"Jos mies ei ota parisuhteessa vastuuta, niin se vastuu kaatuu vääjäämättä naisen harteille".
Tuo on aika tuttu lausahdus naisten suusta, mutta onko asia noin mustavalkoinen? Toisinaan tulee ajatelleeksi että onko kyse lopultakaan useimmiten vastuunkannosta, vai onko kyse oikeasti kontrollointitarpeesta?
Tuo on aika tuttu lausahdus naisten suusta, mutta onko asia noin mustavalkoinen? Toisinaan tulee ajatelleeksi että onko kyse lopultakaan useimmiten vastuunkannosta, vai onko kyse oikeasti kontrollointitarpeesta?
Vastaukset 89
Vanhimmat
Luulisin että tuossa naisten hokemassa vastuunkannossa on lähinnä kyse siitä se on kätevä sana laittaa mies suorittamaan erilaisia työtehtäviä jotka ennen kuuluivat naisen vastuualueelle ihan luonnostaan. Trendihän on että aina vain enemmän siirretään miehen harteille eikä se varmaan lopu ennen kuin miehet oppivat sanomaan ei, eikä ne opi, kilttejä & kunnollisia kun ovat. Uusinta uutta naisten kekssinnöissä päästä laiskottelemaan on lapsivuodeaika:
https://www.seiska.fi/Uutiset/Lahes-kuukausi-sangyssa-Maria-Nordin-paljastaa-blogissaan-kokeilevansa-lapsivuodeaikaa-ei
Nyt se on ehkä vielä kuukauden, parin vuoden päästä puoli vuotta, viiden vuoden päästä vuosi jne. kyllä 2000-luvun pikkuhiljaa tuon varmaan venyttää kymmeneksi vuodeksi.
Niinpä. Jotenkin tuo naisten "vastuunkanto" on määritellä ne palikat josta yhteisen elämän tulisi koostua ja sitten nakittaa mies mahdollistamaan niiden toteuttaminen.
Prkle....
Joo ja hassua että kuitenkin monilla naisilla parinvalinta kuitenkin kohdistuu sellaisiin miehiin joilla ennakkoon ajatellen ei hirveästi sitä vastuunkantokykyä, vasta siinä vaiheessa kun mies on vaihdettu vastuullisempaan alkaa sitten ne vastuunsiirrrot, lapsia on tietysi jo satettu tehdä niille vastuunkantokyvyttömille miehille.
No, se tohvelisankari otetaan sitten toisella kierroksella.
Siis nytkö yht'äkkiä sekin on huono, jos nainen keskittyy vauvaan antaen tälle läheisyyttä ja imetystä?
Tosin 50-luvullahan ei juuri sellaista harrastettu... vauvat makasivat yksin sängyissään eikä heidän kanssaan ollut aikaa seurustella tai pitää sylissä, kun piti siivota ja laittaa ruokaa miehelle, pestä (miehenkin) pyykkiä, jne. 50-luvulla katsottiin kellosta, milloin pitää imettää, kun taas tuo maria Nordinin tyyli kuulostaa enemmänkin siltä, että imettää vauvaa aina kun vauva tahtoo.
Aiemmin olet peräänkuuluttanut äidillisyyttä, mutta nyt se ei sitten kelpaakaan. Mikäs nyt?
Vastuuta on myös kieltäytyä. Kaikkea vastuuta ei voi siirtää muualle.
Missä on miehet, jotka eivät vaan miellytä, vaan kantavat sen minkä pystyvät ja heihin pystyy luottamaan?
Kiltit ja kunnolliset vaan miellyttää naista, eivätkä osaa kuin jälkeenpäin marista, kyn onkin vastuuta liikaa.
Pitäisi yksilöidä, mitä vastuunkannolla tarkoitetaan.
Jos se nyt tarkoittaa vastuuta parisuhteesta - sen voivasta tilasta - niin kyllä se vastuu on yhteinen, ilman kontrollia. Kontrollista tulee lähinnä mieleen se, että vahditaan, argumentoidaan, luokitellaan ja arvotetaan mitä kumpikin on tehnyt/tekemättä. Se ei ole vastuunottavaa toimintaa, vaan varma keino päättää parisuhde itkuun ja hammastenkiristykseen. Luultavasti myös vihaan, kaunaan ja katkeruuteen.
