Olen kirjoittanut aikaisemmin "Kiusattu" nimimerkillä ja jatko-opiskelijana/tutkijana.
Haluaisin vain sanoa kaikille kiusatuille, että vaikka työnantaja ehkä käänsi selkänsä teille tai kiusaajat teki niin, niin älkää ikinä kääntäkö itse itsellenne selkää, älkää ikinä menettäkö itse uskoa omaan työntekoonne.
Monet meistä kiusatuista on lahjakkaita, innokkaita ja hyviä työntekijöitä. Joidenkin kohdalla se on pääasiallinen kiusaamisen syykin. Koskaan ei ole myöhäistä opiskella uutta ja kiusaamisesta loppujen lopuksi toipuu. Itselleni toipumisprosessiin on paljon vaikuttanut tämä anonyymi keskustelu täällä sekä ajan kuluminen.
Olen ollut pois työelämästä pari vuotta ja alan olla jälleen oma itseni. Loppujen lopuksi työ ei ole kaikki elämä ja irtisanoutuminen/potkiminen töistä voi olla uuden alku ja mahdollisuus. Se ottaa aikansa toipua, mutta toipua voi. Älkää siis menettäkö uskoa itseenne. Itsekin olin vähällä tehdä niin.
Toivon vain, että työnantajat ymmärtäisi näinä aikoina, että edellinen työnantaja ei ole välttämättä luotettava lähde työntekijän arvioimiseen.
Haluaisin vain sanoa kaikille kiusatuille, että vaikka työnantaja ehkä käänsi selkänsä teille tai kiusaajat teki niin, niin älkää ikinä kääntäkö itse itsellenne selkää, älkää ikinä menettäkö itse uskoa omaan työntekoonne.
Monet meistä kiusatuista on lahjakkaita, innokkaita ja hyviä työntekijöitä. Joidenkin kohdalla se on pääasiallinen kiusaamisen syykin. Koskaan ei ole myöhäistä opiskella uutta ja kiusaamisesta loppujen lopuksi toipuu. Itselleni toipumisprosessiin on paljon vaikuttanut tämä anonyymi keskustelu täällä sekä ajan kuluminen.
Olen ollut pois työelämästä pari vuotta ja alan olla jälleen oma itseni. Loppujen lopuksi työ ei ole kaikki elämä ja irtisanoutuminen/potkiminen töistä voi olla uuden alku ja mahdollisuus. Se ottaa aikansa toipua, mutta toipua voi. Älkää siis menettäkö uskoa itseenne. Itsekin olin vähällä tehdä niin.
Toivon vain, että työnantajat ymmärtäisi näinä aikoina, että edellinen työnantaja ei ole välttämättä luotettava lähde työntekijän arvioimiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä joskus salaa toivoin, että pääsisinpä hetkeksi pois töistä ja voisi nautiskella elämästä - tehdä mitä haluaa ja juuri silloin kun haluaa eikä työelämän oravanpyörän ehdoilla. Harvapa uskaultautuu irtisanoutua töistä, vaikka sitä ehkä haluaisikin.
Nyt minulle "tarjottiin", minulta kysymättä, tämä mahdollisuus ja yllättäen se ei tunnukkaan niin kivalta kuin kuvittelin...No aikaa ei ole vielä paljoa kulunut, mutta toistaiseksi tulevaisuus näyttää synkältä ja sitä vain makaa kotona ja miettii omaa surkeutta ja sitä miksi minulle juuri kävi näin ja mitä pahaa minä olen yritykselle tehnyt, että minua kohdeltiin niin.
Mutta kuten sanoit, niin toipuminen ja itsetunnon palauttaminen vie aikansa ja olen vielä alkuvaiheessa...Täytyy vaan siis yrittää uskoa parempaan tulevaisuuteen ja toivoa, että tästä aukeaa uusia mahdollisuuksia, joihin en ehkä muuten olisi päässyt käsiksi!
Riippuu tilanteesta miten toipuu henkisen väkivallan aiheuttamasta ahdistuksesta. Jos se kiusaaminen on jatkunut vuosia ja vuosikymmeniä niin toipuminen kestää loppuiän jos ikää on enemmän kuin 50.
Kukas nyt sen ikäisiä enää töihin huolii, eikä omaa yritystä jaksa perustaa.
Tämä on varmaan totta. En osannut ajatella, anteeksi.
Mutta toisaalta uskon, että mikä tahansa on mahdollista, vaikka oman yrityksen perustaminen. 5-kymppisellä on ainakin työ- ja elämänkokemusta, jonka varaan on hyvä laskea esim. yritystä perustaessa. Niin helposti sitä työttömänä vajoaa negatiivisten ajatusten kierteeseen. Itsellenikin on niin käynyt. Sieltä pitäisi nousta ja oppia ajattelemaan taas myönteisesti ja uskaltaa. Tämä on tietysti vain sanahelinää.
Minullekin tuo uskaltamisen kynnys on todella korkea. En vielä ole saanut itseäni liikkeelle. Paluu entisen kaltaisiin tehtäviin tuntuu ylivoimaiselta, koska uskon, että entiset työnantajat estää urani jatkamista. Siksi joudun miettimään myös muita vaihtoehtoja. Yritän potkia itseäni, että uskoisin taas ihmiseen.
Mutta se ensimmäinen kivi pyöritettäväksi on syyllisen tunnistaminen, en siis minä itse, vaan kiusaaja ja työnantaja, joka ei tehnyt asialle mitään, vaikka tiesi.
Väittäisin, että suurin osa kiusatuista on erittäin tunnollisia, työlleen omistautuneita, vastuuntuntoisia, avuliaita, positiivisesti työhönsä suhtautuvia ja työssään viihtyviä ihmisiä.
Ja että kateus on suuri tekijä kiusaamiseen.
Siksi koetan omalta osaltani jaksaa kirjoitella tänne ja foorumiimme, koska olen auttamis vetoinen henkilö.
Saan yhden henkilön auttamisesta voimaa auttaa seuraavaa ja jne.
Jos ketju katkeaa pahasti tulee masennus.
Auttaminen ja kirjoittaminen on myös terapiaa minulle ja muille joita voin auttaa.
Tämä kirjoittaminen on todella terapiaa.
Voimia toisillekin kiusatuille - kirjoitelkaa. Ette ole yksin.