Miehen vanhemmat on eronneet kun mies oli pikkuinen poika, miehen äidin ja hänen nykyisen miehen kanssa menee hyvin. Mutta sitten on tämä "oikea" appi, se on ongelmallinen.
Taustaksi sanottakoon että tapasin mieheni tanssipaikalla jossa hänen isänsä haki kaiketi yhdenyön juttua, ja sehän ei se minkä tuleva miniä saisi tietää...Varsinkin kun appi on aviossa. Kun sitten näimme virallisesti ensimmäisen kerran (nähtiin 2 ennen sitä) appi esittäytyi kuin ei olisi koskaan nähnytkään. Niin ja esitteli myös vaimonsa josta oli puhunut siihen sävyyn kuin liitto olisi ohi ja ovat edelleen naimisissa 5vuotta taphtuneen jälkeenkin.
Aluksi appiukko oli hyvin varautunut ja kylmäkin minua kohtaan ja miehen kautta lähetti viestiä että en saa sanoa vaimolle mitään. No tämä vielä lisäsi inhoa käydä kyseisessä paikassa, varsinkin kun pidän hänen vaimostaan. Sitten tuli kaikkein hankalin tilanne, vaimonsa kysyi missä tapasitte? Katsoin vuoroin miestä vuoroin appea, mitään apua en saanut. Tälläiset tilanteet on onneksi vähentyneet, muttei loppuneet. Tiedän tosin appiukon sivusuhteista ja oletan että hänkin tietää minun tietävän.
Miten saisin tilanteen purettua? Tämä käy vieläkin hermoille, en kuitenkaan haluaisi lapsien takia lopettaa sielä käyntiä. Mutta appi kaiketi pitää minua jonkunlaisena uhkana. Siinä mielessä on kornia että kun aloin odottaa esikoista hän alkoi patistella moraalisista syistä avioon... Hän paraskin avioliitossa eläjä..
Muita tällaisissa tilanteissa olevia? Vai olenko ainoa?
T:eräs nuori mamma
Taustaksi sanottakoon että tapasin mieheni tanssipaikalla jossa hänen isänsä haki kaiketi yhdenyön juttua, ja sehän ei se minkä tuleva miniä saisi tietää...Varsinkin kun appi on aviossa. Kun sitten näimme virallisesti ensimmäisen kerran (nähtiin 2 ennen sitä) appi esittäytyi kuin ei olisi koskaan nähnytkään. Niin ja esitteli myös vaimonsa josta oli puhunut siihen sävyyn kuin liitto olisi ohi ja ovat edelleen naimisissa 5vuotta taphtuneen jälkeenkin.
Aluksi appiukko oli hyvin varautunut ja kylmäkin minua kohtaan ja miehen kautta lähetti viestiä että en saa sanoa vaimolle mitään. No tämä vielä lisäsi inhoa käydä kyseisessä paikassa, varsinkin kun pidän hänen vaimostaan. Sitten tuli kaikkein hankalin tilanne, vaimonsa kysyi missä tapasitte? Katsoin vuoroin miestä vuoroin appea, mitään apua en saanut. Tälläiset tilanteet on onneksi vähentyneet, muttei loppuneet. Tiedän tosin appiukon sivusuhteista ja oletan että hänkin tietää minun tietävän.
Miten saisin tilanteen purettua? Tämä käy vieläkin hermoille, en kuitenkaan haluaisi lapsien takia lopettaa sielä käyntiä. Mutta appi kaiketi pitää minua jonkunlaisena uhkana. Siinä mielessä on kornia että kun aloin odottaa esikoista hän alkoi patistella moraalisista syistä avioon... Hän paraskin avioliitossa eläjä..
Muita tällaisissa tilanteissa olevia? Vai olenko ainoa?
T:eräs nuori mamma
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole kohteliaan viileä, älä kommentoi syrjähyppyjä apelle tai miehellesi. vaimo saa tietää ennemmin tai myöhemmin. asiallinen, viileä suhtautuminen.
Älä missään nimessä sotkeennu asiaan, silloin sotket vain itsesi, vaikka oletkin tilanteeseen täysin viaton.
Ole niin kuin et mitään mistään tietäisi. Pitäköön appiukko likaisen omantuntonsa itsellään, sinulle ei kuulu minkäänlainen pyykinpesu heidän avioliitossaan. On tietysti kauheaa ikään kuin "valehdella" tuossa tilanteessa tietämätöntä, mutta valheet ja pettämiset ovat appesi aikaansaamia. Et ole millään lailla vastuussa. Yleensä käy niin, että tuollaisessa jutussa saa loat päälleen se, joka lähtee totuuden julistajaksi, vaikka kokisi sen kuinka oikeaksi toiminnaksi. Itsesuojeluvaisto vain käytäntöön, on sen verran suurista ja traagisista asioista kyse, että kannattaa pitää välit etäisinä ja viileinä. Äläkä mieti niitä, elä omaa elämääsi. On aivan sama, pitääkö moinen pettäjä-appi sinusta vai ei. Et ole hänestä riippuvainen, etkä varsinkaan hänen arvostuksistaan.
Itse jouduin koko nuoruuteni peittämään isäni pettämisiä, ne olivat kipeitä pitää sisällään, paljastin lopulta äidilleni ja siitä koitui vuosia kestävä välirikko äitiini ja isääni. He kokivat minut avioliittonsa rikkojaksi. Eli sivullinen, totuudenpaljastaja monotettiin. Ihmismieli on kummallinen. Joskus avioliitossa ollaan niin kieroutuneesti yhdessä, että ulkopuolisella suhteella se pidetään koossa. Kaikki eivät ajattele järkevästi. Ole järkevä - pysy jutusta erossa. Jaksamisia!
Aktiivisen unohtamisen taito on erinomainen ominaisuus. Kun ei jolleki asialle mitään voi eikä ole siinä osallinen, niin ei pidä kantaa sitä muistissaan.
Jätä taaksesi asia, kun sanot, että ko. tapauksestakin on jo vuosia.
Juu en siis ole puhunut vaimolle, enkä ajatellutkaaan..
Harmittaa vaan se että olen tässä tilanteessa, joka jatkuu edelleen. Siis näitä appiukon sotkuja on kaiken aikaa... Tästä onneksi on voinut puhua miehen ja miehen siskon kanssa. Ja jotenkin oletan että vaimokin tietää tästä, ei välttämättä kovin tarkasti mutta tietää kuitenkin (ei mikään tyhmä nainen). Onneksi asutaan sen verran kaukana toisistamme että usein ei nähdä, asuu samassa kaupungissa oman perheeni kanssa mutta kun käyn kotonani yksin en sielä käy. Tässäkin liitossa on useampi lapsi tosin jo teinejä mutta kuitenkin, he todennäköisesti ei isänsä harrasteista tiedä. Mieheni on ollut isän tavallaan uskottu joka on paljon isin toimintaa nähnyt, mutta kyse ei olekkaan hänen äidistään.
Asialliset välit tulen kuitenkin säilyttämään, mutta entä kun tilanne ennemmin tai myöhemmin selviää tälle vaimolle niin kuinka loukattu mahtaa olla kun useampi on tiennyt mutta ei ole mitään puhunut. Toivon että omassa liitossani ei tule mitään tällaista kokemaan.