Saako nainen olla oma itsensä miehen kanssa?

kaikissa mieheniskuohjeissa sanotaan, että miehet tykkää kun nainen on sitä sun tätä, vahva, itsevarma, aktiivinen, iloinen ja hyväntuulinen, kannustava, hauska... totta kai toiselle pitää olla kiva ja kohtelias ja huomaavainen se on selvä. Mutta saako nainen olla oma, todellinen itsensä? Meneekö miehellä mielenkiinto naiseen, jos hän tuo esille epävarmuutensa? Sen, että on vaikkapa tyytymätön ulkonäköönsä? Saako kertoa, että toisinaan pelkää että mies jättää? Vai saako tämän kertominen miehen välittömästi jättämään naisen? Minusta tuntuu todella suurelta puutteelta läheisessä ihmissuhteessa, jos ei saa olla rehellinen, totuudellinen oma itsensä. Totuus tekee vapaaksi. Toki mitään jatkuvaa kielteisyyttä ja valitusta en puolusta. Mutta eikö mies ole naisen tuki ja turva, jolle saa pelkonsa ja murheensa kertoa? Myös tyytymättömyyden itseensä? Olen kyllä tavallaan itseeni luottavainen, mutta se ei perustu mulla ulkonäölle. Voin hyvin myöntää itselleni että minä nyt satuin saamaan tällaisen tavallisen näköisen naaman (jonka kyllä saa nätiksikin) eikä se vähennä itseluottamustani ollenkaan. Minusta ihminen voi hyväksyä itsensä ihan muulta pohjalta kuin ulkonäön pohjalta, joka loppuviimeksi on aika aivoton juttu, koska jokainen tajuaa ettei kukaan ole vaikuttanut omiin kasvonpiirteisiinsä millään tavalla, niin että suorastaan hiukan kanamaista pitää itseään synnynnäisten piirteittensä pohjalta jonain erityisenä tyyppinä. (Vaikka pakko myöntää että kyllä se omaakin itseluottamusta lisää jos on mennyt ulkonäkö joku päivä ihan nappiin.)

Mutta. Ei ollut nyt kyse ulkonäöstä, otin sen vaan kpuheeksi kun niin monesti miesteniskuvinkeissä korostetaan juuri näitä ominaisuuksia naisella, itseluottamusta ja sitä kuinka sen puute on miehelle hillitön turn off. Ja naisella itseluottamuksella on tietty suhde ulkonäköön. Eli ehkä miehen kanssa ollessa munkin kohdalla on ulkonäöllä merkityksensä itseluottamukselle, varsinkin jos tietää että sillä on merkitystä miehelle, hän on sen esim. selvästi tuonut ilmi. Ja on itse joku erityismakee tyyppi.

Silti pääkysymys otsikossa. Saako nainen olla miehen seurassa oma itsensä, voiko se vedota mieheen positiivisesti, vai vetoaako enemmän horjumaton itsevarmuus?
1122
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tähän osaan kommentoida vain omasta puolestani. Kokemuksesta tiedän, etten kykenisi teeskentelemään muuta kuin olen. En ole niin hyvä näyttelijä, enkä kykenisin pitämään teatteria yllä. Ennen pitkää sellainen temppuilu kääntyisi vitsiksi ja menisi huumorin puolelle. Olen vaan aidosti oma itseni. Se riittää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sorjamarja kirjoitti:

kaikissa mieheniskuohjeissa sanotaan, että miehet tykkää kun nainen on sitä sun tätä, vahva, itsevarma, aktiivinen, iloinen ja hyväntuulinen, kannustava, hauska... totta kai toiselle pitää olla kiva ja kohtelias ja huomaavainen se on selvä. Mutta saako nainen olla oma, todellinen itsensä? Meneekö miehellä mielenkiinto naiseen, jos hän tuo esille epävarmuutensa? Sen, että on vaikkapa tyytymätön ulkonäköönsä? Saako kertoa, että toisinaan pelkää että mies jättää? Vai saako tämän kertominen miehen välittömästi jättämään naisen? Minusta tuntuu todella suurelta puutteelta läheisessä ihmissuhteessa, jos ei saa olla rehellinen, totuudellinen oma itsensä. Totuus tekee vapaaksi. Toki mitään jatkuvaa kielteisyyttä ja valitusta en puolusta. Mutta eikö mies ole naisen tuki ja turva, jolle saa pelkonsa ja murheensa kertoa? Myös tyytymättömyyden itseensä? Olen kyllä tavallaan itseeni luottavainen, mutta se ei perustu mulla ulkonäölle. Voin hyvin myöntää itselleni että minä nyt satuin saamaan tällaisen tavallisen näköisen naaman (jonka kyllä saa nätiksikin) eikä se vähennä itseluottamustani ollenkaan. Minusta ihminen voi hyväksyä itsensä ihan muulta pohjalta kuin ulkonäön pohjalta, joka loppuviimeksi on aika aivoton juttu, koska jokainen tajuaa ettei kukaan ole vaikuttanut omiin kasvonpiirteisiinsä millään tavalla, niin että suorastaan hiukan kanamaista pitää itseään synnynnäisten piirteittensä pohjalta jonain erityisenä tyyppinä. (Vaikka pakko myöntää että kyllä se omaakin itseluottamusta lisää jos on mennyt ulkonäkö joku päivä ihan nappiin.)

Mutta. Ei ollut nyt kyse ulkonäöstä, otin sen vaan kpuheeksi kun niin monesti miesteniskuvinkeissä korostetaan juuri näitä ominaisuuksia naisella, itseluottamusta ja sitä kuinka sen puute on miehelle hillitön turn off. Ja naisella itseluottamuksella on tietty suhde ulkonäköön. Eli ehkä miehen kanssa ollessa munkin kohdalla on ulkonäöllä merkityksensä itseluottamukselle, varsinkin jos tietää että sillä on merkitystä miehelle, hän on sen esim. selvästi tuonut ilmi. Ja on itse joku erityismakee tyyppi.

Silti pääkysymys otsikossa. Saako nainen olla miehen seurassa oma itsensä, voiko se vedota mieheen positiivisesti, vai vetoaako enemmän horjumaton itsevarmuus?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu