kaikki ongelmat kuntoon, ja elämä on ihanaa! Olin yli kymmenen vuoden pätkän työelämässä mukana ja tähän ajanjaksoon mahtuu monta loppuunpalamista. Työyhteisöt ovat pahimmillaan paikkoja, joissa "huvit" haetaan toisten epäonnistumista. Siellä puidaan ihmisten henkilökohtaisia asioita ja naureskellaan ulkonäölle ym.
Pätevin ja osaavin henkilö ei todellakaan ole työpaikan arvostetuin henkilö, saati parhaiten palkattu. Parhaitetan työpaikoilla pärjäävät yleensä ne, jotka osaavat mielistellä ihmisiä. Hyvät puhelahjat riittävät yllättävän pitkälle. Oikeudenmukaisuus on aika kaukana koko meiningistä. Työpaikat jaetaan yleensä ihan muilla meriiteillä, kuin ammatillisilla pätevyyksillä tai puhtaalla työkokemuksella.
Eikä se työ todellakaan mitään sosiaalista elämää kuntoon laita, pahimmassa tapauksessa työ on uskoamaton stressin lähden ja vapaa-aika kuluukin sitten siitä toipuessa. Tästä muodostuu aika usein se noidankehä, että ainoa elämän sisältö on se työ.
Jokaisessa työpaikassa missä olen ollut, on ollut niitä ihmisiä jotka eivät käytännössä joudu tekemään mitään muuta kuin saapumaan työpaikalle päivittäin. Oikea työnteko puuttuu kokonaan heidän työnkuvastaan. Vaikkakin olet itse samassa työtehtävässä ja työnkuvasi on sama, niin sinulta vain vaaditaan huomattavasti korkeampi osaaminen ja työpanos (usein huonommalla palkalla). Hullua touhua.
Enkä nyt tarkoita, että kaikki työpaikat olisivat tälläisiä, mutta tämmöisiäkin paikkoja on yllättävän paljon. Suosittelen nostamaan tälläisestä paikasta kytkintä riittävän ajoissa.
Pätevin ja osaavin henkilö ei todellakaan ole työpaikan arvostetuin henkilö, saati parhaiten palkattu. Parhaitetan työpaikoilla pärjäävät yleensä ne, jotka osaavat mielistellä ihmisiä. Hyvät puhelahjat riittävät yllättävän pitkälle. Oikeudenmukaisuus on aika kaukana koko meiningistä. Työpaikat jaetaan yleensä ihan muilla meriiteillä, kuin ammatillisilla pätevyyksillä tai puhtaalla työkokemuksella.
Eikä se työ todellakaan mitään sosiaalista elämää kuntoon laita, pahimmassa tapauksessa työ on uskoamaton stressin lähden ja vapaa-aika kuluukin sitten siitä toipuessa. Tästä muodostuu aika usein se noidankehä, että ainoa elämän sisältö on se työ.
Jokaisessa työpaikassa missä olen ollut, on ollut niitä ihmisiä jotka eivät käytännössä joudu tekemään mitään muuta kuin saapumaan työpaikalle päivittäin. Oikea työnteko puuttuu kokonaan heidän työnkuvastaan. Vaikkakin olet itse samassa työtehtävässä ja työnkuvasi on sama, niin sinulta vain vaaditaan huomattavasti korkeampi osaaminen ja työpanos (usein huonommalla palkalla). Hullua touhua.
Enkä nyt tarkoita, että kaikki työpaikat olisivat tälläisiä, mutta tämmöisiäkin paikkoja on yllättävän paljon. Suosittelen nostamaan tälläisestä paikasta kytkintä riittävän ajoissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet tavallaan oikeassa. Sen verran pitää kuitenkin sanoa, ettei itseään muita parampana pitävä ihminen yleensä ole sitä ainakaan sosiaalisilta kyvyiltään.
Pätevät ihmiset eivät myöskään pala loppuun koska ovat päteviä myös itsensä hallinnassa. Jotain vikaa on ihmisessä, joka ei osaa tunne eikä osaa käyttää omia resursseja oikein.
No ei sitten muuta kuin armahtamaan kaikki ulosotossa olevat opintolainat kun työntekijän palkkaaminen on sinulta niin pahasti pois!
"Pätevät ihmiset eivät myöskään pala loppuun koska ovat päteviä myös itsensä hallinnassa."
No eivät varmasti pala loppuun, kun joku toinen tekee heidänkin työnsä. Ihminen joka joutuu tekemään kahden ihmisen työt, palaa kyllä jossain vaiheessa loppuun.
Laiskuus/pätemätön hoitamaan omaa työtehtäväänsä = pätevä itsensä hallinnassa.
Jos on valtion velkaa ulosotossa niin kyllä se työ hoitaa sen velkaongelman kuntoon mikäli palkka on asianmukainen.
Vai pitäisikö valtion armahtaa kaikki opintolainat, jotka ovat ulosotossa?
Opintolainat eivät ole valtion myöntämiä eikä valtio voi antaa niitä pankkien puolesta anteeksi.
Ajatuksena opintolainan anteeksiantaminen niiltä, jotka ovat valmistuneet ja jääneet työttömäksi, on harkinnan arvoinen. Jollain tavalla kuitenkin pitäisi pitää huoli siitä, ettei sillä keplotella niin ettei oteta työtä vastaan koska muuten pitää maksaa laina takaisin.
Joo parempi vain sluibailla kotona jos vain siihen rahkeet löytyvät, mulle on meinaan ihan yhdentekevää mitä noissa huonoissa työpaikoissa on meno kun työelämä on jo niin sairasta ettei sinne kannata edes mennä ettei itse sairastu samanlaiseksi kusipääksi kuin moni ääliö siellä työpaikalla nykypäivänä on, kun kaikki normaalit tyypit ovat YT:ssä saaneet jo kenkää ja perseennuolijat ja hovi sakki siellä työpaikoilla nykyään vain määkii etsien samalla uusia syntipukkeja jotta itse voivat mennä pomon selän taa piiloon kun uudet YT:t tas pikapuolin alkavat.
Työnteko on kannattamatonta niin rahallisesti kuin psyykkisesti, jätän väliin.
Kyllä se kotona sluibailu hakkaa huonon työpaikan kymmenen nolla, mutta on olemassa myös oikesti hyviä työpaikkoja! Kannattaa kokeilla ja vaihdella paikasta toiseen, pahin virhe on jämähtää paikkaan, jossa saa kymmenen miehen työt kontolleen yhden miehen palkalla. Niin unohtamatta vittuilua ja muuta piinaa työjohdon/muiden saralta.