En usko että yksi ihminen voi ottaa vastuuta parisuhteen voimasta tilasta. Joka tapauksessa kumpikin on osallinen siihen, olipa sen tilanne millainen hyvänsä.
Jos yksipuolisesti kuvitellaan että kannetaan vastuuta parisuhteen hegemoniasta, niin miten se ilman sitä toista kumppania on voinut tapahtua? Toisenhan pitäisi silloin todellakin kontrolloida kaikkea jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan tänään, huomenna, ensiviikolla jne. Olla myös ajatustenlukija. Siloitta kaikki polut mukavemmaksi kulkea. tuollainen yksipuolisuus ei ole enää edes mikään parisuhde. Siinä eletään elämää jonkin toisenkin edestä.
"Jos yksipuolisesti kuvitellaan että kannetaan vastuuta parisuhteen hegemoniasta, niin miten se ilman sitä toista kumppania on voinut tapahtua? Toisenhan pitäisi silloin todellakin kontrolloida kaikkea jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan tänään, huomenna, ensiviikolla jne. Olla myös ajatustenlukija. Siloitta kaikki polut mukavemmaksi kulkea. tuollainen yksipuolisuus ei ole enää edes mikään parisuhde. Siinä eletään elämää jonkin toisenkin edestä."
Yli puolet solmituista avioliitoista taitaa päättyä avioeroon....se kertonee jostakin.
Kyllä se vain on aika tosi monessakin suhteessa että nainen maalailee elämän siuuntaviivat siihen saakka kunnes ukko huomaa että oma elämä on jäänyt elämättä koko parisuhteen ajan.
Kuulostaa isolta pettymykseltä. Mutta jos tuohon tilanteeseen on ajauduttu, että elämä on jäänyt elämättä, niin voisi kai senkin johtopäätöksen tehdä, että tuliko sitä vastuuta omasta elämästä otettua?
Mua ottaa päähän nää vuosikausia, -kymmeniäkin onnettomissa liitoissa elävät, jotkaa vinkuu että elämä jäi elämättä tuon paskan takia. Olipa kyse sitten naisesta tai miehestä. Siinä nimenomaan itse on jättänyt jotain toimimatta.
Luenko rivien välistä että olet kontrollifriikki?
Sinun närkästymisistäsi piittaamatta moni parisuhde elää jatkoajalla kun toinen puolisko puree hammasta ja roikkuu vaikka lasten tähden kestämättömässä suhteessa riivinraudan kanssa.
Roikkuminen parisuhteessakin on päätös. Mutta senhän onneton tekee tietoisesti, ottaa vastuun omasta päätöksestä. Kumppani ei ole syypää tuohon päätökseen, ainoastaan kuspäisyyteen.
Olen itse käynyt tuon läpi. En koe tuhlanneeni aikaani, mutta järkevämpää olisi ollut peli puhaltaa poikki aiemmin. Siinä olisi säästytty monelta mieliharmilta. Mutta ehkä se vaati kuitenkin oman aikansa. Että tietää mitä tekee ja miksi sen tekee.
Haluan tarkentaa vielä; kaikki päätöksemme, mitä polkua aiomme kulkea - olipa muut polut houkuttelevampia tai eivät - tulevat tietoisuudesta. Miksi ne on valittu, on syyt aina yksilölliset. Joskus myös siksi, ettei todella voi itse vaikuttaa asioiden laitaan. Mutta sekin elämä, minkä aikoo elää, tulisi tehdä sillä asenteella, että näkee ne valoisat seikat parempina kuin synkät ajat.
Turha on katsoa taakse, kun mennyttä ei voi muuttaa. Pitää olla iloinen siitäkin, että jotain pahempaa olisi voinut olla tilalla.
Usein päätöksiin ja vallitseviin olosuhteisiin liittyy inhimillinen harkinta, ihmiset tekevät päätöksiä reagoimalla tunteella eteen avautuviin tilanteisiin. Voisi sanoa että jollain tasolla me ajaudumme valintojen eteen ja yritämme pelata korttimme mahdollisimman fiksusti. Toisinaan fiksummin, yleensä vähemmän fiksusti.
