Eli olen ajautunut suhteeseen, jossa en halua olla. Kerron vähän miten tähän olen päätynyt.
Lähdin kotikaupungistani käymään vähän pidemmällä sanotaan 800km päässä ja siellä baarissa tapasin miehen. Olin aivan älyttömässä kännissä ja tykästyin häneen... No ainakin ulkonäöllisesti. Mitään ei tuona iltana tapahtunut mutta facebookit vaihdettiin ja lähdimme eri suuntiin.
Tämä mies sitten kirjoitti aamulla ja olisi halunnut nähdä mutta kieltäydyin ja lähdin seuraavana päivänä takaisin kotiin.
Aloimme keskustelemaan viestein ja edelleen olin kyllä kiinnostunut. Ehkä kuukausi soitti hän joka ilta ja koko ajan viestein keskustelimme.
Hän sitten löysi työpaikan sattumoisin juuri samasta pikku paikasta 800 km päässä siitä mistä hän itse asuu.
Ja sanoin kyllä että älä mun takia ainakaan tänne tuu ja kannattaa nyt vähän miettiä.
Hän teki päätöksensä ja muutti tänne. Väitti että työn takia ei minun. Kyllä kuitenkin varmasti myös mun takia.
Hän sitten nyt on asunut täällä 1.5viikkoa ja koko sen ajan ollut kanssani...
Kiinnostus lopahti kuitenkin minulla. En vain pysty hän on esitellyt minut jo osalle sukua tyttöystävänään. Vaikka pyysin sanomaan että vain kaveri.
Jostain syystä en vain ole rakastunut häneen. On niin monta syytä ei hän olekaan sellainen kuin kuvittelen. Tiedän ettei tästä koskaan tule mitään.
Lisäksi hän on todella ärsyttävä ja kaikki tämä aika. Hän on myös todella yli kiltti mikä tekee vielä vaikeammaksi sanoa.
Tiedän että tämä täytyy stopata kun vain tietäisi miten. On kamalaa että hän on uudessa kaupungissa tosi kaukaa kotoa eikä tunne kuin minut.
Hän rakastaa ihan älyttömän paljon kuulemma ja roikkuu koko ajan minussa.
En tiedä miten saan tämän päätettyä. Tuntuu ihan kamalalta kun en haluaisi satuttaa enkä missään vaiheessa halunnut. Ja siihen asti olin ihastunut ennen kuin hän tuli tänne sitten se vain katosi en tunne häntä kohtaan mitään ja olen yrittänyt... En vain pysty.
Tiedän koko ajan päivä päivältä enemmän että ei...
Onko ketään ollut/on samassa tilanteessa.. Auttakaa. :(
Tunnen itseni todella paskaksi joka tapauksessa ja mitä nopeammin on tämä lopettettava... Tiedän sen. Halusin kuitenkin auttaa hänet täällä alkuun ja vähän tutustuttaa ihmisiin ja paikkoihin.
Hän ei ole tajunnut vaikka käyttäytymiseni muuttui tokan päivän hänen täällä olon jälkeen. Olen ollut todella kylmä ja tavallista ärsyttävämpi mitä edes todellisuudessa olen... Ei hänellä ole edes hermot mennyt. Vastaan viesteihin lyhyesti ja aika kylmästi. Jos hän ottaa kädestä otan sen pois. Toisinaan olen ihan hiljaa enkä puhu mitään kuuntelen vain monta tuntia kun hän puhuu eikä edes huomaa että joku painaa.
Lähdin kotikaupungistani käymään vähän pidemmällä sanotaan 800km päässä ja siellä baarissa tapasin miehen. Olin aivan älyttömässä kännissä ja tykästyin häneen... No ainakin ulkonäöllisesti. Mitään ei tuona iltana tapahtunut mutta facebookit vaihdettiin ja lähdimme eri suuntiin.
Tämä mies sitten kirjoitti aamulla ja olisi halunnut nähdä mutta kieltäydyin ja lähdin seuraavana päivänä takaisin kotiin.
