Mielestäni välillämme oli iloa, lämpöä, sähköä aina kun tervehdimme toisiamme. Mies kehui minua ja osoitti pienillä eleillä herrasmiesmäistä kohteliaisuutta, mitä muut eivät tehneet. Työkaverini kertoi, että katsoi perääni kun kävelin kauempana. Jäi kiinni minun katselemisestani ja käänsi hetken intensiivisen katseen jälkeen katseensa äkkiä pois.
Tänään ajattelin että nyt hymyilen hänelle ja osoitan ns. vihreää valoa, mutta kuinkas kävikään. Mies ei ollut huomaavinaankaan minua. Nyt mietin, kuvittelinko todellakin kaiken ja sotkiko oma ihastukseni aiemmin järkevän arviointikykyni. Huoh.
Tänään ajattelin että nyt hymyilen hänelle ja osoitan ns. vihreää valoa, mutta kuinkas kävikään. Mies ei ollut huomaavinaankaan minua. Nyt mietin, kuvittelinko todellakin kaiken ja sotkiko oma ihastukseni aiemmin järkevän arviointikykyni. Huoh.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mahdollista että et kuvitellut.
Itse miehenä käyttäydyn juuri noin erästä työkaveri naista kohtaan.
En jaksanut olla se joka aloittaa keskustelut. En jaksanut sitä että olin aina mukava ja kiltti ja silti sain osakseni vain ilkeilyä. Ikää kertynyt jo sen verran että ei jaksa ala-asteelle kuuluvaa ihastuksen kiusaamista.
Sähköä ja lämpöä kyllä koin olevan aina kun näimme, mutta ei nykyajan työpaikalla mies uskalla tehdä suoraa aloitetta.
Laitetaan vielä pakollinen tunniste, jos vaikka suuri sattuma olisikin iskenyt..
Vaikkakin tuossa aloitusviestissä olikin pari sanaa, jotka voisivat olla hienovaraisua tunnistusvihjeitä, joita taisin itsekkin omassa viestissä toistaa.
Etelä-Suomi ja ei nähdä päivittäin.
Koska viimeksi tavattiin?
Ei mitkään randomit hymyilyt vielä tarkoita vihreää valoa. Tällaisia saanut aina välillä ja sitten ollaan naama myrtsinä kun ei tultukaan heti juttelemaan ja ehdottelemaan?