Olen reilu kolmekymppinen mies. Urheilen paljon ja olen hyvässä kunnossa. Minulla on hyvä koulutus ja hyvä työ, olen fiksu ja mukava sekä hyväkäytöksinen. Vaikka urheilenkin paljon, niin en ole mikään bodari, enkä ulkonäöllisestikään mikään malli ole tai Tom Cruise. Tämä on johtanut siihen, että naiset eivät minusta kiinnostu. Olen kyllä naisten mielestä mukava, huumorintajuinen, fiksu, hyvä keskustelemaan ja kuuntelemaan, hyväkäytöksinen ja kaikinpuolin hyvä tyyppi. Ulkonäkö on vain se ongelma, joka on este tyttöystävän saamiselle.
Kävi vuosi sitten kesään asti yhden porukan illanvietoissa, joita oli kerran viikossa noin vuoden ajan. Siellä kävi harvakseltaan yksi tyttö, joka vaikutti tosi mukavalta, aidolta ja iloiselta. Hän jäi jotenkin mieleeni, vaikka emme oikeastaan jutelleet juuri yhtään. Laitoin joskus vuosi sitten hänelle tämän viestin:
"Moi! Nyt varmaan ihmettelet miksi laitan sinulle viestiä, mutta me ollaan joskus oltu samassa illanvietoissa. Siitä on jo vähän aikaa, mutta sinä jäit niistä kokoontumisista mieleeni. Olit aurinkoinen ja mukavan oloinen. Olen aina silloin tällöin miettinyt, että uskaltaisinko laittaa sinulle viestiä ja lopulta nyt ajattelin laittaa, vaikka sinä varmaan pidät minua nyt jonain hulluna. Mietin, että pahastuisitko sinä tai joku, jos pyytäisin sinua kahville? Olisi mukava tutustua. Joka tapauksessa, mukavaa syksyä!
Hän vastasi ihan kivasti, vaikka hän ei lähtenytkään kahville. "Moikka ja kiitos viestistäsi. En pahastu tai pidä sinua minään hulluna, vaan on kiva että uskalsit kysyä. Elämäntilanteeni on kuitenkin tällä hetkellä valitettavasti sellainen, että minulla ei ole oikein aikaa eikä kiinnostusta lähteä kahville. Kiitos kuitenkin kysymästä ja hyvää syksyä!"
Asiallinen ja mukava vastaus, vaikka se olikin kielteinen. Tosiasia on minusta se, että jos toista yhtään kiinnostaa tutustua, niin kyllä sitä aikaa löytyy, vaikka olisikin kiireistä. Voi tilanne tietysti olla sellainen, että sillä hetkellä ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin tai ei halua tapailla ketään. Tosiaan jos yhtään on halua ja kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin tai viettää aikaa jonkun kanssa, niin aikaa löytyy varmasti ennemmin tai myöhemmin. En nyt ole tämän jälkeen nähnyt häntä, enkä ole ollut yhteydessä häneen.
Rupesin miettimään, että voisinko kysyä häntä uudestaan kahville vai onko parempi unohtaa koko asia? Antaako se kummallisen vaikutelman jos kysyn uudestaan? En nyt oikein tiedä pitäisikö kysyä ja onko se edes sopivaa kysyä. Jos voisin uudestaan kysyä, niin miten kysyisin häneltä ja lähestyisin häntä? En nyt halua vaikuttaa miltään törkimykseltä.
Kävi vuosi sitten kesään asti yhden porukan illanvietoissa, joita oli kerran viikossa noin vuoden ajan. Siellä kävi harvakseltaan yksi tyttö, joka vaikutti tosi mukavalta, aidolta ja iloiselta. Hän jäi jotenkin mieleeni, vaikka emme oikeastaan jutelleet juuri yhtään. Laitoin joskus vuosi sitten hänelle tämän viestin:
"Moi! Nyt varmaan ihmettelet miksi laitan sinulle viestiä, mutta me ollaan joskus oltu samassa illanvietoissa. Siitä on jo vähän aikaa, mutta sinä jäit niistä kokoontumisista mieleeni. Olit aurinkoinen ja mukavan oloinen. Olen aina silloin tällöin miettinyt, että uskaltaisinko laittaa sinulle viestiä ja lopulta nyt ajattelin laittaa, vaikka sinä varmaan pidät minua nyt jonain hulluna. Mietin, että pahastuisitko sinä tai joku, jos pyytäisin sinua kahville? Olisi mukava tutustua. Joka tapauksessa, mukavaa syksyä!
Hän vastasi ihan kivasti, vaikka hän ei lähtenytkään kahville. "Moikka ja kiitos viestistäsi. En pahastu tai pidä sinua minään hulluna, vaan on kiva että uskalsit kysyä. Elämäntilanteeni on kuitenkin tällä hetkellä valitettavasti sellainen, että minulla ei ole oikein aikaa eikä kiinnostusta lähteä kahville. Kiitos kuitenkin kysymästä ja hyvää syksyä!"
Asiallinen ja mukava vastaus, vaikka se olikin kielteinen. Tosiasia on minusta se, että jos toista yhtään kiinnostaa tutustua, niin kyllä sitä aikaa löytyy, vaikka olisikin kiireistä. Voi tilanne tietysti olla sellainen, että sillä hetkellä ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin tai ei halua tapailla ketään. Tosiaan jos yhtään on halua ja kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin tai viettää aikaa jonkun kanssa, niin aikaa löytyy varmasti ennemmin tai myöhemmin. En nyt ole tämän jälkeen nähnyt häntä, enkä ole ollut yhteydessä häneen.
Rupesin miettimään, että voisinko kysyä häntä uudestaan kahville vai onko parempi unohtaa koko asia? Antaako se kummallisen vaikutelman jos kysyn uudestaan? En nyt oikein tiedä pitäisikö kysyä ja onko se edes sopivaa kysyä. Jos voisin uudestaan kysyä, niin miten kysyisin häneltä ja lähestyisin häntä? En nyt halua vaikuttaa miltään törkimykseltä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistaakseni olen muutaman kerran antanut naisena miehelle tuollaisen vastauksen.
- yks mies selväisti ihastui ja pyysi mm. kanssaan rullaluistelemaan, olin varattu, mies oli mielestäni komea, enkä halunnut sanoa olevani varattu, joten sanoin että valitettavasti elämäntilanteeni on sellainen jne...
-samoin kävi yhden toisen miehen kanssa, josta olisin siis vapaana ollut kiinnostunut, mutta koska en ollut vapaa, vastasin hänen ehdotukseensa, että elämäntilanteeni oli jne...
-yhden kerran annoin miehelle tuollaisen vastauksen kun lähipiirissä oli ollut juuri kuolemantapaus, joten todellakin oli elämäntilanne jne... jonkun vasta eronneen olen kuullut käyttäneen tuota myös, että on sellainen elämäntilanne...
mietin, että voisko joku kohteliaisuussyistä antaa tuollaisen vastauksen - että kun ei kiinnosta, mutta ei raski sanoa sitä? mutta jos näin on tapauksessasi, niin eihän sun tartte sitä miettiä. Mielestäni voit kysyä uudelleen tyyliin onko elämäntilanne muuttunut? ...
Ei kannata lähestyä uudestaan.
On erittäin suuri todennäköisyys sille että nainen sanoi tuon vain tekosyynä eli ei vain ole kiinnostunut.