Pointtini ei ole niinkään keskustella valinnoistamme, vaan siitä ikävästä tosiasiasta että kontrollifriikit ihmiset pyrkivät toisinaan kätkemään kontrolloimisen vastuunkannon viittaan.
Kirjoitin tuossa ylempänä, mitä mulle tulee kontrolloimisesta mieleen. Mitä se sinusta olisi?
Naisten tapa kontrolloida on lähinnä vedota siihen kuinka asiat tulisi vallitsevan näkemyksen mukaan järjestää. Suomeksihan tuo tarkoittaa sitä, että naisista iso osa on ulkoapäin ohjautuvia, eikä tuota luonnonvoimaa vastaan voi järjellä taistella.
Kontrollointi - tässä yhteydessä käyttäisin mieluummin sanaa suuntaus - lienee perusteltua silloin, kun keskustellaan vaikkapa vallitsevista laista, moraalista ja oikeamielisyydestä. Siinä mielessä ulkopäin ohjautuvuus ei suinkaan ole huono asia.
Esimerkkinä vaikkapa lasten kasvatus. Että heidän terveytensä ja turvallisuutensa ovat taattu, sekä perustarpeet huomioitu.
Kyllä se silloin kalahtaa aika paljolti vastuun puolelle.
Mutta sinulla lienee mielessä joku kontrollointitilanne ihan muusta?
No otetaan esimerkiksi vaikka keskiluokkainen elämäntapa siihen kuuluvine kuvioineen.
Latteeta, latteeta ja vielä kerran latteeta. Sitä naiset silti haluavat vaikka se tappaa metsästäjä-keräilijä-miehen sielun.
No jos haluaa elää latteaa elämää, niin mikäpä siinä. Omapa on elämänsä. Kantakoon vastuun siitäkin. Luulen ymmärtäväni kyllä mihin viittaat kontrolloinnilla tässä yhteydessä.
Oikeastaan ihmettelen onko ihmiset onnellisia moisen kontrolloinnin alla? Itse en ainakaan olisi. Ahdistuisi jos joutuisi koko ajan miettimään, miten tyhjä tila täytetään oikeaoppisesti. Sen verran asiaan perehdyttyäni, tiedän että monesti se on vain kulissi. Kätkemään omaa haavoittuvaisuutta tai nälkää johonkin.
Viime vuodet olen jakanut elämäni aikaa moneen eri palikkaan. Saan toteuttaa eri asioita eri paikoissa ja kokea eri asioita. Joskus harmittelee sitä, ettei edes ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä vielä haluaisi tehdä.
"Latteeta,+latteeta+ja+vielä+kerran+latteeta.+Sitä+naiset+silti+haluavat+vaikka+se+tappaa+metsästäjä-keräilijä-miehen+sielun."
"Ahdistuisi jos joutuisi koko ajan miettimään, miten tyhjä tila täytetään oikeaoppisesti."
Huomaan että ymmärsit hyvinkin mitä tarkoitin. Samaa mieltä siitä että se on vain kulissi, sen takana on tyhjyys.
Elämä on pirun pitkä taival, mutta kyllä siinäkin kannattaisi maksimoida/optimoida oma viihtyvyys.
Miehillä viiraa päässä jos se kotisohva on elämän keskipiste.
Vain masentunut ihminen voi maata vaakatasossa yli 9 tuntia vuorokaudessa.
Kyllä se noissa useimmiten taitaa olla nainen jolla viiraa. Mies ihan tyytyväisenä puuhastelisi jossain ok-talo-kesämökk--vene kolmiossa ja siinä sivussa hoitelisi ison siivun naisenkin hommista, naiselle se usein ei riitä.
Sulla taitaa Ritsku olla oikeesti huonoja kokemuksia naisista. En tiennyt, että olisit edes seurustellut.
Kaikkea huonoa ei tarvitse kokea itse tietääkseen asioista. Mutta joo, en minä ehkä naisiin kykene ikinä ihan täysin luottamaan. Näkisin sen vähän niin kuin ominaisuutena että voi muuttua paljonkin melko lyhyessä hetkessä naisen koko identiteetti, ehkä se on sitä henkistä kasvua mutta aina se ei ole hyvään suuntaan.
