Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Minä ja hyvä ystäväni olemme rakastuneet toisiimme. Olemme paljon tekemisissä yhteisten vapaa-ajan sitoumusten myötä. Molemmilla perhettä. Liitot nuupahtaneet molemmilla suunnallaan. Olemme halanneet, pitäneet toisiammme kädestä. Sitä edemmäs ei missään nimessä voi mennä, tämäkin tuntuu liialta. Katkaistako ystävyys ja irrottaa samalla yhdestä tärkeästä elämänsisällöstä vapaa-ajan toiminnan menettämisen myötä? Katkaistako lasten isän kanssa parisuhde, joka ei toimi? Jälkimmäinen lienee edessä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Jokainen vaihtoehto tuntuu huonolta. En haluaisi näitä tunteita.
Varatut ystävät rakastuneet toisiinsa
Sekaisin
18919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aplla on yhteinen vapaa-ajan toiminta jonkun miehen kannsa. No, mitäs te hsrrastatte ap? Vaakamamboa vai jotain esihistoriallisia tansseja? Anteeksi, kun en ottanut vakavasti, palsta on tehnyt tehtävänsä.
Katkaiskaa ystävyyssuhde.
Pistäisin orastavan rakkausssuhteen pariksi kuukaudeksi jäähylle (pois myös yhteisestä harrastuksesta).
Tuona aikana laittaisin eron vireille ja järjestäisin käytännönasiat ja miettisin lapsien tilanteen ja siihen liittyväy asiat. Ja varmistaisin tunnetasolla että todella haluan eron, vaikka tuo uusi suhde ei johtaisikaan mihinkään pysyvään. Minusta on selvää, että jos on valmis rakastumaan toiseen, liitto on tullut tiensä päähän.
Siksi tuo toinen suhde jäähylle, että erossa on valtavasti asioita sekä tunne- että käytännöntasolla eikä huomio tai arviointikyky saa häiriintyä. Sulla on kaikki aika uudelle suhteelle tuon ruljanssin jälkeen jos niin on tarkoitus.
Samaan aikaan tämä uusi miehesi saa aikaa miettiä mitä itse aikoo. Hän saattaa jäädä liittoonsa tai erota, mutta se ei saisi vaikuttaa sinun päätökseesi.
Minä olen eronnut ja onnellisesti uudessa suhteessa.
Komppaan. Suhde omaan puolisoon pitää käsitellä loppuun joka tasolla. Eropäätös on oikea, jos pystyt näkemään itsesi onnellisempana yksin kuin puolisosi kanssa.
Nyt punnitset asiaa lähinnä tuon uuden suhteen kautta ja se on mielestäni iso virhe. Keskity katsomaan vain omaa liittoasi ja mieti mikä meni pieleen. Puhu miehen kanssa eroajatuksista. Erota ihastumisen tunteet todellisesta elämäntilanteestasi.
Lasten takia ei kannata kuolleeseen, riitaiseen ja huonoon liittoon jäädä. He sopeutuvat kyllä kun ero hoidetaan hyvin ja lasten hyvinvointi on pääasia. Mutta älä eroa ihastumisen tunteen vuoksi,
Ei helevetto ootte tosi fakiireja ja tunteet kurissa tyyppejä. "Käsitellä loppuun joka tasolla" - siinähä ei sitten uutta suhdetta tulekaan koko loppuelämän aikana... Onnea mustavalkoiseen elämäänne, älköön parisuhteenne koskaan joudu ongelmiin..
