mitämieltätästä

.. En Kuunnellut.. Mutta Hänen Juttunsa ei Varpisti ole VertausKelvollisia NykyAjan Juttuihin jne.. ;P

.. Jokainen Piätelkööt itse miten Asiat on Muuttuneet jne.. ;D

No jos eiole rohkeutta niin oma vika. Vaikka on rohkeutta suurimmalla osalla miehistä niin eivät silti kelpaa naisill koska ovats ittenliian rumia rumille naisille. Paikkakunnalla missä asutte niin tuskin on vaihtoehtoja loputtomiin koska rumat naiset haluaa top 10 miehen.

88-vuotias MGTOW-mestari! Hienoa! Jos olisi ollut parisuhteessa, niin olisi varmasti kuollut alkoholiin tai sydänkohtaukseen viimeistään 70-vuotiaana. Mutta yksin on pysynyt hyvässä kunnossa. Jännää kyllä, että mies on kuitenkin sitä sukupolvea, jota sodassa kuoli paljon miehiä ja silti on yksin. Onkohan syntynyt 1930? Miehellä ei näytä olevan tietokonetta. Olisipa, niin olisi voinut jakaa palstalla elämänviisauksia. Uskon kuitenkin, ettei rohkeus ole ollut ainut syy naisettomuuteen. Kyllä tuohon aikaan varmasti pelkurikin olisi suhteeseen päässyt. Se nyt vain on niin, että jos mies on erikoinen tai ainakin kiltti, niin naiset eivät tykkää. Tuo ainakin vaikutti kiltiltä ja kunnolliselta mieheltä. Mutta kaipa ne naiset 50-luvullakin hengailivat pelkästään jännämiesten kanssa.

Miks vitussa toi elää talvea vaikka tossa on kesä?!?!?!!!!

Ainakin olis ollu ottajia mutta rohkeutta ei ollut.

Laitan hieman toisenlaista kuin palstalla on tyylinä, mutta ehkä paikallaan tässä:

Ei ysärillä syntyneet, nyt aikuiset oikein osaa suhtautua mitenkään tuon ajan ns.peruskansalaisiin, toki jossain määrin kirjaviisaus tai tilaisuus kysellä ja haastatella 90:siä noista ajoista selventää asioita . Suomi, elämisen tapa ja kaikki puitteet olivat silloin niin eri kuin nykyään.
Dokkariesimerkin ikäiset eivät joutuneet enää sotaan, mutta oli ehkä mahdollisuus olla vapaaehtoisena jossain avustustehtävässä. Muistavat kyllä suoraan ilman dokumentteja sodan ja sen jälkeisen pula-ajan. Jokapäiväinen toimeentulo oli oman selviytymisen varassa, rahaa oli niukasti kun palkkatyötä kouluja käymättömille oli enimmäkseen vain tehdaspaikoilla ja paikalliset savottatyöt. Eli viimeiset kiertokoulutkin syrjäseuduilla olivat vielä voimissaan, osin sodan vuoksi myös (pääaineina luku, laskento, virsien laulaminen,.. ;)

Kuten sanottu, toimeentulo sinänsä oli täyttä työtä. Ajatus parisuhteesta rahvaalle, kelle yksilölle mitenkin, oli monesti jopa sattumanvaraista, olosuhteista ja sen ajan lähiympäristön sosiaalisesta ilmapiiristä ja sen 'painostuksesta' kiinni. Jos kuitenkin oli mökki ja perunamaata, niin yleensä 'kuului' talonpitoon myös naisen läsnäolo. Monesti kuului suorastaan kirjaimellisesti, kun naapurimökkien kesken juorupuheita vaihdettiin. Arvottiin etukäteen pareja, kuka enemmän tai vähemmän (muka ajankuluna) tohkeissaan. Ja toisaalta naisille oli (oltava!) paikkoja, koska luontaistalous toimi elannon kannalta luontevimmin siten. Kärjistettynä voi sattua niinkin, että jollekin rauhalliselle itsensä kanssa tyytyväiselle miehelle (jolle ns.luontainen alkaminen on vähän sattumankauppaa: "ei niin kiirusta etteikö se istumalla pois lähe") ehdotettiin nainen ympäristön puolesta ihan 'automaattisesti'; sen kuin hyväksyi vain (toki puolin ja toisin). Ja ehkä joskus hyväksyikin: "akat ne vouhotti taas" ;)

Aina ei tuollaista lähipalvelua kohdalle osunut. "Mitäpä tuota hättäilemmään" -olotila sai muhia rauhassa ("akat vouhottaa"). Ei niin sosiaalisesti oma-alotteinen tyyppi vähitellen tottui niin, että olotilan aktiivinen hämmentäminen tuntui turhanaikaiselta ja vaivalloiselta: "olisi pitänyt olla rohkeutta siihen hommaan" (nykytermi: mukavuusalueelta poistuminen). Tätä keissijuttua aikaisemmin painetta pariutumiseen toi vanhuusajan toimeentulo, kun yhteiskunnan sosiaaliturvaa ei ollut. Tässä miehen ollessa 40 v. sosiaalijärjestelmä jo oli lähellä nykymalliaan (niin nopeasti syntynyt). Myös mahd.lasten kasvatus saattaa askarruttaa huonoissa oloissa ainakin (nuorena sellaista vastuuntuntoa ei vielä ole, luonnonsääntö(?)).
Oletus, jossa myös vastakäsityksille tarkoituksella sijaa: saattoi olla niinkin, ettei pariutumattomuus sinänsä ollut aina sen suurempi onnettomuus kuin pariutuminenkaan, kaikkea luonnon (lajin, jalostumisen? ;) kannalta 'tasapuolisesti ja tarpeen mukaan', tosin naisten kohdalla vanhapiika -nimityksellä oli kulttuurisesti tietty sävy. Nyt sinkku-termi on käsittääkseni koko lailla arvovarauksista neutraali.