Oletko kuunnellut kiukkuisten setien juoruja? Et varmaankaan. Itse asiassa sattumoisin ehkä tiedän mistä kokemuksesi johtuvat, mutta ei siitä sen enempää.
Minä hieman ihmettelen suhtautumistasi, ts epäluuloisuuttasi ja asenteellisuuttasi. Nimittäin kun olen ymmärtänyt että sinulla on hyvät välit äitiisi. Ja varmaan pystyt luottamaan häneen? Ja suvussasi tai lähipiirissäsi on varmasti naisia, joita arvostat.
Miten voi olettaa, että olisit väistämättä se keskipiste, jolla tulisi epäonnisia kokemuksia naisten kautta?
Sori suoruuteni, mutta olet kiinnostava "kohde" tutkimuksilleni.
Tjoo, no itse väittäisin kyse on suurimmaksi osaksi tuurista ja sitä että sitä on liian kiltti ja liian vähän itsekäs kai mutta siinähän tutkit, minä meen nukkumaan.
Kiltti saa olla. Kiltti mielestäni ansaitsee toisen samanlaisen. Tervettä itsekkyyttäkin voi opetella. Uskoakseni olet jämäkkä mies, joten se onnistunee.
Kauniita unia.
Aika moni mies on havainnut että jako fifty-fifty on lähinnä utopia.
Naiset kyllä lässyttävät tasa-arvosta, mutta niin vain odotetaan että mies vie ja johtaa tiimiä. Ellet näin tee, huomaat eläväsi kotityrannin kanssa.
Jos teet riittävän itsevarmasti ja röyhkeästi...voitkin jättää hommat naisen harteille eikä asiasta tule naputtamista. Fiilis alpha malesta riittää.
Kuvailemasi alpha male kaiketi rahoittaa kotileikin ja elää itse omaa elämäänsä perheestä piittaamatta.
Jos tuo alpha male haluaa osallistua lastensa elämään, niin sitten pelataan naisen säännöillä.
Alusta alkaen, jo seurustelun muututtua vakavammaksi, meille molemmille oli selvää, että minä tulen kantamaan täyden vastuun koskien perheemme kaikinpuolista hyvinvointia ja turvallisuutta.
Näin myös on tapahtunut. Vaimoni on tehnyt kaiken laista kykyjensä mukaan mutta vastuu on jakamaton!
Missään vaiheessa vaimoni ei ole kiljunut tasa-arvon perään vaan on pitänyt ajatusta tekopyhänä haihatteluna.
Vaimoni on tiennyt minun tekevän parhaani perheeni eteen eikä hän ole koskaan kritisoinut tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni.
Kuitenkin vaimoni ei ole mikään kynnysmatto vaan temperamenttinen ja spontaani ilmaisuissaan.
Tärkeintä on kuitenkin realismi!
Kiitos tästä, sain makeat naurut.
Et voi tosissasi. Ettäkö yksin olet vastuun kantanut hyvinvoinnista ja turvallisuudesta? Kukahan teilläkin hoiti pienet lapsenne? Käsittäääkseni vaimosi. Ja itse olit ainoastaan turvaamassa leipää perheen eteen, mutta et oikeasti läsnä silloin, kun pienokaiset olisi juosseet vaikka auton alle.
Tuskin tuo hyvinvointi on yksin sinun ansiota ollut. Vaimosi omalla eleettämällä tavallaan ei ole tullut huomauttaneeksi sinulle, että aika pitkälti hyvinvointinne tila on yhdessä tekemisen kautta saatu.
Miten niin?
Ymmärrän täysin, mitä 7470 tarkoittaa. Kyse on sellaisesta parisuhteen dynamiikasta, joka on minullekin tuttua. Mies on mies, ja nainen on nainen.
Ei tuossa lastenkasvatuksesta puhuttu. Vähän tuntuu, että ymmät tahallaan väärin.
Puhe oli täydestä vastuusta. Minusta se käsittää vastuun koko perhe-elämästä ja perheensä eteen tekemisestä 7470 kirjoittikin. Ei mies ole siitä yksin ollut vastuussa, vaan molemmat. Ja aiemmin kyseinen kirjoittaja on ainakin tämän ymmärtänyt.
