Lasten erottaminen erossa

"Lastenvalvojalle turha mennä kun kumpikin haluaa eri asioita. Eli siellä ei sopuun päästä. "

Mars sinne lastenvalvojalle! Nyt varaat heti ajan. Ellei siellä päästä sopuun, niin sopu löytyy oikeudesta. Myös lasten elatuksesta ja toisen vanhemman tapaamisesta täytyy tehdä sopimus. Kaiken ei ole hyvä olla levällään miten sattuu. Samalla äiti voi huomata vanhempien lastensa tarpeet, kun asioita veivataan lastenvalvojan luona. Lastenvalvoja voi myös vinkata lasten äidin hakemaan itselleen apua. "hänen mielestä ratkaisussa ei ole mitään ongelmaa" viittaa siihen, ettei äidillä ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Sisaruksilla ei ehkä ole niin kova ikävä uutta tulokasta, mutta äidin häipyminen maisemista uuden tulokkaan kanssa on heille tosi rankkaa. Sääli lapsia.

Eli ei ole normaalia erottaa sisaruksia pieninä eikä vanhempanakaan. Etenkään tuossa tapauksessa, kun ei ole mitään pätevää syytä. Se on vielä erikoisempaa, ettei toinen vanhempi näe erottamisessa mitään ongelmaa.

Lapsilla on koko loppuelämänsä aikaa (jos mitään ei satu 80-90 vuotta) viettää aikaa keskenään, joten, onko se ihan pakko riidellä?

Mikset anna periksi tässä hetkessä ja pikkuhiljaa ajan myötä rakenna lastesi välille hyvää sisaruussuhdetta vaikka he asuisivatkin eri kodeissa?
Vai onko sun ihan pakko saada oma mielipide ja tahto läpi just nyt tänä päivänä, viis siitä mitä se aiheuttaa?

Haluutko sinä ottaa eksältäsi pois myös sen vauvan itsellesi?
Vai työntää vanhemmat kersat naiselle joka mitä ilmeisimmin ei tällä hetkellä niitä kuitenkaan jaksaisi hoitaa?
Vai haluatko jatkaa eksäsi kanssa yhdessä?
Mitä teet kun eksä ei sinua kuitenkaan arkeensa halua joka sekunniksi, lapsillako pakotat?

Aivan varmasti lapsilla on kova ikävä vauvaa ja äitiään. Mutta jos sun naises henkinen kunto on tollanen, että hän ei kykene isompia lapsiaan hoitamaan, niin missä on sun ymmärrys tilanteelle, ja miksi ette ole hakeneet terveydenhoitopuolelta eksällesi apuja?

"Lainsäädäntö ei suoraan ota kantaa siihen, miten vauvan tapaamisoikeus tulisi järjestää. Laissa ainoastaan todetaan, että tapaamisoikeus tulisi järjestää lapsen edun mukaisella tavalla. Lähtökohtaisesti laissa ja oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että lapsen edun mukaista on se, että hän saa luoda läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa. Lisäksi laissa korostetaan, että tapaamisoikeus on nimenomaan lapsen oikeus, ei vanhemman. Vanhempien tulisi siis pyrkiä ajattelemaan asiaa ensisijaisesti vauvan parhaan kannalta."

Vauvan kannalta sisarukset on se ja sama. Kuten edelläkin sanottiin, lapsilla on koko elämä aikaa olla toistensa kanssa. Vauvalle on tärkeintä saada hoitoa tässä ja nyt.

"Jos vanhemmat eivät pääse sovintoon vauvan ja isän tapaamisista, he voivat ensinnäkin hakeutua perheasioiden sovitteluun. Perheasioiden sovittelu on kunnallinen sosiaalipalvelu, ja sinne voivat hakeutua niin avio- kuin avoparitkin."

Nyt on pakko kommentoida tähän. Meillä perheessä lapsia minun lisäkseni sisko ja veli. Jostain kumman syystä vanhemmat päättivät erotessa, että veli jää isälle ja siskot muutetaan äidille. Välimatkaa oli useampi sata kilometriä ja ero riitaisa. Tilanne päättyi siten, ettei siskoni kanssa nähty veljeämme kuin kerran vuodessa ohimennen, jos kävi hyvin. Välillä meni useita vuosia. Ikävä oli kova. En ole ketään ihmistä kaivannut niin paljoa kuin veljeäni, ja mietin, millainen elämä hänellä on. No ei ollut hyvä. Nyrkistä sai, minkä kerkesi ja Alhollani oli läsnä. Veljeni oireilu koulussa ja kaikesta syytettiin lasta. Veljeni ei vain kuulemma pärjännyt elämässä. Minä ja siskoni jouduimme myös katsomaan alkoholismia ja väkivaltaa, lisäksi koimme vuosien ajan hyväksikäyttöä. Vanhemmat tekivät toisistaan "aiheettomia" lastrnsuijeluilmoituksia, ettei niitä sossutkaan enää jaksaneet ottaa tosissaan. Lopputulos oli se, ettei kenenkään meidän elämään puututtu millään tavalla.

Välit jäi sisarten kanssa etäisiksi, varsinkin veljen. Nyt aikuisena olemme lähentyneet, mutta jäljet on jääneet. Minun mielestä pahinta kaikessa oli meidän erottaminen. Veli jäi ihan yksin. Se näkyy edelleenkin meidän kaikkien kolmen elämässä.

Jos vain jokin muu ratkaisu löytyy, niin älkää erottako sisaruksia. He tulevat aina kaipaamaan toisiaan.

Oletko varma, että olet kolmannen lapsen oikea isä? Jos olet, on vaikea ymmärtää mutta jos et ole, ymmärtäminen on helpompaa. Saahan sitä noinkin sopia. Jos riitelet, kumpikin maksaa omat kulunsa.
Lastenvalvojan luona selviää halvemmalla mutta ei sielläkään voida päättää kuin sovinnossa. Sovitte sitten miten vain, on jo ero iso ja vaikea asia lapsille.

Lapset tottuu nopeesti muutoksiin. Ja eihän heitä kokonaan eroteta toistensa elämästä.
Onko parempi vaihtoehto riitelevät vanhemmat?

Miten olette ajatellet toteuttaa vauvan vierailuja luonasi? Vauvan suhde vanhempiinsa ja sisarksiin syntyy vuorovaikutuksessa eli niissä hetkissäkun hoidat vauvaan ja olet vauvan kanssa alkaa kiintymyssuhde muodostumaan. Samoin sisarusten suhteet muoodtuvat kun saavat hoitaa ja olla vauvan kanssa. Toisallta vauva ei voi ola vielä pitkää erossa äidistäänkään. Oletteko keksutelleet siitä, mitkä asiat äiti kokee nykyisessä tilanteessa raskaaksi ja kokeeko hän kolem lapsen hoitamisen itselle liian raskaaks? Vauvan synytyminen on myös naisen keholle iso hormonimyrsky, jolloin mieli ja tunteekin voivat vaihdella. Teidän voisi olla hyvä käysä esim. perheasoiden sovittelussa pohtimassa ulkopuolisen henkilön kanssa miten lasten asiat olisi hyvä järjestää,