Minä kyllä puhuin ihan omasta kokemuksesta. Että se siitä fakiirihommasta, mutta onnea vaan toki sullekin elämäsi tiellä, ehkä sinukin kokemukset vielä karttuu :)
Helppohan se nuorten ja komeiden on eroilla pikku oikuista ja todeta että "suhde on tullut tiensä päähän" lähenpä uuteen suhteeseen. Jos olet tämmönen vaatimattomamman näköinen ja jo varttuneempi nii ei sitä mielellään vähästä eroa ja yksin jää.. vientiä on varmasti tasan nolla
Pitäisin ystävän ystävänä ja puhuisin asiat ystävän kanssa niin, että tietyt rajat on olemassa, ja niiden yli ei mennä. Ei oltais tekemisissä liian usein, etteivät tunteet tule turhaan ruokituiksi. Myöhemmin sitten, jos tunteita vielä olemassa, miettisin uudelleen. Yleensä niitä tunteita ei enää ole. Kuohahdus on ohi. Ei mitään järkeä lähteä hajottamaan perheitä. Joten en lähtisi ruokkimaan rakastumisen tunnetta, vaan pikemminkin antaisin sen laantua ja katsoa myöhemmin uudelleen miltä sitten tuntuu. Rakastumisen huuma on huono hetki tehdä koko perhettä koskevia lopullisia päätöksiä. Kaikki rakastumisen huumat menevät ohi, niin menee tämäkin. Nähtäväksi sen jälkeen jää, että onko jäljellä vain ystävyys vai jotain enemmän.
Ei kaikki rakastumisen huumat mene ohi. Kyllä osa rakastuu vaikka sitten varattuna ollessaan syvemmin, jos aidon rakkauden kohtaa ja toisaalta kyllä jotkut rakastaa vielä vuosienkin jälkeen kumppaniaan. Älkää vähätelkö ihmisten tunteita, tunteiden mitätöinti on pahinta mitä kellekkään voi tehdä on sitten varattu, sinkku, on sitten rakastunut väärään tai oikeaan. Tunteiden mitätöinti on toisen ihmisen huomioonottamattomuutta, arvostamattomuutta.
Katso tuo suhde loppuun kaikessa rauhassa. Ei teistä loppujen lopuksi paria tulisi. Lähtökohdat niin huonot.
Ajattele lapsia. Yritä kestää. nykyistä miestäsi rakastajasi ansiosta.
Uusperhehelvettiin tuskin haluat.
Kuinkahan moni haluis olla se puoliso, jota kestetään rakastajan vuoksi. Onneks ihmiset nykyään eroaa eikä petä.
Niin ja kuka lopulta halusi siihen uusperhehelvettiin. Siinä se rakkaus ja parisuhteen hoitaminen vasta koetuksella on. Tottakai kaikki sujuu 1-2 v, kun se rakastumishuuma on kukkeimillaan, niin taipuu vaikka solmuun, myöhemmin sitä ihmettelee, että vaikeuksien määrä vain kaksinkertaistui.
Älä yleistä, on toimivia uusperheitä aivan kuin on ydinperhehelvettejä. Varmaa on, että jos uskoo kaiken menevän pieleen niin varmasti kaikki meneekin pieleen.
Romantisoit koko ystävyyttä koska et elä hänen kanssaan arjessa. Kun parisuhdetta olisi hoidettava ja vietettävä romanttisiakin hetkiä puolison kanssa, suuntaat nuo tunteesi ystävääsi ja kuvittelet hänen kanssaan olevan elämässäsi jotakin paremmin. Sama kaava toistuu helposti jos eroatte ja arki tulee mukaan uuteenkin parisuhteeseen. Haette nyt jännittävää tunnesuhdetta toisiinne.
Tunteet usein heittelee ja niille ei voi aina perustaa vakavampaa suhdetta. Samat tunteet toistuu mielialojesi mukaan uudessakin suhteessa.
Mikä ihmisiä vaivaa kun parisuhteita ei kunnioiteta enää puolin eikä toisin. Uskottomuutta ei nähdä pahana puolison loukkaamisena ja alas painamisena ja juuri sitä se on. On hän lapsia kelvannut kanssasi tekemään, eikö se ole ollut rakkautta?
Vallalla on itsekkyys, kuvitelmat jostakin kaiken paremmaksi muuttumisesta huomioimatta edes perheen lapsia joille oma äiti ja isä on aina ne oikeat vanhemmat. Eikö mikään enää riitä, tai onko kaikki liian hyvin että pitää etsiä vaikeuksia muuta kautta ja uhrata lastensakin elämä ennen kuin elämään tulee mausteita? Suolaa ja sokeria riittänee jokaisessa suhteessa muutenkin.