Mitä tulee parisuhdedynamiikkaan, niin kyllä siitäkin kantaa vastuun molemmat. Ei sitä yksinään kukaan pidä yllä.
Tuo oli aika hauska niin laitetaan linkki. Joskus sitä vastuunkantoa voi nainen vaatia ystäviltä ja sukulaisiltakin:
https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/suku-ei-suostunut-maksamaan-okyhaajuhlista-raivostunut-morsian-perui-haat-pyysimme-jokaiselta-vieraalta-vain-noin-1300-euroa/7046088#gs.GrJCtWg
Aika törkeitä ovat kun eväsivät Susanin häät, niille ihan oikein että Susan lähtee reppureissailemaan eikä pidä mitään yhteyttä niihin enää.
Voi junalauta miten idiootti ihminen voi olla. Todenperäisyydestä ei ole varmuutta, mutta esimerkkinä aika hyvä. Suku on varmaan haltioissaaan, kun pääsee suskusta eroon.
Susanin kannattaisi ottaa ne säästämänsä häärahat ja lahjoittaa ne vaikkapa Intian katulapsille. Mitä 15 tuhatta nyt sellaisessa auttamisessa olisi? Pikku raha.
Ei tuo nyt varmaan ole noin mustavalkoinen. Tämä ei nyt ole sukupuolisidonnainen mutta koska esimerkki oli näinpäin niin jos nyt naisella olisi tällainen olo niin kannattaisi miettiä myös miten valta on jaettu. Kyllä yleensä valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Pahin tietysti olisi että toisella on valta ja toisella vastuu. Tietysti myös että mihin tämä valta sitten perustuu; onko se esimerkiksi taloudelliset resurssit.
Siten on tietysti se toinen kysymys että onko mies yrittänyt ottaa sitä vastuuta mutta ei ole saanut koska esimerkiksi tuo vähemmän rahaa talouteen vai olisiko sitä valtaa ollut oikeasti myös miehelle tarjolla mutta ei ole kelvannut koska mukana tulee myös vastuu.
Nyt toki oli kyseessä vain parisuhde mutta jos minulla olisi valta, voima ja kunnia niin minä tekisin perhevapaauudistuksen sellaiseksi että miehillä olisi yhtä pitkä isyysvapaa kuin äideillä ja päälle aika jonka perhe saisi päättää. Kannustettaisiin isiä jäämäään kotiin ja pistetään äidit töihin.
"Tietysti myös että mihin tämä valta sitten perustuu; onko se esimerkiksi taloudelliset resurssit."
Mainitsemasi valta perustuu naistenlehtien muokkaamaan kuvaan siitä millaiset kulissit keskiluokkainen tylsä elämä vaatii.
Tuo valta-sana tuo mieleeni enempi kontrollointitarpeen. Ja nimenomaan taloudellisissa resursseissa, sitä on käytetty kontrolloimaan miten perheen tulee elää ja olla. Diktaattoriointia.
Ananias mainitsi ulkopäin ohjattavuuden keskiluokkaelämäntyylin hamuaville. Jonkinlaisena ulkoapäin ohjautuneena (vanhakantaisena) pidän sitäkin ajatusta, että nimellistä valtaa olisi taloudellisen resurssin tuojalla. Parisuhde sinänsä ei tarvitse valtaa, vaan yhdessä luotuja pelisääntöjä. Ei kukaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen määrittelee yksin nämä säännöt. Kummankin on kuitenkin otettava vastuu siitä, että pelataan sovituilla säännöillä. Jos ei pelata, niin sitten ei olla sopivia kumppaneitakaan.
Toki näinkin, mutta ihan omana mutuna väittäisin että lehtien merkitys on nykyään aika vähäinen verrattuna someen. Siellä kun näkee miten ihmiset joihin voit oikeasti samaistua esittelevät parhaita puoliaan niin helposti tulee riittämättömyys omaan elämään.
Nyt on kyllä aika sanoa
https://www.youtube.com/watch?v=ybbNQnSPseA
V*ttu mitä paskaa.
Kerätäänpä kontrollin rippeitä.
