä hinnalla kullasta on luovuttava. Kartelloitumisen vaara on yksi juttu, mikä tuli yhtäkkiä mieleeni.

Riittävän yksituumaisuuden omaksuminen on vielä pitkässä kuusessa.

Pimiää on sielläkin suunnalla.
Säkkipimiää.
Mv lehti pimeyden ydin.