Tähän tämän ajan maailmassa on tultu, valitettavasti. Aina oltava "kivaa" ja sen kuvitellaan olevan kestävä olotila, oma onnellisuus. Vähät lasten ja puolison onnellisuudesta jossa olet itsekin osallinen ja vaikuttamassa senkin suhteen onnellisuuteen. Vain sinuako varten onni on olemassa ja luuletko sen ikuisesti kestävän uudessa suhteessa? Valitettavasti näin ei vaan useinkaan ole. Ikuista onnea ei ole olemassakaan täällä maan päällä. Elämän haasteet riittää usein onnen tunteiden väliaikaiseen katoamiseen.
Uskottomuudet, alkoholi, epävakaa käytös, henkinen pettäminen vie helposti uskottomuuteen myöhemmin. Ei näissä ole mitään puolusteltavaa. Ihmiset ovat rikki ja hajalla liikaa, perheissä voidaan huonosti ihmisten itsekkyyden takia. Elämän tylsyys ja arjen samat kuviot jotka toistuu toistumistaan jätetään taakse kun omasta mielestä jännittävämpää on uuteen ihmiseen tutustuminen, vaikka se veisi perheen eroon toisistaan ja toisi perheen toisille jäsenille tuskaa. Jääkö perheen muiden jäsenten tuskasta hyvä mieli, vai kummitteleeko se taustalla siinä uudessa suhteessa jatkuvasti, mietitään sitä. Se ei ole heidän syytään, uskoton on syyllinen.
Ollaan edeltä käsin viisaampia ja jätetään tyhmyydet. Elämässä riittää aina uutta entisenkin puolison kanssa, lasten ja lastenlasten tullessa maailmaan. Vain jos parisuhde on toista alistava ja kunnioittamaton tai väkivaltainen voi eroa ajatella. Ei oman onnenkuvittelun voimasta, koska on vain tylsää ja ei tunne rakkautta. Rakkaus on enemmän kuin tunne, se on vastuun ottamista. Hoivatkaa suhdettanne.
Hyvä kirjoitus...........mutta juuri tuo jos parisuhde on toista alistava, kunnioittamaton tai väkivaltainen johtaa useimmiten hakemaan jotain muuta ja eroamaan.
Älä petä. Katuisit sitä aina, mitä ikinä tulevaisuus tuokaan tullessaan.
Vähennä yhteydenpitoa ystäväsi kanssa, ja sano että sinä keskityt nyt parisuhteesi kuntoon saamiseen.
Miksi et panosta siihen suhteeseen, joka sinulla on? Miksi et sytytä liekkiin miehesi kanssa nuupahtanutta suhdetta? Menkää pariterapiaan, käykää treffeillä, harrastakaa uusia juttuja seksissä, puhu miehellesi ihanasti niin huomaat että hiljalleen hän toimii samoin jne. Aikoinaan olet mieheesi rakastunut, ja voit rakastua vielä uudelleenkin.
Et pysty keskittymään oman liittosi pelastamiseen, jos annat romanttisten fiilisten valua koko ajan väärään suuntaan. Välillä on tehtävä isoja muutoksia elämässä. Lopeta se harrastus, tai älä ainakaan vietä aikaa kyseisen miehen kanssa.
Niin, mun mielestä se joka huonoo tekee, sen pitäisi lopettaa olemisensa ja tekemisensä missä toinen on, eli pidän puheenvuoron samalla kiusatuille. Nykyäänhän esim.koulukiusaamiseen puututaan siirtämällä kiusaaja johonkin toiseen kouluun eikä niinkuin ennen on kuulemma ollut, että kiusattu siirtyy.
Mutta muutoin sanoisin, että pointti siitä, että vois vaan päättää rakastaa taas toista, muuttaa toimintapoja ym. on hieno, mutta ei vaan aina toimi. Siihen tarvitaan kaksi siinä suhteessa olevaa, jotka kumpikin toimii sen eteen. Lisäksi kukaan ei voi tunteita pakottaa, miten kaukana ap:kin mahollisesti on kumppanistaan, sitä me ei tiedetä kukaan. Ongelmiakin voi olla niin monenlaisia.
Kukapa tuommoiseen voi sanoa yhtään mitään. Sinun tunteet, sinun pää, sinun elämä. Vain sinä aloittaja hallitset kaikkia niitä, joten tiedät kyllä mitä teet.