Jos esimerkiksi mulle sattuu antamaan kontrollin niin siinä samassa kasassa lipsahtaa sitten valtakin. Mä otan kahvan, toiselle jää saranat. Se on taitolaji pitää kaikki balanssissa. Jos miehellä ei lähtökohtaisesti ole omia mielipiteitä, minä kiristän suitsia ja sanon, mitä tehdään. Mutta jos toisella on älyä esitelmöidä hiukankaan asiaa, niin sillon on helpompaa olla tasa-arvoisempia ja joustaa. Saatan jopa kuunnella ja tehdä niin kuin toisen mielestä hyvälle näyttää.
Maalaisjärki. Sillä selviää. Muuten parisuhde on yhtä paha juttu kuin kuhaverkon selvittely ja lopulta se sitten revitäänkin rei'ille kun alkaa *ttamaan hyvään lopputulokseen pääsy.
Sillä se siinä onkin
Paappa kuulokkeet päähän.
Kohta laitan lisää jos et käyttäydy.
Sinähän rakastat näitä rämistelyjä.
Häh.
Vähän kontrollia Ananiakselle.
Älä hevostele. Just tuntuu kovalta kontrollointi tarpeelta nyt.
Nythän oli kyse kontrollista joka verhotaan vastuun kaapuun.
Minä en oikein ymmärrä sitä kun huudetaan musiikin päälle.
Yhtä ja samaa kaikki.
Niin tiedän. :D
Tuo ränkytys oli siinä nyt nimensä vuoksi. Aloit inspiroimaan. Kukapa sitä rääkymisestä pitäisi.
Mutta en nyt malttanut mieltäni.
Keskustelitte niin kiihkeästi.
Vastuuhan on positiivista aktiivisuutta, kontrollointi negatiivista.
Ei niissä ole mitään samaa.
Ihan hyvä kun keskeytit, sillä nyt muistin että niitä lupaamiasi kuvia ei ole näkynyt ketjussa.
Molempia tarvitaan. Jos menettää kontrollin, mitä sitten tapahtuu?
Ei koskaan mitään hyvää.
Vastuuta ja valtaa on kontrolloitava. Jossain määrin.
Kenestä kontrollointi on negatiivista?
Ne on hyvässä paikassa. Löytäjä saa pitää.
Mutta joo, en halua nyt sotkea enempää teidän (kerrankin) asiapitoista keskustelua. Se on hyvällä mallilla.
Kunhan illanviireessä kävin vähän nipistämässä kylkipalan syrjästä kun tuntu siltä.
"Jos menettää kontrollin, mitä sitten tapahtuu?"
Ymmärrän sen että matkustajalentokoneen on hyvä olla "kontrollissa", mutta ihmissuhteissa tuo kontrollointi vastuuksi verhottuna on aika kyseenalaista toimintaa.
Mitä sulle tapahtuu jos menetät kontrollin kumppaniisi?
Varmaan ero? Tai siis näen sen niin, että kommunikaatio on loppu? Toinen toisessa nurkassa, toinen toisessa. Eikö se sitä ole?
Hänestä tulee mulle tuntematon.
kenen kylkipalasta sen nappasit
Miksi sinun tulisi kontrolloida kumppaniasi?
Vähintäin erikoinen ajatusmalli jos suhde perustuu kontrolliin ja päättyy sen menettämiseen...
Mutta miten on, teetkö sinä sitä? Kontrolloitko? Sitä voi tehdä huomaamattaankin.
Kyllä minä normaalilla tavalla kontrolloin jos sitä semmoiseksi voi kutsua, siis osallistun omalla tyylillä parisuhteessa toisen elämään. Sitenhän sitä tietää, missä mennään ja miten elämä makaa. Pystyy tekemään korjausliikkeitä jos tarve vaatii.
Pitäisikö aivot kytkeä miehen kanssa pois päältä? Ei. Ei sentään.
"Kyllä minä normaalilla tavalla kontrolloin jos sitä semmoiseksi voi kutsua, siis osallistun omalla tyylillä parisuhteessa toisen elämään."
Epäilemättä joo'o.
Ei Ananias ihan kai eläin ole ; ), mutta kävin pönttislempeydellä häntä vähän nipistämässä...
Mies kun ei pidä ylenmääräisestä rämisemisestä ja mekkaloinnista, ja muistuttaa minuakin, että välillä olisi hyvä olla hiljempaa.