Aloimme keskustelemaan viestein ja edelleen olin kyllä kiinnostunut. Ehkä kuukausi soitti hän joka ilta ja koko ajan viestein keskustelimme.
Hän sitten löysi työpaikan sattumoisin juuri samasta pikku paikasta 800 km päässä siitä mistä hän itse asuu.
Ja sanoin kyllä että älä mun takia ainakaan tänne tuu ja kannattaa nyt vähän miettiä.
Hän teki päätöksensä ja muutti tänne. Väitti että työn takia ei minun. Kyllä kuitenkin varmasti myös mun takia.
Hän sitten nyt on asunut täällä 1.5viikkoa ja koko sen ajan ollut kanssani...
Kiinnostus lopahti kuitenkin minulla. En vain pysty hän on esitellyt minut jo osalle sukua tyttöystävänään. Vaikka pyysin sanomaan että vain kaveri.
Jostain syystä en vain ole rakastunut häneen. On niin monta syytä ei hän olekaan sellainen kuin kuvittelen. Tiedän ettei tästä koskaan tule mitään.
Lisäksi hän on todella ärsyttävä ja kaikki tämä aika. Hän on myös todella yli kiltti mikä tekee vielä vaikeammaksi sanoa.
Tiedän että tämä täytyy stopata kun vain tietäisi miten. On kamalaa että hän on uudessa kaupungissa tosi kaukaa kotoa eikä tunne kuin minut.
Hän rakastaa ihan älyttömän paljon kuulemma ja roikkuu koko ajan minussa.
En tiedä miten saan tämän päätettyä. Tuntuu ihan kamalalta kun en haluaisi satuttaa enkä missään vaiheessa halunnut. Ja siihen asti olin ihastunut ennen kuin hän tuli tänne sitten se vain katosi en tunne häntä kohtaan mitään ja olen yrittänyt... En vain pysty.
Tiedän koko ajan päivä päivältä enemmän että ei...
Onko ketään ollut/on samassa tilanteessa.. Auttakaa. :(
Tunnen itseni todella paskaksi joka tapauksessa ja mitä nopeammin on tämä lopettettava... Tiedän sen. Halusin kuitenkin auttaa hänet täällä alkuun ja vähän tutustuttaa ihmisiin ja paikkoihin.
Hän ei ole tajunnut vaikka käyttäytymiseni muuttui tokan päivän hänen täällä olon jälkeen. Olen ollut todella kylmä ja tavallista ärsyttävämpi mitä edes todellisuudessa olen... Ei hänellä ole edes hermot mennyt. Vastaan viesteihin lyhyesti ja aika kylmästi. Jos hän ottaa kädestä otan sen pois. Toisinaan olen ihan hiljaa enkä puhu mitään kuuntelen vain monta tuntia kun hän puhuu eikä edes huomaa että joku painaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todella harmillista. Sinun pitää nyt vaan kertoa totuus mahdollisimman pian. Et ole vastuussa toisen muutosta paikkakunnalle, valinta oli hätiköity. Et voi jäädä säälistä suhteeseen.
Näin ajattelin huomenna kirjoittaa viestin jo nyt kirjoittanut paperille valmiiksi ja haluan todella miettiä mitä sanon. Mutta lähinnä siten että en pysty suhteessa olemaan että musta ei siihen ole. Ja se on totta. Kolme vuotta sitten tapahtuneiden asioiden takia työnnän edelleen kaikki pois ja hän tietää ahdistushäiriöstäni ja muista psyykkisistä ongelmistani. Ihan kamalaa. Toinen hajoaa totaalisesti mutta laitan huomenna päivällä viestin en kestä enään tätä teeskentelyä. Paha olo on itselläkin. En tiedä kestääkö hän.
Sanot vaan, että sä tartteet miettimisaika ja siihen tarvit myös oma tilaa ja oma aika ...
Ei kannata antaa yhtään toivoo tai muuten et pääse henkilöstä eroon.