Niin pakkohan se on vähän.
(viistohymy)
Lisäksi olen sen verran herraan tutustunut ja näillä tietäjän lahjoillani tiedän, että aina maanantaisin hän on äkäinen. Noin siinä kymmenen jälkeen.
"Epäilemättä joo'o."
Älä viitti.
(naurahdus..)
Nyt ollaan jo tiistaissa, äkäisyys on tiessään.
Ai katohan...heh.
Tiedän, mitä tiistainakin tapahtuu.
Mutta eipä mennä siihen.
Hyvää yötä (sainpas vähän..) ; )
Öitävöitä.
Et tajunnut Pertti-sedän pointtia.
Jos kyvykkäämmän sukupuolen edustaja kävelee kaivinkoneen kauhan puolelta, hän ottaa vastuun tilanteesta ja suojaa vähemmän kyvykkäämmän sukupuolen edustajaa.
Jos taas pariskunnasta vähemmän kyvykäs, ja jätetään nyt arvelematta kumpaa sukupuolta tämä voisi edustaa, joutuu tekemään saman...hän ei kykenekään ottamaan vastuuta, vaan pyrkii kontrolloimaan kumppaniaan. "Mene sinä nyt tuolta puolelta", "sinun kuuluu olla tässä ....", tms.
Hiffaatko nyt?
Blaa blaa...blaaa.
Jos pienempi ei pysty siihen vastuuseen, niin pienemmälle ohittajalle jää kontrolli. Niks naks. Hyvin selvää. Mitä sitä ihmettelemään. Olkoon vastuu sitten miehellä, se pikkuotus siinä rinnalla on se logistiikkasuunnittelija.
Miten musta tuntuu,että alan käymään kuumana kun alat teorisoimaan.
No sehän on hyvä jos edes joidenkin mielestä älykkyys ja teoretisointi on seksikästä.
Mitä merkitystä muuten koolla on kun ohitetaan kymmenien tuhansien kilojen painoista kaivinkonetta?
Voitaisiin teoretisoida koska naiset oppivat ymmärtämään eron kivikauden ja nykyajan välillä. Toistaiseksi en ole havainnut merkkejä että niin olisi tapahtumassa.
Asunkin yhä jurtassa niin voin läpättää. Toisekseen on sillä merkitystä; saako illalla vai ei. Kannattais nyt sinunkin pikku hiljaa ajatella pykälästä pidemmälle. Rupea perehtymään, miten luolamiehet käyttäytyivät. Ja sitten seuraavaksi, mene nukkumaan.
(sammuttaa telttansa valot)
Henkinen yhteys naisen, miehen ja kaivinkoneen välillä, turvallisuuden ilmapiirin (illuusion) luonti miehen kirppumaisesta koosta huolimatta.
(mutinaa teltanliepeen alta..)
"Asunkin yhä jurtassa niin voin läpättää. Toisekseen on sillä merkitystä; saako illalla vai ei."
Eli toisin sanottuna mies osoittaa kyvykkyyttä, rohkeutta, neuvokkuutta ja nohevuutta. Tämän vastineeksi hän saa sitä mitä naisella on tarjottavana. Eli pildeä.
"Kannattais nyt sinunkin pikku hiljaa ajatella pykälästä pidemmälle. Rupea perehtymään, miten luolamiehet käyttäytyivät."
Hyvä on. Aloitan sen ajan miesten vs naisten oikeuksista. Tuntenet sanonnan että valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä? Jos naiset haluavat ylläpitää kulttuuria jossa miehen kuuluu ottaa vastuuta ja hoitaa naisen turvaaminen, kolikon toinen puoli on että naiset kuuluvat sinne nyrkin ja hellan väliin.
Ei tsaa hellan välliin laittaa, sinne kuuluvat vaan hiiret..niih.
Miksi se aina pitää olla se hella ja nyrkki. Eikö nykyaikana riitä, että vastaa vaiks sähkölaskujen kilpailutuksesta ja machoilee sitten sitä kautta, isäntänä talossa.
Vaikka ei se pahaks aina ole jos mies vähän dominoi...(pärsk), mutta silloin vain kun minusta siltä tuntuu.
Aina ei voi syödä ja säästää kakkua.
Jos nainen haluaa alistumiskokemuksen jossa mies dominoi seksissä, turvaa ja päättää ihqun jämäkästi, sen jälkeen ei voi alkaa esittämään vahvaa, itsenäistä ja tasa-arvoista modernia naista.
Nyt voisit mennä tekemään minulle voileipiä, hoidin juuri miesten töitä (raha-asioita).
Ettäs kehtaa lurjus. :D
Jos teen sämpylän, siihen et kantta päälle pane.
P.s. En kyllä koskaan ymmärrä, että miksei voi alkaa olla yks kaks moderni nainen. Nainen on kuin kissa; meilä on yhdeksän elämää. Siihen mahtuu monta roolia. Miehistä, noh, niistä en tiedä, mies on vain sellainen mangusti kai.
Kuulepas pikkukakkosukkeli, elä sie tuolleen noin vahvasti lokeroidu. Muutosvirta on tätä päivää.
Aika velikulta...
"Jos teen sämpylän, siihen et kantta päälle pane."
Tuo lasi hyvää viiniä samalla. Voin antaa sinulle pari kymppiä viikkorahaa niin voit samalla ostaa itsellesi jotain.
"P.s. En kyllä koskaan ymmärrä, että miksei voi alkaa olla yks kaks moderni nainen."
Totta kai voi. Mutta sitten on _oltava_ moderni nainen. Myös parisuhteessa. Ja siihen homma tyssääkin kun nainen haluaa miehen vievän, turvaavan ja päättävän.
"Kuulepas pikkukakkosukkeli, elä sie tuolleen noin vahvasti lokeroidu. Muutosvirta on tätä päivää."
Olisiko aika muuttua sitten? Sinun vuorosi kävellä sen kauhan puolelta.
Ollaanpa sitä nyt pöyheänä kuin riikinkukko. :D
Viimeisen kerran: Nainenkin voi olla moderni ja vanhanaikainen (liitukauden aikainen) ihan yhtä aikaa.
Hokkuspokkus!
(kirjautuminen heitt.ulos)
Ahaa! (lamppu syttyi)
Eli toisin sanoen, kaivinkone pelottaa sinua. Voi kultapieni...Olisit heti sanonut suoraan. Noh, annapa kun Pönttö tulee sille puolelle (siirtää pikkukakkosukkelia hartioista). Se voitaisiin tehdä vuoropäivin.
Otanko sinut reppuselkään?
(kikattaa)
"Viimeisen kerran: Nainenkin voi olla moderni ja vanhanaikainen (liitukauden aikainen) ihan yhtä aikaa."
No sitten voi olla mieskin.
Uhoan tässä jonkin aikaa miehisyydestä. Sen jälkeen voit fiksata katon, hoitaa riidan naapurin bodarimiehen kanssa ja saattaa minut kauhakuormaajan ohi kun pelottaa. Näin nainen toimisi.
"Otanko sinut reppuselkään?"
Siitä vain. Onkin lihakset kipeänä salitreenin jälkeen.
Sinä näet koko ajan ongelmia. Minä en näe yhtään. :)
Minnekä herne sujahti? (taputtaa selkään)
Tuisk, noin se lentää ulos...
:D
hASSu..
Jos mies pukkii lapset, ainakin niistä on vastuu kannettava.
Mikä kontrollissa pelottaa? Nomadiuden menettäminen?
Nainenkin voi pelätä sitä.
Että se vaihtuu sedentismiin.
Nyt alkaa olemaan aika korkealentoista.
Keskiluokkaisuutta ihanteena pitävä naisväki pelkäisi menettävänsä paimentolaisen elämäntyylinsä...hehhee
Eikä mitä. Se on just noin.
Älä hirnu siellä.
No milloinka kiertelevä paimentolaistyttö saapuu talvileiriin länsi-uudellemaalle? Voitais tehdä kaikkea kivaa yhdessä.
Etkö sä yhtään ymmärrä kuin kova homma on kasata tuo jurtta. Ei se ole lastenleikkiä.
Polta se jurttasi ja muuta tänne.
Nyt oikeasti öitä, 6 tunnin päästä herätys.
Vielä siinä. Öitäöitäöitäöitä...kello soi 06.